Mustion Linnan lumoissa

Kun on syntynyt lähellä joulua – tai uuttavuotta – sydäntalven synkässä miilussa ei aina (suoraan sanottuna juuri koskaan) tahdo oikein löytyä juhlafiilistä.

”Hei! Kymmenen päivää jouluaattoon, nyt bileet pystyyn!” Tai: ”Hei! Kymmenen päivää uudenvuodenaatosta, eiköhän poksauteta kuplivat sille!”

Märkä ja pimeä marras-joulukuu oli jälleen vaatinut veronsa. Väsytti, eikä talven tulo tuntunut edistyvän lainkaan. Tällä kertaa synttäreitä ei kuitenkaan sivuutettu pelkällä suklaakakutuksella.

Pakkasimme laukut ja koirat autoon, ja teleporttasimme itsemme sadesumuisessa säässä 65 kilometrin päähän kotipihasta, läntiselle Uudellemaalle. Synttärisankari  ei tosin autoon istuessaan tiennyt määränpäätä. Käytännöllinen luonteeni ei aina tue romanttisia tekoja. Tällä kertaa tein parhaani.

Aina ei ole aikaa eikä rahaakaan ulkomaanreissuihin – mutta onneksi Mustion Linna on lähellä.

Vajaa tunti ja olimme keskellä sumuista linnan puistoa, jonka tunnelma auringon hennon häivähdyksen jossain kaukana juuri laskiessa, muistutti paikoin Sormusten Herran kuvauspaikkaa. 

Olimme käyneet Mustion Linnassa joskus yli 10 vuotta aiemmin. Juniori taittoi tuolloin vielä matkaa lastenrattaissa.

Kuuntelimme silloin museokierroksella oppaan mukaansatempaavat tarinat linnan historiasta, ja kävimme viehättävässä Linnankrouvissa syömässä. Ihailimme myös Mustionjoen ylle kurottavaa Merliinin tornia.

Haaveilimme että siellä olisi joskus hieno majoittua.

Ohittaessamme kokoustilana nykyisin toimivan goottilaisen tallin, kuului jo arvailuja majoituskohteesta.

Olihan se jännää itsellenikin, kymmenen vuoden takaa ei juuri majoitustilojen – eikä edes vastaanoton sijaintia, voinut mitenkään muistaa.

Respa löytyi Linnankrouvin päädystä, ja majoitustila kivenheiton päästä Mustionjoen toiselta penkalta. Se on se Merliinin torni!

Koska milloinkaan ei voi tietää milloin elämä yllättää.  

Milloin painaa oven viimeisen kerran takanaan kiinni.

Siksi pitää elää nytku. Ja juhlia kun on aihetta ja mahdollisuus. 

Ei sitku.

Merliinin torni on Mustion linnan tilava sviitti joen partaalla

Kaksikerroksisessa Merliinin torni -sviitissä meitä odotti etukäteen tilaamani pullo kuohuviiniä jäähdyttimessä, suklaata ja punainen ruusu.

Pragmaatikko harvoin kykenee kovin romanttisiin suorituksiin, mutta nyt luontoäitikin tuntui olevan puolellani.

Sumuinen ilma Mustionjoen päällä värjäytyi hennon vaaleanpunaiseksi.

Olen ennenkin tuskaillut kuinka vähän Suomessa voi talvikuukausina olla valoa.

Mutta silloin harvoin kun tuo puolitunnistamaton ja unohtunut valoilmiö pilkahtaa – se korvaa korkojen kera sen pitkän ja pimeän yön joka alkaa lokakuussa ja jatkuu maaliskuulle.

Hauras talviaurinko oli juuri laskemassa mailleen neliväripainoksena, ja sitä halusin seurata ulkoa. Onneksi Merliinin tornissa oli myös joen päälle rakennettu kapea terassi!

Merliinin tornin terassi oli ilman pakastumisen vuoksi joesta nousseen kosteuden vuoksi iljanteisen liukas, mutta jokeen solahtamisen uhallakin halusin istua ulkona pienen hetken.

Oli ilahduttava huomata, että orastavasta talven tulosta huolimatta terassilla oli vielä tuolit joille ulkoilmaihmisen oli hyvä istua.

