”For once you have tasted flight you will walk the earth with your eyes turned skywards, for there you have been and there you will long to return.”
Leonardo da Vinci
Helmikuussa 2015 paluulennolla Krabilta bongasin Finnairin Blue Wings -lehdestä jutun uusista, elämyksellisistä Airbus A350 -laajarunkokoneista, jotka Finnair ottaisi käyttöönsä – ensimmäisenä eurooppalaisena lentoyhtiönä.
Kun sitten loppukesällä sähköpostiin kilahti viesti, jossa kerrottiin ensimmäisen uuden sukupolven laajarunkokoneen tulosta liikenteeseen, iski himo päästä kaunokaisen kyytiin.
Koneen luovutuksen jälkeen sillä lennettäisiin ensin lyhyitä Euroopan sisäisiä, niin sanottuja familiarisation-lentoja joilla miehistöä koulutettaisiin. Jaahas. Tuollaiselle oli päästävä!
Nopealla skannauksella kampasin läpi tulevat lennot. Yksikään niistä ei suuntautuisi lempikohteeseeni Sveitsiin, mutta Münchenista olisi helppo vuokrata auto ja jatkaa matkaa haluttuun kohteeseen. Niinpä buukkasimme paikat syyslomaretkelle lennolle AY803, joka – jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan – lennettäisiin tuolla uudella koneella.
Odotin matkapäivää kuin pikkulapsi joulua. Olisiko lähtöaamuna portilla odottamassa uutuuttaan kiiltävä A350?
Oli se! Muutama muukin oli innoissaan ensikohtaamisestaan. Säällistä kuvaa ei ikkunan läpi saanut innokkaiden matkustajien ikuistaessa ”mustanaamiota”.
Kauneus on katsojan silmässä, itse nautin mielelläni huippuinsinöörityön hedelmistä. Teknologia on tehty palvelemaan ihmistä, ja kaikki teknologia joka parantaa elämänlaatua tai helpottaa arkea, on tervetullutta. Sitähän tämänkin uuden konetyypin on määrä tehdä: lisätä lentomatkustamisen mukavuutta ja elämyksellisyyttä, vähentää päästöjä ja alentaa lentomelua. Siis lämpimästi tervetuloa!
Kuten lentämistäkin sivuavassa artikkelissani totesin, on yksityisen sektorin palveluksessa työskentevällä ihmisellä lomaa vain hyvin rajallinen määrä, joten jokaisesta lomapäivästä pitää nauttia. Myös niistä meno- ja tulolennoista.
Tästä lennosta nauttisin varmasti.
Ensimmäisenä koneeseen sisään käveltyäni lentoemännän jälkeen minua tervehti rauhoittava ja suuresti rakastamani Suomen luonto.
Läpikulku keittiön seinän peittävän vihreän koivuverhon ohi oli kuin olisin astunut aikamatkalle Suomen kesään.
Ilman sadetta ja hyttysiä.
Business-luokka näytti täyteen buukatulta.
Istuessani omaan ”matkustussoluuni”tuntui silti kuin olisin kääriytynyt omaan yksityiseen rauhaani.
Näytössä oli hyvä resoluutio – ja ruudulla pyöri – tietyillä tuulilla laskeutumiskäytävän alla asuvalle mahdollisesti asumisviihtyvyyttäkin parantava lupaus.
Turvaohjettakin piti tutkia, olisiko siinä jotain uutta?
Helsinki-Vantaalla uusi teknologia kohtasi vanhan.
Ja sitten lähdettiin.
Please watch my take-off video from here.
Nousuun avautui aivan uusi näkymä. Uusi peräsimeen upotettu kamera oli maaginen!
Katso peräsinkameran monitorista kuvattu nousu pilvien yläpuolelle tästä.
Aurinko paistaa aina jossain.
Voisin tuijottaa näitä taivaallisia maisemia loputtomiin.
