Stressiä purkavan neljän päivän La Gomeran luontomatkailun jälkeen on aika hypätä juuri siihen kliseeseen, jonne en ole koskaan intopinkeästi halunnut.
Teneriffan tiiviiseen, turismin läpitunkemaan hotellihelvkeskittymään ryystämään halpaa viinaa, ja tilaamaan lihapullia rantabaarien suomenkielisiltä listoilta. Vai miten se meni?
Onko se niin, että Kanariaa mollaavaat vain ne, jotka eivät ole siellä edes ikinä käyneet, kuten Fiftyfifty -blogin Sonja asian muotoili? Onko se niin, että stereotypia turismin läpitunkemasta saariryhmästä on niin vahva, että jäädään mielikuvan vangiksi eikä edes haluta päästää siitä irti?
Hoetaan samaa kulunutta mantraa, halveksitaan Kanariaa vain siksi, että se on massojen valinta? Ettei viitsitä ottaa asiasta selvää, vaan matkustetaan mieluummin jonnekin ”aidompaan ja alkuperäisempään”, trendikkäämpään kohteeseen, jonne kaikki muut eivät vielä ole löytäneet?
Minulle oli vähällä käydä niin. Onneksi sukulaiset ”pakottivat” antamaan Teneriffalle mahdollisuuden. La Gomeran alkuloman jälkeen pakkasimme tavaramme ja palasimme Fred Olsen Expressin kyydissä Teneriffan Los Cristianokseen. Sieltä taksilla Costa Adejeen, jossa meitä jo odotettiin. Juuri siellä.
Saimme kutsun liittyä siellä vietettävien ympäripyöreiden sukulaissynttäreiden juhlintaan. Hotellinkin olivat valinneet puolestamme, joten Suomelan matkatoimiston ei tarvinnut kuin päättää huoneen taso ja liittyä seuraan.
Costa Adeje Gran Hotel, täältä tullaan!
Costa Adeje Gran Hotel
”Tenskun” rannan hotellivyöhykkeen valtava hotellikolossi tarjoaa lomalaiselle viisi tähteä, ja kaiken mahdollisen all inclusive -täysihoidosta kampaamoon ja pikkuputiikkeihin, autonvuokrauksesta ja a-la-carte -ravintolasta valokuvauspalveluihin. Täältä löytyy spata, saunaa, tenniskenttää ja vuokrafillareita. Melkein kaikille kaikkea.
Ateriavaihtoehdoista meille riittää kuitenkin pelkkä aamiainen. – Miten muuten ehtisimme löytöretkeillä luontoelämysten perässä, jos tietyllä kellonlyömällä pitäisi olla ”kotona syömässä”!
Mennään päiväretkillä fiiliksen ja auringonvalotuntien, ei kellon mukaan.
Pikku seikkailuille pitää löytyä tilaa.
Päivä uima-altaalla tuntuisi melkein lomapäivän tuhlaukselta. Hukkaan heitetyltä tilaisuudelta tutustua saaren kauniiseen ja omaleimaiseen luontoon. Näin siitäkin huolimatta, että täältä löytyisi kahden ison ala-altaan lisäksi myös rauhallisempaa aurinkoloikoilua lupaileva kattoallas. – Rauhallisempi kenties siksi, että lapset saavat mennä sinne vain aikuisseurassa.
Kun ensimmäinen Teneriffan aurinkoni nousee, ihailen ujon vaaleanpunaisen sarastuksen omalta parvekkeeltamme. Lomalaiset nukkuvat vielä, allassiivooja tekee työtään. Kanariankyyhkyt lentelevät.
Kummaksun altaan pohjassa olevia sisääntulokerroksen kattoikkunoita. Varsin erikoista rakenneratkaisua, joka lienee tullut aulassa remonttiasemissa olevan henkilönostimen perusteella hotellille myös varsin kalliiksi.
Aamiaisella tarjolla on paljon kaikkea, myös hedelmiä – ja jopa himoitsemaani tummaa saksalaistyyppistä siemenleipää. Sen löytäminen hyvänkin hotellin valikoimasta on niin harvinaista, että kannattaisi saman tien laittaa lotto vetämään.
Ruoka on kauniisti tarjolla, ja sitä on riittävästi. Mutta aamiaisruuhkan aikaan vapaata pöytää on hankala löytää, ja aamiaisravintola on hälyisä. Ellei ole ajoissa liikkeellä kuten se kuuluisa aikainen lintu.
Aamiaisen jälkeen tutustun kattoaltaaseen, jota puhdistetaan vielä. Sieltä on näkymä merelle, ja tunnelma on rauhallinen. No, tietysti on, allas ei ole vielä edes auki, olen siellä yksin.
Vaikka hotelli on jättiläismäinen, peräti 457 huonetta, on arkkitehtuuri varsin miellyttävä ja ihmisen kokoinen. Siellä täällä on kasvi-istutuksia, pergolarakennelmia ja pylväikköjä. Kattoaltaalla myös pieniä suojaisia lokosia joihin voisi asettua omaan rauhaansa, vaikka hyvän kirjan seuraan.
Tuuli on tyyntynyt. On aurinkoista, ja ennen matkaa luettuihin sääennusteisiin nähden järkyttävän lämmintä. Huomaan että matkalaukkuni pakkaus ei mennyt näitä hellepäiviä ajatellen ihan nappiin. Vaellushousuja on kahdet, farkkuja yhdet. Hellemekkoja ei yhtään, ja vain yksi tumma iltamekko. Farkut ovat liian kuumat, ja illallismekko liian juhlava. Uimapuvun ja vaellusvarusteiden väliltä ei löydy mitään. Klassinen naisten pukeutumisongelma siis, ei mitään päälle pantavaa.
Onneksi hotellin ala-aulassa on pikkuisia putiikkeja, suuntaan sinne. Lyhyen mutta intensiivisen valikoiman selailun jälkeen 25 eurolla löytyy näpsäkkä, vaikkakin ryppyinen, hätävarahellemekoksi soveltuva valkoinen viskoosikolttu. Väljän mitoituksen mekossa on kasvunvaraa, ostan sen. Se on helteessä tummia farkkuja merkittävästi miellyttävämpi vaihtoehto.
Pian huomaan istuvani mekko päällä hotellin kellarista vuokratun auton kyydissä, matkalla kohti Mascan ikonista serpentiinitietä.
Mascan mutkatiellä
Teneriffan pakko-nähdä -kohteisiin kuuluu ehdottomasti Masca. Tai ainakin sitä sivuava, jännitystä tarjoava ja kaunis vuoristotie. Kun tie Santiago del Teidestä pingertää ensin korkeimpaan kohtaansa, ja lähtee sitten kiemurtelemaan alas Buenavista del Norten suuntaan, seuraa huikea näköala toistaan.
Ylimmällä näköalapaikalla seisoo kioskiauto, josta saa kaikkea. Kuten jäätelöä kuljettajalle, ja vaikka rohkaisuryypyn kartturille, jos tuleva serpentiini ja sen kaiteiden kunto huolettaa.
Otamme virvokkeet, ja muutaman kuvan. Oma synttärikuvani asettuu huikeaan maisemaan. Väljän viskoosimekon estetiikka jättää toivomisen varaa, mutta säilön kuvan silti muistoksi tänne.
Seuraavallakin näköalapaikalla on onneksi pikkuauton verran tilaa. Ja muutama upea sisilisko päivänpaisteessa, maisemaa elävöittämässä.
Hämmästyttävän vähän tämä nyt näkemäni muistuttaa ennakko-odotuksia hotellikolossien peittämästä, suomalaisten känniörveltäjien kansoittamasta, turismin pilaamasta saaresta.
Maisema on järkyttävän kaunis. Sisiliskot olisivat voineet huonomminkin päivystyspaikkansa valita.
Jos Mascansa haluaisi ”täytenä”, pitäisi maastokenkäytyä ja kävellä suosittu reitti sadan asukkaan pikkukylästä alas meren rantaan ja takaisin. Lähteestä riippuen edestakaiseen patikointiin pitäisi varata neljästä seitsemään tuntia. Meillä ei nyt kuitenkaan ole mukana maastokenkiä – eikä parkkipaikkaakaan löydy, niin että voisimme edes pysähtyä.
Masca oli aikoinaan merirosvojen piilopaikka. Sinne ei kulkenut minkäänlaista tietä, ja mereltä kylään vei pelkkä muulipolku. Tie rakennettiin vasta 60-luvulla.
Matkan jatkuessa tie vie meidät pilveen. Viimeiseltä näköalapaikalta, Mirador de Baracanilta, ei näe enää juuri mitään.
Hetki sitten oli hellemekkokeli, nyt päällä pitäisi olla vaellushousut ja merinovillahuppari. Teneriffalla sää vaihtuu korkeuskäyrien, ja sijaintipaikan mukaan. Saaren pohjoisessa pääkaupungissa, Santa Cruzissa, sataakin enemmän kuin etelän hotellivyöhykkeellä.
Road tripin valokuvaaja rauhoittuu kylmässä sumussa, tarve kuvauspysähdyksiin loppuu. Matka jatkuu lonkeronvärisessä maisemassa kohti pohjoisrannikkoa.
Garachicon kovan onnen kaupunki
Jäi laavavirran nielaisemaksi 1706. Sitä ennen siellä sijaitsi koko saaren merkittävin satama. Vain muutama rakennus säästyi tuholta, yksi niistä oli rannan pieni mutta vanttera kivilinna, Castillo de San Miguel.
Garachico jälleenrakennettiin laavan päälle, ja kesäisin laavan muodostamissa vuorovesialtaissa uidaan. Tänään, koleassa pilvisäässä, meren tyrskytessä, ei uimareista näy jälkeäkään.
Teemme pienen kävelykierroksen, ja nautimme lounaan.
Lounaan jälkeen retkemme jatkuu. Kanarianpottujen runsas suola maistuu vielä huulilla, kun kuljettaja ohjaa meidät kohti sumuisia La Orotavan rinteitä, ja pian aukeavaa Teiden kansallispuistonäkymää.
Teide
Muodostui noin 3 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 1954 tulivuori ja sitä ympäröivä alue julistettiin kansallispuistoksi.
Unescon maailmanperintölistaan Teiden kansallispuisto lisättiin vuonna 2007. Eikä ollenkaan suotta, sillä yli 3,7 kilometriin kurotteleva Teide on Espanjan korkein vuori, ja luonto sen ympärillä hakee vertaistaan. Kaikki Espanjan Unesco-kohteet löydät tämän linkin takaa.
Vuonna 2007 Teiden kansallispuisto äänestettiin myös ”12 Treasures of Spain” -luetteloon, Espanjan kauneimpien ja tärkeimpien kohteiden joukkoon, mm. Sagrada Famiglian ja Alhambran seuraan.
Teideä pohjoisen suunnasta lähestyessä tie halkoo komeita havumetsiä. Ensin olemme sankassa pilvessä – ja sitten yhtäkkiä pilven yläpuolella.
Tänään on määrä vain ajaa puiston läpi, ”tunnustella maastoa”, ja katsoa missä Teiden hissin ala-asema sijaitsee. Huomenna tulemme tänne koko päiväksi. Käymme Teidellä jos hissi toimii, ja patikoimme Rogues de Garcian kivimuodostelman ympäri. Ilta on jo pitkällä, pian pimeä laskeutuu. Täällä olisi hieno katsoa auringon laskua ja valosaasteetonta tähtitaivasta, mutta meidän pitää palata hotellille.
Niinpä kuljettaja sallii vain yhden teknisen pysähdyksen, joten kuunmaiseman kuvaaminen jää vähiin.
Ajamme hotellille pimeän jo laskeuduttua ja palautamme auton. Huoneessa 3111 odottaa yllätys.
Hedelmiä ja pullo punaviiniä – ja punainen ruusu kylppärissä ❤
Siistiydymme ja siirrymme hotellin omaan á la carte -ravintolaan, La Lajaan.
Jännitämme kaikki etukäteen miten juhlaillallinen sujuu, sillä yksi seurueemme nuorista on moniallerginen. Huokaan helpotuksesta, kun kokki jalkautuu saliin ja vastaanottaa tarkkaavaisesti kuunnellen listan allergeeneistä. Saamme vaikutelman että rajoitteisiin halutaan perehtyä huolellisesti. Ja niin tapahtuu.
Nautimme erinomaisessa seurassa herkullisen, ystävällisesti tarjoillun juhlaillallisen. Ja sen päälle vielä Savon parhaan musiikkikauppiaan synttärikakkua.
Rusinoita elämän pullasta ❤
Päivän päätteeksi käännän takkini niin että napit sinkoilevat.
Teneriffa on hotellihelvkeskittymistään huolimatta paljon mainettaan parempi. Mutta Teneriffalle pitää antaa reilu mahdollisuus.
Uima-altaalta tai rannan Suomibaarista luontoon ei ole pitkä matka, mutta takalisto pitää nostaa aurinkotuolista. Rantakaistaleen tuolla puolen odottavat elämykset.
Ja ainutlaatuisen kaunis luonto!
∞
Autonvuokrauksen hinnat vaihtelevat. Hotellimme kellarista vuokratut, viiden henkilön pienet perhautot maksoivat 70-80 euroa per päivä. Tiet ovat hyviä, mutta paikoitellen kapeita, joten kokenein kuljettaja on parasta laittaa rattiin.
Samalla reissulla olisimme helposti voineet käydä katsomassa Teneriffan puujulkkista, paikallista ”Paavolan tammea” Icod de los Vinoksessa. Meiltä se jäi väliin, mutta Reissuesan blogissa on puusta hienoja kuvia. Linkitän jutun tähän.
La Orotavan kaupunki Puerto de la Cruzin yläpuolisella rinteellä olisi varmasti ollut pysähdyksen arvoinen, mutta kylmässä, harmaassa sumussa kuljettajamme jatkoi matkaa. Onneksemme Reissuesa on käynyt kameransa kanssa sielläkin, joten hyviä kuvia La Orotavasta löytyy täältä.
∞
Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.
Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.
Blogiani voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.
Tykkään tosi paljon näiden postaustesi draaman kaaresta :). Olettepa taas löytäneet hienot maisemat!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos paljon, Päivi! 🙂
Ensi kerralla löytyy lisää melkoisia maisemia. Vaikka kyllä tuo Mascan tie oli yksi kauneimmista näkemistäni – vaikka eivät Sveitsin vuorien ylitykset kovin kauas taakse jää.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin kaunista. Täytynee alkaa kääntää takkia…
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos!
Sellainen kääntötakki olisi just hyvä. – Voi sitten käyttää molemmin päin, kumpi puoli paremmalta tuntuu 🙂
TykkääTykkää
Adoptoitu kanario hymyilee! Ihanaa, että Kanaria sai sinulta mahdollisuuden. Plussat myös siitä, ettette ottaneet all inclusivea, se kun vie saarten ravintoloilta leivän… Ymmärrän sen helppouden esimerkiksi pikkulapsiperheille, mutta muille en suosittelisi jo siksikään, että se houkuttelee viettämään loman hotellin suojissa ja se aito / aidompi Kanaria jää näkemättä…
Autonvuokrauksesta lisää plussaa. Moottorijarrutus, tööttäys tiukoissa kurveissa merkiksi vastaantuleville ja oma kaista. Ne kun muistaa, niin eipä ole hätää. Minun mielestäni Kanarialla liikenne on joustavampaa ja jopa turvallisempaa kuin Suomessa.
Kiitos ihanasta jutusta taas kerran. Koskas lähdette Gran Canarialle? 😉
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi kiitos taas sinä ihana Menninkäinen ❤
Hyviä ohjeita autoilijalle! Tosiaan, jos ostaa itsensä vangiksi täysihoitoon, se rajoittaa kovin paljon sitä mitä aterioiden välillä ehtii nähdä.
Ihan vielä ei ole Gran Canaria kalenterissa, mutta tämän ennakkoluulot karistavan neitsytmatkan jälkeen ei sillekään ole enää mitään esteitä 🙂
TykkääTykkää
Juuri nämä Mascan Ja Teiden maisemat olisivat minuakin kiehtoneet kaikista eniten Teneriffalla. Upeaa on ja voisin oikein hyvin kuvitella itseni sinne haltioitumaan kamerani kanssa. Kiitos että pääsin kuviesi avulla sinne kurkistamaan. Näin varmaan on, että Kanariaa mollaavat erityisesti ne, jotka eivät ole siellä käyneet – tai sitten ne, jotka eivät ole viitsineet hotellialueelta juuri kauemmaksi lähteä – nostaa sitä takalistoaan aurinkotulosta 🙂 . Kauempana paratiiseiksi laskettavilta saariltakin näitä hotellien ja turistien kansoittamia alueita löytyy, esim. Karibialta, mutta kun viitsii hieman nähdä vaivaa, voi löytää vaikka mitä upeaa.
Täytyy muuten itse pakata varuilta se kesämekkokin mukaan seuraavalle reissulleni, vaikka aika viileitä säitä Foreca lupaileekin (sellaisia patikointiin sopivia). Mutta kaiken varalta kuitenkin – kun meidän hotellissa tuskin mitään mekkoputiikkeja on.
Ihanaa viikon jatkoa sinulle Johanna <3.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Heidi ❤
Näinhän se on, on kohde sitten mikä tahansa, voi paikalleen jämähtämällä menettää tilaisuuden nähdä paljon kaunista.
Tuolla reissulla päätin, että kevyt silkkimekko on tästä lähtien mukana AINA. On hölmöä ostella jotain hätävaramekkoja kun kotona on kaappi täynnä.
Ihanaa lomaa ja ihanaa viikon jatkoa! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Matkablogeista olen oppinut sen, minkä sinäkin huomasit. Tenskuhan on ihan hirveän monipuolinen ja luonto on upeaa! ❤ Toistaiseksi omat kokemukseni saaresta rajoittuu vanhempien kanssa teininä siellä lomailuun. Silloin ei kovin pitkälle altaalta ja ostoskeskuksista kyllä poistuttu, enkä tiedä olisiko nuo upeat luontokohteet silloin niin napanneetkaan. Uskon, että nyt reilut 15 vuotta myöhemmin voisi kohta taas olla aika Teneriffalle. 🙂 Kiitos upeista kuvista ja hyvästä tekstistä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Lämmin kiitos ilahduttavasta kommentistasi, Elina ❤
Näitä sitkeässä istuvia ennakkoluuloja on oikein kiva romuttaa. Ja pahimmat löytyvät usein omien korvien välistä. Kyllä matkablogien lukemisesta on hyötyä 🙂
TykkääTykkää
Saako mainostaa? Vanhassa blogissa muutama Teneriffa juttu. http://matkallalahelletaikauas.blogspot.fi/search/label/Teneriffa
Me emme viikon aikana ehtineet saaren toiselle puolen. Vielä se aika tulee. Kiva, että tykästyit. Rantalomailun lomassa on kiva katsastella lähiseutua.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos, totta kai saa 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Oi, valitsittepa hienoja kohteita! Ja kuvat olivat todella upeita! Mascaan vievä tie tarjoaa kyllä vaikuttavia maisemia. Saaren vanhaa pääkaupunkia La Lagunaa voisin myös suositella. Vuokra-auto on Teneriffalla hyvä väline. Sillä pääsee kätevästi pois hotellin nurkilta. Itse Teneriffan saarihan tarjoaa aivan valtavasti nähtävää, vaikka se ei suuren suuri olekaan. Muutoinkin aika monesta turistikohteesta löytää paljon yllättävän hienoja juttuja, kun malttaa vähän poistua siitä majapaikan välittömästä läheisyydestä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi ja La Lagunan vinkistä!
Ensimmäisistä kolmesta Tenerifffapäivästämme tuli pintaraapaisu, mutta sehän on toisaalta kiva että seuraavalle kerrallekin jää koettavaa. La Gomeran laakerimetsiin kun ei Suomesta pääse menemättä Tenskun kautta. Toisaalta, Anagan laakeripuumetsien kehutaan myös olevan kauniita, joten nekin olisi hyvä käydä patikoimassa.
TykkääTykkää
Minusta Mascan ja Teiden maastot ovat upeita. Jos ei Teneriffalla halua tai uskalla vuokrata autoa niin bussiyhteydetkin ovat hyvät ja bussilla pääsee kätevästi moneen paikkaan. Kiitos kauniista kuvista.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Terhi!
En uskaltanut kirjoittaa mitään noista julkisista yhteyksistä – kun emme niitä kokeilleet. Ihana kuulla että tykkäsit kuvista! 🙂
TykkääTykkää
Teneriffa on ihana. Kun aikanani itse kirjoittelin noita juttuja Mascasta ja muista käymistänne paikoista, monikaan ei aihetta kommentoinut, mutta jutut olivat hyvin luettuja. Usein sanotaan, että Teneriffalle tässä ”vaan” ollaan menossa. Ihmettelen aina sitä ”vaan” – mietettä. Paikka on ihan yhtä mielenkiintoinen kuin esim. Bali, mutta Balista kouhkataan paljon enemmän. Bali rinnastus osuu siksikin minusta hyvin, koska se taas on australialaisten Kanaria.
TykkääLiked by 1 henkilö
Juuri näin Anna. Väitän että ilman tuota huonoa, jostain Keihäsmatkoista periytynyttä mainetta Teneriffa voitaisiin vähättelemättä ottaa sellaisena kuin se on. Monipuolinen matkakohde, jossa on jokaiselle jotakin.
TykkääTykkää
Viime aikoina Teneriffaa on paljon kehuttu matkablogeissa ja ystävien toimesta, joten täytyy tosiaan ottaa vakavaan harkintaan varsinkin, jos on tarve lähteä lähelle lämpöön ja luontoon 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Outi, kyllä siellä hyvä olisi kerran elämässä käydä, kun matkoja saa aika edullisesti – ja lentomatkakin on vaivaiset 6 tuntia 🙂
TykkääTykkää
Minä olen juurikin sitä mieltä, että Kanariaa parjaavat vain he, jotka eivät ole siellä käyneet (tai siellä käydessään eivät ole nostaneet takamustaan aurinkotuolista). Etenkin Teneriffa on upea ja monipuolinen, aivan kun tästä postauksesta käy ilmi!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Terhi!
Olen iloinen että sain tämän mahdollisuuden romuttaa omat ennakkoluuloni. Talvilomailuvaihtoehtoni laajentuivat kertarysäyksellä, kun kaikki Kanarian saaret ovat jatkossa ihan todellisia vaihtoehtoja 🙂
TykkääTykkää
Masca humpsahti nyt bucket-listiin 🙂 Joku kaksipaikkainen urheiluauto sopisi tuohon kaikkein parhaiten. Toki jos on perheen kanssa liikkeellä, niin pitää valita sitten joku isompi. Upeita maisemia ja hienoja kuvia niistä, ehkä minunkin pitää antaa Kanarialle mahdollisuus.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hyvä juttu! 🙂
Sveitsissä on tullut monesti ajettua kaikki vuorten ylitysreitit, ja ne ovat upeita. Mutta tuossa Mascan tiessä on oma charminsa, ja ehdottomasti ajon arvoinen paikka!
TykkääTykkää
Ei minusta moiseen enää tällä iällä olisi… mutta kyllä minä tuota aruringonnousukuvaa katselleessa kummasti taas tunsin nenässäni ja vatsassani ne ihan ensimmäisten (etelän turistihotellilomien) reissujen aamut jolloin oli ainoana hereillä ja katselemassa vastaavaa maisemaa sieltä parvekkeelta; nauttimassa siitä pienestä hetkestä, jolloin kaikki oli vielä vain minun. Se puhdistusaineiden ominaishaju ympärillä heräävän luonnon tuoksu, hienoinen vivahde aurinkovoiteen tunnistettavaa parfyymiä… ja se kutina vatsassa kun taas uusi päivä oli alkamassa!
TykkääLiked by 1 henkilö
Ihanaa tunnelman maalailua!
Varhaiset aamut ovat kaikkialla hienoja, mutta erityisen hienoja ne ovat luonnonrauhallisissa pikkupaikoissa.
TykkääTykkää
Ihanan näköiset nuo hedelmät! Tuo saksalainen leipä kuulostaa kanssa hyvältä. Itselläni ei ole Teneriffasta kokemusta, tuntuu, että vähän jokainen on siellä käynyt tai menossa eli varmaan jotain erityistä saaressa on. Hurjan kaunis ainakin! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Tiia!
Jonkunlaista Teneriffa-buumia tosiaan ollut näkyvissä matkabloggaajien keskuudessa. Lienee hyvä että kerrotaan myös mitä noiden Kanarian saarten rantakaistaleiden takaa aktiiviselle matkailijalle aukeaa. 🙂
TykkääTykkää
Tuosta havumetsäkuvasta en olisi kyllä Teneriffaksi tunnistanut! Todella monennäköistä maisemaa ja maastoa. Postauksessa pääsi hyvin fiilikseen 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Kaisa 🙂
Siellä on aika laajat kanarianmäntymetsät useamman lähestysmisreitin ympärillä. Monipuolista maastoa, paljon erilaisia luontoympäristöjä tarjolla.
TykkääTykkää
Olen ollut Teneriffalla joskus kauan sitten, en tainnut olla edes täysi-ikäinen vielä silloin. Mutta olimme juurikin Los Christianoksessa. Jostain syystä me ei retkeilty kovin paljoa silloin, mutta hyvät muistot matkasta jäivät. Tykkäsin ja voisin hyvinkin lähteä uudelleen Teneriffalle.
TykkääLiked by 1 henkilö
Aika moni kommentoijista on käynyt Tenskulla pitkän aikaa sitten, teininä. En ollut käynyt koskaan, mutta paikan maine painoi riippukiven lailla.
Nyt matkan jälkeen tuntuu hyvältä, etten jäänyt mielikuvien vangiksi, että menin ja löysin kaiken tuon kauneuden.
TykkääTykkää