Sisällä Merliinin tornissa oli kaikki tarpeellinen. Ja vähän enemmänkin.

Harvinaista kyllä, myös kynttilöitä, jotka ilahtuneena heti sytytin.

Merliinin tornin yläkerrassa odotti mukava vuode jokinäkymin. Myös kylpyhuone sijaitsi yläkerrassa, 22 puuporrasaskelman kipuamisen päässä.

Etukäteen tilaamani kuohuviinin ja suklaan lisäksi ohjelmaamme kuului juhlaillallinen Mustion Linnan tunnelmallisessa ravintolassa, Linnankrouvissa.

Mustion linnan Linnankrouvi palkitsee herkkusuut

Istuimme Linnankrouvin takkatulen leppeässä lämmössä ja nautimme illallisen, joka vei kielen mennessään.

Suotta ei Linnankrouvi ollut päässyt White Guide Nordicin Suomen parhaiden ravintoloiden listauksessa sijalle yksitoista!

Ensimmäinen annos. Tämän jälkeen maut veivät mennessään ja annosten kuvaus unohtui.

Linnankrouvin lähituottajat. Suonenjoelle taitaa kuitenkin olla matkaa ne vähän reilummat 200 kilometriä…

Herkullisen illallisen jälkeen, varovaisesti, lähes hiipimällä, ylitimme joen yli johtavan, joesta nousevassa kosteudessa jäätyneen betonisen sillan ja palasimme Merliinin torniin.

Puimme merinovillat ylle ja ulkoilutimme otsalampun valossa koirat, kerrankin kovin erilaisissa maisemissa kuin normilauantaina.

Vaihtelu näytti virkistävän myös Wanhaa Sotaratsua, jolla tuntui olevan kuutosvaihde päällä silkasta vaihtelun ilosta. 

12-vuotiaan harmaapartaisen koiravanhuksen mielestä kukkaniityn jäniksenpapanatkin näyttivät maistuvan erilaisilta kuin kotopuolessa.

Aamu Mustion linnan puutarhassa

Hyvin nukutun yön jälkeen, suoraan aamiaispöydästä, tein pienen valokuvakierroksen linnan puutarhassa.

Kävelinpä myös korkolinilkkurit jalassa lummepolun iljanteisen laiturireitin.

Lyhyt mutta äärettömän liukas matka veti lähes vertoja Titliksen korkean paikan riippusiltakävelylle. 

Hämmästyttävää miten pelkällä väärällä kenkävalinnalla voi aamukävelyn jännitysmomentin kohottaa toiseen potenssiin!

Sorvarinpensaan kukkaloistoa joulukuun harmaudessa.

Pikkutupa. Myös tänne hyvinkäyttäytyvät koirat ovat tervetulleita!

Kotiinviemisinä Linnanpuodin herkkujen lisäksi opimme, että virkistävän ja elämyksellisen vuorokauden voi viettää ihan lähiseudullakin. Kotimaassamme on paljon tutustumisretken arvoista kauneutta.

Miten helppoa olikaan ottaa nelijalkaiset perheenjäsenet mukaan ja ajaa suoraan perille, kurvaamatta mennen tullen koirahoitolan kautta!

Sillä totta on, että ilman nelijalkaisille perheenjäsenillemme sallittua majoitusta emme olisi Mustion Linnaan vieläkään uudelleen löytäneet. Emme vaikka kesäisillä Tammisaaren mökkimatkoilla suhautamme Mustion risteyksen ohi.

Tällaisia elämyksellisiä, arjen katkaisevia minilomia toivon tämän onnistuneen kokemuksen jälkeen elämääni lisää.

Ja mikä tärkeintä, myös Herra 47 oli tyytyväinen synttäriyllätykseensä.

Aivan erityinen kiitos Mustion Linnalle siitä, että koiranomistajatkin ovat heille asiakkaita, ja hyvinkäyttäytyvät koiratkin tervetulleita. Kiitos!

Mitä kaikkea muuta ihanaa löytyy Länsi-Uudeltamaalta? Kurkista Visit Raseborgin elämyksentäyteisen sivuston hyvät vinkit tästä linkistä.

∞

Kiitos että kävit kanssani Mustion Linnassa! 

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2016-2022 Johanna Suomela. All rights reserved.