Helsingin matkailukesän kuumin juttu luontoihmiselle on kiistatta uutuuskohde Vallisaari.
Vallisaaren viettelevän kaunis luonto on vain 20 minuutin vesibussimatkan päässä Kauppatorilta.
Niinpä mekin päätämme nousta JT-Linen vesibussiin kauniina lauantai-iltapäivänä.
Lähtölaituri on ruuhkainen, mutta onnistun bongaamaan bloggarikollegani, Meriharakka-matkablogin Pirkon ennen laivaannousua.
Illalle on luvattu sadetta, mutta lähtiessämme Kauppatorin rannasta sää on säkenöivä.
Vesibussi on tupaten täynnä. Kaikki haluavat ulos aurinkoiselle kannelle. Me jäämme seisomaan, osa istuu mukavasti alas. Kannelle.
(parin päivän kuluttua selvisi, että kyydissä oli myös Helsingin Sanomien toimittaja, jonka kuvista ruuhka hyvin näkyy)
Ohitamme matkalla pikkuisen miinanraivaajien saaren, Lonnan.
Seitsemän euron hintaisella menopaluulipulla pääsisimme osana saarihyppelyä Lonnaankin, mutta vain järjestyksessä Vallisaari-Suomenlinna-Lonna.
Perillä Vallisaareen tulijaa vastassa on vanha tiilinen luotsitalo.
Vallisaari.fi -sivusto kertoo luotsien varsin värikkäästä historiasta näin:
”Vallisaaresta tuli 1700-luvulla luotsien saari. Luotsit elivät mökeissään saaren luoteiskärjessä Kustaanmiekan salmen vieressä, lähellä saapuvia laivoja. Luotsit ja muut saarelaiset aiheuttivat järjestysvallalle päänvaivaa viinanpolttimo- ja kapakkatoiminnallaan, joka sai heidät toisinaan unohtamaan työnteon. Saarelaisia epäiltiin alituisesti myös viinan salakuljetuksesta ja laittomasta anniskelusta. Kun venäläiset saapuivat vuonna 1808, toimintaa rajoitettiin ja saarelta aidattiin tiilimuurein erillinen alue viinanpoltolle. Lopulta luotsit määrättiin heille vuonna 1878 valmistuneeseen Luotsitaloon Vallisaaren pohjoisrannalle kauemmaksi patterialueesta. Vuonna 1910 luotsien uudeksi asuinpaikaksi päätettiin Hylkysaari, mutta tilanpuutteen takia heitä jäi myös Vallisaareen. Viimeiset luotsit muuttivat pois Vallisaaresta vasta 1920-luvun alussa. Nykypäivänä Luotsitalo lienee yksi parhaiten säilyneistä muistoista, joka kertoo tarinaa saaren vanhasta ja värikkäästä asuinkannasta.”
Historianjanoiselle juuri tuo Vallisaaren oma sivusto onkin mainio tietolähde.
Sieltä voit ihailla myös Vallisaaren kävijöiden Instagramiin jakamia kuvia.
Vesibussilaiturille saavuttaessa vasemmalla odottaa kuivakäymälä, ja reitin varrella oikealla Vallisaaren ja Kuninkaansaaren kartta.
Valokuvaani paremman kartan – ja Metsähallituksen oppaan saarille löydät täältä.
Kauniina kesäpäivänä Vallisaari on pakahduttavan kaunis.
Niittykukat kukkivat ja aurinko paistaa.
Seuraamme polkua lammen rantaan.
Ja heti sen jälkeen nousemme muiden perässä toista polkua kalliolle.
Etsimme piknikkipaikkaa, ja teemme juuri sen mitä ei pitäisi. Poikkeamme kävelytieltä.
Kallionlaen jäkälät ja sammalet ovat murentuneet pölyksi satojen kulkijoiden alla.
Kuulin kyllä kuinka vesibussissa kuulutettiin saaren haavoittuvasta luonnosta, ja pyydettiin pysymään poluilla.
Vasta myöhemmin, syvemmälle saareen kävellessämme ymmärrän, että niillä poluilla ei tarkoitettukaan näitä aiempien vierailijoiden tallaamia, vaan ihan niitä rakennettuja kävelyteitä.
