Ellei Näränkävaaran erämaatilan lammaspaimenen viikko muuten ole tarpeeksi jännittävä, kannattaa ehdottomasti suunnata Hyöteikönsuolle.

Jos kerran elämässään on ajanut hyvän matkaa etelästä pohjoiseen, ja vielä Hossan-Murtovaaran tieltä hyvän matkaa erämaahan kohti suuren ja mahtavan rajaa, ei seikkailunhaluinen voi jättää Hyöteikönsuota näkemättä.

Päivitetty 2021: Patikoin oman retkeni kesäkuussa 2016, joilloin reitti oli huonokuntoisten pitkospuiden vuoksi virallisesti suljettu. Pitkospuut on jokin aika sitten uusittu, joten nyt reitti on jokaisen suoluontoa arvostavan unelma. Alla oleva artikkeli kuvaa tilannetta ja reitin linjausta ennen pitkosremonttia.

∞

Internetlukutaitoinen löytää kyllä tiedon siitä että reitti on suljettu.

Mutta somettomalle paikanpäällä asiasta vihjaisee vain Näränkävaaran Suojärven parkkipaikalle johtavan tien varrella lähtevällä polulla tönöttävä opasviitta.

Se on nurin.

Ystävä jättää minut tienvarteen ja ottaa auton ja mahdollisesti huonokuntoiselle pitkospuureitille tolkuttomasti liian energiset nuoret koirat.

”Matka on nelisen kilometriä, tuskin mulla menee tuntia kauempaa. Jos on joku hätä niin soitan – tai sitten minusta ei kuulu mitään pariin tuntiin.”

Alussa on vähän matkaa pitkospuita.

Sitten joudun vaeltamaan nuoressa paahteisen auringon kuumottamassa  mäntytaimikossa, jossa polun seuraamista häiritsee tietoisuus siitä, että sellaisessa maastossa olen usein saanut väistellä kyitä.

Hyöteikönsuon kyykäärmepopulaatiosta ei kuitenkaan ole minkään valtakunnan käsitystä, ja matkani jatkuu ilman tapahtumia.

Yllättävän pitkän matkaa joudun alun pitkospuiden jälkeen kulkemaan ihan tavallisessa metsässä.

Jotenkin oudosti ajatus siitä, että olen kaukana kaikesta, suljetulla reitillä – jolla ei ehkä ole ihminen kävellyt päiväkausiin – jännittää.

Häiriötön, syrjäinen metsä soidensuojelualueen sydämessä.

Onko se rajavartiomiesten kuusamolaisilla pitkospuilla kohtaama karhu kenties täällä?

Täältä tosin Venäjän rajalle on vain reilu viisi kilometriä. Tästähän tulee pieni suuri seikkailu!

Hieno hengähdyspaikkakin on tänne pusattu. Sääli että reitti on muuten heikossa kunnossa.

Vaikken olekaan nähnyt vielä mitään.

Kun katson taaksepäin tulosuuntaani, metsä näyttää – jos mahdollista – vieläkin jännittävämmältä. Polku sukeltaa kuin mustaan aukkoon. Tuolta mä juuri tulin!

Suuntaan katseeni kohti Närängänvaaraa, tämän viikon kotiani.

Vaaran ja auringon välissä on iso pilvi, värit ovat kadonneet. Mustaa sielläkin.

Eikun jalkaa toisen eteen, ei täältä muuten pois pääse kuin kävelemällä!

Toinenkin metsälämpäre odottaa.

Sieltä löytyykin palvelutarjontaa: Peurojärven laavu kauniilla rantatörmällä, puuvaja ja toiletti.

En kuitenkaan ole tullut tänne taukoilemaan, siellä Suojärven parkkipaikalla varmaankin jo odotellaan…

Yksinäisen maastokenkänaisen matka jatkuu.

Edessäni aukeaa upeaa, ennenkokemattoman laajaa suomaisemaa.

Hiljalleen alan ymmärtää miksi tämä reitti on suljettu.

Onnekseni Karhuherra Hyöteikköä ei näy.

Ainoat näyttäytyvät elolliset olennot ovat sudenkorentoja.

Ja niitä on paljon, paistattelemassa törkykaunista kesäkuun päivää.

Ympäristö alkaa muuttua kosteammaksi.

Vaikka päiväkausiin ei ole saatu sadetta.

