Maailmassa on paljon kauniita paikkoja, joihin kaikki tunkevat. Usein jopa lähes yhtä aikaa lyhyen sesongin aikana.
Stavangerin lähellä Norjassa sijaitsevalle Preikestolenille punkee joka vuosi yli 200.000 kävijää. Niinpä minäkin kiipesin ”saarnastuoliin”. Tai ainakin melkein.
Heti alkuun on tunnustettava että ilman Instagramia tuskin koskaan olisin saanut päähäni ajatusta tuonne menosta. Mutta upeat, pienissä kuvissa näkemäni maisemat periltä – ja sadattuhannet vuotuiset kävijät eivät voi olla väärässä! Sinne siis!
Olimme ajaneet pitkän matkan, ja kello lähenee jo viittä, kun pysäköimme vuokraamamme matkailuauton maksulliselle pysäköintipaikalle.
Kerrospukeudumme merinoihimme ja kiskomme vaelluskengät jalkaan, ja aloitamme nousun kohti Preikestolenia. – Vähän jännittää jaksaako sää pysyä poutaisena, synkän harmaita pilviä on noussut taivaalle iltapäivän aikana.
Ohjeissa kehotettiin varaamaan kaksi tuntia suuntaansa – taukoineen. Ajattelemme että hyväkuntoisina meiltä ei ihan niin pitkään voisi mennä. Tosin oma aikansa menee kuvauspysähdyksiini, vaikka otankin kaikki kuvat hädin tuskin pysähtyen.
Harmikseni jännitän tulevia korkeuksia, ja unohdan ottaa toisen kännykkäni mukaan – piirtämään reittiä ja ottamaan aikaa SportsTrackeriin. Ihan tarkkaa statistiikkaa reissun kestosta siis ei tule, mutta korkean ”kääntöpaikan” tauko mukaan lukien jälkikäteen huomaamme, että aikaa meni noin kolme tuntia.
Reittikartan kuvasta selviää havainnollisesti tulevan retken profiili.
Menomatka on lähes pelkkää nousua, kunnes 604 metriä on saavutettu, ja paluumatka sitten tullaankin arvattavasti alaspäin. Hyvät kengät pitää jalassa olla, paikoitellen reitti kulkee isokivisessä louhikossa.
Matkaan!
Alun juurakkoista, melko jyrkkää ja kivettyäkin nousupolkua seuraa pitkä puinen ”kävelysilta”.
Aurinko pilkahtelee pilvien lomasta, eikä puinen reitti onneksi ole sateesta liukas. Myöhäisen liikkeellelähtöaikamme ansiosta mitään varsinaista väentungostakaan ei reitillä enää näy.
Muutama merkittävästi meitä kauempaa tullut, huohottava nappaskenkäturisti ohitetaan jyrkimmissä nousuissa. En voi olla miettimättä, että kuinkakohan paljon kättä jalkaa menee poikki näillä suosituimmilla reiteillä – ihan sen takia että ihmiset varustautuvat kuin sunnuntaiselle puistokävelylle?
Reipas vauhtimme saa vaelluskoiramme läähättämään. Onneksi siellä täällä on pikkupuroja ylitettävänä, ja kaikenlaisia (koiran näkövinkkelistä) huippumukavia viilentäviä rutakoita tarjolla.
Tälläkin retkellä on hyvä aina välillä muistaa kurkistaa myös takaisin tulosuuntaan.
Preikestolenin nousussa puinen reitti erottuu hienosti alempana, ja jopa meri häämöttää kaukaisuudessa!
Puhtaankin oloista vettä on tarjolla matkan varrella. Nelijalkainen räpylävarvas virkistäytyy sisäisesti ja ulkoisesti, ja matkamme saa taas jatkua.
Preikestolenin jyrkänteellä iskee korkeiden paikkojen kammo
Kun pääsemme ylös jyrkänteen reunalle, se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kauhea korkeanpaikan kammo. 604 metriä vuonon pinnan yläpuolella olevassa kalliojyrkänteessä on järkyttävän oloinen halkeama.
Mikäs sitä muka olisi vantteralla kalliolla seistessä, mutta tuohan näyttää siltä että tuo kuuluista”saarnastuoli” voisi minä hetkenä hyvänsä irtautua emokalliosta ja romahtaa vuonoon. En siis voi ylittää halkeamaa. Joten en varsinaisesti pääse perille asti.
Matkani jää noin 30 metriä vajaaksi. Seikka jota en ehkä halua koskaan myöhemminkään korjata – sillä jonain päivänä tuo kallioheltta sieltä putoaa. Ehkä.
Niinpä tyydyn maitojunailemaan turvallisemman ja tukevamman oloisella alustalla, – joka sekin kyllä tuntuu varsin kuumottavalta.
Yritän väkinäistä hymyäkin, mutta melkein tekisi mieli itkeä vollottaa, tai huutaa silkasta kauhusta. Sekin pelottaa, että mitäs jos muuten arkijärkiseen noutajamalliseen koiraan menee joku pannahinen, ja se ryntää ykskaks sumeilematta ja suinpäin rotkoon? Että päästänkö hihnasta irti vai menenkö mukana. Niinkin epärationaalinen voi epämukavaksi olonsa tunteva henkilö olla.
Tuntuu jopa pahalta katsoa kun toiset menivät kielekkeelle.
Preikestolen on korkeanpaikankammoiselle hirveä paikka.
Yllättävän harva siellä kuitenkaan on hengestään päässyt, ja nekin onnettomat ilmeisesti omasta halustaan. Wikipedia tietää kaiken, myös Preikestolenista. Ja Wikistä löytyy myös kuva siitä ”irtoamispisteessä olevasta” kielekkeestä, josta en itse kyennyt ottamaan kuvaa.
Muutenkin kuvausolosuhteet matalalla roikkuvien pilvien vuoksi vastavaloon ovat haasteelliset, mutta eipä tänne lopulta tietenkään vain kuvien vuoksi tultu.
Paluumatka ”perusleiriin”
Jostain syystä jännittäviin paikkoihin mennessä kuvia tulee otettua menomatkalla vähemmän. Johtuukohan se jännityksestä?
Sitten tulomatkalla, kun huomaa vastoin odotuksiaan olevansa edelleen hengissä, mieli jotenkin rentoutuu ja kuvia tulee otettua enemmän.
Ja niinpä paluumatkalla otan huojentunein mielin monta kuvaa reitistä ja sen varren kauniista luonnosta.
Niinhän se tahtoo olla, että suuret massat voivat olla myös oikeassa.
Preikestolen on ehdottomasti pikkupatikoinnin arvoinen.
Sitä mieltä on ollut myös CNN Travel, joka listasi sen peräti ykköseksi jutussaan 50 natural wonders.
∞
Harmikseni jännitin tulevia korkeuksia, ja unohdin ottaa toisen kännykkäni mukaan – piirtämään reittiä, ja ottamaan aikaa SportsTrackeriin. Ihan tarkkaa statistiikkaa reissun kestosta siis ei ole, mutta korkean ”kääntöpaikan” tauko mukaan lukien jälkikäteen laskemme, että aikaa Preikestolenin huipulle ja takaisin meni noin kolme tuntia.
Ja teille jotka tykkäätte huimapäisistä ekstremevideoista, tässä teille yksi huima ja hyvälaatuinen Youtuben syövereistä.
Norjassa vedimme maastokengät jalkaamme myös Euroopan suurimmalla tunturiylängöllä Hardangerviddassa ja ikonisella Jotunheimenin Besseggenillä.
∞
Kiitos mukanaolostasi!
Mikäli pidit lukemastasi, blogiani voi seurata myös Facebookissa.
Mikäli pidit kuvistani, polkujani voit seurata myös Instagramissa.
Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaa.
Copyright © 2016 – 2023 Johanna Suomela.
All rights reserved.
Ihan mahtava päästä lukemaan näitä sinun iki-ihania vaellusjuttuja, ja arvaa vaan, tuleeko itsellekin hinku päästä noihin maisemiin! Mutta arvaa mitä, elokuussa odottaa Norja! Ekat varaukset on jo tehty… ja ei muuten mennyt ihan ongelmitta… Aikataulu on vaan niin hurja, että saa nähdä, ehditäänkö kunnon patikkareissuille edes.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Heidi ❤
Ihana kuulla että Norja veti pisimmän kortin! 🙂 Minnepäin ja miten? Palan halusta kuulla matkasuunnitelmistanne!