Istumme lämpimälle kalliolle leppeään kesätuuleen ja katamme herkut pellavaiselle pöytäliinalle, viltin päälle.
Vallisaaressa, kuten joka paikassa muuallakin, on itsestään selvää että kaikki mitä mukana tuodaan, viedään lähtiessä pois.
Myös kepeän kesäiltapäivän ulkoilmaruokailussa nautittu ihana roseeviinipullo.
Havahdumme kesäpäivän kauneudessa laivojen sumutorvien ääniin.
Yhtäkkiä vastapäisen Suomenlinnan kirkon torni katoaa sumuverhon taa.
Onneksi sumu hälvenee lähes yhtä nopeasti kuin tulikin. Sumutorvet hiljenevät.
Punavalkoinen ”kerrostalo” on jälleen kerran onnistunut ujuttautumaan kapean Kustaanmiekan läpi.
Keräämme pöytäliinan, viltin ja tyhjät eväspakkaukset reppuihimme ja jatkamme matkaamme – tällä kertaa kävelytietä pitkin.
Mitään ei luonnosta mukaan oteta, eikä mitään sinne jätetä.
Paitsi jalanjälkiä. Ja niitäkin olisi tänään voinut jättää vähemmän.
Aivan kävelytien varressa aukeaa monimuotoinen kasvirunsaus.
Ei ihme että saari on 1000 eri perhoslajin koti, joista yli 100 on harvinaisia tai suorastaan uhanalaisia.
Vallisaaren luonto onkin lajiensa runsaudessa Helsingin edustan saarien joukossa aivan poikkeuksellinen.
Säilyäkseen sellaisena sen pitäisi myös saada aivan poikkeuksellista kunnioitusta.
Kieltoja ja rajoituksia tosiaankin on paljon.
Koiramme on tietty ollut kytkettynä koko ajan, mutta tuon ”pysy merkityllä reitillä”-kyltin olisin halunnut nähdä jo aiemmin!
Avotulen teko ja grillaus saarella on edelleen kielletty – maastoon vuonna 1937 suuressa räjähdeonnettomuudessa sinkoilleiden räjähteiden vuoksi.
Tuolloin kahdeksan ihmista kuoli välittömästi – ja neljä myöhemmin vammoihinsa sairaalassa. Lisäksi puolustusministeriön taisteluvälineosaston päällikkö, insinöörieversti Aleksanteri Huuri järkyttyi tapauksesta niin sydänjuuriaan myöten, että kuoli viikon kuluttua pamauksesta.
Kun suomalaiselle kerrotaan alueen olevan ”herkkä kulumiselle”, ja reitti rajataan köydellä, ei varmasti kenellekään tule mieleen lähteä löytöretkeilemään reitin ulkopuolelle.
Sen sijaan reitin viereinen portaikko suorastaan kutsuu kiipeämään ylös – varoituskyltistään huolimatta – eikä tämä suinkaan ole ainoa paikka tällä saarella josta voisi vahingossa pudota.
Mutta on todettava kuten norjalaiset, miettiessään Preikestolenin kalliojyrkänteen aitaamista:
Koko luontoa ei kuitenkaan voi aidata.
Reitit ovat helppokulkuisia, myös lastenrattaiden työntäminen onnistuu.
Vallisaaren paras näköalapaikka on Aleksanterinpatteri.
Itse rakennuksiin ei pääse sisään, mutta niiden päälle rakennetulta tasanteelta on upea näkymä merelle ja Suomenlinnan yli Helsinkiin.
Omalla tavallaan kenties koko kaupungin hienoin?
Saaren hienointa antia on kuitenkin rehevä lehtimetsä.
Kun pääsemme vihdoin Torpedolaiturille, alkaa taivas näyttää siltä että se voi pudota niskaamme minä hetkenä hyvänsä.
Kuninkaansaari jää siis tällä kertaa väliin, kenties ensi kerralla?
Vallisaaren vanhat, hienot rakennukset olisivat myös olleet suuremman huomioinnin arvoisia – vaikkei niitä voikaan ihailla kuin ulkoapäin ja matkanpäästä.
