Veneellä Tallinnaan

Kuka voisi ohittaa mahdollisuuden päästä nauttimaan Itämeren merimaisemista kauniina kesäpäivänä?

Minä en. Olen käynyt Tallinnassa niin harvoin, että kun yllättävä tilaisuus erinomaisessa seurassa tarjoutui, tartuin siihen hetkeäkään epäröimättä.

Joskus irvaillaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi pilattu. Tätä veneretkeä ei pilattu liialla suunnittelulla, sillä perjantaina töistä lähtiessäni en vielä tiennyt seuraavana aamuna olevani into pinkeänä lähtövalmiina, astumassa Tallinnaan suuntaavaan veneeseen.

Moinen huolettomuus sopii vain satunnaiselle matkustajalle. Onneksi veneen kapteeni oli kokenut ja koulutettu, jo vuosia sitten Kreikan purjehduksilla kerrassaan erinomaiseksi todettu.

Köydet irti

Lähtöaamun sää on lämmin, ja ohuet yläpilvet risteilevät taivaalla.

Helsinki jää taakse nopeasti.

Vilkkaalla väylällä ohittajia riittää.

Helsingin siluetti on aikaa sitten kadonnut takaa, eikä Tallinna vielä erotu.

Olemme keskellä Suomenlahtea.

Kesäpäivä on leppeä, ja Itämeri meille lempeä.

Matka edistyy mukavasti, elämä on kepeää ja suloista, kuin linnunmaitoa.

Pienen hippusen jännitystä tarjoaa oranssin jättiläisen kohtaaminen Pietarin väylällä.

Näiden mastodonttien edestä on parempi pysyä poissa.

Hiiohoi! Maata näkyvissä!

Puemme paukkuliivit ja kiipeämme etukannelle.

Komentosillalla on kaikki hyvin. Etukannella ei tuulen tuiverruksessakaan auringonpaisteessa tule kylmä.

Tallinnan lähestyessä ilmakin muuttuu lämpimäksi, sellaiseksi kuin vain ulkomailla voi olla.

Tallinnan vanhan kaupungin satama

Vanhan kaupungin satamaa lähestyessämme kapteeni ottaa yhteyden satamatoimistoon.

Saamme iloksemme kuulla että vapaita laituripaikkoja on vielä, sillä kello ei ole vielä yhtäkään.

Ajamme vasta luvan saatuamme sisään kapeaan satama-altaaseen.

Tässä kohden onkin syytä olla erityisen tarkkana, kuten Vene-lehden sivustolla kerrotaan:

Old City Marinasta voi varata paikan etukäteen joko sähköpostilla tai soittamalla numeroon +372 631 8085. Näin veneilijä saa myös tiedon siitä, jos paikkoja ei ole vapaana, ja välttyy turhalta ajolta vilkkaasti liikennöityyn satamaan.

Old City Marinaan aikovan on tärkeää ottaa huomioon myös se, että satama-altaaseen aallonmurtajan sisään ei saa ajaa ilman lupaa. Satamaan aikovan on ilmoittauduttava VHF-puhelimella (kanava 14 / kutsu Tallinn Radio 5) ja odotettava aallonmurtajan ulkopuolella lupaa (vihreää valoa) ajaa satamaan sisään. Ilmoituksen voi tehdä myös matkapuhelimella numeroon +372 631 8588. Samaan tapaan ilmoittautuminen pitää tehdä myös vierassataman alueelta ulos ajettaessa.

Lähdimme Helsingistä liikkeelle hiukan yhdeksän jälkeen, ja kiinnitymme laituriin ennen kello yhtä. Matkaan meni aikaa alle neljä tuntia.

Poistuessamme sataman aidatulta alueelta, saamme porttipuhelimen välityksellä koodin, jolla pääsemme satamaan takaisin.

Kiipeämme sataman toimistoon, ja kirjaamme 32-jalkaa pitkän veneen tiedot. Tässä satamassa tuon kokoisen veneen vuorokausihinta on 40 euroa.

Helteiseen kaupunkiin lounaalle

Koska on kuuma, ja lämpötila hätyyttelee kahtakymmentäkahdeksaa, otamme taksin kaupungille. Matka on lyhyt, ja taksi Rotermanniin maksaa alle viisi euroa.

Syömme maistuvan lounaan ja ihailemme samalla modernin Tallinnan upeaa arkkitehtuuria. – Miten hienosti täällä onkaan osattu (ja uskallettu!) yhdistää vanhaa ja uutta.

Lounaan jälkeen suuntaamme – kuinkas muuten -vanhaan kaupunkiin. Raatihuoneentorille vievä katu on revitty auki. Aurinko paistaa, porottaa melkein välimerellisen kuumasti.

Hakeudun kesämekossani kadun varjoisalle puolelle.

Päivän aurinkoannos taisi tulla kannella istuessa huomaamatta täyteen.

Turistien suosimalla terassilla sulaudumme joukkoon.

Pieni jaloittelukierros kauniissa ympäristössä tekee ihmiselle aina hyvää. Kesäsade ripauttaa alas muutaman pisaran, matkamuistokauppias saa mojovan katteen kahdesta ohikiitävän hetken suureen tarpeeseen hankitusta sateenvarjosta.

Satamaan matkaamme Viru-keskuksen Kaubamajan kautta. Ostamme paikallisia käsintehtyjä marjoilla ryyditettyjä suklaita, vähän kauempaa tuotuja pakastekuivattuja ananaksia – syötävää aamuksi – ja viiniä illaksi.

Ilta satamassa

Satamassa en malta pysyä veneessä, vaan koikkelehdin kännykkäni kanssa laiturilla.

Hellepäivä kerää synkkiä mutta kauniita pilviä Tallinnan taivaalle.

