Vain 20 kilometrin päässä Milanosta, Monzan puistossa, sijaitsee italialaisen autourheilun mekka, Autodromo. Yhtenä Euroopan suurimmista aidatuista puistoista Monzan puisto on myös ulkonaliikkujan paratiisi. Ja entinen lähipuistoni. Lähde mukaani keväiselle juoksulenkille, katsotaan miltä puisto näyttää maaliskuun lopussa!

Asuimme Monzan puiston viereisessä pittoreskissa Villasantan kylässä 13 vuotta sitten. Tuolta ajalta jäi paljon kultareunaisia muistoja – ja myös niitä tummasävyisempiä. Mutta Monzan puistosta tuli rakas.

Opin tuntemaan puiston lähes päivittäisillä juoksulenkeilläni – ja viikonloppujen sauvarullaluistelulenkeillämme. Nyt mennään nostalgiaretkelle entiseen kotipuistooni. Onko mikään entisellään?

Olemme juuri majoittuneet Villa Realea vastapäätä sijaitsevaan mainioon Hotel de la Villeen. Laskeuduimme aamulennolta Milanon Malpensaan, ja huristelimme vuokra-autolla Monzaan.

Edessä on pitkä viikonloppu Como-järven kaunottaren, Bellagion vuoristomaisemissa, mutta sitä ennen spurttaamme aikamatkalle – juoksulenkille tuttuun puistoon.

Monzan puiston Villa Reale

Monzan puiston komein rakennus Villa Reale valmistui 1780 Itävallan arkkiherttua Ferdinandin hulppeaksi kesähuvilaksi.

Huvila käsitti lähes 700 huonetta, orangerien hedelmäpuiden kasvatukseen, puutarhan ruusutarhoineen ja hulppean kokoisen puiston.

Monzan puistossa on paljon muitakin kauniita rakennuksia.

Lähes seitsemän neliökilometrin kokoista puistoa halkoo Po-joen sivuhaara, Lambro-joki.

Puisto on kauttaaltaan aidattu, ja portit aukeavat aamuisin kello 7. Talvella portit suljetaan kello 19.00, kesällä vasta kello 21.30.

Puistossa sijaitseva Autodromo on monelle suomalaiselle moottoriurheilun ystävälle tuttu, mutta puiston suojissa majailee myös Milanon golfklubi. Puistossa toimii myös maatalousoppilaitos ja useita maatiloja.

Villa Realen takana sijaitsevalla lammella elää paitsi iso joukko sekalaisia ja värikkäitä vesilintuja, myös lampeen hylättyjä kilpikonnia.

Juoksemme komean La Torrettan ohi, joka on myös toimiva baari.

Miltä maistuisi vaikka kuppi kahvia näissä maisemissa?

Jonkun sortin villit sipulikasvit kasvavat polkujen ääressä laajoina kasvustoina, ja levittävät kukkiessaan ympärilleen huumaavaa tuoksua.

Villa Realen takainen nurmikko on suosittu oleskelupaikka.

Näillä leveysasteilla jopa maaliskuussa.

Puiston hiekkatiet ja pehmeät polut tarjoavat upeat lenkkimaastot juoksijoille.

Ja laajat nurmikot kutsuvat pelaamaan ja piknikille.

Täällä minäkin taas juoksen. Tällä kertaa mieheni perässä.

Aiemmin juoksin täällä tanskalaisen lenkkikaverini Metten kanssa, ja aika usein myös yksin. – Sääli että Sports Trackeriä ei silloin oltu vielä keksitty, niitä kilometriaikoja ja juostuja reittejä olisi mukava nyt ihmetellä.

Puiston aitojen sisäpuolella on useita kahviloita joissa voi pysähtyä nauttimaan elämästä.

Tässä Villasantan puoleisessa baarissa kävimme koko perheen voimin sunnuntaisin, sauvarullaluisteltuamme pitkin autoliikenteeltä suljettuja, puistoa halkovia asvalttiteitä.

Tuolloin olimme ainoita joilla oli kypärät päässä – eikä niitä luistelusauvojakaan tainnut kenelläkään muulla olla. Muille oli tärkeämpää olla bella figura, näyttää hyvältä horjuessaan sunnuntaivaatteissaan kuin se oliko rullistelu turvallista – tai treeninä tehokasta.

