Elämäni ensimmäisellä Kuusamon talvilomalla suunnattiin huurrekuorrutettuihin tammikuisiin Oulangan Kansallispuistomaisemiin.
Retkemme lähtöpiste oli Basecamp Oulangan parkkipaikka. Sidoimme lumikengät jalkoihimme, ja suunnistimme Rukapalvelun Samin johdattamana talviseen kangasmetsään.
Edellisestä lumikenkäilystäni on jo aikaa, mutta kävely sujuu silti hyvin. Jopa niin hyvin, että tekee mieli ottaa juoksuaskelia, ja sauvat tuntuvat olevan tiellä. Lumikenkien kärkikynnet ottavat hyvin kiinni, ja antavat ylämäissä tukevan ”varvaspidon”.
Kovin pitkälle emme ehdi, kun pitää jo ryhtyä jarruttelemaan. Saavumme Myllykoskelle!
Metsähallituksen Pienen karhunkierroksen reittiopas kertoo, että Juuman ja Säkkilän kyläläiset rakensivat myllyn talkoilla vuonna 1926. Enimmäkseen myllyssä jauhettiin ohraa, joskus myös ruista. Talvisin vilja rontattiin myllylle hevoskyydillä, kesäisin veneellä!
Varsinainen myllytys täällä tyrehtyi vuonna 1949 paikan hankalan saavutettavuuden vuoksi, ja sen jälkeen myllynkivet ovat saaneet jauhaa vain näytöksissä.
Pysähdymme myllyn ”terassille” joka on rakennettu kosken partaalle. Sami kertoo koskenlaskusta Myllykoskessa.
Myllykoski kuuluu III-luokan koskena vain aikuisille tarkoitettuun K-18 -laskureittiin. Kesäiset viljatoimitukset tänne eivät todellakaan ole olleet heikkopäisten hommaa!
Riisumme lumikengät ja käymme sisällä myllyssä. Edellispäivien kolmeakymmentä hiponeet pakkaset tuntuvat. – Tuvan kosteudessa tuntuu kuin sisällä olisi kylmempi kuin ulkona.
2000-luvun alussa myllyn tupa kunnostettiin päiväkävijöiden iloksi, ja kovin moni heistä on tuntenut pakottavaa tarvetta jättää puumerkkinsä sisä- ja ulkoseiniin.
Kiipeämme jyrkät portaat ylös, ja päädymme myllyn yläpuolelle.
Myllykosken korkeusero erottuu täältä hyvin. Hyvin pian edestä löytyy se kuuluisa riippusilta, jolta aukeaa paras näkymä myllyn suuntaan!
Sami kysyy haluammeko käydä sillalla – no tottakai!
Mutta vain yksi kerrallaan!
Tammikuisen talvipäivän harmauden vaatima valotusaika ei mitenkään pysty pysäyttämään veden liikettä.
Mietityttää miltä tämä näyttäisi kesällä, täydessä kesäkuisessa paraativalaistuksessa?
Jääpallerot kasaantuvat alajuoksun suvantoon ja pyörivät siellä hiljalleen.
Jalustalla tästä saisi hienoja kuvia. Mutta sitä ei (taaskaan) ole mukana. Käsivaralla mennään.
Tästä alkaa Oulangan kansallispuisto. Ympäröivä metsä vaihtuu talousmetsästä aarniometsäksi.
Ja siellä häämöttää Aallokkokoski! Täysi-ikäisille tarjolla lähes kilometri IV-luokan villejä koskenlaskukokemuksia.
Vaellusreitti kulkee aivan jyrkänteen reunalla. Sami varoittaa menemästä liian lähelle reunaa. Olisi sangen epämieluisa yllätys astua jyrkänteen reunalle ja huomata että sieltä ei löydykään kiinteää maata – vaan pikataival kohti Kitkajoen pohjaa.
Vähän väliä pitää pysähtyä kuvaamaan. Yllättäen harmaassa sydäntalven lehtivihreättömyydessä on oma omituinen charminsa.- Tai sitten Kitkajoki pukee maisemaa.
