”En voi tehdä mitään hyvittääkseni sen, että maailma olisi parempi paikka ilman minua”
Kuulostaa linkolalaiselta, mutta sanat ovat Kansallisteatterissa pyörivän ”Keuhkot”-näytelmän kirjoittaneen Duncan Macmillanin. – Vai olisiko hänen ollut sittenkin parempi sanoa ”En voi tehdä tarpeeksi…”?
Länsimaisen ihmisen hiilijalanjälki on hirmuinen. Suomalaisen suunnaton, kuten WWF Suomi on selvittänyt. Kuka on siihen suurin syypää? Isoisämmekö, jotka päättivät hirvenlihanhimossansa asettua tänne kylmään pohjolaan? Talvisin on kylmä kuin ryssän helvetissä, ja välimatkat ovat pitkät kaikkialla Kehä Kolmosen ulkopuolella.
Jotta hyvät lukijat saisitte käsityksen siitä, mistä tässä oikein on kysymys, seuraavassa pitkä asiaa selvittävä sitaatti fanittamastani Maailman Äärellä -blogista, josta tämän haasteen koppasin:
”Sosiaalisessa mediassa on kevättalven ajan ollut menossa #ReilutBlogit vol.2 -kampanja. Kampanjan ensimmäinen osa sai alkunsa helmikuussa 2015, kun eräs suomalainen matkanjärjestäjä julkaisi Instagramissa kuvan tiikerin vieressä poseeraavasta oppaasta. Kuva aiheutti aikamoisen kohun, ja monet matkabloggaajat innostuivat kirjoittamaan blogeissaan reilusta matkailusta. Syntyi ensimmäinen ReilutBlogit-kampanja, joka taisi avata myös joidenkin matkanjärjestäjien silmiä: Aurinkomatkat ilmoitti luopuvansa aasi- ja tiikeriretkistään. Finnmatkat taas kertoi jättävänsä norsusafarit ohjelmastaan.
Tänä vuonna Reilut blogit vol.2 -kampanjan panivat käyntiin matkakuume.net ja Tarinoita Maailmalta -blogit. Kampanjan tarkoituksena on ollut korostaa erityisesti matkanjärjestäjän vastuuta.”
Minulla on kuitenkin sama ongelma kuin Maailman Äärellä -blogin Heidillä. En käytä matkanjärjestäjiä, vaan järjestän itse omat reissuni. Jokaisen valinnan eettisyydestä tai epäeettisyydestä iloitsen – tai kannan syyllisyyttä – ihan itse.
Helsinki and Espoo from the air
Epäeettisin valintani ”matkanjärjestäjänä” on lentäminen
Tämä on fakta joka ei muuksi muutu, vaikka sitä kuinka kääntelisi ja ”mutkuttelisi”. En juuri harrasta ”sitkuttelua”, mutta tässä kohden kyllä. Niinpä lupaan että ”sitten kun minulla on aikaa”, eikä jokainen matkustukseen käytetty tunti ole pois itse lomanvietosta, siirryn käyttämään junaa. Rovos-rail olisi toki houkutteleva jo nyt, mutta Etelä-Afrikkaan päästäkseen on työikäisen kuitenkin turvauduttava lentämiseen. – Mutta junalla Siperian halki Kiinaan, se voisi olla eläkeläiselle todellinen seikkailu!
Niin kauan kuin loma-aika on rajallisin resurssini, lennän. Minimoin välilaskut ja käytän maailman ainoaa suomalaista lentoyhtiötä, aina kun se vain on mahdollista. Suomalainen lentoyhtiö työllistää suoraan tuhansia suomalaisia ihmisiä, ja maksaa veronsa Suomeen. Niin sanotun halpalentoyhtiön hinta reittilennolle voisi olla muutaman kympin halvempi, mutta sekin ero kapenee nopeasti jos mukaan haluaa ottaa muutakin kuin käsimatkatavaraa, ja jos istuinpaikan suhteen on pieniäkin toivomuksia.
