Liesjärven Hyypiötä kiertämässä

Pääkaupungin melskeestä pitäisi useammin irrottautua päiväretkille lähikansallispuistoihin. Juuri sellaisiin kuin reilun tunnin matkan päässä Helsingistä, Porintien varressa odottava Liesjärvi. Helmikuisena pakkaspäivänä lumi kimmeltää Liesjärven jäällä, ja auringonpaiste houkuttelee Hyypiön reitille.

Espoon taivas oli sakeassa pilvessä, mutta Tammelassa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Lähden liikeelle Kyynäränjärven ja Liesjärven kahtia halkovan hoikan Kyynäränharjun eteläpuolelta, Kopinlahden parkkipaikalta.

Haluan aloittaa ja lopettaa reilun viiden kilometrin pikkutaipaleeni kauniin Kyynäränharjun sillan ylitykseen. Päiväretkiseuralaisenani on käyttölinjainen labradorinuorukaisemme Jetsu.

Vyötärölläni vetovyössä kiinni oleva aktiivinen koira tykkää vauhdikkaasta etenemisestä, ja jo viiden minuutin reippaan kävelyn jälkeen odotettu silta on edessämme.

Hurmaannun kauniista, sulkamaisista lumikiteistä, jotka ovat muodostuneet sulan virtapaikan reunaan.

Ihailemme siltaa monesta suunnasta, myös jäältä. Kylteissä varoitetaan kaiteiden huonosta kunnosta, joten emme jää nojailemaan paikallemme vaan jatkamme matkaa.

Reilun kilometrin mittainen harjutaival loppuu, huomaamme kuin vahingossa ajautuneemme Metsähallituksen Hyypiön vuokrakämpän pihapiiriin. Parkkipaikan tuoreessa lumessa on auton poistumisjäljet, ja kämppä vaikuttaa autiolta, kun ikkunaluukutkin ovat kiinni, joten uskaltaudumme kuikuilemaan lähempää. Kämppä on hieno hirsinen, ja kerrassaan upealla paikalla järven rannalla. (Ei ihme että kämpän varauskalenteri on viikonloppujen osalta varattu lokakuulle.)

Hyypiön kämpän pihapiirissä on kaksi saunaa, joista toinen, erikseen vuokrattava savusauna aivan Kyynäräjärven rannassa. Pihapiirissä on myös kaivo, mutta toukokuussa 2018 on tutkittu, että vesi ei ole juomakelpoista.

Kämpän takaa löytyy Hyypiön kierroksen merkattu reitti, sen tunnistaa oransseista merkeistä. Liesjärven kansallispuistossa on monta muutakin patikoinnin arvoista reittiä, mutta tänä lyhyenä talvisena iltapäivänä on aikaa vain yhteen.

Pian polku sukeltaa pois rannan tuntumasta, helmikuisen iltapäivän valo vähenee.

Kiipeämme kalliolle, mutta en nastakengilläkään uskaltaudu kovin lähelle reunaa.

Talvimaisema on melkein kuin Gallen-Kallelan maalauksesta. Aurinko maalaa hankeen mäntyjen tummansiniset varjot.

Kierrämme Hyypiötä myötäpäivään, niinpä saamme laskeutua portaita pitkin alas. Sateellakin täällä voisi olla pitäville kengille käyttöä, onneksi on nastat. Metsä jatkuu varjon puolella, polku kurottaa ihan Liesjärven rantaan.

Pienen reittihämmennystä aiheuttavan tieosuuden jälkeen olemme taas Kyynäränharjulle vievällä polulla.

Jätämme kolmekilometrisen metsäkierroksen taaksemme, ja laskeudumme Hyypiön savusaunalta jäälle, auringon hellivään paisteeseen.

Paluumatkalla ihailemme vielä lisää pakkaskiteitä. Virtaava, matala vesi viehättää nuorta noutajaa.

5 kilometriä vaihtelevia maisemia on takana, talviaurinko alkaa mennä mailleen.

Kuvauksen patikoidusta Hyypiön reitistä löydät täältä, joskin lähtöpisteemme oli tänään eri paikassa. Hyypiön reitti on keskivaativa, Hyypiönkallion korkeuserojen ja mahdollisen liukkauden vuoksi. Aikaa kiirettömään maisemien ihaliluun olisi hyvä varata noin kolme tuntia.

Kotiin pitäisi lähteä, mutta päätän ajaa pienen ketunlenkin Korteniemen perinnetilan kautta.

Sydämeeni jäi pehmeä sopukka perinnetiloille vietettyäni  2016 juhannusviikon Närängän erämaatilalla lammaspaimenena. Siellä ymmärsi konkreettisesti, miten rankkaa on elämä entisaikoina pientiloilla ollut. Niinpä haluan nähdä Korteniemenkin, näin lähellä kun olen.

Korteniemen perinnetila on edelleen samassa asussaan kuin yli sata vuotta sitten. Tilalla asui vuodesta 1910 metsänvartija, aidatussa pihapiirissä punainen tupa ja harmaat rakennukset.

Mutta mitä ihmettä se metsänvartijan homma oikein piti sisällään? Luontoon.fi -sivuston Korteniemen historia kertoo siitä näin:

Metsänvartijan tehtävät

Metsänvartijan velvollisuuksiin kuului kruununmetsien valvonta metsäpalojen, luvattomien hakkuiden ja salametsästyksen estämiseksi sekä metsänhoitajan avustaminen ja ”raatelevaisten eläinten hävitys” eli pelättyjen suurpetojen jahdin järjestäminen tarvittaessa. Metsänvartijaksi valittavan piti osata laskea, lukea ja kirjoittaa ja hän sai valtiolta virka-aseen turvakseen.

Aluksi metsänvartiointi oli sivuelinkeino torpan pikku peltojen viljelyn ja karjanhoidon ohessa, mutta 1900-luvun alusta alkaen metsänvartiointi katsottiin jo pääelinkeinoksi ja metsänvartijan työkenttä laajeni käsittämään kaikki metsänhoitotyöt. Korteniemen metsänvartijoina toimivat Lönngrenin suvun miehet yhtäjaksoisesti yli sadan vuoden ajan.

Kesällä kotieläimet laiduntavat täällä perinnemaisemaa hoitaen, ja pelloilla ja kasvimaalla viljellään vanhoja kotimaisia lajikkeita. Sadonkorjuun aikaan täällä heiluvat viikatteet, vilja kuivuu kuhilaissa ja jyvät puidaan riihessä käsityönä perinteisin menetelmin.

Mikäs täällä on metsänvartijan perheellä ollut asustellessa!

Pihapiiri sijaitsee kauniissa niemennokassa, ja pihapiiri viettää kohti Liesjärven rantaa.

Liesjärven rannassa on komea alkuperäinen savusauna. Savusaunan lempeää ja kiireetöntä löylyä ei voita mikään!

Laskevan auringon kultaaman savusaunan ihailun jälkeen olemme valmiit suunnistamaan virkistyneinä, aurinkokennot ladattuina taas kotia kohti.

∞

Liesjärven kansallispuiston kaikki palvelut löydät tämän linkin takaa.

Hyvä kartta löytyy täältä.

∞

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogiani voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.