Kaltaiselleni esteetikolle hotellin valinta aiheuttaa päänvaivaa.

Lomalla asioiden pitäisi mielellään olla ainakin vähän paremmin kuin kotona. Siksi maiseman pitäisi olla esteetön, eikä mitään rumia pömpeleitä saisi näkyä – ainakaan omalta parvekkeelta.

Matkalaukkuni ei paluulennoilla pullistele ostoksia. Kamaa ja roipetta on jo enemmän kuin tarpeeksi. Mutta kamerani muistikortti pullistelee maisemia.

Olenhan maisemaonnellinen.

Italian Comojärven Bellagiossa olin käynyt lukuisia kertoja asuessamme Italiassa kymmenisen vuotta sitten. Mutta silloin asuimme Monzassa, ja teimme Pohjois-Italian järville päiväretkiä autoillen. Tällä kertaa piti löytää ensimmäistä kertaa yösija.

Turistien liikakansoittamissa paikoissa on hyvä olla liikkeellä sesonkien ulkopuolella. Niinpä me suuntasimme kevättä vastaan maaliskuun lopulla. Italiassa aurinko paistaa jo, ja lämmittääkin peräpohjolan asukin mittapuulla.

Pitkä viikonloppu Italiassa on aina hyvä idea.

∞

Milanon Malpensan kentältä ajamme vuokra-autolla ensin entisille kotikonnuille Monzaan. Reippaan puistojuoksulenkin ja ylellisen yöpymisen jälkeen lähdemme hyvin levänneinä Monzasta pohjoiseen, kohti Comojärveä.

Matkalla pysähdellään. Ja kuvataan, kuinkas muuten.

Tällä reissulla varhaisen kevätmatkailijan ”madot” ovat yltäkylläisesti kukkivia kirsikka- ja magnoliapuita.

Lehtensä talveksi varistaneet puut ovat vielä lehdettömiä. Pienet silmut pullistelevat energiaa, mutta eivät ihan vielä jaksa poksahtaa auki.

Mutta niissä puissa joissa on kukkia, niitä sitten on.

Matka Monzasta Comolle on suorinta reittiä lyhyt, muutama kymmenen kilometriä. Ajamme ensin SS36-tietä Leccoon, ja siitä SP583-tietä kohti Bellagiota.

Kun pohjoiseen taivaanrantaan alkaa nousta lumihuippuisia vuoria, tietää olevansa jo lähellä.

Perille päästyämme toteamme että Bellagion kaupunki on entisensä.

Kapeilla kaduilla ajo on hidasta, ja parkkipaikkaa ei etsimättä löydä.

Kun himoittu ruutu lopulta löytyy, kävelemme ympäriinsä.

Lounastakin pitäisi löytää. Kaupunki viekottelee kuitenkin kiipeämään ylös rinteeseen, ja pistäydymme ylhäällä.

Portailla kulkijaa houkuttavat erikoistarjoukset ja lounaslistat. Emme kuitenkaan voi vastustaa järven kutsua, ja päätämme ottaa lounashetkestä kaiken irti.

Suuntaamme takaisin alas, ja jäämme rannan laiturimaiselle terassille syömään.

Nautimme kaikesta. Lämmöstä, ruoasta, viinistä – ja uskomattomista maisemista.

Aurinko porottaa. Istumme paitahihasillamme. On kuuma!

Huoneenkin saisi jo, mutta me päätämme ladata aurinkokennojamme vielä hetken.

∞

Kun lähdemme ajamaan kohti hotelliamme, tienvarrella kukkivat kirsikkapuut pörhistelevät kuin kilpaa toistensa kanssa.

Maisema paranee, josko tällä kertaa löytyisi kiva maisema, johon voisi mielensä pariksi päiväksi ankkuroida?

Perillä.

Borgo le Terrazzen ”Suite Bellagio” on askeettinen ja edullisesti kalustettu.

Mutta tämä maisema.

UUh. Just ihana!

Eikä mitään rumia hökötyksiä edessä – ellei tuota alempana oikealla olevaa tuvannurkkaa lasketa.

Samaa hotelliahan se, muita huoneistoja.

Poksautamme proseccon auki ja ankkuroidumme parvekkeelle nauttimaan näkymistä.

Maisemaonnellisuustekijät hipovat maksimia.

Huikean vuoristomaiseman lisäksi täältä on näkymä Bellagion kylään, ja Villa Melziin.

Tämän maiseman edessä istuessani muistan, miksi aikoinani tähän maahan rakastuin.

Korkeiden vuorten välissä aurinko laskee nopeasti.

Eikä aikaakaan kun valosta ja auringon lämmöstä ei ole kuin muisto jäljellä.

Ja muutama valokuva muistikortin uumenissa.

Ilta viilenee.

Maisemaonnellinen nukahtaa.

Onnellisena ❤

∞

Borgo le Terrazzessa majoituttiin 24.-26.3.2016.

Yöt maksoivat 158 ja 185 €.

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogiani voit seurata kirjautuneena myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.