TykkääLiked by 1 henkilö
Mie oon kyllä ihan nössö myös korkeilla paikoilla ja jyrkänteillä! Preikestolen on silti pakko käydä, mieluiten ennemmin kuin myöhemmin. Ainakin käväsen kattomassa jos ei muuta 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi 🙂
Kyllä kannattaa käydä. Sitä voi löytää ihan uusia puolia itsestään noilla korkeilla paikoilla…
TykkääTykkää
[…] kesänä rääkkäsin itseäni Norjassa. Ensin Preikestolenilla. Se oli […]
TykkääTykkää
Wuhuu! Ihana paikka, haaveissani on tuo kummitellut vuosia. Pääsisinpä joskus tuonne pelkäämään. Kuvia katsoessakin huimaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, viisas kettu 🙂
Kummastelen nyt vaan sitä että miksi kommenttisi oli mennyt roskapostin joukkoon? Outoa. Tervetuloa kommentoimaan jatkossakin!
TykkääTykkää
Taitaisi jäädä minunkin matkani vajaaksi… Ristiriitaista sinänsä, että rakastan korkeita vuoria ja patikointia, mutta samaan aikaan pelkään jyrkkiä reunoja ja pudotuksia. Monta kertaa on tullut mentyä todellakin epämukavuusalueelle, mutta yleensä on kannattanut :).
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Ansku 🙂
Joo pelkään korkeita paikkoja aivan älyttömästi. Siksi otin viime kesästä alkaen ohjelmaan nuo siedätyshoidot. En tiedä voiko pitää paikkansa, mutta jotenkin tuntuu niinkuin se jopa toimisi!
TykkääTykkää
Onpa ihan tosi huikeita maisemia! Kävimme lapsena Norjassa aina joka kesä, mutta eihän noita maisemia silloin osannut arvostaa, eikä lapsena tosiaan tuolla olla oltu vaeltamassa. Enpä tiedä, kävelisinkö itsekään ihan loppuun asti. Huih!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Teija 🙂
Lapsena asioita katselee paitsi matalammalta, myös aika eri lailla. Elämänkokemus opettaa nauttimaan rauhasta ja kauniista paikoista 🙂
TykkääTykkää
Norjan luonto ja vuoret ovat ehdottomasti matkakohteitteni listalla. Mieheni on lapsuudessaan useat reissut perheen kanssa sinne tehnyt, mutta itse en ole vielä päässyt.Preikestolen olisi kyllä ehdottomasti minunkin listallani, tosiaan suuret massat voivat hyvinkin usein olla oikeassa 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Jonna kommentistasi!
Norja on todella upea! Ja eipä tältä pallolta kovin montaa helposti saavutettavaa kohdetta löydä – missä ei massoja näkyisi 🙂
TykkääTykkää
Patikointi on aivan ihanaa ja varsinkin noissa maisemissa! Kesäsin Norjassa on muutaman kerran tullut käytyä ja aina ne maisemat jaksaa hämmästyttää. En minäkään ihan tuonne kielekkeelle loppuun asti oisi uskaltanut lähteä 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Jenna 🙂
Olin tosiaan ekaa kertaa Norjassa – Instan yllyttämänä – ja sen takia kun vanha koira tykkää viileästä – ja menisin uudelleen vaikka heti! Upeita maisemia!
TykkääTykkää
Kuukauden päästä tuonne. Viime kerralla ei riittännyt aika ja kävin parkkipaikalla 😀 Katsotaan, menenkö viimeiset kolmekymmentä metriä vai en, todennäköisesti kyllä. Monta juttua olen Preikestolenista lukenut, mutta tämä oli ensimmäinen, missä tuohon halkeamaan kiinnitettiin huomiota.
TykkääLiked by 1 henkilö
Olen aika hyvä noissa yksityiskohdissa joita muut eivät huomaa 🙂
Odotan innolla tulevaa raporttiasi kohteesta!
TykkääTykkää
On se upeannakoinen paikka, ei kay kieltaminen. Tama paikka aina tasaisin valiajoin pongahtaa jossain mediassa vastaan. Varmasti jonain paivana tuonne on viela paastava – kayn sitten vaikka katsomassa sen viimeisen 30 metria, jos on enaa kiinni 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Laura 🙂
Laita sitten raporttia siitä onko – vaikka kyllä se sellaisen hyökyaallon pudotessaan saa aikaan, että luulenpa uutiskynnyksen täälläkin ylittyvän 😉
TykkääTykkää
Wuhuu! On sieltä mahtavat maisemat. En kyllä yhtään ihmettele, jos tuolla korkeanpaikankammo iskee, kun ei ole mitään aitoja ympärillä. Kovasti tekisi mieli joskus vaeltaa tuonne, mutta huolestuttaisi juurikin tuo samainen, jotta mitäs, jos siellä perillä ei sitten nauttisikaan paikasta. Noh, ehkä sitä voisi kaiken sen uhalla kokeilla. Chessie ei vissiin ollut moksiskaan?
