Ateriahetki on nautinnollisempi jos sen viettää kauniissa ympäristössä.
Vielä parempi jos kauniiseen ympäristöön on päässyt lihasvoimin – kuten vaikka sveitsiläisen vuoren rinnettä ylös nousten.
Sveitsi on kaunis maa. On sama meneekö sinne kesällä vai talvella, milloinkaan maisema ei petä esteetikkoa. Tässä suhteessa olen Hanna Hanhi, sillä veljeni asuu Sveitsissä.
Lokakuussa halusin päästä Finnairin upouuden A350 -laajarunkokoneen kyytiin. Lyhyitä familiarisaatiolentoja, joilla henkilökuntaa ajettiin sisään uutukaiseen koneeseen, ei lennetty lainkaan Zurichiin, mutta München on tarpeeksi lähellä.
Matkasimme siis Saksan Münchenin lentokentän autonvuokrauspisteen kautta Sveitsiin. Pitkään viikonloppuun suunniteltiin retkeä jollekin vuorelle, mielellään lihasvoimin, jos mahdollista.
Sveitsissä on vuorelle halajavalle valinnanvaraa hulluuteen saakka. Satamäärin.
Kun korkeanpaikankammoinen lähtee siedätyshoitoon, hän ei yleensä edes tavoittele korkeinta mahdollista ”hoitopaikkaa”. Niinpä kohteella pitää olla muutakin tarjottavaa kuin korkeahko profiili. Kuten kiva kulkukelpoinen vaellusreitti, kauniit maisemat ja perillä mahdollisuus ateriaan. Tällä kertaa kohteeksemme valikoitui Titlis, vaikka se on sveitsiläisittäin pikkiriikkinen, sijoittuessaan korkeusjärjestyksessä kolmeen kilometriin kurottavana vasta naurettavalle sijalle 119.
Aamiaisen jälkeen ajamme Engelbergiin. Matkalla meitä vastaan tulee sveitsiläisten kellokaulalehmien kulkue, jota yritän liikkuvan auton takapenkiltä videoida. Talven lähestyessä nuo kenties maailman kauneimmat lehmät noudetaan korkeilta vuoristolaitumilta alas, ja ne ”puetaan” juhlavasti matkaa varten.
Lempeäsilmäisten Rouvien tehdessä matkaa, on kellonkalkatus korvia huumaava.
Pian lehmänkellojen kalke vaihtuu helikopterin roottorin säksätykseen.
Olemme perillä Titliksen ala-asemalla. Nyöritämme maastokengät jalkaan ja lähdemme puskemaan ylämäkeen.
Liikunta ja maisemien ihailu ovat tärkeitä, eikä kuvaamista missään tapauksessa saa unohtaa! Niinpä pysähtelen vähän väliä, kävelyseuralaisteni mielestä kenties ärsyttävyyteen asti. Mutta hei, sveitsiläiset talotkin ovat kauniita.
Mutta entäpä sveitsiläiset maisemat! Aina Sveitsin reissuilla tulee väkisinkin mieleeni, kuinka yltiöonnekkaita ovatkaan he, jotka tuolla saavat asua. – Vaikka kaipa tuohon ylenpalttiseen kauneuteenkin turtuu?
Jos ylläolevaa ”joutuu” tuijottamaan 365 päivää vuodessa, saattaisi ajatus vaikkapa pohjanmaalaisesta peltomaisemasta tuntua jossain vaiheessa peräti virkistävältä vaihtelulta.
Ja sveitsiläiset lehmät. Tai nuo ylläolevat pikkuisethan eivät mitään lehmiä ole, mutta sama kaunis naama on niilläkin jo kasvamassa.
Minulla ei ole koskaan niin kova hinku eteenpäin, etten ehtisi pysähtyä ottamaan kuvaa sveitsiläisestä märehtijästä.
Tai norjalaisesta. Tai englantilaisesta.
Ylöspäin noustessamme lumiraja alkaa häämöttää.
Jyrkkää nousua ja tien ylitystä…
…seuraa pieni tasainen laidunlaakso, jonka takana vuori nousee jyrkkänä.