Boarding to Finnair flight
Yrityksen yhteiskuntavastuullisuus voi monen korvaan kuulostaa hurskastelulta, mutta valitsemalla vastuunsa tälle maalle kantavan yrityksen, kantaa kortensa kekoon myös tämän pahassa sortumisvaarassa olevan muurahaispesämme osalta.
Eikä sekään ole lainkaan huono asia, että koneiden tähtitieteellisen suuria hiilidioksidipäästöjä pyritään vähentämään. Ja paras tapa vähentää niitä, on lentää uusilla konetyypeillä, joiden modernit moottorit kuluttavat 25 % vähemmän. Senkin takia olen ollut niin innoissani Finnairin A350 -konehankinnoista.
Kenties ei niin kovin pitkänkään ajan kuluttua piipahdamme halutessamme töiden jälkeen virkistäytymään ”tripille matkastudioon”, jossa puemme silmillemme Oculus Rift -virtuaalitodellisuuslasit. Sitten propeloottori suihkuttaa päällemme henkäyksen kevyesti suolalta tuoksuvaa merivettä, ja meri kohisee korvakuulokkeissamme. Upotamme lämpölampun alla maaten paljaat varpaamme ja sormemme lämpimään ja pehmeään korallihiekkaan – ja meistä tuntuu täsmälleen samalta kuin Koh Ngain rannalla Kaakkois-Aasiassa.
(Muokkaus 11.4: Alan maailma – blogin 10.4. julkaistu juttu Reaktorin tarjoamasta virtuaalitodellisuusmatkasta Mount Everestille)
Omatoimimatkanjärjestäjän hotellivalinnat
Ovat usein arpapeliä vastuullisuuden ja reiluuden suhteen. Pidän pienistä ja rauhallisista hotelleista, ja onneksi ne ovat usein sympaattisia ja luonteikkaita perhehotelleja, kuten ihana, jalat viimeksi alta vienyt Monzan Hotel de la Ville. Tutkin toki aina hotellin itsestään antamat tiedot ja vertaisarviot Trip Advisorista, mutta edelleen turhan harvoin niissä pidetään melua ympäristöasioista.
Siksi suuri merkitys on kohdevalinnoilla. Matkustan usein lempikohteisiini Sveitsiin, Englantiin ja Italiaan. Kaikki mainitut ovat maita joissa yhteiskunta toimii länsimaisten arvojen mukaisesti, – ja eläimiäkin edes yritetään kohdella siedettävästi.
The Windermere Hotel, Cumbria, England
Thaimaan Koh Lantaan ihastuin siistien rantojen, aikuisviihdepalvelujen puuttumisen ja paikallisen eläinsuojeluorganisaation ansiosta. Mutta jokainen tietää että maissa jossa ihmisoikeudet ovat vain kaunis ajatus, on eläin usein pelkkä tuotantohyödyke, joka syntyy vain päätyäkseen ihmisen lautaselle.
Näistä hävettää kertoa
Häämatkallamme Koh Samuilla lähes 20 vuotta sitten, olin vielä niin sivistymätön urpo, että skootteriretken ketunlenkillä päädyin pikkunorsun selkään. Ennen kuin ratsastus ehti kunnolla edes alkaa olinkin vähällä päätyä – täysin ansaitusti näin jälkikäteen ajatellen – rämeensilmäkkeeseen pikkunorsun päätettyä ottaa vilvoittavan mutakylvyn. Nykyisin mikään mahti maailmassa ei saisi minua enää osallistumaan mihinkään sellaiseen ”elämykseen”, jossa riistetään viattomia luontokappaleita. Nyt kun tiedän paremmin. Tuota elämäni ainoaa norsuratsastuksen yritystä kaduin kyllä heti eläimen selkään kiivettyäni, pikkuelefantti oli selkeästi vielä ihan keskenkasvuinen – pienet vauvanhaivenetkin kasvoivat sen päälaella. Silly me!
