Kuumailmapallolento – ja einiinohutta yläpilveä

Pitkäaikainen unelmani on ollut kuumailmapallolento. Unelmissani leijailisin seesteisessä ilta-auringossa hiljalleen yläilmoihin meren kimmeltäessä.

Näkisin Helsingin Kaivopuiston kaikki kauniit talot ja vihreät puistot – ja kenties matkan jatkuessa jonkun entisen kotitalonkin sisäpihoineen.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

 Tavara vanhenee, ja joskus aika kulkee siitä ohi. Keskimääräisellä länsimaisella ihmisellä on tavaraa paljon yli oman tarpeen.

Koska haluan mieluummin elämältäni elämyksiä kuin tavaraa, ilahduin suuresti kun huomaavainen henkilöstöhenkilömme Hanna antoi mahdollisuuden toivoa: Mitä haluaisin synttärilahjaksi työnantajaltani? Voi miten helppo olikaan vastata. Toivoin saavani KUUMAILMAPALLOLENNON!

Ennen toiveeni julkaisua tein pientä tutkimusta. Selvitin Helsingistä lentävät palveluntarjoajat. Ja koska lentoon olisi lahjakortin ostohetkellä aikaa ainakin puoli vuotta, selvitin myös molempien kuumailmapalloyritysten luottotiedot. – Enhän haluaisi että unelmalentoni jäisi lentämättä valitun yrityksen taloudellisen matalalennon tai konkurssin vuoksi.

”Toimiala matkustajalentoliikenne, luottokelpoisuus hyvä AA”. Molemmilla siis tarkistushetkellä asiat kunnossa. Joku muu valintakriteeri piti löytää. Ja se löytyikin helposti. Aerohot kertoi sivullaan näin:

”Kuumailmapallolentäminen ei ole meille vain leipätyö, vaan myös elämäntapa ja intohimo. Olemme kokeneet lajin parissa jo yli kahden vuosikymmennen ajan upeita kokemuksia kirjaimellisesti arjen yläpuolella. Näitä kokemuksia haluamme jakaa myös asiakkaittemme kanssa. Meille tärkeää on hyvä palvelu, aito henkilökohtainen kontakti, yhdessä tekeminen, elämän pienistä asioista nauttiminen tässä ja nyt.

Kuumailmapallolennolla olet mukana tapahtumassa, palloa pystytettäessä, lennolla maisemien levittäytyessä raittiissa ilmassa ympärilläsi, laskupaikalla palloa yhdessä pakattaessa, piknikillä tuoreen kotonaleivotun leivän maistuessa kahvin, teen ja kuohuviinin kera.

Tavoitteemme ei ole yrityksemme koon kasvattaminen, vaikka olemme olleet jo vuosia yksi Suomen suurimmista kuumailmapallolentoyrityksistä. Sen sijaan pyrimme kehittämään laatua ja palveluamme huomioiden myös ympäristöasiat toiminnassamme.

Haluamme että jokainen lentomme on erityinen ja juhlava tapahtuma osallistujille.”

Intohimo. Upeita kokemuksia arjen yläpuolella. Hyvä palvelu. Aito kontakti. Elämän pienistä asioista nauttiminen. Piknik. Tuore kotonaleivottu leipä. Kuohuviini. Laatu ja palvelu. Ympäristöasiat. Erityinen ja juhlava tapahtuma.

Klik!

Tämä on juuri sitä mitä minä haluan! Tämän elämyksen haluan jakaa myös puolisoni ja hyvän ystäväni kanssa. Niinpä varasin lennot noin viikkoa ennen h-hetkeä, ja iltapäivän lennonvarmistussoiton jälkeen tiesimme. Hei tänään me lennetään!

Kokoontuminen Malmin lentokentällä

Ajoimme Malmin lentokentälle sovittuun tapaamisaikaan.

Hiljalleen me lennolle lähtijät kokoonnuimme pikkubussin viereen, ja lennon suunnittelu alkoi. Pilotin kartta kiinnitettiin auton ikkunaan.

Kotoa lähtiessäni tiesin toki että taivas oli tukevasti pilvessä. Oli ollut jo monta päivää.

Ei siis auringonpaistetta.