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Elina 🙂
Olivat siellä miettineet aidankin tekoa, mutta todenneet ettei luontoa kuitenkaan joka paikasta voi aidata. Ja ainahan löytyy niitä jotka menisivät sitten kaiteen väärälle puolelle. Tänne on vain reilun tunnin matka suuntaansa, joten riski siitä ettei nauttisikaan kannattaa ottaa.
Chessie ei ollut moksiskaan. Tuon jälkeen vaellettiin Hardangervidda ja Besseggen, eli tämä toimi vähän niinkuin lämppärinä – meille kaikille 🙂
TykkääTykkää
wau, onpa maisemat. Varmasti tuon kaiken vaivan arvoinen! Sateella voisi olla hankalaa noilla reiteillä. En myöskään korkean korkeanpaikan kammoisena haluttaisi ihan reunalle mennä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi!
Joo sateella – tai lumen sulamisvesien liukastamana tuollakin olisi varsin haasteellista. Tämä oli mun ensimmäinen korkeanpaikankammon siedätyshoito. Ei se korkea paikka, mutta se kauhea halkeama… 😉
TykkääTykkää
Kyselit kuvauskalustosta.
Mulla on Canonin 700D joka on ihan riittävä mulle. Siinä pari hyvää putkea ja niillä kyllä pärjää.
Eniten kuvia tulee napsittua kuitenkin iPhonella. Nyt on uusi 6S ja se on erinomainen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Anna!:)
Mullakin on tosiaan tuo Canonin 500D ja putkia on aika monta, lähinnä mietin elämää helpottaakseni kameraa jossa olisi Wifi. Olen huomannut että moni käyttää iPhonea, mutta kenties seuraava puhelimeni – ensimmäinen joku muu kuin Nokia – tullee olemaan Samsung…
TykkääTykkää
Kamerana toimii reilun vuoden ikäinen LG:n luuri, joka toimii kuin unelma. On parempi kuin miehen iPhone. Ja tykkään, kun näyttö on iso. Näkee mitä kuvaa 😄
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Duunireissaaja! 🙂
iPhone ei ole vaihtoehtojeni joukossa…
TykkääTykkää
On kyllä upean näköisiä maisemia! Mulla ei korkeanpaikan kammoa ole, mutta voi olla etten ihan kallion reunalle uskaltaisi mennä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Tanja 🙂
Kyllä tuolla taitaa korkeanpaikankammottomiakin hiukan huippasta.
TykkääTykkää
Aika upeita maisemia! Itselläni olisi myös kamerahankinta edessä, kunhan vaan rahat keksisin sellaiseen. Nyt kuvailen vanhalla Lumixilla, joka kyllä jo kaipaisi päivitystä uudempaan malliin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Mirka 🙂
Mullakaan ei ihan mikään hengenhätä tällä hankinnalla ole, mutta näyttäisi että Wifi-kamera voisi olla paras ratkaisu.
TykkääTykkää
[…] voi olla yllättävän suuri voima. Ihanan Out of Office -blogin Johanna juuri paljasti lähteneensä Norjan Preikestolenille Instagramin innoittamana. Minä taas […]
TykkääTykkää
Huikeat on maisemat, mutta ei ihan tuo suunta ole nyt suunnitelmissa. Kuvat otamme Olympus Penillä (minä), isolla Canonilla (Lasse) ja iPhonella (minulla 6S Plus).
Itse sinnittelin pitkään työnantajan takia Lumiassa, mutta sitten lopulta päätin vaihtaa iPhoneen, etenkin kun olin sen verran kauan seurannut vierestä miten melkein kaikki tuntui sillä olevan helpompaa, parempaa ja nopeampaa kuin Lumialla, enkä ole katunut päivääkään!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Pirkko 🙂
Ja kalustotiedoista. IPhonea en kyllä osta, mutta merkkiä tässä tosiaan joutuu vaihtamaan… Täytyy tutkia tuo Olympuksen mallisto!