Harmillisesti missaamme vesibussin, ja sitten onkin reilusti aikaa kuvailla laiturilla – vaikka mukanamme sosiaalistumassa olevaa kahdeksankuukautista käyttölinjaista labradorinpoikasta.
Vihdoin vesibussiin päästyämme näemme hienon sateenkaaren, ja Lokki Joonatan saattelee meitä takaisin Kauppatoria kohti.
Kolmen kilometrin pituinen Aleksanterin kierros Helsingin Vallisaaressa tehtiin kytketyn koirakaverin kanssa 9.7.2016.
Lisää virallista tietoa Vallisaaren kulkuyhteyksistä – myös GPS-koordinaatit omalla veneellä liikkumiseen – löydät täältä.
Huomaathan kuitenkin että Vallisaaren maksullinen retkisatama sijaitsee Torpedolahdessa. Retkisatamassa ei saa yöpyä vielä vuonna 2016. Satama on tarkoitettu enintään viiden tunnin vierailuihin ja maksu viideltä tunnilta on 5 euroa.
♥ ♥ ♥
Kiitos mukanaelostasi!
Kiitos jälleen hienosta ulkoilmaelämyksestä Metsähallituksen luontopalvelut!
Retkiäni voit seurata myös Facebookissa.
Lumiani jäljille pääset myös Instagramissa.
Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.
Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.
♥
Tuoreita juttuja Vallisaaresta muissa medioissa:
*Meriharakan Pirkon kivan jutun Vallisaaresta voit lukea täältä.
*Ja täältä löydät Helsingin Sanomien toimittajan saman päivän vierailun pohjalta tekemän jutun Vallisaaresta.
Olipas ihanan näköistä! Vallisaareen olisi kyllä ehdottomasti ihana päästä vielä tänä kesänä, sää vaan tuntuu olevan niin kummallinen, että saa nähdä, tuleeko vielä aurinkoista päivää. Ja oli todella hieno se näkymä Helsinkiin! Hauskaa myös katsoa Suokkia vähän lähempää ja eri näkökulmasta.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi, Sonja!
Kyllä sinne kannattaa mennä, vaikka aika moni muukin on menossa… Omat eväät on hyvä ottaa mukaan: Me emme käyneet ylihinnoitelluksi moititussa vohvelibaarissa, kun vedimme vatsamme pinkeiksi piknikkieväistämme 🙂
TykkääTykkää
Aivan ihastuttava piknikkohde. Tänne minäkin menisin, jos Etelä-Suomessa asuisin. Kiitos että pääsin nyt kurkkimaan sinne etujoukoissa. Onneksi meillä täällä Saimaalla on omia ihania saaria, joihin pääsee helposti veneellä (tai Savonlinnan Sulosaareen jopa kävellen) piknikille – muuten saattaisin olla kateellinen ;). Niin, onko teillä siis uusi hauvavauva nyt siellä? Miten ihana kuva pienestä <3. Ja ihana Lokki Joonatankin teitä siellä saattamassa…
TykkääTykkää
Kiitos Vallisaaren vinkeistä, en tiennytkään, että saareen pääsee nyt päiväretkelle 🙂 Helsingin saaristo on kyllä kaupungin parhaita puolia ja niin upea!
TykkääLiked by 1 henkilö
On tosiaan turha lähteä merta edemmäs kalaan, kun kotoisan Helsingin edustalta voi käydä poimimassa tällaisia helmiä 🙂
TykkääTykkää
Voi kuinka kaunista ❤ Noilla saarilla pitäisi ehdottomasti saada käytyä. Suomenlinnassa olen muistaakseni käynyt natiaisena, mutta muistikuvat ovat siitä reissusta tosiaan hyvin hatarat. Juuri tuollainen aurinkoinen kesäpäivä olisi täydellinen pienelle seikkailulle. Pitää katsella, jos vaikka joku kiva vapaapäivä tulisi otettua "äkkilähtö" noille kulmille. Kaunista luontoa ja historiaa fanittavalle, kuten siis mulle, tuo on varmasti täydellinen käyntikohde.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Noora, kyllä suosittelen tätä päiväretkikohdetta, vahvasti!