Auringon painumista mailleen saamme kuitenkin ihailla poutasäässä.

Suurin osa veneistä on ainakin tänä iltana suomalaisia. Mukaan mahtuu myös muutama saksalainen purjehtija – ja valtava sveitsiläinen moottorialus.

Vettäkin lopulta saadaan. Kuurosta ei tosin ole haittaa, sillä olemme vetäytyneet sisään katsomaan jalkapalloa.

Lähiveneistä kuuluu pettyneitä huudahduksia kun oman joukkueen hyökkäykset eivät päätykään maaliin, ja kun varma laukaus meneekin ohi. Saksa voittaa Italian liiankin jännittävän ottelun päätteeksi.

Hienon päivän viimeisen tunnelmakuvan otan kannelta.

Sitten iltapesulle ja nukkumaan raittiiseen meri-ilmaan.

Aamun auringonnousu

Aamulla varhain, vähän ennen kello viittä, herään valoon.

Kurkistan ulos avoimesta makuutilan pikkuikkunasta, ja näen kuinka aurinko pyrkii esiin sadepilvien välistä.

Tällaisina ohikiitävinä hetkinä on hyvä olla hereillä – kuvausvimpain toimintavalmiina.

Sillä muutaman tunnin kuluttua taivas valuu kaiken nielevää harmautta.

Näihin kahteen kuvaan kristallisoituukin konkreettisesti se mistä valokuvauksessa on kyse. Valon kuvaamisesta.

Nautittuamme veneessä maistuvan aamiaisen ja selvitettyämme tiskit suuntaamme ”tankille”.

Paluumatkalla ukkonen jyrisee

Luomme viimeisen silmäyksen satamaan ja vanhaan kaupunkiin, ja käännämme veneen keulan kohti Helsinkiä.

Saatuamme satamatoimistosta luvan ajaa ulos, vene on kakkoskapteenin kauniissa käsissä.

Ja uivia kerrostaloja väistellään taas.

Pian horisontti jää taakse, eikä maata näy. Maisemaonnellisuustekijät heikkenevät samassa suhteessa näkyväisyyden heikkenemisen kanssa. Keskellä merta on vain pisaroita, pärskeitä, aaltoja ja vesisadetta.

Salama välähtää harmaudessa. Vaikka tuulta on vain 5 metriä sekunnissa, on eteneminen kuoppaista. Täysin mitättömiltä näyttävät aallot ovat keränneet itseensä voimaa, ja lyövät korkealle kylkiin ja tuulilasiinkiin. Tätä pienemmässä veneessä voisi olla epämukavat oltavat.

Käyn läpi puhelimeeni tallentuneita valokuvia, mutta välillä on pakko nostaa katse horisonttiin ja seistä hetki. En halua tahallisesti aiheuttaa sitä että minulle kävisi kuten merisairaalle Kaptahille Waltarin Sinuhessa, että ”vatsani nousisi korvieni tasalle”.

Isot laivat kyntävät merta, eikä tämä pieni tuuli tunnu niissä miltään. Tallink on piristävä väriläiskä merimaisemaan, jossa ei tänään ole muita kuin harmaan sävyjä.

Eilen näimme meren ja lämpimän kesäpäivän Helsinki-Tallinna välillä kauneimmillaan, tänään meri näyttää toisenlaiset kasvonsa.

Ennen lähtöä veneellä Tallinnaan onkin syytä varmistua merisäästä ja kapteenin taidoista.

Veneen varustuksen on myös oltava kunnossa.

Vaikka välimatka on lyhyt, se kestää moottoriveneellä miellyttävällä matkanopeudella kolmesta neljään tuntia.

Tuona aikana sää ehtii muuttua dramaattisestikin.

Mietityttää minkälaista matkanteko olisi, jos tuuli nousisi viiteentoista metriin sekunnissa. Sen kovemmissa tuuliolosuhteissa ei valmistaja suosittele tällä Nimbuksella ajoa.

Tosin keskellä Suomenlahtea ei muuta voisi kuin vain jatkaa matkaa.

Helsinkiin palatessamme meri näyttää tyyneltä, mutta sataa ripottaa edelleen.

Palaamme kotiin kiitollisina ystävistä, kesästä ja uudesta hienosta kokemuksesta.

  ❤

Meillä suomalaisilla on etuoikeus saada nauttia monimuotoisesta meriluonnosta ja sen tarjoamasta liikkumisen vapaudesta.

John Nurmisen säätiö tekee arvokasta työtä Itämeren auttamiseksi. Jos haluat kantaa oman kortesi kekoon oman meremme puolesta voit tehdä sen täällä.

Heinäkuun ensimmäisen viikonlopun veneretkemme onnistui kaikin puolin. Nautimme kauniista kesäviikonlopusta ja koimme hienon ja mieleenpainuvan elämyksen. Tätä kirjoittaessani tuuliolosuhteet Suomenlahdella ovat monta päivää olleet sellaiset, että moisesta retkestä voi vain haaveilla.

Kuuntelen paljon radiota muiden touhujeni lomassa. Tällä viikolla merisää on monta päivää kuuluttanut aallokko- ja kovantuulenvaroituksia.

Mikäli suunnittelet omaa reissua Tallinnaan, ja kaipaat vinkkejä käyntikohteista, Tallinnan kaupungin viralliset matkailusivut löydät täältä.

❤

Kiitos ajastasi ja mukanaolostasi Tallinnan veneretkellämme!

Retki Nimbus 305 -veneellä Tallinnaan tehtiin 4.-5.7.2016.

(Edit: Teimme retken uudelleen kesäkuussa 2017, tuosta jännittävämmästä reissusta voit lukea lisää täältä)

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2016 – 2020 Johanna Suomela. All rights reserved.