Juoksemme ohi entisen kotitalomme, ohi Villasantan pikkuisen kirkon.

Ja ohi pittoreskin, rappioromanttisessa vanhassa talossa sijaitsevan Bar Juniorin.

Siellä baaritiskillä, oikeaoppisesti seisten, nautin elämäni ensimmäisen oikean italialaisen espressoni.

Vahva kahvi puistatutti, ja kylän vanhoja pappoja nauratti.

Muuten niin sävyisä Lambro-joki tulvi sen naapureina asuessamme kerran pahanpäiväisesti.

Eräänä sateisena talviaamuna herätessämme, ja neljännen kerroksen parvekkeeltamme puistoon katsoessamme näimme, kuinka maisema oli muuttunut.

Joki oli runsaiden sateiden seurauksena laajentunut suureksi järveksi, ja vallannut alleen laajat alueet. Monet polut ja reitit suljettiin viikoiksi, ja kulku puistossa vaikeutui.

Ilmankosteus saavutti tuona tulvatalvena huikeat mittasuhteet, ja kylpyhuoneemme laattojen saumat alkoivat kukkia hometta, vaikka kuinka tuuletimme.

Tuona tulvatalvena tuli tutuksi se tosiseikka, että hometta ilmestyy lähes mihin vain, kunhan ilman kosteus pysyy riittävän pitkään riittävän korkeana. Tuona talvena ihmettelimme myös keittiön katossa ollutta plafondia, joka oli eräänä aamuna puolillaan jostain ylempää valunutta vettä…

Monzan Autodromo on moottoriurheilun italialainen mekka

Tänään puiston juoksulenkillämme pysähdymme ihmettelemään myös vanhaa Monzan Autodromon ovaalirataa.

Fillarilla täällä olisi hauska huristella, juoksuun nämä suorat asvalttitiet ovat puuduttavia.

Eipä me täällä asuessamme kyllä juuri juostukaan, vaan pysyimme puiston vihreällä puolella, pehmeillä poluilla. Poissa bensan katkuista ja formula ykkösten arroganttien moottorien ärjynnästä.

Autodromon portilla ei maaliskuisena perjantaina ole tungosta.

Villa Mirabellino

Mutta tyhjilleen rapistumaan jätettyjen, kauniiden menneen maailman rakennusten pihoissa hedelmäpuut kukkivat toiveikkaasti.

Villa Mirabellino rakennettiin 1776.

Voimme vain kuvitella miltä se on näyttänyt loistonsa päivinä.

Nostalgialenkki vanhoissa kotimaisemissamme lähenee loppuaan. Jalatkin alkavat jo painaa.

En kaipaa Italian elämän riskialttiita suojatieylityksiä matkalla kotikuntosalilleni Palestra Formaan, enkä niitä mielipuolisia ja röyhkeitä stuntteja joita maanteillä näin.

En todellakaan kaipaa niitä hämmästyttävän kylmiä, kosteita talvia. Nollan huitteissa pyörivää lämpötilaa, ja sitä armotonta luihin ja ytimiin pureutuvaa kylmyyttä.

Mutta kaipaan tätä aurinkoa, tätä puistoa ja näitä nurmikenttiä.

Näitä vanhoja kauniita taloja, tätä upeaa historiallista miljöötä.

Sitä kukonlaulua joka parvekkeelle kuului, ja niitä kirkonkellojen soittamia säveliä.

Ja sitä että jossain on vielä paikka jossa mikään ei näytä muuttuvan.

Vielä viimeisten pulleiden magnolian kukkien ihailua Villa Realen puutarhassa, ja sitten takaisin Hotel de la Villeen. Illallinen Monzassa ja nukkumaan.

Aamulla suuntaamme vuokra-auton keulan kohti idyllisen Como-järven vuoristomaisemia ja nyöritämme jalkaamme juoksutossujen asemesta maastokengät!

∞

Monzan puistossa juostiin 23.3.2016

Puisto näytti täsmälleen samanlaiselta kuin edellisellä lenkilläni, vuonna 2004 ❤

Aikaa reilun 15 kilometrin lenkkiin meni yli 2 tuntia.

Vanhoja ennätyksiä ei siis tällä kertaa rikottu 😉

∞

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogiani voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2017-2023 Johanna Suomela. All rights reserved.