Välimerenrannan lomalla aurinko paistaa ja meri kimmeltää. Elämä on ihanaa ja kaikki sujuu. Vai sujuuko?

Mitäs jos suunnitellut maastokengänulkoilutuspäivät tuhraantuvatkin ”vaellukseen” sängyn ja toiletin välillä? Entä jos hyvätasoisen hotellin ilmastointi onkin jo kytketty pois päältä, ja hyvätasoisessa huoneessa ikkunaa viilennyksen toivossa aukipitäessä haisee vuorotellen tupakka ja palaneen ruoan käry, eikä kellonympäri raikavalta mölyltä saa nukutuksi edes korvatulppien kanssa? Tai kun lentokenttämatkalla saa pelätä että plastic paddingillä ja ilmastointiteipillä kasassa pysyvä taksi ei ehkä pysykään kasassa – tai tiellä?

Lomaan on aina ladattu odotuksia enemmän kuin rationaalisesti olisi järkevää.

Se nyt vaan on ihmisluonto. Lomalla pitäisi ollä vähän paremmin kuin kotona.

Vähän kauniimpaa. Vähän rennompaa. Vähän aurinkoisempaa. Enemmän aikaa itselle. Enemmän aikaa perheelle. Uusia elämyksiä ja kivoja hetkiä. Hyviä ja miellyttäviä päiviä.

Lämpimiä muistoja talven pakkaspäivien hämärähyssyyn.

Lokakuussa lämmitetään

Syyslomaviikko Dubrovnikissa alkoi upeasti. Aurinko paistoi, meri kimmelsi turkoosinsinisenä. Hikipisarat helmeilivät helteessä otsalla. Ensimmäiset neljä yötä majoituimme laatuhotellissa, jonka näköalat ja aamiaisbuffa eivät jättäneet mitään toivomisen varaa.

– Mutta huonelämpötila jätti. Vaikka lämpötila oli päivisin Suomen hellelukemissa, ilmastointikoneet oli käännetty lämmitysmoodille. Koska lokakuu. Paikallisten villasukkakausi oli vääjäämättä alkanut, koska kalenteri näytti niin. Ikkunat auki nukkuminen nukutti ihanaan aaltojen ääneen, mutta viilensi huonommin kuin kolme majoittujaa lämmitti. Muutama sinnikäs hyttynenkin löysi tiensä sisälle valoverhobarrikadin läpi. Tarvittiin yksi käynti respassa – ja yksi myöhäisillan puhelinsoitto – kun huone alkoi viiletä. Aah. Ihanat yöunet oli turvattu.

Jälkimmäiset kolme yötä vietettiin vanhan kaupungin keskustan tyylikkäässä pikkuhotellissa. Siellä lämmitys pysyi päällä viilennystoiveistamme huolimatta. Ensimmäisessä kerroksessa sijainneen huoneen ikkunaa oli pidettävä auki yötä päivää edes pienen viilennyksen toivossa.

Päivällä sisään puski tupakansavua – ja erityisen tuomittavaa röhönaurua – alla olevan ravintolan terassilta. Iltaisin ja öisin poltetun ruoan käryä ja juopuneiden kovaäänistä keskustelua ja huutoja. Aamuyöllä lakaisukoneiden jylinää ja kierrätyspullojen terävää kilinää.

Tyylikkäästä sisustuksesta, upeasta sijainnista ja ihanasta henkilökunnastakaan ei ole paljon iloa jos öisin ei saa nukutuksi. -> Jos matkustat syksyllä ja tykkäät nukkua viileässä, varmista hotellilta etukäteen että ilmastointi on edelleen viilennystoiminnolla. Kun hotellihuone maksaa lisävuoteineen 320 euroa yö, voi kohtuudella odottaa saavansa kelvollista yöunta. Myös vanhan kaupungin sydämessä.

Syksyllä sataa

Sää ei ole este juuri mihinkään. Periaatteessa ei ole huonoa säätä – vain riittämättömiä varusteita. Vaikka Norjan Hardangerviddassa olisikin ollut mukavampi vaeltaa ilman vaakatasossa piiskaavaa sadetta, se kuitenkin oikeastaan kuului reissun luonteeseen. Ja vaikka toivoin kuumailmapalloiluelämykseeni etelätuulta ja selkeää Kaivopuiston taivasta, oli lento Mäntsälän peltojenkin yllä elämys.

Mutta sitä on vaikea hyväksyä, että vesisateella kaupungin ainoa makean veden lähde muuttuu ruskeaksi valumavesien sekoittuessa siihen. – Ja sitä ettei hotelli ilmoita vierailleen veden huonosta laadusta.

