Pieni Karhunkierros myötä-ja vastapäivään

Kaikkien matkaoppaiden äiti Lonely Planet julkaisi muutama vuosi sitten listan Euroopan parhaista kansallispuistoista. Tuolle listalle kovaan seuraan pääsi myös Oulangan kansallispuisto, jonka kävelin kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensimmäisenä myötä- ja toisena vastapäivään.

Vuoden 2016 alkaessa en ollut elämässäni viettänyt yhtään  kokonaista vuorokautta Kuusamossa. Ohi oli toki Savukosken eräretkille mentäessä ajettu – ja kerran jopa pysähdytty Käylänkoskelle jaloittelemaan ja kaunista koskea ihailemaan.

Niinpä viime vuoden tammikuussa vietettiinkin talviloma Rukan paukkupakkasissa sinisten hetkien valossa. Kävimme koskikellumassa Kiveskoskessa koskikarojen kanssa 28 asteen pakkasessa ja katselemassa kohmeista Kiutaköngästä.

Lumikenkäilyretki tarjosi maistiaiset pienestä Karhunkierroksesta, mutta  ymmärsin että orastavaan Oulankakuumeeseen eivät buranat auta. Niitä maisemia oli saatava lisää.

Niinpä Kuusamokuumeeseen piti hakea tehohoitoa, vietin siellä elämästäni kokonaiset kolme viikkoa. Viime vuoden lomasuunnitelmiani hallitsi Kuusamo.

Kesäloma alkoi päiväpatikointiviikolla Vuosselijärven rannalla kelohuvilassa. Ikimuistoisen juhannusviikon vietin Hyöteikön soidensuojelualueen sydämessä Närängän erämaatilalla.

Maisemaonnellisuutta tavoitellessani ovat maastokenkäretkeni aiemmin suuntautuneet Norjaan, Sveitsiin ja Englantiin, mutta nyt tiedän menneeni merta edemmäs.

Oulanka on upea.

Olen yhtä lumoutunut näkemästäni ja kokemastani kuin Lonely Planet.

Suuri karhunkierros jäi vielä kokematta, mutta sattuman oikusta pienen kävelin kahteen kertaan, kahtena peräkkäisenä päivänä. Myötä- ja vastapäivään.

Ennen tuota kesäkuun lomaa kotirintamakriitikkoni määritteli Suomen kesäkuun säätilan odotusarvon. Se ei ollut häävi. ”Kymmenen astetta lämmintä ja vettä vihmoo vaakasuoraan”. Kuten tieteellisemmissäkin sääennustuksissa edelleen usein, tässäkin mutu-ennusteessa mentiin metsään.

-Vai pitäisikö sanoa, Suomen hienoimpaan kansallispuistoon.

Juuma

Aloitamme Juumasta ja päätämme Juumaan.

Päivän aikana  SportsTracker piirtää kartalle viivaa yhteensä 12,6 kilometriä. Liikkeelläoloaikaa elämäniloisten ja intopinkeiden noutajien vauhdittaessa matkaa 2 tuntia 50 minuuttia.

Niskakoski

Pienen Karhunkierroksen ylivoimaisesti elämyksellisintä antia ovat riippusillat. Juumasta lähtiessä ensimmäinen on vastassa pian lähdön jälkeen.

Niskakoski ylitetään – ja kuten korkeanpaikankammoon kuuluu – vähän jännitetäänkin. Kummankaan koiran kanssa ei onneksi ole mitään ongelmaa, molemmat tulevat sillalle luottavaisin mielin.

Sitten kävellään Pessanvaaraa pitkin. Polku on leveä, ja välillä on pitkoksia. Hyttysiäkin on.

Myllykoski

Pian ohitetaan Basecamp Oulangan opastaulut, ja ennen kuin huomaammekaan, alkaa kuulua mahtavan Myllykosken matala kumu.

Kosken pauhu ja voima tekevät suuren vaikutuksen.

Tähän olisi helppo tulla, vaikkei koko 12 kilometrin patikointi kiinnostaisi tai kunto sallisi. Basecamp Oulangan parkkipaikalta matkaa tähän on vain vähän.