Mutta sitä en tiennyt, että tuuli pohjoisesta. Helsingin Kaivopuistosta lähtiessä se olisi tarkoittanut suunnittelematonta Tallinnan reissua. – Ei siinä mitään, jos päällä olisi ollut pelastusliivit, se olisi ollut huikea seikkailu. Aikaa vaan olisi mennyt aika lailla pidempään kuin veneellä, ja varmaan kaasukin olisi ennen määränpäätä loppunut…

Ei siis myöskään kimmeltävää merta.  Eikä Helsinkiä.

Odottelimme autoon pakkautuneina viitisentoista minuuttia myöhässä ollutta pariskuntaa. Voi miten ylimielistä ja muista piittaamatonta onkaan olla myöhässä.

Olkaa ihmiset ajoissa, kunniottakaa muiden aikaa! Kun 16 ihmistä odottaa 15 minuuttia tyhjänpanttina, se tekee 240 hukkaan heitettyä minuuttia. Yhteensä 4 tuntia! Mitä kansantaloudellista tuhlausta! Kun joukolla odotettu CD-kilvitetty auto lopulta kaarsi Malmille, sai herra sentään pikkubussiin noustessaan sanottua ”Sorry guys”. Matka kohti Mäntsälää alkoi.

Ei entisiä kotitaloja, ei yhtään mitään kiinnekohtia elettyyn elämään.

Lähtövalmistelut Mäntsälässä

Mäntsälä on ollut minulle pelkkä moottoritien ramppi. -Ja joku typerä muinaishistoriallinen biisinrenkutus.

Perillä Mäntsälässä pieni koepallo lennätettiin taivaalle. Se nousi hiljalleen ja leijaili kohti etelää. Katosi suunnitellusti hiljalleen näkyvistä. Niinpä pallokärry ja matkustajakori purettiin urheilukentän viereiselle nurmikentälle.

Yhteisöllinen lentokokemus oli alkamassa. Ensin kurkistettiin koriin. Siellä oli neljä osastoa matkustajille, ja lentäjälle kaasupulloineen omansa. Ja tukevat köysihantaakit, joista olisi pidettävä tiukasti kiinni noustessa – ja laskeutuessa. Jokaiselle matkustajalle määrättiin oma paikkansa, johon tulisi viipymättä kiivetä käskyn käydessä.

Sitten pallo levitettiin omasta kärrystään nurmikolle pitkin pituuttaan.

Ja levitettiin auki.

Emme olleet yksin liikkeellä, myös toinen pallo valmisteli vieressä nousuaan samanaikaisesti.

Ensin palloihin suunnattiin isojen hurisevien puhaltimien avulla lämmittämätöntä ilmaa.

 Kun ilmaa oli puhallettu riittävästi ja pallot oli saatu hallitusti pullistumaan, alettiin palloihin puskea polttimojen avulla lämmintä ilmaa. Sitten kävi käsky.

Me matkustajat kiipesimme korin askelmakolojen avulla ennakkoon ilmoitettuihin osastoihimme, ja jännitys tiivistyi. Ihan kohta me noustaan!

Lämmin ilma alkoi nostaa palloja nopeasti. Naapuri nousi ensimmäisenä.

Hei me lennetään!

Ja lopulta mekin tunsimme leijuvamme ilmassa.

Olen aina kärsinyt korkeanpaikankammosta, mutta kuumailmapallon korissa – kuten ei lentokoneessakaan – siitä ole tietoakaan. Mutta tuntuihan pehmeä ja äänetön nousu jännittävältä!

Voin vain kuvitella minkälaista olisi ollut nousta ilmaan Kaivopuistosta. Miltä kauniit puistot ja vanhat talot ja kadut ja sisäpihat olisivatkaan näyttäneet yläilmoista!

Mutta tämän lennon parasta antia oli Mäntsälän kirkko.

Osasin kyllä pelätä huonoa kuvaussäätä, mutten missään skenaarioissani älynnyt olla ”huolissani” lähtöpaikasta.

Onhan suomalainen maaseutu kaunis, mutta sitä olen nähnyt aika paljon lentokoneen ikkunapaikoilta. Tänään olisin niin halunnut nähdä Kaivopuiston.

