Elämyksellinen yö laatuhotelli Lilla Robertsissa

Etäisyys on aina kustannus. Erityisen suuri kustannus on, jos öisenä viikonloppuyönä etäisyyden joutuu taittamaan taksilla.

Toisaalta jokainen oikein valittu hotelliyö voi olla nautinnollinen elämys, satsaus elämänlaatuun. Mitäpä jos unohdetaankin viikonloppuöinen taksijono – ja jäädäänkin hotelliin yöksi? Helsinkiin?

Olemme perinteisesti kokoontuneet isolla ystäväpariskuntajoukolla juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä. Yleisimmin joku helsinkiläinen ravintola on saanut iloisen seurueemme vieraakseen. Osallistujia tulee pitkänkin matkan takaa, kaukaisimmat Mikkelistä. Me olemme yleensä ajaneet 15 kilometrin matkan kaupungille ja kotiin ees-taas taksilla, tai omalla autolla jos pakkasta on ollut paljon. Taksilla piti matka taittaa tänäkin vuonna itsenäisyyspäivän juhlaillalliselle, mutta toisin kävi. Onneksi.

Tartuin lokakuussa Stockmannin kanta-asiakastarjoukseen ja varasin huoneen Hotelli Lilla Robertsista. En tiennyt tuosta Kämp Collectionin hotellista ennakkoon oikeastaan mitään muuta, kuin että se kuului myös Small Luxury Hotels of the World -ketjuun. Tuon ketjun pienissä putiikkihotelleissa olen aiemmin majoittunut Lontoossa, Luzernissa ja Monzassa. Kokeilemiini olen ollut lievästi ilmaistuna – tyytyväinen.

Miten pärjäsi tuossa kovassa eurooppalaisessa joukossa kotoinen Helsingin Lilla Roberts? Entinen Helsingin energialaitos, sittemmin myös poliisiasema?

Hotelli Lilla Roberts hemmottelee hyvää palvelua rakastavaa esteetikkoa

On tavallaan aika jännittävää mennä hotelliin josta ei ennakkoon juuri mitään tiedä. Avoimin mielin. Viimeksi kun lähdin korostetun avoimin mielin ajelemaan kohti Kangasalaa yksi noutaja takakontissa, ihan vaan ”katsomaan” puolivuotiasta noutajaa, palasin kaksi koiraa takapaksissa. Avoimin mielin kaikki on mahdollista.

En siis tiennyt Lilla Robertsista juuri mitään muuta kuin tuon markkinointiyhteistyön SLH:n kanssa – ja sen että aulaa koristaa lähes luonnollista kokoa oleva hevonen – joka onkin lampunjalka.

Heti sisääntuloaulassa on vastassani pari pientä hevosenpuolikasta. Ja ihanaa Art Deco -henkistä sisustusta upeine mustavalkoisine shakkiruutulattioineen. Voisin todellakin kuvitella hienostuneen, pyöreäpäisen ja kävelykeppiään kantavan Hercule Poirot´n tänne!

Kun matkani jatkuu eteenpäin, on vastassa se kuuluisa iso musta komistus. Ja lämpöä ympärilleen levittävä sisustustakka.

– Ja ihana, ystävällinen ja hymyilevä ihminen vastaanottotiskin takana.

Ai että. Olen luullut saaneeni parasta mahdollista palvelua ikinä Monzan Hotel de la Villessä viime maaliskuussa. Onkin järisyttävän hienoa todeta, että meillä täällä Suomessa osataan asiakas huomioida ihan yhtä tyylikkäästi.

No, vastaanottovirkailija ei sentään hyökännyt tiskin takaa kättelemään kuten Monzassa tapahtui, sillä jos täällä tehtäisiin niin, puolet suomalaisista asiakkaista saattaisi juosta paniikkikohtauksen vallassa takaisin kadulle. ”Ei tehdä tästä mitään numeroa!” Ei, se ei ehkä sopisi skandinaaviseen mutkattomaan tyyliin.

Mutta se ystävällisyys.

Kun olet siinä tiskillä, ja ymmärrät että ihminen toisella puolella hymyilee juuri sinulle.

Sinulle.

Ottaa lujan mutta lempeän katsekontaktin, ja kertoo hymyillen huonot ja hyvät uutiset. Huone ei ole vielä valmis (”huonot”), koska upgreidaamme teidät hiukan parempaan. (Jihuu!)

Elämässäni ei ole montaa niin kiireistä hetkeä, jolloin en voisi hymyillen todeta tuohon ”Ei haittaa, odotan mielelläni”. Istun kodikkaan tyylikkääseen Lilla e. -baariin, ja totean juhlani alkaneen etuajassa. Tilaan kuivan Cavan, ja nautin kaikilla aisteillani tyylikkäästä tilasta.

Usein tyylikäs tila on kalsea ja etäinen. Tämä on kodikas. Voisin helposti heittäytyä vastapäiselle sohvalle pötkölleni ja unohtaa olevani huippuhotellissa, niin kodikkaalta sisustus tuntuu.

Sisustusarkkitehti Jaakko Puro on tehnyt hyvää, niin esteetikon silmää ja kuin sieluakin miellyttävää työtä.

Rakastan pieniä, kauniita yksityiskohtia, ja niitä täällä riittää.

Kaikki on harkittua ja kaunista. Viihdyn juuri tässä.

Vaikka voisin jäädä tähän nautintoon kellumaan, on aika lähteä suunnistamaan kohti huonetta. Lilla Robertsissa on peräti 130 huonetta, kolmessa eri ikäisessä, taidokkaasti toisiinsa yhdistetyssä, erillisessä rakennuksessa. Vanhin rakennus on vuodelta 1909!

Käytävää riittää, eikä kauniita yksityiskohtia puutu matkan varreltakaan.

Lähestyn huoneen 438 ovea. Aah. Klorofyllitutkani hälyyttää. Oikeita leikkokukkia.

Niin kiirekään ei koskaan ole, etten ehtisi erottaa aitoa luontoäidin kasvattamaa ihmisen väkertämästä.

Mikä ihana huone! Valaistus on rauhallisen epäsuora ja seesteinen. Täällä ei ole ”leikkaussalivalaistusta”. Ja tilaa riittää joka suuntaan.

On pieni sohvaryhmä, ja kauniita raheja joille laskea tavaroita.

Ja täälläkin on sama käytävältä bongaamani elefanttilamppu…

…ja pöytäryhmä vaikka rauhallisen huonepalveluaterian nauttimiseen.

Ikkunat antavat Kasarmitorille.

Merikin pilkottaa tiikeriverhojen välistä.

Huoneessa voisi hyvin viihtyä pidempäänkin, viihdepuoli on järjestyksessä.

Ja ihana, aistillinen valaisin. Tätä ei sisälläni asuva elämystunnustelija voi ohittaa koskettamatta.

Sääli että meitä jo odotetaan, tänne voisin hyvinkin jäädä viettämään iltaa.

Olisipa romanttista. Olla ihan vaan kahden, nauttia interiööristä, nauttia palvelusta.

Nauttia sijainnista. Helsingistä ihan jalkojen juuressa. Merikin ihan rannassa.

Tehdä lenkki kävellen tai juosten Kaivopuistoon. Katsoa auringonlaskua – tai nousua. Nauttia. Olla.

Olla elossa.

Hirvijahdissa päivän ollut Herra S. löytää vihdoin luokseni kohteeseen. Ja nyt meitä kutsuukin jo ylistetty cocktailbaari Lilla e, jossa ystävät odottavat.

Cocktailbaari Lilla e – ei vain juomia vaan elämyksiä

Mutta mitäs kun en ole lainkaan cocktail-ihmisiä? Mikään mikä nautitaan lasista ei saa olla makeaa. Nyt siis vähän jännittää. Stockmannin kantistarjouksen pakettiin sisältyy huone, myöhäinen huoneenluovutus vasta iltapäivällä kello 14 – ja kaksi cocktailia Lilla e:ssä. – Mutta mitä ihmettä se pikkuinen ”e” markkeeraa? Se on se pikkuinen elefantti, jonka bongasin kauniin kylppärin lasin etsauksesta – ja niistä yllättävän hyvin sisustukseen sointuvista valaisimista.

Baarin drinkkimenu on luova. On ensilunta, nurmikkoa, aamiaista ja mustikkametsää. Metsäihmisenä otan tietysti mustikkametsän. Osun napakymppiin. Cocktail on raikas ja virkistävä, elämyksellinen.

Täällä cocktail ei ole vain juoma, se on elämys.

Muillekin kuin makuaistille.

En kerro enempää, menkää ja kokeilkaa.

Herran cocktail on nimeltään aamiainen. Sekin näyttää maistuvan. Tarjoilun esillepanoakaan ei voi moittia.

Oijoi. Tähän voisi helposti juuttua paikalleen, mutta me jatkamme ilman päällysvaatteita kadun toiselle puolelle kulmataloon illalliselle, Ravintola Vinkkeliin. Tai tarkemmin sanottuna sen kabinetiksi muutettuun hiilikellariin. Siellä viihdymme niin hyvin erinomaisen ruoan, iloisen seuran ja hyvän palvelun parissa, että kuvat jäävät kokonaan ottamatta.

– Mutta se tunne, kun pitäisi lähteä jonottamaan taksia (tai raaputtamaan umpijäisiä autonikkunoita), mutta liihotatkin vain viistosti takaisin kadun yli toiselle puolelle – ja olet jo perillä.

Priceless. Jokaisen mukavuudenhaluisen olisi hyvä saada se joskus elämässään kokea.

Takaisin tyylikkääseen, kaikkien aistien huoneeseen, egyptinpuuvillaisten, sileiden lakanoiden väliin. Huoneeseen, jossa  ei ole odottamassa yhtään vuodetta esilämmittävää koiraa. Kahdesta puhumattakaan. (vaikka koirahuoneitakin täällä on tarjolla, toki ymmärrettävästi ylimääräisestä siivoustarpeesta veloitetaan 50 €. Varteenotettava vaihtoehto silti jos nelijalkaisen personal trainerinsa haluaa mukaan nuuskuttamaan Helsingin kauniita katuja! )

Poissaollessamme vuode on reerattu yökuntoon, ja molemmille yöpöydille on ilmaantunut pullo lähdevettä. Ei tehdä tästä mitään numeroa, mutta homma toimii!

Nukumme hyvin, ja heräämme yllättävän aikaisin. On aina niin kiva aamulla herätä, kun on tullut kohtuudella juhlittua. – Silti tuntuu kivalta kun aamiaiselle mennessään saa vedettyä keuhkot täyteen raikasta pakkasilmaa.

Krog Roban monipuolinen aamiainen on suosittu

Krog Roban aamiainen on suosittu, ihmisiä on paljon. Lähes kaikki pöydät ovat varattuja. Yritän silti ottaa muutaman kuvan huomiota herättämättä – ja toivon etten herätä pahennusta kanssanauttijoissa.

Rauhallisemmassa takahuoneessa ei ole tilaa, joten jäämme buffapöytien läheisyyteen. – Sunnuntaisin tosin on hotellivieraille katettu aamiainen myös Lilla e:n pöydille, siihen mahdollisuuteen kannattaa tarttua – jos arvostaa rauhallista kiireettömyyttä.

Tarjolla on kaikkea hyvää. Paljon. Myös tuoretta itseleivottua leipää ja näin joulun alla myös riisipuuroa.

Jos asuisin lähettyvillä, tulisin tänne kiireettömälle sunnuntain aamiaiselle. Ihan kuin moni olisi niin tehnytkin.

Maistuvan aamiaisen jälkeen huone luovutetaan ajoissa, ja kotona ollaan jo kello 12. Mikä ihana elämys!

Lähimatka 15 kilometrin päähän kotipostilaatikosta kesti alle 24 tuntia, mutta tuntui siltä kuin akut olisivat olleet latauksessa useamman päivän.

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs. Lilla Robertsin kokonaisuus kestää vaativammankin matkailijan kansainvälisen vertailun. 

Kaunis kiitos Lilla Roberts! ❤ Tulemme varmasti uudelleen.

∞

Hotelli Lilla Robertsin huoneisiin voit tutustua tästä linkistä.

Elämä on liian lyhyt huonoihin palvelu- ja hotellikokemuksiin.

Elämyksellinen vuorokausi Helsingin yössä ja Lilla Robertsissa vietettiin 3.12.2016 ja maksettiin omalla rahalla.

∞

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.

 Kiitos ajastasi ❤