Onko missään muualla Suomessa näin lyhyellä matkalla näin paljon koskia?
Mäen päältä, jyrkänteen reunalta näkee kauas. Tuolla alhaalla nököttääkin retkemme kohde – Siilastupa.
Mutta sitä ennen jyrkän laskeutumisen alla odottaa mahtava Jyrävä! Tässä Kitkajoki puristuu kahden kallioseinämän väliin ja pudottaa vedet alas yhdeksänmetrisenä putouksena. Mutta tämähän on lähes umpijäässä, kuten Kiutaköngäskin edellisenä päivänä.
Rapsakalla 28 asteen pakkasella on hirmuinen voima. (vajaan viikon kuluttua pakkanen kiristyy 40 asteeseen, ja Jyrävä jäätyy. Kiutakönkään uutisoidaan olevan 95 prosenttisesti jäässä.)
Kesällä tämän läpi ei enää edes aikuisilla ole meloen asiaa. Koskenlasku Jyrävän läpi on kiellettyä, koska se olisi hengenvaarallista.
Näistä viitoituksista tykkään!
Nämä opasteet eivät kulu pois, ja varsinkin lumisessa maisemassa ne ovat erittäin lukijaystävällisiä.
Tässä on tämän päivän retkemme kääntöpaikka, Siilastupa.
Maja pystytettiin 1940 talvisodan sankarille Hjalmar Fridolf Siilasvuolle kalamajaksi. Metsähallituksen painetun Pienen karhunkierroksen esitteen mukaan hän ei kuitenkaan koskaan ehtinyt nauttia Venäjän puolella salvotuista hirsistä rakennetusta majastaan. Nykyisin maja toimii 12 henkilön autiotupana. Sisällä on pöytä ja penkit, kamina, puulaatikko ja tikapuilla varustetut laverit kahdessa kerroksessa.
Mökin terassilta on huikaiseva näkymä Jyrävän putoukselle.
Ajatelkaa sitä espanjalaista luonnonystävää, joka hyvässä uskossa vuokrasi tämän isolla rahalla itselleen piilopirtiksi viikoksi maanmiehensä ”avustuksella”. – Se hetki saattoi jäädä mieleen kun porukkaa alkoi lappaa sisään ”yökylään”, ja selvisi että ei tätä voi vuokrata, tämä on autiotupa!
Taukotulet olisimme voineet sytyttää majan kaminaan – tai ulos.
Valitsemme ulkoilman. Ulkoilemaanhan tänne on tultu!
Aah. Avotulen lämmössä on ihmisen hyvä levähtää.
Nämä tietotaulutkin ovat kekseliäitä! Ainoa huonous on se, että jos kuvan haluaa tarkentaa itse kohteeseen, jää teksti epäselväksi – ja päinvastoin. Arjen pieniä vastoinkäymisiä – vaikka eihän tämä mitään arkea ole.
Luksuslomaa luonnon seesteisessä helmassa!
Sokea Reettakin näkisi tästä mihin päin mennä, ja kuinka paljon on vielä taivalta edessä.
Virtaavassa vedessä kovalla pakkasella jää alkaa muodostua pohjasta kohti pintaa.
Vaikka kynttiläkuuset ovatkin puumaailman huippumalleja, tässä tuli tunne että ikuistin aarniometsän anorektikon.
Laskeudumme reitiltä Kitkajoen tasalle.
Jää paukahtelee ja lumikengilläkin tulee vähän jännittävä olo.
On mahdotonta arvioida missä reunavalli on tyhjän päällä. Siksi on viisainta pelata varman päälle, ja pysyä turvallisen matkan päässä avovedestä.
Päivä kääntyy iltapäivän kainaloon, ja valon määrä – jossa ei keskipäivälläkään ollut hurraamista – alkaa hiipua.
Nousemme runsaslumisen ja jyrkän rinteen ylös, takaisin reitille.
Ennen kuin palaamme takaisin lähtöpisteeseemme Basecamp Oulangan parkkipaikalle, on Kuusamon kutsu käynyt.