Kun on kasvanut ja ikänsä elänyt suottomalla seudulla, näyttää tämä tosi eksoottiselta.

Ei ole epäilystäkään. Tämä retki kruunaa kotimaan matkailun teemavuoteni.

Että voikin suo olla kaunis!

Koska olen lapsesta asti koulutettu periaatteeseen että ”tärkeintä on hyvät varusteet ja koulutettu henkilökunta”, on matkassani tietty vettä ja hattu ja hyttysverkko.

 – Ja puhelin jossa on 112-sovellus, ja repussa varavirtalähde.

Tai oikeasti puhelimia on mukana kaksi. Toisella kuvaan, ja toinen träkkää kuljettua reittiä.

Pieni tuulenviri pitää huolen siitä että mitään muuta lentävää kuin sudenkorentoja ei ole mailla ei halmeilla. Hyttysverkko on viraton.

On rauha.

On hiljaisuus.

On upea suomalainen luonto.

Ympärilläni lähes 1000 hehtaaria suojeltua suota.

Ja rikkinäiset pitkospuut. Ne keikkuvat, ja kolkkavat, ja välillä tasapaino on vähällä mennä. Mitäs läksin?

Ja mitä hittoa? Tämän piti kartan mukaan olla about neljä kilometriä, kevyt tunnin reissu. Se tunti on jo mennyt, ja Sports Trackerin mukaan myös ne kilometrit.

Siellä pian kaveri odottaa parkkipaikalla ja miettii että makaan jossain tajuttomana, pitkospuuhun kalloni tömäyttäneenä.

Pitäisi kai jo vähentää kuvauspysähdyksiä, mutta jos kesäkuussa polun vieressä kulkijaa vaanii yksinäinen hilla, niin onhan sekin kuvattava!

Maasto ympärillä muuttuu puustoisemmaksi.

Ympärilläni lentää tunnistamattomia lintuja, joiden hätääntyneistä äänistä päättelen olevani pesinnälle häiriöksi. Anteeksi. Pardon me!

Menenkin tästä ihan niin pian kuin pääsen. Ja pääsenhän minä. Mutta välillä on pientä haastetta etenemisen kanssa.

Muuten retki ei sateettomana alkukesän aikana tuota vaikeuksia, mutta lopussa alkaa mietityttää.

Tästä kun kesä etenee ja ruoho kasvaa, niin pian voi olla vaikea arpoa mistä löytyy satunnaista puuta jalan alle.

Syitä reitin sulkemiselle alkaa löytyä läjäpäin.

Ja viimeisen pikkuvirran ylitys pistää miettimään.

Mitäs kun tuo Suojoen silta antaa periksi, niin tuosta ei mennäkään yli enää ihan heittämällä?

– Että jos Hyöteikönsuon reitin haluaa kokea ennen kuin reitti on kunnostettu ja avataan taas virallisesti uudelleen, kannattanee kulkea vastapäivään.

Silloin on helpompi ja lyhyempi matka palata takaisin lähtöruutuun, jos Suojoen ylitykseen tarvittavia kahluuhaalareita ei satu olemaan mukana.

-Jos Suojoen sillalla kulkijaa odottaa ”rosvomerkki”, ajan hampaan rouhaisema sortunut silta.

Mikä upea maasto. Sääli että pitkospuut ovat tässä kuosissa.

Pääsen lopulta takaisin Suojärven parkkipaikalle minäkin. Aikaa kului valokuvauksineen lähes puolitoista tuntia, vaikka matkaa ei ollutkaan kuin vähän alle 6 km.

Parkkipaikalla niitä hyttysiä sitten onkin. Suurta onnea on hyttysverkko ja lierihattu.

Äkkiä hetkeksi autoon turvaan, ennen kuin lähdemme kiipeämään kohti Närängän komeaa erämaatilaa.

∞

Päivitetty 2021: Tämän artikkelin kirjoituksen jälkeen Hyöteikönsuon pitkokset on uusittu. Suosittelen tätä upeaa suoluontoa esittelevää maastoa koko sydämestäni!

Hyöteikönsuolla kuljin 26.6.2016 osana Närängän erämaatilan lammaspaimenviikkoani.

Kiitos että kuljit reitin kanssani.

❤

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni Facebookissa.

Kuviani löydät myös Instagramista ja Twitteristä.

Blogiani voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2016 – 2021 Johanna Suomela. All rights reserved.