Alkuun etenemme ajouraa pitkin.
Kävely vaellussauvojen kanssa on helppoa, mutta profiili jyrkkenee.
Ohittamamme maatilarakennukset kääpiöityvät kauas alapuolellemme.
Ajoura päättyy, ja polku sukeltaa Hannun ja Kertun metsään.
Puiden alla maa on vielä paljas.
Vihreä sammalmatto – ja vaellusreitin maalatut merkit – ovat ainoat värit harmaassa maisemassa.
Nousu jyrkkenee ja metsäpolku päättyy. Välillä haukataan happea – ja odotellaan valokuvaajaa…
…joka kuvailee estoitta myös tulosuuntaan.
Aurinkoinen ja selkeä sää oli toiveissani, mutta nyt kaikkialla on harmaata.
Opasteet ovat selkeät,
ja purossa on juomavettäkin tarjolla.
Sitä tarvitaankin, sillä nousu jyrkkenee ja retkenjohtaja hoputtaa säälimättä.
Emme kuulemma halua jäädä alhaalta nousevan pilven nielaisemiksi, sillä se heikentäisi näkyväisyyttä ja vaikeuttaisi reitin seuraamista.
Totta. Huonolla näkyväisyydellä kiviin maalatut merkit erottuisivat huonosti.
Olikohan tämä nyt joku oikopolku? Vai onko reitti tarkoituksella vedetty kivikkoon?
Onneksi jyrkänteen yläpuolella meitä odottaa palkinto. Reitti ja hengitys tasaantuvat. Navetan räystään alla jääpuikot houkuttelevat hakemaan vähän vaihtelua havumetsäkuviin.
Miehet mennä viuhtovat kaukana edelläni, ja minä senkun kuvaan.
Pikkuisen järven heijastuksia katsellessani, en voi olla miettimättä miltä täällä näyttäisi kirkkaalla säällä.
Mutta auringonpaistetta on turha haikailla.
Luonto on aina kaunis, harmaana päivänä vain vähän ujommalla tavalla.
Saavumme Trübseen hissiasemalle, joka on 1800 metrin korkeudessa. Olemme tulleet lihasvoimin noin 800 metriä ylöspäin. Alhaalla vihreiden niittyjen keskellä näkyy pikkuruisia valkoisia pilkkuja, ne ovat rakennusten kattoja.
Korkeanpaikankammo alkaa muistutella itsestään. Koska olemme pian jäätikön reunalla, joudumme hyppäämään hissiin.
Taisin pitää koko matkan silmiä kiinni, sillä loppumatkasta ylöspäin ei löydy yhtään kuvaa. Päädymme 3020:een metriin.
Ylhäällä kuvaan kartan, ja suuntaamme kohti jäätikköluolaa.
Mutta toisin kuin Guccin avokkaissa pasteeraavat kiinalaiset, me emme ylläty että on kylmää ja liukasta.
Päällämme on 20 metriä Titliksen jäätikköä.
Sisäänpääsy tänne on ilmainen, kun on ensin maksanut rapeat 89 Sveitsin frangia hissilipusta.
Käymme myös katsomassa miltä näyttää Euroopan korkeimmalla sijaitseva riippusilta, Titlis Cliff Walk. Sillalla on liikaa remuavaa korkeanpaikankammotonta porukkaa. Meno muiden painon alla tuljuvalle sillalle ei houkuttele, joten päätän olla menemättä.
Sen sijaan suunnistamme hyvin ansaitulle myöhäiselle lounaalle. Vaihtoehtoja on kaksi. Meluisa ja hälyisä itsepalvelupuoli, ja upean näköalan tarjoava Panorama -ravintola.
Itsepalvelupuolella on vapaata, mutta siellä on myös kiljahtelevia lapsia ja rauhaton tunnelma. Eikä näköalaa. Odotamme siis sinnikkäästi vapaata pöytää näköalaravintolasta. Sillä kun on tullut kaukaa pimeästä Pohjolasta, ja kiivennyt lähes vuoren puoliväliin, ei pienen odotuksen voi antaa pilata kokonaisuutta!