Komean Myllykosken ylitys riippusiltaa pitkin tarjoaa ikonisen näyn vanhalle myllylle. Näillä riippusilloilla kuvatessani olen varauksettoman tavaraonnellinen kamerakännykkäni nahkalenkistä.

Näky on niin kaunis, että riippusillan ylitys ei jännitä enää yhtään.

Hämmentävää, mutta varsin mieluisaa on huomata, että nuorimmainen noutajamme Jeti ylittää elämänsä ensimmäiset riippusillat kuin ei olisi ikinä mitään muuta tehnytkään.

Putaansaari jää pian taakse, uudenkarhea silta on leveä ja tasainen kuin tanssilava.

Reitti sukeltaa ylös mäntymetsikköön. On suorastaan kuuma, mitälie 24 astetta ja aurinko loimottaa. Missä on se ”ennustettu” vesisade ja ne parahultaiset kymmenen astetta?

Pyöreälampi

Pyöreälampi kimmeltää kutsuvana auringossa.

Kaksijalkaiset eivät vielä tarvitse virkistystä, mutta nelijalkaisilla on niin kuuma että ne saavat kastautua.

Kansallispuistoissa koirat pidetään tietysti aina kytkettynä. Kastautumisen ajaksi hihnat kuitenkin irroitetaan hetkeksi, sillä olisi liian suuri riski että hihna sotkeutuisi uppotukkiin.

Pulahdus, ravistus ja hihnan kiinnitys. Märkä turkki viilentää auringonpaisteessa parhaiten.

Nyt meidän kaikkien on hyvä jatkaa matkaa.

Koskien kohinasta vaelletaan seesteisille suolammille.

Luonto on hämmentävän monimuotoista.

Miten näin lyhyellä matkalla voi maasto muuttua näin paljon?

Juuri maaston monimuotoisuus tekee Oulangasta ylivertaisen.

Missä muualla vain 12 kilometrin matkalla voi nähdä jyliseviä koskia, syviä kanjoneita, soita, peilityyniä lammenpintoja, kallionlakia ja paahteisia mäntykankaita?

Kallioportti

Seuraavaksi noustaan Kallioporttiin. Täällä ei kannata livetä polulta.

Myllykosken suunnasta tullessa nousu on helppo.

Ihmetyttää kuinka vastaantulijat puhisevat, punertavat ja huohottavat.

(Seuraavana päivänä toisesta suunnasta tullessa nousua onkin ihan kiitettävästi. Laaksosta ylös peräti 100 metriä, 252 rappusta. Taidan itsekin vähän puhaltaa kun pääsen ylös asti)

Ihan turhaan tuota taukopenkkiä ei siis tuohon olekaan laitettu.

Komealta Kallioportilta jatketaan alas vehreään purolaaksoon. Puron solinassa viihtyvät myös hyttyset. Onnea on lierihattu ja hyttysverkko.

Harrisuvanto

Pian saavutaan taas veden äärelle.

Harrisuvannossa voisi pitää taukoa, mutta meitä kutsuu riippusilta!

Ja minkälainen! Tämä riippusilta on ylivoimaisesti pienen karhun kaunein!

Vai onko se vain tämä suvanto, ja sen tarjoilema kaunis heijastus?

Harrisuvannon jälkeen matka jatkuu pienen kannaksen kautta ylös, kohti mäntykangasta. Metsä rytisee ja tanner tömisee, kun porot lähtevät koiranhajua karkuun.

Yksitoikkoinen mäntymetsä uhkaa turruttaa. Mutta onneksi juuri kun mäntykangas alkaa tuntua tylsältä, alkaa taas kuulua veden kohinaa.

Ääni kuuluu, mutta sankan taimikon takaa ei mitään näy. -Niillekään paikoille, jotka joskus lienevät poluista päätellen palvelleet näköalapaikkoina. Parin turhan kurkistuksen jälkeen mietimme ääneen: Mäntytaimikkoa puskee maamme vähän väliä, mutta tällaista virtavettä ei ole kuin täällä.