Vasta kun vessanpytyn vesi muuttuu vaaleanruskeaksi – vaikka kukaan ei ole unohtanut huuhdella – ja joku satunnainen matkailija soittaa asiasta ihmetellen respaan, kerrotaan ”Don´t drink it!” Tässä vaiheessa vesi näyttää omaan silmääni jo niin biohasardilta, etten uskalla mennä edes suihkuun giardian pelossa. -Eikä puhettakaan siitä, että huoneisiin olisi varattu pullovettä hampaidenpesuun.

Mistä lienevät kuumeiset vatsatautimme johtuneet? Vatsataudin vuoksi menetettyjen vuorokausien suhde aiempien vuosien Thaimaan lomillamme on ollut kahden suhde seitsemäänkymmeneen, Dubrovnikissa kahden suhde seitsemään. (sairastetut päivät versus lomien kesto) – Samoilla hygienia- ja ruokailutottumuksilla, tietenkin juomatta hanavettä.

Lentokentällä vaihdoin kuulumisia samassa koneessa matkustaneen rouvan kanssa, hänkin oli menettänyt yhden vuorokauden lomastaan vatsataudille. – Että mistään kovin harvinaisesta ilmiöstä ei liene kyse,  eli huono vedenlaatu lienee etenkin syyssateilla yleinen ongelma.  Jälkimmäisen hotellin respa kertoi päätään puistellen ja kaupungin vesihuoltoa moittien, että ”muddy water comes from the river”. ”The City don´t do anything to improve the quality of the water. They should.”

Tyylikäs ja hyvin varusteltu toiletti on tärkeä, jos siellä viettää vuorokaudessa enemmän tunteja kuin hotellihuoneessa hereillä. -> Ainakin sateisina kausina voi Dubrovnikin vedenlaatu tehdä paikalliseen bakteeritasoon tottumattomalle tepposet. Kiinnitä erityistä huomiota käsihygieniaan,  äläkä juo hanavettä. Älä ota edes hotellin tuorepuristettuun appelsiinimehuun jääpaloja, ja pese myös hampaasi pullovedellä. – Jotkut uskovat myös maitohappobakteerikapselien syömisen auttavan. Hyödystä ei tutkimustulosten valossa ole täyttä varmuutta, mutta varmuudella niiden syömisestä ei ole haittaakaan.

Taksi on kulkuneuvo

Aikataulutettu matkaaja pääsee taksilla näppärästi kohteesta toiseen. Kuten nyt vaikka hotellilta lentokentälle. Mutta siinä vaiheessa kun kuumeiset vilunvälistykset värisyttävät kroppaa, eikä aamiaisen sisälläpysymisestä edelleenkään ole täyttä varmuutta, ei mieltä ylennä kyyti vanhassa romutaksissa. Varsinkin kun kaikki muut taksit tolpalla – tätä yhtä ainokaista lukuunottamatta – olisi voinut heti teleportata Helsinki-Vantaan lentokentän rampille eikä juuri kukaan olisi huomannut mitään eroa.

Saksalaisen insinööritaidon hedelmästä – Audistakin – tulee raato vuosikymmenten saatossa, etenkin kun tehdään vain välttämättömimmät öljynvaihdot. Kun hälläväliä-kuljettaja fiksailee uskollisen hopeansa pikkupuutteita omasta mielestään kovinkin näppärästi plastic paddingillä, ilmastointiteipillä ja kummallisilla kulmaraudoilla joiden tarkoitus ei yhdellä pelokkaalla ja puolipahoinvoivalla kyydissäistumisella aukene, tulee mieleen että päästäänköhän hengissä perille? Kun helmat kukkivat ruostetta, lommot on jätetty oikomatta ja yhdeksänkymmentäluvun pöyhkeä nahkaverhous on kulunut paikoitellen ”mokkanahaksi”, ei oikein jaksa uskoa että renkaiden urasyvyyksiin, iskunvaimentimiin tai jarrupaloihin on uhrattu huomiota – tai korjausrahaa – yhtään enempää. Näitä Heikki Hällävälejä on kyllä nähty Helsinginkin taksissa. Ei tosin ihan näin pelottavia.

Ensi kerralla en suostu ottamaan tällaista turvallisuushasardikyyditystä. Heittäydyn maahan sätkiväksi koppakuoriaiseksi ja ryhdyn kiljumaan. -> Tämä on henkilökohtainen ongelmani. Jo ekaluokkalaisena ymmärsin pillahtaa itkuun, kun isäni yritti viedä minut kouluun rumalla tippa-Rellulla – virtaviivaisen ja kauniin pronssinvärisen Peugeotin asemesta.

Lentokentällä pitää varautua jonottamaan

Päivittäisostoksia Finnairin plussakortin kautta kierrättämällä voi näppärästi kerätä pisteitä. Kertyneitä pisteitä voi sitten mukavuudenhalussaaan kätevästi käyttää vaikkapa istuinpaikan upgreideihin korottamalla paikka turistin puolelta bisnekseen.