TykkääTykkää
Huohottavista nappaskenkäturisteista tuli mieleen oma Malesian Mt Kinabalulle trekkaaminen, kun osa porukasta oli flipflopeissa! Kyseessä siis kahden päivän patikointi neljän kilometrin korkeuteen. Ei siinäkään ole tyypeillä paljoa järki päätä pakottanut 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi Terhi 🙂
Aivan mieltä vailla on ihminen, joka lähtee kahden päivän trekille flipflopeissa. Toivottavasti ”Siperia opettaa” 🙂
TykkääTykkää
Mahtavan näköinen paikka, mutta tulisi kyllä tällekin korkeanpaikankammoiselle hikikarpalot otsalle… Kuumottavia tuommoiset kielekkeet. Samanlaisia ollaan nähty täällä Ausseissa mm. Kings Canyonilla, jossa vastikään yksi tyttö tippui selfietä ottaessa ja kuoli.
Meidän pitäisi surkeesti hommata kunnon vaelluskengät. Ihan flipflopeissa nyt ei sentään olla reippailtu, mutta lenkkarit ei oikein riitä tuommoisille poluille.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Anna 🙂
Miten tähän vastaaminen onkin jäänyt! Luulen että noiden selfietapaturmien määrä on rajussa nousussa. Surkeaa. Mutta suosittelen kyllä lämpimästi niitä vaelluskenkiä. Kunnon kengät jalassa ei nilkka muljahda louhikossa, ja pikku puron ylityskään ei tuota hankaluuksia. Vaikka toisaalta pääseehän sitä puron yli flipflopeissakin…
TykkääTykkää
Mulla kuvat just hankitulla iPhone 6:lla tai sellaisella jollain Canonin pienellä järkkärillä… En edes muista mallia, että näin kuvausorientoitunut bloggaaja täällä! Olympus Pen hankinassa juurikin muun muassa sen wifin takia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Joo kyllä tuosta Wifistä voisi olla armottomasti apua! Joku muukin maininnut tuon Olympuksen Penin 🙂
TykkääTykkää
Hardangervidda, sen jutun muistan kyllä. Yleensä, mitä tulee tuollaisiin kalliopaikkoihin, pelkään eniten liukastumista ja luiskahtamista alas, jolloin normaali jalkapatikka kannattaa muuttaa konttaamiseksi ellei sitten ihan vatsapingviiniksi, jolloin ote kalliosta on parhaimmillaan. En silti ole mikään mestari korkeitten paikkojen kanssa, todellakaan. Kivemmalta tuo näyttää kuin vidda.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Stacy 🙂
”Vatsapingviini” on hieno tyylilaji, tuolla taisi tulla pakostakin välillä siirryttyä ”pyllypingviiniin”. Joissain paikoissa lohkareet olivat niin korkeita, että niiltä ei voinut hypätä alas, joten ”laskettelin” Chevalierin vaellushousujen takalistolla…
TykkääTykkää
Kyllä minuakin hiukan nuo korkeat paikat kammoksuttaa ja aika huikean näköinen oli tuo kieleke. Huh! Tosi mukava lukea näitä vaellusjuttuja, kun mieli haikailee patikkaretkille. Ihana myös tuo teidän vaeltava koira. Olen monesti miettinyt jos ottaisin oman nelijalkaisen ystäväni mukaan vaeltamaan, pelkäisin varmaan koko ajan että se putoaa johonkin rotkoon ym.
TykkääLiked by 1 henkilö
Koira on kiva mukana, samalla tulee se lenkitys hoidettu pidemmän kaavan mukaan. Tuo vaelluskoiramme Ronja on muuten aika varautunut, mutta tosi hienosti pärjäsi noilla Norjan vaelluksilla – eikä osoittanut itsetuhoisia piirteitä 🙂
TykkääTykkää
Mua on viimeisen vuoden tai parin aikana alkanut kuumottaa tosi paljon tällaisen kielekkeet ja suuret jyrkänteet. Kai sitä on ikä tuonut mukanaan korkeanpaikankammon, joka tosin iskee vain tietynlaisissa paikoissa. Ymmärrän siis sua oikein hyvin! Maisemapaikat ovat upeita, mutta tähän kyseiseen mulla ei ole minkäänlaista intohimoa juuri mainitsemastani syystä. Upea paikka kyllä varmasti!
TykkääLiked by 1 henkilö
Se voi tosiaan olla että joku itsesuojeluvaisto nostaa korkeanpaikankammon pintaan aikuistuessa. Älysin omani kun olin joskus alle parikymppisenä Eiffelin tornissa ja tuntui niin hirveältä että teki mieli heittäytyä tasanteelle vatsalleen. Sitä ennen ei oikeastaan ollut edes mitään tilaisuutta todeta asiaa, kun vastaavanlaisessa oikeasti korkeassa paikassa en ollut käynyt.
