Ei pitäisi milloinkaan jättää ”ensi kesään” sellaista jonka voi tehdä tänään. Ei sitku. Vaan nyt. 16 vuotta olen tehnyt matkaa haahkojen paratiisiin. Nyt se on vihdoin tehty.

Tutustuin vihdoin Kemiönsaareen. Onneksi. Ihan suotta ei matkailulehti Mondo valinnut Kemiönsaarta vuoden 2016 kotimaiseksi matkailukohteeksi.Kemiönsaaresta pääsee sukkelasti Saariston loistoristeilyllä myös Rosalan viikinkikylään.

Rosalan pittoreskistä satamasta on vain muutaman minuutin helppo kävely Viikinkikeskuksen portille.

Rosalan Viikinkikeskus

Aina ei tule ajatelleeksi että Suomesta on todellakin löydetty jälkiä viikinkikulttuurista. – Kuten esimerkiksi Suomen ainokainen pala riimukiveä, joka löydettiin ”kivenheiton päästä” Rosalasta, Hiittisistä.

Suomesta on myös löydetty laadukkaita viikinkimiekkoja, ja viikinkiaikaisia vaatteita.

Rosala kuuluu siis hyvästä syystä Destination Viking -matkailukohteiden joukkoon.

Rosalan Viikinkikeskuksen ylivoimaisesti elämyksellisin paikka on päällikön halli, Rodeborg.

Sinne sisään kynttilänvaloon astuessani palaan ajassa taaksepäin.

Penkkejä peittävät lampaantaljat, ja lattia tulisijan ympärillä on tehty luonnonkivistä.

Saariston loistoristeilyn maistuva kalakeittolounas nautitaan täällä. Tänään ei kannata mennä vipuun ja hakeutua ulos aurinkoon syömään. Ulkona voi syödä Helsingissäkin, mutta viikinkipäällikön halliin pääsee harvoin.

Herkullisen kalakeiton lisäksi tarjolla on myös Rosalan limppua ja lisämaksusta paikallisen panimon olutta. – En tiedä johtuuko kynttilänvalosta vaiko sisustuksesta vai mistä, mutta tämä kalakeitto menee heittämällä syömieni top vitoseen.

Viikinkiaikaan ollaan oltu käytännöllisiä. Jos hiilihydraattikooma on iskenyt kesken aterian tai välittömästi sen jälkeen, seinustan puolella istuvien viikinkien ei ole tarvinnut kuin nojata taaksepäin – ja antaa nukkumatin viedä.

Toisen puolen penkeillä kun istutaan valmiiksi kutsuvan näköisillä pedeillä – joihin saa toki vedettyä myös verhot eteen.

Täällä voisi myös ihan oikeasti majoittua. Tällä kertaa joudumme kuitenkin tyytymään lounaaseen ja kierrokseen keskuksessa.

Lounaan jälkeen suuntaan Muinaispolkua pitkin ylös kallion laelle, kohti kirkkoa.

Kirkon ja päällikön hallin lisäksi Viikinkikeskuksessa on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. – Kuten miekkoja ja kypäriä, joita saa koskea ja sovittaa. Viikinkisoturin metallista kudottu haarniska on älyttömän painava, kokeile vaikka!

Vinkkinä kerrottakoon, että aina elokuun viimeisenä lauantaina Viikinkikeskuksessa vietetään perinteistä muinaistulien yötä. eskukseen on silloin vapaa pääsy klo 17.00-24.00.

Kartan Viikinkikeskuksen alueesta ja muiden kohteiden sijannit löydät täältä.

Kierroksen jälkeen Viikinkikeskukselta kävellään lyhyt matka takaisin satamaan.

Matka kohti haahkojen paratiisia voi alkaa. M/S Minandraan mahtuu 40 matkustajaa.

Tuulten jumalat ovat tänään suosiollisia.

Meri on lähes tyyni. Ei siis pienintäkään pelkoa siitä, että emme pääsisi rantautumaan Pohjoismaiden korkeimman majakan kallioiselle luodolle, Bengtskäriin.

Mikäli kova tuuli estäisi maihinnousun, päätyisimme varakohteeseen Öröseen, mikä ei sekään kyllä olisi oikeastaan lainkaan hassumpaa.

Bengtskärin majakka

Silti kaikkien näiden vuosien pitkän odotuksen jälkeen tuntuu kuin tapaisin kauan kadoksissa olleen vanhan ystävän, kun Bengtskärin majakan siluetti vihdoin ilmestyy horisonttiin.

Aah. Siinä se nyt vihdoin on! Koko 52-metrin korkeudessaan. Tätä päivää on niin odotettu!

Bengtskärin majakka on pohjoismaiden korkein, ja se on myös Suomen eteläisin asuttu paikka.

Rantauduttuamme on risteilyn hintaan kuuluvan opastuksen alkuun vartti aikaa.

Käytän sen kuten parhaiten osaan.

Maisemaonnellistun kännykkäkameran takana.

Aika lie tullut saarella pitkäksi ennen nykyaikaisia tietoliikenneyhteyksiä. 

Vapaa-aikana luomisvimmaa on purettu sileiksi hioutuneisiin kallioihin.

Suurin kalliokaiverrus esittää lottaa, ja se on kooltaan lähes neliömetrin kokoinen.

Bengtskärin majakkaluodon kallioissa näkyvät myös taisteluiden jäljet, mutta kuvaan mieluummin kaunista merimaisemaa kuin ammusten väkivalloin repimää graniittia.

Sota on hirveä asia.

Opastuksen jälkeen kiipeän ylempään kahvioon.