Kerran olin lähdössä Dubaihin, ja tohkeissani haaveilin uinnista delfiinien kanssa. Onneksi – voin näin jälkikäteen todeta – poikani sairastuin sikainfluenssaan, ja matka peruuntui vuorokauden varoitusajalla. Katsottuani myöhemmin The Cove -dokumentin Japanin julmasta delfiinien pyynnistä silmät turvoksissa, suoraa huutoa parkuen, tajusin että yhdenkään merinisäkkään paikka ei ole betonista valetussa altaassa ihmisille temppuilemassa. Luettuani Muuttolintu-blogin Annan kirjoituksen villien delfiinien kanssa uimisesta, tiedän että sekin voi olla eettisestä toiminnasta kaukana.
Niinpä ainoaksi delfiinikokemuksekseni tullee jäämään tämä villin delfiinin kohtaaminen vuosia sitten Kreikan saaristopurjehduksella.
Delfiini ui purjeveneemme rinnalle ja keulan alle, kuulin sen korkean ääntelyn ennen kuin se pitkään rinnallamme uituaan jättäytyi sivuun, ja jäi taaksemme.
Vastuulliset kulutusvalinnat kohteessa
En käy MacDonaldsissa, Starbucksissa enkä Hard Rock Cafessa. En kotimaassa, enkä matkoillani. Ylikansallisten jättien ja franchising-ketjujen sijaan haluan käyttää paikallisia palveluja. Syödä paikallista ruokaa ja jos mahdollista – juoda myös paikallista viiniä.
En syö tehotuotettua nelijalkaisten lihaa kotimaassa, joten jätän vasikat, possut ja karitsat syömättä myös kohteessa. Mikäli illallispöydässä on riistaa tarjolla, tilaan joskus sitä. Riistaa pidän eettisenä valintana. Lihaa voisimme me kaikki syödä paljon vähemmän, ja samalla voisimme paremmin. Ruoantuotannon suurin hiilijalanjälki tulee lihantuotannosta. Syömisessä mottoni on ”vähemmän ja harvemmin mutta parempaa”.
Friendly calf on Koh Lanta
Aamiaispöydässä syön sen, minkä otan. – Ellei maku yllätä niin pahasti että jotain jää syömättä. En kerskakuluta ja sämppää vain siksi että voin.
Mikäli kohteessa on kierrätys järjestetty, kierrätän omat roskani mahdollisuuksien mukaan. Thaimaan rantalomilla olen juoksu- ja kävelylenkkieni aikana kerännyt roskiin kaikki näkemäni lasinsirut ja särkyneet pullonpohjat.
Tuliaisiksi hankin mieluiten paikallisia tuotteita. Ja mieluiten jotain sellaista joka nautitaan sisäisesti tai ulkoisesti, kuten neitsytkookosöljyä ja pähkinöitä – tai laadukasta pastaa tai herkullista juustoa. Kamaa ja roinaa meistä harva tarvitsee lisää, makuelämyksille ja nautinnoille on pysyvä tilaus.
Niitä hotellipyyhkeitä ei tässä kohden tarvinne edes mainita? – Tosin monessa kohteessa nekin vaihdetaan automaattisesti, eikä päätöstä puhtaaseen vaihtamiseen jätetä hotellivieraalle. Jos se valinta on minun, vähennän ympäristörasitusta käyttämällä pyyhettäni useita kertoja uudelleen.
Niin kauan kuin jalkani toimivat, ja voin tutustua maailman suurimman ulkoilmamuseon, Rooman nähtävyyksiin juosten, juoksen. Niin kauan kuin pääsen maastokengät jalassa idyllisiin maisemiin, kävelen. Upeimmat maisemat ja kauneimmat elämykset ovat usein parhaiten saavutettavissa omin lihasvoimin. Mahdollisimman eettisesti.
Parhaiden vedenalaisten maisemien ääreen pääsee kuitenkin harvoin uimalla, edes räpylät jalassa, joten silloin on tukeuduttuva sukellus- ja snorklausretkien järjestäjiin. Valinta kohdistuu harvoin siihen halvimpaan vaihtoehtoon, jo siksi että paitsi luonnon kunnioittaminen, myös turvallisuus on tärkeää.