Tänne on tultava uudelleen lumettomana aikana, ja Kitkajoki nähtävä jäistä vapaana! Ensin kävellään päiväretkenä Pieni Karhunkierros lämppäriksi ja harjoitukseksi – ja sitten – jossain vaiheessa, tarvotaan Ison Karhunkierroksen 80 kilometrin reitti koko komeudessaan.
Kertokaa kokeneet kuinka monta päivää reippaan vaeltajan siihen pitää varata? Neljä? Vai meneekö kolmessa?
Oulangan kansallispuistossa lumikenkäiltiin 14.1.2016.
Pienestä karhunkierroksesta löytyy lisää tietoa ja reittiselostus täältä.
∞
Kiitos että lumikenkäilit kanssani Oulangan kansallispuistossa!
Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.
Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.
Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.
∞
In English: Pictures from Oulanka National Park, Kuusamo, Finland.
Taken on January the 14th 2016, on the week with low temperatures near -30 °C.
More information of hiking trails in Oulanka can be found here.
On kyllä pökerryttävän kaunista. Jotenkin tämä valkoisuus (ei minusta näyttänyt yhtään harmaalta!) tekee tästä eksoottisen charmikkaan. Vaikka suomalainen olenkin ja lumen keskellä lähhes puolet elämästäni elänyt, niin silti tämä kauneus yllättää. Minun on pakko lähettää tämä postauksesi linkki espanjalaiselle ystävälleni, joka rakastaa myös luonnossa liikkumista ja osaa suomeakin. Luulen, että kuvat nähtyään, hän haluaa heti Karhunkierrokselle. Niin kuin minäkin! Kiitos inspiraatiosta. Ihana, ihana juttu <3.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos Heidi ❤ Näitä oli kiva kuvata. Täytyy sanoa että Kuusamo pääsi yllättämään. Oulangan luonto on upea. – Myös talvella.
TykkääLiked by 1 henkilö
Truly beautiful!!!
TykkääTykkää
Thank you so much 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Onpas upeat maisemat! Suomessakin riittää tosi paljon nähtävää. Olen saksalaisen mieheni kanssa reissatessa ollut oikeastaan varsin iloinen siitä, että tulee käytyä itselle vieraammissakin paikoissa. Miten sitä ei tullutkaan reissattua kotimaassa sitten yhtään…
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Oili, samaa olen miettinyt, ja todennut että ainakin kauneimmat luontokohteet pitäisi reissata läpi. Aloitin Oulangasta, jonka joku kansainvälinen sivusto oli reitannut Euroopan kymmenen kauneimman kansallispuiston joukkoon 🙂
TykkääTykkää
Onpa koski kaunis pakkasella lumen keskellä! Kävin kerran koskimelontakurssin, ja se oli ensimmäinen ja viimeinen koskimelontakokemukseni. Se viikonloppu oli todella itseni ylittämistä. K-18 koski kuulostaa kamalalta 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Aika rajuilta tosiaankin näyttivät nuo jäidenkin keskellä. Tuolla on onneksi noita koskia moneen lähtöön, osa oli isommille lapsillekin sopivia, joissa riski veneestä putoamisesta on lähes olematon.
TykkääTykkää
Niin upeita maisemia! Pieni karhunkierros on tullut tallusteltua useampaan otteeseen ja aina se jaksaa sykähdyttää 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Jenna, menen kesällä tallustelemaan pienen karhunkierroksen – ja jos hyvin käy ja logistiikka järjestyy myös sen isomman 🙂
TykkääTykkää
Lumikenkäily upeissa maisemissa lumisateen jälkeen on niin parasta ajanvietettä. 🙂 Minäkin kävin kavereiden kanssa lauantaina parin tunnin kierroksella tuossa lähivuorilla. Hienoja kuvia olet saanut ikuistettua reissusta!
…ja hienoa on myös, että nuo kosket on K-18. Laskimme täällä viime kesänä IV-tason koskea, jossa ikäraja oli vain 14v. Laskuseurana meillä sitten venessä oli 14-vuotias, 30-vuotias, 50-vuotias ja 70-vuotias, ja tuntui, että näistä ainakin kaksi olisi ollut parempi jättää rannalle, koska riski veneen kaatumiselle oli suuri ja olisimme tarvinneet riuskoja käsiä melomaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Jenni!