Metsähallitus ohoi, avatkaa vähän näkymiä! Tämä hieno kierros voisi olla vieläkin hienompi.

Onneksi pian on taas vettä näkyvissä!

Jälkimmäisenä päivänä mäntykankaalla näyttäytyy myös hieno halo.

Kaikkein kauneimmat näkymät tarjoilee kuitenkin lepäilevä ja viipyilevä Kitkajoki.

Siilastupa

Siilastuvan vieressä pidetään tauko. Tuvan viereinen tulipaikka pullistelee päiväretkeläisiä, mutta vähän matkan päässä alajuoksun taukopaikalla on väljää.

Tulilla istuu sveitsiläinen pariskunta jonka kanssa vaihdamme kuulumisia. Pari kertoo olevansa vaikuttunut näkemästään. Kukapa ei olisi?

Siilastuvan ja sen ylikansoitetun tulipaikan ohitettuamme tiedämme jo mitä saamme ihailla seuraavaksi.

Jyrävä

Vastassamme on Kitkajoen mahtavin putous, yhdeksänmetrinen Jyrävä.

Talvella tammikuun kolmikymmenasteisissa pakkasissa tämäkin näytti vähän erilaiselta.

Jyrävältä reitti nousee jyrkästi ylämäkeen. – Tai laskee, kiertosuunnasta riippuen.

(Vasta jälkimmäisen päivän ”laskussa” huomasin miten kauniisti portaikko polveilee.)

Kun reitin on aloittanut Juumasta, saa Niskakoskea ihailla kahteen kertaan. -Jos lähtee liikkeelle Basecamp Oulangasta, ”menettää” yhden reitin kolmesta riippusillasta, Niskakosken.

Niskakosken sillalle toisen kerran tullessaan tietääkin jo että päiväretken matka tulee loppumaan ihan käsiin.

Mitkä hienot 12 kilometriä!

Suomen luontoa kauneimmillaan.

Otamme kahvit Juuman Retkietapin rantakahvilassa, ja koirakaverit plutaavat rantavedessä pienen onnellisen hetken.

Suomen kesäkuu on kauneimmillaan.

Kaunis kiitos Oulanka!

❤

Faktoja

Pienen Karhunkierroksen kulkuyhteydet ja kartat löydät täältä.

Metsähallituksen Luontoon.fi -palvelussa reittiä luonnehditaan näin:

• Reitin keskiosuus Myllykoskelta Kallioportin kautta Harrisuvantoon on vaativaa, jyrkkää nousua tai laskua taikka kivikkoista polkua.
• Sekä reitin alku- että loppuosa on helpohkoa, metsäistä polkua. Polun kulumisen aiheuttama kivikkoisuus voi haitata kulkua.

Reitin varrella on kolme riippusiltaa: Niskakoski, Myllykoski ja Harrisuvanto, jotka takaavat turvallisen joen ylityksen.

Pieni Karhunkierros sopii hyväkuntoisille.

• Pieni Karhunkierros sopii parhaiten hyväkuntoisille, myös vähemmän retkeilleille, sillä reitti on hyvin merkitty vihrein maalimerkein ja uusituin viitoin. Reitti ei sovellu liikuntaesteisille maaston korkeusvaihtelun ja porrastusten vuoksi.

Vaelluksen kesto

Pieni Karhunkierros on päiväreitti, jonka kiertämiseen kannattaa varata aikaa 5 – 9 tuntia.

Muuta huomioitavaa

• Pieni Karhunkierros -reittiä kiertäessä tulee olla tarkkana, sillä vaellusreitti Karhunkierroksen risteyksiä on matkan varrella useita.
• Ennen Pienelle Karhunkierrokselle lähtöä kannattaa lukea ajatuksella läpi Pienen karhunkierroksen reittikuvaus, se aukeaa tästä.

Kiitos että kiersit kanssani Pienen Karhunkierroksen!

Myötä- ja vastapäivään kävelin Pienen Karhun 15. ja 16.6.2016.

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa.

Lumiani jäljille pääset myös Instagramissa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2016 – 2021 Johanna Suomela. All rights reserved.