Pienen odotuksen jälkeen pääsemme pöytään istumaan. Ja se näköala. Uuh. Se on huikea!
Alapuolella pilvi väijyy edelleen, mutta yläpuoliset pilvet alkavat hiljalleen hajaantua. Otan ruokajuomaksi punaviiniä, nautin parhaan kolmen kilometrin annokseni ikinä, ja ajatus riippusillalle menosta alkaa kiehtoa vähitellen.
Istumme aivan rauhassa ja nautimme maisemasta.
Auringon paistaessa, rohkaisuviinin jälkeen, olo on mitä mainioin.
Siinä se riippusilta sitten on, ja minä sen keskellä nököttämässä.
Kuvaan kuin en olisi missään muualla ikinä ollutkaan.
Suurimmat remuisat turistilaumat ovat poistuneet, ja huipun näköalatasanteellakin on rauhallista.
Pilviverho väistyy.
Hiihtäjiä varoitetaan kamalista paikoista neljällä kielellä.
Vihdoin vuorimaiseman keskellä istuva ”Buddhakin” erottuu kirkastunutta maisemaa vasten.
Tuuli muovaa hangen pintaa, tuntuu kuin aika pysähtyisi.
Titlis on kiivetty ja koettu. Nautittu.
Jäljellä on vielä vuorenmittainen kyyti hisseillä alaspäin, ensimmäinen osuus kuuluisalla pyörivällä Titlis Rotairilla. Se oli käyttöön tullessaan maailman ensimmäinen pyörivä gondoli.
Sinne siis. Ja tällä kertaa laitetaan videointi päälle. YouTube kielsi alkuperäisen äänitteen käytön, sillä siellä kuului – yllätys, yllätys, hissimusiikkia! Suonette siis anteeksi hirveän humpan, jonka videoni ääniraidaksi valitsin, vain koska se sattui olemaan täsmälleen oikean pituinen. (Keltaisen Lumiani kuori heijastuu paikoin ikkunasta, joten laadun voi halutessaan valita ”hoodeeksi”)
– Ja se lihasvoimin noustu osuus oli Sports Trackerin mukaan pituudeltaan 7,4 kilometriä.
-Ei mikään häävi reissu pituudeltaan, mutta nousua tuli kiitettävästi.
Ja näistä maisemista ja tästä päivästä sain yhden helmen lisää elämysteni helminauhaan.
Jotain jota voin sitten keinutuolissa muistella.
❤
Sveitsin Engelbergistä noustiin Titlikselle 17.10.2015
❤
Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.
Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.
Blogiani voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright © 2019 Johanna Suomela. All rights reserved.
Fantastic photos. What a gorgeous area!
TykkääLiked by 1 henkilö
Thank you so much! 🙂
TykkääTykkää
Uuh todellakin, mitkä maisemat! Toi Pilviverho väistyy -kuva on ihan taivaallisen kaunis. Ihan huikealta reissulta vaikuttaa. Kelpaisi minullekin lounas näissä maisemissa <3.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Heidi ❤
Oli kyllä hieno reissu. Aiemmin vieraillulta Pilatukselta oli vielä huikeammat maisemat, mutta pilvet roikkuivat käydessämme niin matalalla, että kuvamateriaali ei taida olla ihan tuon Titliksen reissun veroista 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi mahdoton, miten kaunista. Tuollaisissa paikoissa tietenkin toivoo kirkkaansinistä taivasta ja aurinkoa, mutta aina ei voi voittaa. Upeaa on näinkin. Toivottavasti ruoka oli edes puoliksi yhtä hyvää kuin maisema kaunis,
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Annika 🙂
Kyllä se oli. Nautinto oli kenties sitäkin suurempi, kun ensin oli niin harmaata ja väritöntä, ja sitten sininen taivas alkoi pilkahdella. Tuosta sainkin uuden ”ohjeen” matkailuelämääni: ”Hyvää pöytää kannattaa aina odottaa”.
TykkääTykkää
Sveitsi on mun mielestä ihan kärjessä mitä tulee maailman kauneimpiin maihin. Nämä sunkin postauksesi kuvat sen todistavat – mielettömän upeita maisemia. Varmaan kohtuu raskastatakin tuo kapuaminen, mutta noissa maisemissa kelpaa kyllä tallustaa. Pilvistä tai ei!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Jenni 🙂
Kyllä nuo Alpit pitävät huolen siitä, että ihan joka paikasta ei yhtä kauniita maisemia löydy. Vaikea ajatella että koko maa ei ole juuri Uudenmaan lääniä suurempi, ja silti sinne mahtuu niin paljon kaikkea kaunista.
TykkääTykkää
Tämä postaus vei kyllä ihan sanattomaksi. Niin kaunista, niin upeaa. Voisin lähteä tuonne vaikka tältä istumalta. Wau!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Teija 🙂
Ja tämä on sellainen paikka, että parkkipaikalta pääsee halutessaan hissillä ylös asti, joten vaikka ihan pienenkin kanssa onnistuu!
TykkääTykkää
Terveiset Geneve-järven rannalta, voin kertoa että ei noihin maisemiin kyllästy! Juuri eilen ajelin taas kerran hymyssäsuin tallilta alas ja edessä näkyi Alpit ja Geneve-järvi, ei pöllömpää vaikka takatalvi iski tänne myös. Eläydyin niin tuohon tunteeseen kuvaamisen suhteen, sillä itse räpsin kanssa koko ajan kuvia mm. niistä ihanista taloista ja muu seurue odottelee minua kärsimättömänä… Todella upeita kuvia olet saanut ja todella nuo riippusillat pistävät puntit tutisemaan. Täällä asuessa olen innostunut tuohon patikointiin, joten korvamerkkaan tämän Titiliksen.
TykkääTykkää
Olipa kiva postaus! Meiltä näkyi vuosien ajan Mont Blanc ja Alpit olohuoneen ikkunasta ja eipä niihin maisemiin tosiaan koskaan kyllästynyt, vaikka välillä ne unohtuivatkin. Meillä käyvät vieraat sitten muistuttivat maisemista huokaillessaan ja kuvia ottaessaan 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Ansku 🙂
Kyllä nuo Alppimaisemat tekevät suuren vaikutuksen, kun kotopuolessa maisemat ovat aika lailla toisenlaisia. Tuokin hyvä esimerkki siitä, miten itse adaptoituu maisemiin. – Että pitää saada vieraita huokailemaan jotta itse taas muistaa niiden arvon!
TykkääTykkää
Sveitsi on kyllä ihana maa 🙂 Kävin kuukausi sitten Titliksellä (en tosin kiipeämällä), ja se oli aivan upea paikka! Sää sattui olemaan mitä mainioin, eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Riippusillan ylitys jänniti vähän alkuun, mutta lopulta siitä tuli päivän paras juttu.
TykkääTykkää
Voihan, kyllä on kaunista. Ja kaunista vaikka pilvinen sää olikin. Se toi lisää sitä jotakin kuviin. Korkeanpaikan kammoisena minua ei tuolle sillalle olisi saanut kuvaamaan. Ja entä se hissi? Minkälainen se oli? Miten uskalsit. Kesällä Dolomiiteilla pari yötä. Vaelluskengät on ehdottomasti pakattava matkaan!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi 🙂
Joo ei ollut ihan normi ihannekuvaussää alkumatkasta. Hissi Titlis Rotair näkyy viimeisessä kuvassa – ja siinä hissimatkan videoinnissa näkyy vilaukselta yksi vastaan suhahtanut pyörivä gondoli. Se hissi on oikeasti hieno!
TykkääTykkää
Upea maisemat – kertakaikkiaan! Satumainen metsä ja mitkä vuoret. Minun on tehdä matka myös serkkupojan luokse nähdäkseni nuo maisemat ja lehmät ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Siis minun on PAKKO tehdä…. jäin uupumaan sana 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Marjo 🙂
Sveitsi on ihana ❤ Onneksi on hyvä syy visiteerata siellä usein.
TykkääTykkää
voi luoja. Siis voi luoja, mitä maisemia. En tähän hätään mitään satukirjamaisempaa kyllä edes keksi. Mietin toisene kuvaan päästyäni itsekin, että voiko noihin turtua, jos niiden keskellä joka aamu herää. Todellakin toivon että ei – niin taianomaisia nuo ympärillä kohoavat lumihuippuisen vuoret ovat ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi Erja 😊
On ne upeita nuo maisemat. Siksi tuonne pitää päästä aina kun mahdollista. Suomessa kun ei ole vuoristomaisemia tarjolla!
TykkääTykkää
Mä oon ollut noilla samoilla hoodeilla! Oltiin kaverin kanssa pari vuotta sitten kiertämässä Alppeja, ja yksi stopeista osui Engelbegiin. Samoja reittejä ollaan varmasti noustu ylös, me tosin kesällä, jolloin maisema on hyvin erinnäköistä. Mutta silti olin tuttuja kulmia tunnistavinani. Me ei tuonne vuoren huipulle piheyksissämme noustu, meille riitti se, että päästiin jalkavoimin sinne minne päästiin. Ihastuin muuten tuohon järveen, joka siellä vuoren kupeessa oli. Kesällä se on ihanan turkoosi! Mun blogin bannerikuvassakin itse asiassa on just se järvi 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Moikka Noora, ja kiitos kommentistasi!
Pitikin heti käydä katsomassa bannerisi. Kuten kuvitella saattaa, on järvi aika eri näköinen kesällä auringonpaisteessa kuin talvella pilvisen päivän harmaudessa. Eläköön matkailu!
TykkääTykkää
No kyllä nyt täytyy sanoa, että oli harmaata tai ei, on kyllä mielettömät maisemat! Huh huh! Tuonne täytyy kyllä päästä. Olen käynyt Sveitsissä mutta vain pidennetyllä viikonloppumatkalla ja kaupungissa kun kyseessä oli työreissu. Hienoja kuvia!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Paula, ja alun harmaudesta huolimatta aurinkin nähtiin lopulta 🙂
TykkääTykkää
Alppimaisemat ovat niin ihania! Ja oikeastaan koko Sveitsi on käsittämättömän mainio matkailumaa huolimatta kovasta hintatasosta. Itse en ole mikään patikkaihminen, mutta osalle huipuista olen mennyt ihan hissillä : )
TykkääTykkää
[…] Engelberg […]
TykkääTykkää
[…] Engelberg […]
TykkääTykkää
[…] Engelberg […]
TykkääTykkää
[…] Engelberg […]
TykkääTykkää
[…] Engelberg […]
TykkääTykkää
Mielettömiä tekstejä ja kuvia Sveitsistä! Oli pakko lukea heti sun kaikki Sveitsi-postauksesi, ja tulin siihen tulokseen, että Sveitsiin on ehkä ihan pakko lähteä vielä uudestaan. Meidän reissun aikaan oli koko ajan tosi hyvä sää, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja sekin oli kyllä mahtavaa, mutta näissä sun pilvisissä ja sateisissa kuvissa on kyllä jotenkin todella hieno tunnelma. Etenkin tämän postauksen kuvat ovat tosi kauniita ja jotenkin maagisia.
Syksy on varmaan kivaa aikaa patikoida Sveitsissä. Maisemat ovat ainakin kuvista päätellen silloinkin upeat, mutta aika erilaiset kuin kesällä. Ehkä siis seuraava reissu ajoittuu syksyyn. 🙂
Jään innolla seuraamaan, missä muissa maisemissa olette Sveitsissä käyneet.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos Paula! Tällaista palautetta on suuri ilo saada, bloggaukseen käytetyt myöhäisillan tunnit tuntuvat merkityksellisiltä tällaisen palautteen jälkeen 🙂
Lisää juttuja tosiaan on tulossa. Viime lomalla käytiin ajelemassa Glacier Expressillä St. Moritzista Zermattiin. Zermattista ajeltiin Gornergratin jäätikölle 3100 metriin. Niin ja sitten kiivettiin Rigille. Mutta niistä lisää sitten tulevissa postauksissa!
TykkääTykkää
[…] Engelberg […]
TykkääTykkää
[…] Engelberg […]
TykkääTykkää