Rukapalvelun Samin kertomuksista sain todellakin sellaisen käsityksen, että noissa koskissa saa meloa ihan tosissaan että sieltä päästään oikein päin alas. Eivät siis nuo ikärajat ole turhan takia luotuja:)
TykkääTykkää
Uh, onpa jylhännäköinen tuo koski talvellakin! Olen käynyt tuolla kerran kesäaikaan ja hyvin erilaiselta näyttää talvella, vaikka riippusillan toki tunnistaakin. Pohjoinen talvella kiinnostaisi, mutta vielä toistaiseksi talvet ovat menneet vähemmän lumisilla seuduilla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Lotta ja terveiset sinne Japaniin!
Oli hämmästyttävää että kosket kuohuivat niinkin avoimina – kun pakkasta oli sentään ollut kolmisenkymmentä astetta. Kun talvet täällä Helsingin seudulla ovat olleet oikullisia, halusin talvilomalla paikkaan jossa on varmuudella lunta. Oulangassa oli. Noihin kuviin on kiva palata sitten heinäkuun helteillä 🙂
TykkääTykkää
Ihan mahtavia lumimaisemia! Vähemmästäkin tulee Aussilan asukille koti-ikävä. En oo koskaan kokeillut lumikenkäilyä, se meni nyt seuraavan Suomen reissun suunnitelmiin, jos talvella tullaan 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Anna! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, se on aussille varmasti helpompaa kuin murtsikka 🙂
TykkääTykkää
Ymmärsinkö oikein, mutta kolmannessa kuvassa nököttää koskikara? Saattaa se olla terävä kivikin, mutta näyttää kovasti karalta. Minusta talvinen virtaava vesi ilman koskikaraa on kuin kraana, joka vuotaa: vesi menee hukkaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Olitpas tarkka! Itse en tuota pientä karaa siinä pauhussa edes huomannut, piti ihan käydä katsomassa korkean resoluution versiosta – siellähän se pikkulintu nököttää! 🙂
Samalla Kuusamo-reissulla kokeilimme myös koskikelluntaa, ja siellä noita suloisia koskikaroja oli useita, ja ne päästivät yllättävän lähelle kun hiljalleen kellui siinä virran vietävänä. https://johannasuomela.com/2016/02/03/floating-down-the-rapids/
Eikös koskikara valittu juuri vuoden linnuksikin? http://kyly.fi/images/stories/vuodenlintu/Koskikara.pdf
TykkääTykkää
Mahtava tuo koskikellunta-juttu! Minä olen aina kokenut, että karat ovat arkoja. Ensin istuvat muina tipuina ja sitten jo lentävät salamana pois jonnekin toiseen koskeen. Olisi kiva päästä samalle tasolle niiden kanssa!
Joo, koskikara on nyt vuoden tipi ja hyvä niin, mielellään niitä aina katselee.
TykkääLiked by 1 henkilö
– Olihan se hurjaa siinä pakkasessa, mutta ikimuistoinen kokemus että ehdottomasti kannatti tehdä! (Ja nyt tuli kommenttikin tänne suoraan! 🙂 Oletusasetuksissa oli tuo että rasti ruudussa että automaattisesti ei voisi kommentoida ellei ole aiempaa hyväksyttyä kommenttia. Katsotaan miten tämä toimii…)
TykkääTykkää
Ihanan näköistä on myös ihan kotimaassakin! Mä oon kerran kokeillut lumikenkäilyä ja hermohan siinä meni. En ole kyllä yhtään talvi-ihminen, joten lähtisin varmasti kesällä tuommoiselle kierrokselle. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos! 🙂 Kyllä talvinen lumimaisema on kaunis, Varmasti sen nähdäkseen tosin pitää mennä vähän pohjoisemmaksi. Mutta ne tykkypuut ja ne auringonlaskun värit, ne olivat todellakin sen kolmenkymmenen asteen pakkasessa palelun arvoiset! Tykkypuita voi ihailla tästä: https://johannasuomela.com/2016/01/24/in-the-sound-of-silence/
TykkääTykkää
Onpas upean näköistä. Toki koski on hieman jäätävän näköinen, mutta lumikenkäily on aivan parasta. Täytyy hakea kaakaokuppi kaveriksi näin talvisia kuvia katsellessa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Vautsi! Mä en ole ikinä päässyt lumikenkäilemään, haluisin kyllä ihan mielettömästi. On varmasti siistiä. Mua nauratti toi aarniometsän anorektikko. 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Meri! Kiva että huomasit sen 😊 Tuo puu oli aivan käsittämättömän korkea ja huikaisevan ohut. Aurinkoista lauantaita!