Kokeilin kuitenkin koneen langattoman verkon toimivuutta – ja kun en heti onnistunutkaan ja pyysin apua, lähietätuki nousikin edelläni olevasta penkkirivistöstä. Lopulta onnistuin kirjautumaan palveluun, ja sain kuvan postattua Instagramiin yläilmoista.
Olihan sekin kokeiltava kun tuollainen mahdollisuus kerran oli!
Ja sitten se kuuluisa bisnesluokan ”naisten vessa”.
Sekin piti – tietenkin – käydä testaamassa.
Ihan normi toiletti muuten, paitsi että pienessä maljakossa oli kimppu syksyisiä mustikanvarpuja – ja tarjolla oli kosmetiikkaa niille jotka sitä kaipaavat.
Myöhemmin luin uutisista, että joku mielensäpahoittaja oli valittanut tästä tasa-arvovaltuutetulle miehiä syrjivänä! Onneksi arkijärkeä vielä tästä maailmasta löytyy, ja tasa-arvovaltuutettu totesi että tässä ei ole ongelmaa, koska tarjolla olevia tuotteita voivat miehetkin käyttää, eikä toiletin käyttöä ole rajattu vain naisille.
On todettava että meillä menee kansana näemmä suurista ongelmistamme huolimatta edelleen liian hyvin, kun tällaisten asioiden parissa puuhastellaan!
Lopulta erikoisinta toiletissa oli huuhtelupainikkeen sijainti mustikanvarpupuskan takana.
Sitä en ensin meinannut millään löytää.
Yläilmoissa tulee harvoin mietittyä arkipäivän pikku vastoinkäymisiä. Taivasmaisema rauhoittaa mielen, ja pilvenhattaroista heijastuva valo on aina kaunista.
Kuinkahan monta kuvaa olen vuosien varrella ottanut yläilmoista? Monta.
Paitsi pilvikuvat, myös kuplajuomat kuuluvat hyvään lentomatkailuun.
Pilvimaisemia, pyrstökamera, kuplavettä ja Nicholas Feuillatte. Hyvään matkantekoon ei muuta tarvita.
Laskeutumistakin oli mielenkiintoista seurata yläkamerasta, ja sieltä se kenttä jälleen löytyi.
Eikä tuo istumapaikkakaan ollut lainkaan hassumpi.
Münchenin kentällä piti ottaa vielä pari kuvaa.
Ja näitä kaunottaria on tulossa Finnairille kaikenkaikkiaan 19!
Upea kone ja hyvä kyyti, kyllä tällä kelpaisi matkustaa pidemmällekin.
Jonain päivänä tulen uudelleen kyytiin, ja sitten matkustetaankin vähän pidemmälle.
Lento AY803 välillä Helsinki – München liikennöitiin A350 XWB-koneella ja se lennettiin 15.10.2015
♥
Kiitos että luit tämän! Iso kiitos jos kommentoit!
Mikäli pidit lukemastasi, voit seurata blogiani myös Facebookissa.
Mikäli pidit kuvistani, voit seurata Lumiani jälkiä Instagramissa.
Kaikki kuvat ovat omiani, ethän käytä niitä ilman lupaa.
Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.
[…] Ei ole haitaksi jos tekniikka tuottaa myös iloa. Tästä syystä arvostan saksalaista autoinsinöörityötä ja Finnairin tulevia A350 -konehankintoja. […]
TykkääTykkää
[…] Eikä sekään ole lainkaan huono asia, että koneiden tähtitieteellisen suuria hiilidioksidipäästöjä pyritään vähentämään. Ja paras tapa vähentää niitä, on lentää uusilla konetyypeillä, joiden modernit moottorit kuluttavat 25 % vähemmän. Senkin takia olen ollut niin innoissani Finnairin A350 -konehankinnoista. […]
TykkääTykkää
[…] halusin päästä Finnairin upouuden A350 -laajarunkokoneen kyytiin. Lyhyitä familiarisaatiolentoja, joilla henkilökuntaa ajettiin sisään uutukaiseen koneeseen, ei […]
TykkääTykkää
Loved readiing this thank you
TykkääLiked by 1 henkilö