TykkääTykkää
Onpa kyllä todella hienoa tuolla – vähän harmittaa että se on nyt niin ruuhkautunut kun kaikki keksivät paikan samaan aikaan. Ja erityisesti harmittaa kun se kuulemma on niin pahasti roskattu ja luontokin tallottu. Samanlaiset sanktiot kun Australiassa niin pysyisi nämäkin paikat paremmalla tolalla.
Mutta ihania kuvia ja kaunista kertomusta tässä. Kyllä täällä pitää mennä käymään!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos juu kyllä tykkäsin itsekin. Tuossa alussa emme vain oikeasti tajunneet että sinne kalliolle ei olisi saanutkaan mennä. Jos siinä olisi ollut kieltomerkki tai köysi niin tuskin kukaan menisi, että jos ne sinne asentaisi niin ongelma hoituisi sillä.
TykkääTykkää
Olen ollut laiska, enkä ole saanut aikaiseksi Vallisaareen lähtemistä, vai olisiko syy siinä, että olen viettänyt niin paljon aikaa sekä Suomenlinnassa että Santahaminan Eteläkärjessä. Joka tapauksessa Vallisaari on upea paikka ja toivon sen sellaisena säilyvän. Sinulla kävi tuuri, kun ilma sattui olemaan kaunis saareen tutustumiselle.
TykkääLiked by 2 people
Kyllä Stacy, Vallisaari on kaunis. Ja niin erilainen luonteeltaan kuin Suokki. Samaa toivon minäkin, ettei nyt koko saarta ihan tärviölle tallota.
TykkääTykkää
Joskus harmittaa, ettei asuta Suomessa. Tuolla olisi ihana ollut käydä tänä kesänä. Hitsi kun on kauniita kuvia!
Mutta onko Suomesta tulossa uusi Amerikka, miksi noin paljon varoituskylttejä? Ymmärrän sen jos kielletään poikkeamasta poluilta tai tekemästä nuotiota, mutta se, että jostakin voi tippua alas tai on liukasta pitäisi jokaisen pystyä päättelemään maalaisjärjellä. Onpas ollut virkaintoinen kylttien pystyttäjä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Totta, varoituskylttejä on paljon. Sen ymmärrän että pyydetään kunnioittamaan ympäristöä ja pysymään poluilla ja pitämään koirat kiinni, mutta jos joku haluaa vasiten heittäytyä jyrkänteeltä, kuka sille mitään mahtaa.
TykkääTykkää
Pakahduttavan kaunista tosiaankin! Ihana vinkki tällaiselle Helsingin paikoista tietämättömälle. Toivottavasti pääsisin joku kesä käymään tuolla itsekin 🙂
TykkääTykkää
[…] Vallisaariretkijustani kotona […]
TykkääTykkää
Upea saari, mutta harmittaa niin suuresti nää tyypit, jotka tekevät ensin ja miettivät ehkä joskus parin vuoden päästä jos silloinkaan. Ja nyt siis tarkoitan niitä ihan ensimmäisiä vierailijoita tuolla saarella, eräskin mummo tuli saniaispuskan kanssa vastaan lauttasatamassa ja perusteli vaan, että hänen pitää saada nämä puutarhaansa. Jos jokainen kävijä viesi mukanaan oksia, kasveja, kiviä niin kohta olisi saari autio. Ja noi kallioiden jäkälien tuhoutuminen harmittaa, ne kun ovat saaneet kasvaa vuosikymmeniä ellei satoja rauhassa. Parin viikon päästä lähden taas käymään Kuivasaaressa äitini lapsuudenmaisemissa, onneksi se saari ei ole vielä avoinna yleisölle kuin muutamana viikonloppuna vuodessa ja silloinkin ennakkovarauksesta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Me kuulimme juuri myös kavereiltamme tästä, että Vallisaareen pääsee nykyään lautalla. Todella kivan kuuloinen paikka, että pitääpä ehdottomasti ottaa suunnaksi tässä joku viikonloppu. Vallisaaren luonto näyttää myös kuviesi perusteella todella kauniilta.
TykkääLiked by 1 henkilö