Elämäni ensimmäisellä Kuusamon talvilomalla suunnattiin huurrekuorrutettuihin tammikuisiin Oulangan Kansallispuistomaisemiin.

Retkemme lähtöpiste oli Basecamp Oulangan parkkipaikka. Sidoimme lumikengät jalkoihimme, ja suunnistimme Rukapalvelun Samin johdattamana talviseen kangasmetsään.

Edellisestä lumikenkäilystäni on jo aikaa, mutta kävely sujuu silti hyvin. Jopa niin hyvin, että tekee mieli ottaa juoksuaskelia, ja sauvat tuntuvat olevan tiellä. Lumikenkien kärkikynnet ottavat hyvin kiinni, ja antavat ylämäissä tukevan ”varvaspidon”.

Kovin pitkälle emme ehdi, kun pitää jo ryhtyä jarruttelemaan. Saavumme Myllykoskelle!

Metsähallituksen Pienen karhunkierroksen reittiopas kertoo, että Juuman ja Säkkilän kyläläiset rakensivat myllyn talkoilla vuonna 1926. Enimmäkseen myllyssä jauhettiin ohraa, joskus myös ruista. Talvisin vilja rontattiin myllylle hevoskyydillä, kesäisin veneellä!

Varsinainen myllytys täällä tyrehtyi vuonna 1949 paikan hankalan saavutettavuuden vuoksi, ja sen jälkeen myllynkivet ovat saaneet jauhaa vain näytöksissä.

Pysähdymme myllyn ”terassille” joka on rakennettu kosken partaalle. Sami kertoo koskenlaskusta Myllykoskessa.

Myllykoski kuuluu III-luokan koskena vain aikuisille tarkoitettuun K-18 -laskureittiin. Kesäiset viljatoimitukset tänne eivät todellakaan ole olleet heikkopäisten hommaa!

Riisumme lumikengät ja käymme sisällä myllyssä. Edellispäivien kolmeakymmentä hiponeet pakkaset tuntuvat. – Tuvan kosteudessa tuntuu kuin sisällä olisi kylmempi kuin ulkona.

2000-luvun alussa myllyn tupa kunnostettiin päiväkävijöiden iloksi, ja kovin moni heistä on tuntenut pakottavaa tarvetta jättää puumerkkinsä sisä- ja ulkoseiniin.

Kiipeämme jyrkät portaat ylös, ja päädymme myllyn yläpuolelle.

Myllykosken korkeusero erottuu täältä hyvin. Hyvin pian edestä löytyy se kuuluisa riippusilta, jolta aukeaa paras näkymä myllyn suuntaan!

Sami kysyy haluammeko käydä sillalla – no tottakai!

Mutta vain yksi kerrallaan!

Tammikuisen talvipäivän harmauden vaatima valotusaika ei mitenkään pysty pysäyttämään veden liikettä.

Mietityttää miltä tämä näyttäisi kesällä, täydessä kesäkuisessa paraativalaistuksessa?

Jääpallerot kasaantuvat alajuoksun suvantoon ja pyörivät siellä hiljalleen.

Jalustalla tästä saisi hienoja kuvia. Mutta sitä ei (taaskaan) ole mukana. Käsivaralla mennään.

Tästä alkaa Oulangan kansallispuisto. Ympäröivä metsä vaihtuu talousmetsästä aarniometsäksi.

Ja siellä häämöttää Aallokkokoski! Täysi-ikäisille tarjolla lähes kilometri IV-luokan villejä koskenlaskukokemuksia.

Vaellusreitti kulkee aivan jyrkänteen reunalla. Sami varoittaa menemästä liian lähelle reunaa. Olisi sangen epämieluisa yllätys astua jyrkänteen reunalle ja huomata että sieltä ei löydykään kiinteää maata – vaan pikataival kohti Kitkajoen pohjaa.

Vähän väliä pitää pysähtyä kuvaamaan. Yllättäen harmaassa sydäntalven lehtivihreättömyydessä on oma omituinen charminsa.- Tai sitten Kitkajoki pukee maisemaa.

Onko missään muualla Suomessa näin lyhyellä matkalla näin paljon koskia?

Mäen päältä, jyrkänteen reunalta näkee kauas. Tuolla alhaalla nököttääkin retkemme kohde – Siilastupa.

Mutta sitä ennen jyrkän laskeutumisen alla odottaa mahtava Jyrävä! Tässä Kitkajoki puristuu kahden kallioseinämän väliin ja pudottaa vedet alas yhdeksänmetrisenä putouksena. Mutta tämähän on lähes umpijäässä, kuten Kiutaköngäskin edellisenä päivänä.