TykkääTykkää
Kyllä on kaunista ja välillä toivoisin, että pitäisin itsekin talvesta enemmän, mutta täältä näin Thaimaan lämmöstä tekisi kyllä mieli tuollainen retki tehdäkin. Upeita kuvia!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Heidi! 😊 Tänä vuonna Thaimaan Koh Lantan ”vesihiihtolomamme” vaihtui koiravanhuksemme vuoksi kotimaan hiihtolomaksi. Kavereiden lomakuvia Facebookista peukuttaessa vähän kyllä hetkittäin harmitti. Mutta pohjoisen talvi – ja Oulangan kansallispuisto on ainutlaatuisen upea yhdistelmä. Pilvisessäkin säässä.
TykkääTykkää
Upea aluetta, muutaman kerran käynyt sekä kesällä että talvella. Koskenlasku tuolla on todella hienoa! Muksut voi ottaa mukaan Jyrävän jälkeen (kumiveneet laskettaan ilman miehistöä siitä alas) ja lipua hiljalleen pieniä koskia välillä laskien Venäjän rajalle. Tosiaan Myllykoski ja Aallokkokoski on noviiseille ihan riittävän haastavaa ja hauskaa puuhaa. Kerran laskettiin Myllykoski takaperin alas juuri siitä syystä, että osa porukasta ei saanut ohjattua venettä oikeaan suuntaan. Joka tapauksessa suosittelen kaikille, jotka vähänkin vauhdikkaasta menosta tykkäävät! Toki pikku-karhu ja iso-karhu itsessään on upeita ilman kumiveneitäkin 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Rami, olipa kiva saada kommentti todelliselta Oulangan konkarilta! 🙂
Tuo koskenlasku on harkinnassa tulevan kesän reissulla, saa nähdä toteutuuko.
TykkääTykkää
Lisäisin vielä sen, että kesällä kannattaa ilman muuta mennä laskemaan muutama kerta Rukan kesäkelkkarataa. Ja mielummin siten, että ei jarruta kertaakaan, niin saa tunteen, mitä oikea kelkkailu on 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
onpas jylhät maisemat! Itse en ole koskaan lumikenkiä edes nähnyt ja vielä vähemmän löytyy ymmärrystä siitä, miten ne toimivat… hyi, hyi minua…
koskenlasku kuulostaisi kyllä mielenkiintoiselta – kyllä se varmasti seikkailuhenkisyydessään nuo huvipuistolaitteet voittaisi!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Erja! Lumikenkäily on yllättävän helppoa, ja syvässä lumessa ja liukkaallakin vauhdikkaampi tapa edetä kuin kävellen 😊
TykkääTykkää
Tuolla on niin kaunista. Pientä Karhunkierrosta on tullut mentyä useampi kerta. Nyt vaan Kuusamo innostus on vähän jäänyt taakse. Tässä tulee se, että nuo paikat ovat Oulusta katsoen liian lähellä.