Mooray Eel in the waters of Koh Haa
Ja mitä sitten?
Kehä sulkeutuu. Lentämisellä aloitin ja lentämiseen päätän.
Joku toinen syytää rahansa tavaraan ja alati vaihtuviin vaatteisiin, jotka pian uutuudenviehätyksen karistua tai muodin vaihduttua kuormittavat jätehuoltoa ja kierrätysprosesseja. Minä hankin elämyksiä. Joskus niiden ääreen päästäkseni joudun lentämään.
Vaikka en voi tehdä tarpeeksi hyvittääkseni sen, että maailma olisi parempi paikka ilman minua, teen arjessani sen vähän minkä voin. Luopumatta lentämisestä.
- Kierrätän kaiken mitä kierrättää voi
- Korjaan sen mikä on rikki jos osaan, kiikutan huoltoon sen minkä joku toinen osaa korjata
- Istutan puita ja pensaita
- Syön lihaa minimaalisen vähän ja keskityn kasviksiin
- Suojelen saimaannorppaa ja Itämerta
- Ripustan linnunpönttöjä ja varustan mustarastaita konserttikauteen koko pitkän talven
- Luovutan verta
Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin.
Lomamatkalla eettisiin valintoihin voi joskus olla hankala vaikuttaa, mutta jokainen arkipäiväkin on täynnä valintoja.
♥
Kiitos että luit tämän! Iso kiitos jos kommentoit!
Mikäli pidit lukemastasi, voit seurata blogiani myös Facebookissa täältä.
Mikäli pidit kuvistani, voit seurata Lumiani jälkiä Instagramissa täältä.
Aiheeseen liittyvä Finnairin päästölaskuri löytyy täältä.
Kaikki kuvat ovat omiani, ethän käytä niitä ilman lupaani.
♥
Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.
MAISEMAONNELLINEN 
Kun kaukokaipuu iskee, on lentämisestä mahdoton luopua. Mutta seuraavan reissun teen junalla. En ihan Kiinaan asti, vaan yöjunalla Moskovaan. Ja sieltä sitten Pietariin ja takas kotiin. Ei ehkä ihan minun ykkösjuttu, mutta kinnostava kokemus varmaan kuitenkin…
Minäkin suosin mahdollisimman paljon Finnairia, mutta välillä se lentää uskomattoman huonosti jopa Eurooppaan. Ei ollut Fnnairilla kesäkuussa tarjolla lentoa Lissaboniin eikä Ateenaan. Olin ihan ihmeissäni tästä. Ekologisuutta miettiessäni törmäsin myös siihen faktaan, että mitä kevyemmin matkustaa, sitä luontoystävällisempää matkustaminen on. Seuraavalle lentomatkalle pääseekiin mukaan vaan käsimatkatavarat. Saa nähdä miten käy. Ehkä eniten mietityttää, kun en pysty siis pakaamaan mukaan edes aurinkorasvaa. No, kai sitä paikan päältä saa ostettua…
Kiitos sinulle haastekopin nappaamisesta ja linkkauksesta blogiini <3.