Rapsakalla 28 asteen pakkasella on hirmuinen voima. (vajaan viikon kuluttua pakkanen kiristyy 40 asteeseen, ja Jyrävä jäätyy. Kiutakönkään uutisoidaan olevan 95 prosenttisesti jäässä.)

Kesällä tämän läpi ei enää edes aikuisilla ole meloen asiaa. Koskenlasku Jyrävän läpi on kiellettyä, koska se olisi hengenvaarallista.

Näistä viitoituksista tykkään!

Nämä opasteet eivät kulu pois, ja varsinkin lumisessa maisemassa ne ovat erittäin lukijaystävällisiä.

Tässä on tämän päivän retkemme kääntöpaikka, Siilastupa.

Maja pystytettiin 1940 talvisodan sankarille Hjalmar Fridolf Siilasvuolle kalamajaksi. Metsähallituksen painetun Pienen karhunkierroksen esitteen mukaan hän ei kuitenkaan koskaan ehtinyt nauttia Venäjän puolella salvotuista hirsistä rakennetusta majastaan. Nykyisin maja toimii 12 henkilön autiotupana. Sisällä on pöytä ja penkit, kamina, puulaatikko ja tikapuilla varustetut laverit kahdessa kerroksessa.

Mökin terassilta on huikaiseva näkymä Jyrävän putoukselle.

Ajatelkaa sitä espanjalaista luonnonystävää, joka hyvässä uskossa vuokrasi tämän isolla rahalla itselleen piilopirtiksi viikoksi maanmiehensä ”avustuksella”. – Se hetki saattoi jäädä mieleen kun porukkaa alkoi lappaa sisään ”yökylään”, ja selvisi että ei tätä voi vuokrata, tämä on autiotupa!

Taukotulet olisimme voineet sytyttää majan kaminaan – tai ulos.

Valitsemme ulkoilman. Ulkoilemaanhan tänne on tultu!

Aah. Avotulen lämmössä on ihmisen hyvä levähtää.

Nämä tietotaulutkin ovat kekseliäitä! Ainoa huonous on se, että jos kuvan haluaa tarkentaa itse kohteeseen, jää teksti epäselväksi – ja päinvastoin. Arjen pieniä vastoinkäymisiä – vaikka eihän tämä mitään arkea ole.

Luksuslomaa luonnon seesteisessä helmassa!

Sokea Reettakin näkisi tästä mihin päin mennä, ja kuinka paljon on vielä taivalta edessä.

Virtaavassa vedessä kovalla pakkasella jää alkaa muodostua pohjasta kohti pintaa.

Vaikka kynttiläkuuset ovatkin puumaailman huippumalleja, tässä tuli tunne että ikuistin aarniometsän anorektikon.

Laskeudumme reitiltä Kitkajoen tasalle.

Jää paukahtelee ja lumikengilläkin tulee vähän jännittävä olo.

On mahdotonta arvioida missä reunavalli on tyhjän päällä. Siksi on viisainta pelata varman päälle, ja pysyä turvallisen matkan päässä avovedestä.

Päivä kääntyy iltapäivän kainaloon, ja valon määrä – jossa ei keskipäivälläkään ollut hurraamista – alkaa hiipua.

Nousemme runsaslumisen ja jyrkän rinteen ylös, takaisin reitille.

Ennen kuin palaamme takaisin lähtöpisteeseemme Basecamp Oulangan parkkipaikalle, on Kuusamon kutsu käynyt.

Tänne on tultava uudelleen lumettomana aikana, ja Kitkajoki nähtävä jäistä vapaana! Ensin kävellään päiväretkenä Pieni Karhunkierros lämppäriksi ja harjoitukseksi – ja sitten – jossain vaiheessa, tarvotaan Ison Karhunkierroksen 80 kilometrin reitti koko komeudessaan.

Kertokaa kokeneet kuinka monta päivää reippaan vaeltajan siihen pitää varata? Neljä? Vai meneekö kolmessa?

Oulangan kansallispuistossa lumikenkäiltiin   14.1.2016.

Pienestä karhunkierroksesta löytyy lisää tietoa ja reittiselostus täältä.

∞

Kiitos että lumikenkäilit kanssani Oulangan kansallispuistossa!

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.

∞

In English: Pictures from Oulanka National Park, Kuusamo, Finland.

Taken on January the 14th 2016, on the week with low temperatures near -30 °C.

More information of hiking trails in Oulanka can be found here.