Sieltä saa munkkikahvien lisäksi majakka-aiheisia tuotteita majakkahimon hoitoon. Matkaani lähtee kotiinviemisiksi tyylikäs Bengtskärin majakka – t-paita.

Kahvin jälkeen kuulen Bengtskärin majakan tornin kutsun.

252 rappusta ylös menee nopeasti, maisemia ikkunoista ihaillen. Matkalla pitää kuitenkin muistaa pysähtyä myös ihailemaan kaunista portaikkoa.

Tämä lienee yksi Suomen kuvatuimmista portaikoista.

Eikä ihme.

Onhan se kaunis.

Ylhäällä odottaa vielä tikapuumaisten rautaportaiden kiipeäminen, ja pienen aukon läpi pujottautuminen.

Ylhäällä odottava Rouva kerää rohkeutta kiivetäkseen ylös, mutta päättää jättää tulematta. Se ei ole lainkaan huono päätös, sillä ylhäällä valolaitteen tilassa on kuuma kuin saunassa. Hiki virtaa. Lämpöä on vähintään 40 astetta, mutta tornin lämpömittari näyttää rankasti vähätellen vaivaista viittätoista.

Kirkkaassa auringonpaisteessa ikkunoiden heijastaessa sisätilan rakenteita tuntuu että näköala voisi olla parempikin. -Tai ei oikeastaan näköala, vaan valaistus.

Voin kuvitella miltä täällä näyttäisi auringon noustessa repeilevän pilviverhon takaa – tai auringonlasku puolipilvisenä päivänä. Silloin haluaisin olla täällä.

Onneksi itse valolaite saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Tästähän tulisi oiva kaksonen ”kaksi marjaa” -teemaan. Kaksosten toinen puolisko löytyykin sitten Sormusten Herrasta.

Jos muistat sen isohampaisen Mordorin portinvartijan jonka silmiä ei näytetty lainkaan?

Alaspäin mennessä maisemat paranevat. Kauniit luodot näkyvät paremmin.

Joissakin ikkunasyvennyksissä on entisajan työkaluja.

Maankamaran läheisyydessä on pienoisnäyttely joka vie huomioni.

Onhan se perin kummallista, että vuonna 2015 tällä pikkuisella 150 x 100 -metrisellä luotopahasella oli noin 300 haahkanpesää!  Alla olevan kuvan pienoismalliin on pinnattu kyseisten pesien sijannit.

Mistä kummasta sitten johtuu että täällä haahkat lisääntyvät vuosi vuodelta, kun muualla saaristossa haahkapopulaatio taantuu?

Linnunmunilla herkuttelevien pienpetojen puutteesta, ja siitä, että petolinnut pelkäävät luodolla pesimäaikaan läsnä olevia ihmisiä niin, että jättävät pesät rauhaan.

Majakkaa emännöivän Paula Wilsonin mukaan ”emot rakentavat pesiään joka paikkaan, jopa helikopterikentän laidalle ja majakan pääsisäänkäynnin viereen.”

Tämä on haahkojen paratiisi!

Sokkaillessani luodoilla tennareissani huomaan, että tämä on myös kallioallasfanien paratiisi.

Kuinka kaunista voikaan olla hennon vihreä, puhdas levä, joka kasvaa altaiden pohjassa!

Joissakin altaissa kasvaa myrskytyrskyjen heittämiä pikkukaloja ja -katkoja.

Muutoin kasvillisuus on niukkaa.

Armoton meri vie herkkähipiäiset ja puuvartiset mennessään.

Tänään  Bengtskärin majakkaluodolla on tuulta 3-5 metriä sekunnissa, eli käytännössä on lähes tyyntä. Siitä huolimatta pienet aallot lyövät valillä luodon rantakallioihin.

On helppo ymmärtää, että tuulta ei täällä ulkosaaristossa tarvitse olla juuri nimeksikään, kun tänne on jo vaikea rantautua.

Kun Bengtskärillä vietettiin majakan 110-vuotissynttäreitä, ja Bengtskärin taistelun 75:ttä vuosipäivää, parannettiin maihinnousupaikkoja, jotta majakkavieraiden veneet pääsisivät helpommin kiinnittymään.

Aika karulla kallioluodolla kauniina elokuun päivänä kuluu nopeasti. Liian nopeasti.

Kun Minandra kaartaa takaisin kohti Rosalaa, ja majakka kääpiöityy hiljalleen horisonttiin, tulee mieleen yksi kristallinkirkas ajatus.

Tänne haluaisin tulla joskus yöksi.

Saamaan kokonaisen 24 tunnin majakka-annokseni.

∞

Saariston loistoristeily maksaa kalakeittolounaineen ja Viikinkikeskuksen ja Bengtskärin pääsylippuineen 59 euroa. Nykyisin noin kaksi kolmasosaa majakan vierailijoista tuleekin Kasnäsistä, ja Hangosta yksi kolmasosa.

Ja se yöpyminen. Koko kesän majoitus vuodelle 22 taitaa olla varattu loppuun, mutta jonotuslistalle voi jäädä odottamaan.

Lisätietoja Rosalan ja Bengtskärin matkavaraamosta löydät täältä.

Toteutin yöpymishaaveeni Bengtskärin majakalla kesällä 2019. Tuosta ikimuistoisen upeasta yöpymisestä majakalla voit lukea lisää täältä.

Bengtskärin luonnosta voit lukea lisää täältä.

Kiitos että matkasit kanssani Viikinkikeskukseen ja Bengtskärin majakalle!

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2017 – 2022 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos ruudun sille puolelle että luit!

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit