Comojärven komeimpia maisemia metsästämässä

Pohjois-Italian Comojärvi tarjoilee pökerryttäviä nautintoja maisemaonnellisille. Etenkin Bellagion niemenkärjestä pohjoiseen avautuva näkymä on silkkaa dolce vitaa.

Majoitumme upean järvinäköalan tarjoavassa Borgo Le Terrazzessa.

Edellisenä päivänä olemme ulkoiluttaneet juoksutossujamme 15 kilometrin lenkillä Monzan puistossa, tänään on tarkoitus nyörittää maastokengät jalkaan, ja katsoa miltä näyttävät Bellagion patikkapolut.

Aamiaisen jälkeen ihailen puutarhan kukkivaa magnoliaa, ja kurkistelen sen oksien siimeksessä pilkottavaa Villa Carlottaa.

Jotta saisimme lyhyeltä viikonloppulomaltamme mahdollisimman paljon irti, pakkaamme päiväreppuun huolellisesti viilennettyä paikallista valkoviiniä, juustoa ja bresaolaa. Tarkoituksenamme on kiivetä rinnettä ylös, ja nähdä maisema vielä paremmin, lähes lintuperspektiivistä. Ja nauttia juusto-valkoviinipiknikki muikeilla näköaloilla höystettynä.

Aamupäivän sää on aavistuksen utuinen, kun lähdemme etsimään ylöspäin johtavan patikkapolun alkupäätä.

Respan henkilökunta ei yllätykseksemme osaa antaa mitään neuvoja, mutta löydämmekin reitin helposti itse. Reitille pääseekin suoraan hotellin takaovelta, vehreän pensasaidan vieritse.

Kivetyltä reitiltä ei voi eksyä.

Reitti halkoo pikkuruista rinnekylää. Sävyisät aasit laiduntavat kevätpäivän lämmöstä nauttien.

Pikkukylän jälkeen polku haarautuu, ja nousu jyrkkenee.

Ylitämme kivisen purouoman. Vettä on onneksi varsin vähän.

Paikoitellen reitti on erinomaisesti merkitty. Punavalkoisia merkkejä tuntuu olevan joka puolella.

Lehtomainen rinne ei ole vielä herännyt kevääseen, ruskeat syksyn lehdet kahisevat jaloissamme. Mietin kuinka kaunista täällä olisi kuukauden kuluttua, hiirenkorvia ja upouutta vihreää olisi joka puolella.

Yhtäkkiä bongaan ensimmäiset lumikellot, ja sen jälkeen vaikka mitä muuta.

Pian kauneutta on joka puolella – kunhan on aikaa pysähtyä ja huomata se.

Etenemme meteliä pitämättä, kukaan ei liene kulkenut tällä polulla ainakaan tänään. Ylärinteeltä kuuluu lehtien kahinaa ja pakenevan saaliseläimen pakolaukalta kuulostavia ääniä. Erotan muutaman pienen pakenevan kauriin takaliston.

Kun nousu vihdoin loppuu, päädymme pienelle kylätielle. Ohitamme upean portin ja metalliaidan, jonka takana lehmät laiduntavat…

…taustanaan lumihuippuiset vuoret. Ei lainkaan hassumpi märehtimispaikka.

Pikkukylän läpi kävellessämme näemme viljelyksiä ja lisää auringossa paistattelevia, onnellisen oloisia nautaeläimiä.

Osumme yllättäen viehättävän, erittäin hyvillä näköaloilla varustetun trattorian kohdalle. Päätämme syödä lounaan näissä näkymissä, Trattoria Baita Belvederessä.

Maisema on muuten kaunis, mutta näkymiä valokuvatessa mielessä käy miksi yksinäinen, maiseman harmillisesti katkaiseva puu tönöttää näkymän edessä. Vaikka pidänkin puista, kauniista jalopuista erityisesti, olisin trattorianpitäjänä kyllä näyttänyt tuolle moottorisahaa.

Tämä paikka on kyllä mitä mainioin päiväpatikointikohde Bellagiosta. Jalan perille pääsee kahdessa tunnissa, ja paitsi lounasta (tarkista aukioloajat!), täältä voi ostaa myös farmin tuotteita, kuten marjoja, neitsytoliviiöljyjä, hilloja ja niiden onnellisten oloisten lehmien maidosta tehtyjä juustoja.

Jatkamme matkaa, ennakoimattomasti vatsat täynnä.

Hieno maisemapaikka löytyy, ja päätämme ottaa ”jälkiruokaviinit”, vaikka bresaolalle ja juustolle ei tilaa enää löydykään.

Maisema on tolkuttoman kaunis. Sääli vain että joku sinnikko vinguttaa lehtipuhallintaan kuuloetäisyydellä koko viipymämme ajan.

Vasta kun pakkaamme eväämme reppuun ja lähdemme jatkamaan matkaa, meteli loppuu. Niinpä tietysti.

Alarinteen paluureittimerkinnät vaihtelevat innokkaan maalisudinheiluttelijan massiivisista puunkuorimerkinnöistä kohtuuden ystävän maltillisiin kivimaalauksiin.

Reitti on onneksi helppo löytää, sillä Bellagio häivähtelee vähän väliä kaljujen lehtipuiden oksistojen lomasta.

Välillä ohitamme kauniita pihoja, joita kurkistelemme pihaporttien lomasta.

Lähemmäs Bellagiota laskeutuessamme polku muuttuu muurien reunustamaksi ränniksi.

Sen ylärinteellä luppakorvaiset lampaat hoitavat vaivojaan säästämättä kaunista perinnemaisemaa.

Kun muurien reunustama ränni päättyy, emmekä enää ole varmoja oikeasta reitistä, päätämme ottaa lupaavan oloisen, sisareni kaiman mukaan nimetyn reitin.

”Via Susanna” on nimestään huolimatta varsin vaatimaton, alkuun muurin ja pensasaidan rajaama ruohottunut polku, lopussa ravistuneiden maatalousrakennusten takana kulkeva ura.

Suunta on kuitenkin oikea, ja päädymme avoimen portin läpi kauneuden kauppiaan taimitarhalle, houkuttelevasti kukkivien magnoliantaimien viereen.

Onneksi eivät mahdu matkalaukkuun.

Pian huomaamme olevamme varsin lähellä hotelliamme. Muutaman joenuoman ylityksen jälkeen polku alkaa nousta ylöspäin, ja takana aukeaa tuttu näky. Bellagio. Comon helmi.

Huoneeseemme palattuamme nautimme hyvällä ruokahalulla loput piknikeväät, ja katsomme kuinka aurinko painuu mailleen. Sports Trackerin mukaan matkaa taitettiin vähän yli yhdeksän kilometriä, ja aktiivista aikaa kului reilut kaksi tuntia. Reittiämme voit kurkistaa täältä.

Kiitos että lähdit mukaamme!

Maisemaonnellisin maastokenkäterveisin Johanna ❤

∞

Bellagiossa päiväpatikoitiin 25.3.2016.

Lisätietoja Comosta ja kohteen aktiivilomailuvaihtoehdoista löydät englanniksi täältä. Sivuston oikeasta alakulmasta voit halutessasi ladata hienon, koko Comon alueen kattavan esitteen.

Jos tykkäät lomillasi katsella kohteesta muitakin maisemia kuin niitä hotellin parvekkeelta ja uima-altaalta aukeavia, tule ihmeessä mukaamme lukemaan ja jakamaan kaiken maailman patikointitarinoita Facebookiin perustamaamme ryhmään Päiväpatikoimassa maailmalla.

Meitä maisemaonnellisia luontomatkaajia on siellä jo lähes 2000! Tule sinäkin  ihanaan ryhmäämme inspiroitumaan, jakamaan inspiraatiota ja kyselemään vinkkejä!

∞

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogiani voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.