Ja kaunista päivää!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi Heidi ❤
Yöjuna Moskovaan on varmasti kiva kokemus, avoimin mielin vain matkaan! Yritän itsekin reissata nykyisin vähemmillä matkatavaroilla, mutta jos maastokengille on tarvetta, kuten minulla usein on, niille olisi hyvä olla laukku ruumassa. Etelä-Afrikkaan matkustin maastokengät jalassa, ja niiden auki- ja kiinninyöritys turvatarkastuksessa antoi oman mausteensa 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Joo, yritän suhtautua avoimesti. Mies on niin innolla järkännyt hotellit, junat, viisumit…vaikka minä olen meillä normaalisti se matkanjärjestäjä. Maastokengät tosiaan haukkaa käsimatkatavaralaukusta jo aimo osan. Minä olenkin joskus löytänyt itseni kapuamasta vuorellekin pientä polkua pitkin rantasandaaleissa – ei kauhean fiksua… Vau, olet ollut Etelä-Afrikassa. Milloinkas siitä tulee juttuja blogin puolelle? 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Heti kun keksin miten saan kuvat ulos pöytämäkin arkistojen syövereistä 😉
TykkääLiked by 1 henkilö
Kirjoitin oman vastaavan juttuni pitkälti siitä näkökulmasta, että reiluudesta ihmisiä kohtaan se lähtee, nimenomaan paikallisia ihmisiä kohtaan. Omalta osaltamme osa reiluutta taitaa olla, että käytämme paljon palveluita: haluamme matkustaa mukavasti ja helposti emmekä erityisesti säästää matkoilla, joten monet paikalliset oppaat ja kuljettajat ovat saaneet osansa rahoistamme.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Pirkko 🙂
Tuo on hyvä lähtökohta, noinhan mekin matkoillamme toimimme. Lomapäiviä on niin vähän, että lomille ei mennä säästämään, vaan paikallisia palveluita ostetaan kursailematta.
TykkääTykkää
Minua rupesi kiinnostamaan toi WWF:n linkki ja vaikkei Ekotallaajaa enää ole netissä, etsin luotettavan kuuloisen testin http://www.ilmastodieetti.fi/Ilmastolaskuri.html ja odotukset oli tietysti, että matkailusta tulee punakynää, mutta oikeasti asuminen oli minun akilleen kantapääni. Talo, jossa asun, on vanha ja tuhlaa, joskin nyt taloyhtiö työskentelee sen eteen, että kulutus vähenisi. Esimerkiksi vesi on ollut täällä laittoman kuumaa. Aika vähän tuollaiseen voi asukas vaikuttaa.
Unohdin kertoa, että olen katsellut rodeota ja netistä löytyy ristiriitaista tietoa siitä, onko rodeo hyväksyttävä vaiko ei. Oikeasti rodeossa parasta oli lasten rodeo, missä lapset ratsastivat lampailla. Vaikea uskoa, että lapsia päästettäisiin sellaiseen, mikä hyväksikäyttää eläimiä ja missä eläimet voivat protestoida huonoa kohtelua lapsia vastaan. Mene tiedä, rodeo on laillista Yhdysvalloissa. Jos sitä tulisi töllöstä niin kuin ennen, niin katsoisin sitä, mutta kun ei tule. En edes muista, maksoiko rodeo mitään.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hyviä ajatuksia, Stacy. Usein asuinhuoneistojen lämpötila on tolkuttoman korkea, paljon korkeampi kuin hyvään oloon – tai etenkään terveelliseen nukkumiseen on soveliasta. Mutta tosiaankin, lienee paljon merkityksellisempää mitä valintoja teemme arjessamme, kuin se miten lyhyet lomalle vietämme.
TykkääTykkää
Kiitos kun halusit kantaa kortesi kekoon ReiluBlogit vol. 2 -kamppikseen!
Tässä on paljon oikein hyviä pointteja, ja oikeastaan koko reiluus on kiinni pitkälti nimenomaan todellakin holistisesta näkymästä koko elämää kohtaan. Yksi pieni kikka ei pelasta kokonaisuutta, jos suurin osa asioista mättää. Kuitenkin on hyvä jos tehdään edes ne pienet asiat. Jostain on myös pakko lähteä.
Välillä hämmentää miten vähän ihmisillä tuntuu olevan näistä asioista tietoa, tai edes halua paneutua siihen. Tietoa on maailman pullollaan, mutta tietysti, tieto lisää tuskaa.
Minä olen tuollaisella delfiiniuinnilla käynyt 15 vuotta sitten Dominkaanisessa Tasavallassa ystävän kanssa lomaillessa. Muistan miettineeni ettei se ehkä ole delfiinille kamalan kivaa olla tuollaisessa altaassa, mutta jotenkin naiivisti ajattelin, että kai näitä joku vahtii että ne saavat sitten sen jälkeen olla isommissa tiloissa kun turistit lähtevät, ja niistä pidetään huolta. Näin jälkikäteen ajatellen – aivan kamalaa. Eihän se niin mene lainkaan.