TykkääTykkää
Mä oon pitkään päässäni taivastellut noita selfieitä Norjasta, missä ihmiset ovat ihan hurjissa maisemissa kameransa kanssa. Olen korkeanpaikankammoinen aukeilla paikoilla, ja ei tulisi kyllä mielenkään mennä keikkumaan tuonne. Toki vähän matkan päästä olisi kiva ihmetellä noita maisemia, mutta thats it. Huh. Mutta upeita maisemia:)
TykkääLiked by 1 henkilö
Joo kyllä hulluksi on mennyt tuo touhu, kun ihmiset ottavat hirveitä riskejä selfieiden tähden. Tuolta varmasti joku vielä putoaa reunalla keikkuessaan, mutta minkäs sille sitten mahtaa…
TykkääTykkää
Upeita maisemia ja upea kohde, kertakaikkiaan. Tämä oli mulle tuttu jo ennestään blogeista ja instasta, mutta näitä jaksaa kyllä lukea edelleenkin, niin hienolta se vaikuttaa. Itsekin joskus päästävä ihan ehdottomasti. Itse arvostan tällaisia turistikohteita, joiden näkemiseksi pitää hieman nähdä vaivaa, eikä perille saakka pääsekään vain autolla tai hissillä. Jotenkin perillepääsy tuntuu itselleenkin arvokkaammalta.
Mä kuvailen Canon EOS 600D:llä. Hyvä kamera kyllä, mutta nyt digikameroiden kehityttyä melkoisesti, haaveilen pienemmästä kamerasta reissukaveriksi. On tuo järkkäri linsseineen kuitenkin aika iso ja raskas. IPhone 5S:llä tulee kuvattua sitten Insta-kuvat. Valoisassa ympäristössä yllättävänkin hyvälaatuinen kamera on siinä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi Laura. Etenkin tuosta kamerakalusto-osiosta:)
Joo järkkäri kulkee kyllä autossa oikein näppärästi mukana, mutta kun pitää jossain vaikeakulkuisessa maastossa kalliolohkareilla tasapainoillessa vaihtaa melkein nelivedolle, on hyvä jos puhelin on mahdollisimman pieni. Tuo on nyt mietinnässä tuo kaluston uusiminen, mutta niin kauan kuin Lumia toimii taidan pitäytyä siinä.
TykkääTykkää
[…] on todettava kuten norjalaiset, miettiessään Preikestolenin kalliojyrkänteen […]
TykkääTykkää
[…] mitä sitten? – Ilman rannelenkkiä puhelinta ei ole miellyttävä ojennella kuvatessa jyrkänteillä, vuorenrinteillä ja riippusilloilla. Sehän voi vaikka […]
TykkääTykkää
[…] kesän siedätysretket Norjan Preikestolenille ja Jotunheimeniin olivat juuri tätä lääkitystä. Preikestolen tosin tarjosi yliannostuksen ja […]
TykkääTykkää
[…] road tripillämme latasimme omia akkujamme tuosta mahtavasta luonnosta nauttien. Kiipesimme Preikestolenille ja patikoimme läpi kuuluisan Jotunheimenin Besseggenin. Ohiajomatkalla emme voineet vastustaa […]
TykkääTykkää
[…] Preikestolenin vaellus by Johanna Suomela […]
TykkääTykkää
Tämä oli hyvä vinkki, kiitos!
Hymyilytti, että olit unohtanut ottaa toisen kännykän mukaan… Lumiassa ei tunnu toimivan mikään muu kuin kamera. Olen pakotettu käyttämään työnantajan lumiaa mutta harrastuksiin raahaan vanhaa iPhonea. 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Olen juuri kameraa noissa rakastanut, onneksi on vielä kaksi toimivaa olemassa. Vähän olen jo kartoitellut noille seuraajaa, mutta kieltämättä aika kätevästi kulkevat mukana nuo. Ja ennen kaikkea: aina mukana. Paras kamera kun on se joka on mukana 🙂
TykkääTykkää
[…] tuon loman päivävaelluksistamme Hardangerviddassa ja Besseggenillä. Lisäksi kävimme Preikestolenilla ja Aurlandissa, sekä Saudan ylängöllä, josta ovat kaikki tämän jutun […]
TykkääTykkää