Tällä lennolla tosin ei kovin hyvin nähty edes sitä maaseutua – tai kovin kauas. Mastodonttinen pilvimassa oli jysähtänyt Uudenmaan päälle, ja sen paksuus oli – ei enempää eikä vähempää – kuin kokonainen kilometri!

Kun lentäjämme otti lisää korkeutta, näkyvyys heikkeni välittömästi. Oli lennettävä matalammalla.

Matkasimme rauhallisen iltatuulen viemänä noin tunnin, kymmenisen kilometriä.

Laskeutuminen

Kokenut ja luotettava pilotti ohjasi pallon varmaan laskuun pienen metsikön taakse, ja kori töpsähti pehmeästi mäntsäläläiseen peltoon, varsin kauas lähimmästä tiestä.

Niinpä riuskimmat miehet saivat nousta kyydistä ja lähteä kiskomaan koria palloineen yli ojien, kohti maantiellä odottavaa palloautoa.

Silloin korista kuului: ”Rakas, milloin seuraavan kerran vedät minua kuumailmapallolla?”

Kun tien viereen oli päästy, piti pallo saada tyhjenemään pakkausta ajatellen optimaalisimpaan asentoon.

Kaikkien matkustajien käsipareille oli käyttöä. – Olisi ollut sillekin joka kuvasi koko ajan.

Pallo tuli alas yllättävän nopeasti, mutta sen tyhjäksi saaminen olikin sitten aivan oma hommansa.

Kun pallo ja kori saatiin joukkovoimin pakattua takaisin peräkärryyn, oli odotetun piknikin aika. Kuohuviini oli hyvää ja lasissa kuivaa, ja se ennakkoon mainostettu kotitekoinen tuore leipä kerrassaan herkullista!

Mutta mitä muuta hauskaa loppuseremoniaan kuului, sen saat mennä kokemaan itse!

Elämyshän tämä kaikkinensa kuitenkin oli, eka kerta. Ensimmäinen lentoni kuumailmapallossa.

-Mutta koska unelmat on tehty toteuttamista varten, on mentävä vielä uudelleen.

Tosin mitään takeita ei lähtöpaikasta, lentoreitistä eikä valokuvauskeleistä anneta, joten noin 200 euron hintainen lentoreissu voi olla ensimmäisen toisinto, ja päättyä mäntsäläläiseen peltoon.

Kuulimme kyllä että meillä oli onnea sään suhteen, kun lentomme onnistui ensimmäisellä yrityksellä. Useiden kohdalla joudutaan ajankohtaa siirtämään kuulemma montakin kertaa, joskus jopa kymmenen, kun aina sattuu tuulinen tai sateinen sää tai ukkosen uhka.

Minä ja molemmat lentokaverini olisimme olleet valmiita vaikka kuinka moneen lennonvarmistussoittoon – ja jopa Malmin lentokentän hukkareissuun.

Ihminen jolla on haave lentämisestä kesäaurinkoisen Kaivopuiston yli, ei vähällä tyydy kilometrisen pilvimassan verhoamaan Mäntsälään.

Korostan ulkoilmaelämyksissä aina hyvien varusteiden merkitystä.

Voi pukeutua, voi varustautua. Mutta säätä ei voi hallita.

Kuumailmapallolla lennettiin Mäntsälän taivaalla 22.7.

Suolaa haavoihin

Muutamaa päivää myöhemmin, 26.7. sain ihailla Helsingin Liuskasaaresta kuinka samainen palloduo kohosi Kaivopuiston taivaalle.

Seesteisessä ilta-auringossa meren kimmeltäessä.

Sää- ja tuuliloton Hannu ja Hanna Hanhet kyydissään.

❤

Kuumailmapallolentokokemuksia muissa blogeissa:

Meriharakan Pirkko lensi samasta lähtöpisteestä vuonna 2008.

ReiseReisen Tiia lensi jossain Espoossa vuonna 2015.

Travelloverin Annika teki ikonisen Kappadokian palloilun upeissa maisemissa kesäkuussa 2016.

❤

Kiitos että lensit kanssani Mäntsälän taivaalla 22.7.2016!

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa.

Lumiani jäljille pääset myös Instagramissa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.