Monilla kentillä tämä tarkoittaa myös omaa, lyhyempää turvatarkastusjonoa. Muttei Dubrovnikissa. Meno oli jäykkää ja kaoottista. ”Your flight is not leaving yet. You have time to wait”, ilmoittaa kopea virkailija nenänvarttaan pitkin mulkaistessaan ääriään myöden pullistelevan, vellovan turvatarkastusjonon ohitusta yrittävälle kanssamatkustajalle.

Turvatarkastuksessa kaikki pitää laittaa liukuhihnalle laatikoissa, myös kabiinilaukut. Muuten hyvä, mutta laatikoita on vain muutama per tarkastuspiste. Tulisivat ottamaan Helsingistä mallia miten tämä pitää hoitaa! Odotus venyy. Ja venyy. Lopulta riisun takin, huivin, vyön, korut ja kellon, kaiken muun paitsi pienen hiuksiani kurissa pitävän härvelin.

PIIP! ”You are wearing a lot of metal, Madam”. Joo-o. Niinpä juurikin. Otetaan sitten vaan ne kumipohjaiset tennistossutkin pois. Ja päästetään giardian pelossa pesemättä jäänyt likainen tukka hajalle. Farkkujen nappi ei ikävä kyllä irtoa, vaikka näin loman jälkeen kovilla onkin. Sitten pengotaan läpivalaisun läpi menneen turvatarkastuslaatikon sisältö, ihmetellään silmät ymmyrkäisinä akkugripillä varustettuja kamerakännyköitä ja sievästi omassa minigripissään näkyvästi esillä olevaa markkinoiden pikkuruisinta hiuslakkapulloa.

Kaikilla aiemmin vierailemillani eurooppalaisilla(kin) kentillä olen voinut kävellä näin, omaisuudestani lähes puolialastomaksi kuoriutuneena turvatarkastuksesta sukkana läpi. Täällä olen kuin suurempikin turvallisuusuhka. – Vaikka tottahan se on, enpä tiedä vaikka vatsani korvieni tasalle nostanut taudinaiheuttaja olisi tarttuvaakin lajia. Terveenä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa tämäkin erityskohtelu olisi pala kroatialaista kakkua. Nyt vatsainfektion nostattama kuume sihauttaa lämmöt pintaan.

Sooner or later my plane will take off. And after this, Madam, I might not come back. -> En tiedä mitä odotin, itäistä, neitseellistä versiota Italiasta?

Loma onnistuu yleensä sitä paremmin, mitä paremmin odotukset vastaavat todellisuutta. Tällä lomalla todellisuus ja odotukset eivät harmikseni kohdanneet.

Edellä mainituista lomalaisen mikroharmeista en etukäteen tiennyt, sillä näistä ei kerrottu kohdeoppaissa, enkä mainintoja näistä aiemmin lukemistani matkablogeistakaan löytänyt. Siksi kirjoitin ylös nämä lokakuun puolivälin jälkeen kohtaamani satunnaisen matkailijan pikku vastoinkäymiset. -Jotta Dubrovnikiin myöhään syksyllä majoittuessasi tiedät mitä voit kohdata – jos onnesi ei ole myötä.

Kauniina kesäpäivänä keskellä kuuminta sesonkia moni asia on varmasti paremmin kuin tällä matkalla lokakuussa. Vedenlaatu lienee oleellisesti parempi, ja laatuhotellien ilmastointi hyrrää viileää pyytämättäkin. 

Näistä mikroharmeista huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, että Dubrovnik on kaunis kaupunki, jossa matkailija saa ainakin lokakuussa hyvää palvelua.

Mene ja koe!  ❤

∞

Syyslomaretki Dubrovnikiin tehtiin 15.-22.10.2016

Tämän jutun tuskainen kirjoitusprosessi vei eettisine pohdintoineen kaikkiaan lähes kaksi viikkoa. Mietin pitkään että kehtaanko näistä asioista edes kertoa, kehtaanko valittaa tällaisesta?

Mutta sitten kuin tilauksesta tuli Tämä Matka -blogin postaus jossa mainittiin että ”Pölypallo verhon takana, ei suklaakonvehtia tyynyllä, munakupit puuttuvat – lillukanvarsia. Homeen haju, huoneessa liian kylmä tai kuuma, melu kadulta tai yökerhosta – olennainen tieto.” 

Ei tarvitse kuin katsoa päivän uutisia tai muistella vierailua War Photo Limitedin -vatsan korvien tasolle ihan muista syistä nostavaan valokuvanäyttelyyn, niin nämäkin sattumukset jäävät omaan arvoonsa.

∞

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa.

Kuvia alkuloman aurinkoisista päivistä löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Kaikki kuvat ovat minun, ellei toisin ole mainittu. Ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.