Kirjoitin pitkän postauksen delfiineistä ja niiden tilasta. Annan postaus villidelfiineistä oli todella hyvä. Olen iloinen siitä että Havaijilla viime syyskuussa jäi uintikeikka tekemättä, vaikka sitä harkitsin. En tiennyt että se on sellaista. Onneksi näitä delfiinejä on saanut nyt nähdä sadoittain ja sadoittain, Australiassa ja muun muassa Kiribatilla. Australiassa pääsin syöttämään jopa villidelfiinejä. Siitäkin on jossain postaus.
Alla kuitenkin linkki tuohon delfiiniaiheiseen postaukseen muuten:
http://www.matkakuume.net/2015/11/kun-delfiinit-itkivat.html
Meistä Miika on sukeltanut pitkään, kymmeniä vuosia, ja nähnyt myös merten muutoksen. Tästä aiheesta Miika kirjoitti pitkän postauksen, joka on kokonaisuudessaan kuitenkin valtavan hyvä kitetytys näin laajasta ja hankalasta aiheesta.
http://www.matkakuume.net/2015/12/ilmastonmuutos.html
Maailma pelastetaan askel kerrallaan. Kiitos kun teet sitä myös.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentistasi 🙂
Ja erinomaisista kirjoituksista linkkien takana! Tämä blogihaaste johti siihen, että tänään vihdoin kirjoittaessani tätä vastausta, olen liittynyt Reilun matkailun yhdistykseen.
Maailmaa voi todellakin muuttaa kirjoittamalla ja tietoa levittämällä, ei slmät ja korvat vääryyksiltä sulkemalla.
TykkääTykkää
Älyttömän tärkeä aihe, jota olen itse herännyt miettimään vasta viime aikoina. Voin myöntää, että olen nuorempana käynyt ratsastamassa norsulla Thaimaan yhdessä ankeimmista paikoista eli Phuketissa, mutta se ei enää tulisi mieleenkään. Tiedän myös että en ajattele ympäristöä todellakaan tarpeeksi matkustaessani, vaikka olen toki perusasioita kuten roskaamista ym. vastaan. Ihan hyvä siis, että munkin silmiä avataan näissä blogikirjoituksissa ja ehkä tulevat valinnat tekevät mustakin jatkossa reilumman.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Tero 🙂
Tieto lisää tuskaa näissäkin asioissa, mutta silti mieluummin tiedän faktat kuin hortoilen sinisilmäisenä ummikkona merinisäkäsakvaariosta toiseen. Maailma muuttuu, pienin askelin ja pieniltä ja merkityksettömiltäkin vaikuttavien valintojen kautta.
TykkääTykkää
Aina kiva lukea näitä #Reilutblogit – postauksia. Itsellänikin oli pitkään unelmana päästä ratsastamaan norsulla. Onneksi en ehtinyt ja nykyään koko homman eettisyys on jo paremmin tiedossa ja mm. tällaisten postausten kautta tieto leviää yhä useammille. Onneksi norsujen ystävillekin on kuitenkin eettisiä tapoja tavata norsuja.
Ja tuo lentäminen… Ei sille oikein muuta voi kuin pyrkiä edes jossain määrin tasoitamaan päästöjään omassa arjessa. Pitäisi kyllä itsekin useammin miettiä, voisiko esim. Euroopan sisäiset lennot vaihtaa mahdollisuuden salliessa bussiin tai junaan:)
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Pinja 🙂
Juna olisi hyvä vaihtoehto, ja Euroopan sisällä voi hyvin olla jossain tilanteissa nopeampikin – jos laskee kaikki lentokenttäsiirtymiin ja turvatarkastusjonoihin tärvääntyvät ajat mukaan.
Tuon postauksen kirjoitettuani liityin mukaan Reilun matkailun yhdistykseen – ihan vaan jotta kuulen aiheesta enemmän – ja jotta osaan jatkossa toimia paremmin.
TykkääTykkää