Jäätyneen kosken näkeminen on kyllä jännä kokemus. Monille ulkomaalaisille jo pelkästään meren jäätyminen on täysin uskomaton näky. Yksi taksimies kertoi, kuinka oli kyydinnyt kolme aasialaista pukumiestä salkkuineen ja pikkukenkineen Nallikariin. Miehet olivat menneet ihan sekaisin nähtyään, että meri on jäässä. Puku päällä jäälle juksentelemaan : )
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Anna! Tämä on hyvä muistutus siitä, että kohteet koetaan hyvin eri lailla, riippuen omasta viitekehyksestä. Minulle, pk-seudun kasvatille, isojen korkeuserojen Oulanka oli kuin olisi ulkomaille matkannut! 😊
TykkääTykkää
Mus harmittaa, etten ole oikein Suomessa pohjoisessa käynyt. Olisi mahtavaa päästä sinne luonnon keskelle! Talvi olisi kyllä oiva ajankohta, sillä en voi sietää hyttysiä (olen niille oikeastaan allerginen). Nykyään näin ulkosuomalaisena Suomen lomat kuluvat toki tärkeässä ystävyys- ja sukulaissuhteiden hoitamisessa ja matkailu jää hyvin vähiin. Ja mikä menetys! Ja nuo kyltit ovat kyllä tosiaan mainiosti tehty, hyvä idea!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos! Oulanka on talvella takuuvarmasti itikaton, saapa nähdä mikä on tilanne ensi kesäkuussa 🙂
TykkääTykkää
[…] Pienen karhunkierroksen kuuraisessa syleilyssä […]
TykkääTykkää
[…] Lumikenkäilyretki tarjosi maistiaiset pienestä Karhunkierroksesta, mutta ymmärsin että orastavaan Oulankakuumeeseen eivät buranat auta. Niitä maisemia oli saatava lisää. […]
TykkääTykkää
[…] koskikellumassa 28 asteen pakkasessa, lumikenkäilemässä Oulangan kansallispuistossa ja ihmettelemässä lähes umpeen jäätynyttä […]
TykkääTykkää
[…] hullaannuin talviseen Oulangan kansallispuistoon niin lähtemättömästi, että päätin heti kotiin palattuani ryhtyä suunnittelemaan seuraavaa […]
TykkääTykkää
[…] talviloman Rukan maisemissa, paukkupakkasissa tykkylumipuita ja eeppisiä auringonlaskuja kuvaten. Lumikenkäilin Oulangan kansallispuistossa, koskikelluin Kiveskoskessa ja ihmettelin lähes umpijäistä […]
TykkääTykkää
Hyviä kuvia ja hyvin kirjoitettu. Tuli ikävä paikanpäälle. (varsinkin ku kattoo tätä mustaa Hesaa)
Viimeks käyny 2003 kesällä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Ile! Tuo on tosi huikea paikka myös (ja etenkin) talvella. Etenkin kun nämä pk-seudun talvet ovat menneet tällaisiksi mustanpuhuviksi vesisadeviikoiksi.
TykkääTykkää
[…] – Vaikkei ehkä aloituksen perusteella uskoisi. Ensimmäisellä tammikuun alun reissulla lumikenkäiltiin Oulangan kansallispuistossa, käytiin ihmettelemässä paukkupakkasissa lähes umpeenjäätynyttä Kiutaköngästä, […]
TykkääTykkää
[…] vaikka lumikenkäillen Pienen karhunkierroksen maisemissa, koskia ihaillen ja tulistellen. Tai melkein umpeen jäätynyttä Kiutaköngästä […]
TykkääTykkää
[…] jo useampaan kertaan lukemassa nämä Out of Office -blogin Johannan hurmaavat Oulanka-tarinat: Pienen karhunkierroksen kuuraisessa syleilyssä Kiutaköngas paukkupakkasessa Kuusamon kuurainen […]
TykkääTykkää
[…] Oulangan kansallispuiston ja Kuusamon mahdollisuuksista: Oulangan talviteitit Luontoon.fi-sivulla Pieni Karhunkierros Maisemaonnellisen blogissa Kiutaköngäs Maisemaonnellisen blogissa Käylänkoski Maisemaonnellisen […]
TykkääTykkää
[…] suju. Kengät ovat täysin erilaiset kuin ne aiemmat jalkaan sopivat lainavehkeet joilla olen tormuuttanut Oulangan Siilastuvalle tai Rukan Pyhävaaralle. Näitä ei […]
TykkääTykkää