Suhatessaan vesi kielellä Mustioon Linnankrouvin lähiruokaherkkujen perässä, ei aina muista, että paikalla on myös upea historia. Monessa asiassa Mustiossa on oltu edelläkävijöitä ja tiennäyttäjiä.

*Yhteistyössä Mustion Linnan kanssa 

Kustaa Vaasa perusti Suomen ensimmäisen varsinaisen rautaruukin Mustioon vuonna 1560. Ruukki toimi aina vuoteen 1901 asti.

Kun Mustio linnan keltainen päärakennus valmistui 1792, oli se kaksinkertaisine ikkunalaseineen moderni ja kaunis rakennus. Kaksinkertaisia ikkunoita ei tuohon aikaan Suomessa juuri oltu nähty, ja onkin täysin mahdollista että Mustion Linnaan asennettiin Suomen ensimmäiset tuplat! Muutenkin täällä oltiin valveutuneita ja ajan hermolla. Kun 1900-luvun alussa kamariherra Hjalmar Linder ajaa hurautti uusgoottilaisen portin läpi henkilöautolla, auto oli mitä todennäköisimmin järjestysluvultaan toinen Suomeen milloinkaan tuotu kulkupeli.

Mustion Linna on Suomen suurin puurakennus, kun kirkollisia rakennuksia ei oteta lukuun.  Linnan sisustus on kustavilainen, ja vierailijan ihailtavana opastetuilla kierroksilla museon aukioloaikoina on upeita seinämaalauksia, komeita kakluuneja ja taidokkaasti tehtyjä parkettilattioita.

Mutta tällä kertaa en pääse ihailemaan museota sisältä. Olemme olleet Mustion linnassa viettämässä vappuaattoiltaa kuumailmapallojen lentoonlähtöä katsellen, ja Linnankrouvin vappuillallisesta nauttien.

Aamulla kännykkäni herättää Merliinin tornin yläkerran mukavasta sängystä kello 04.45.

Mustion linnan puutarha ja puisto on niin kaunis, että haluan nähdä sen aamuauringon valossa, ja nauttia siitä aikaisen aamun rauhassa.

Kymmentä yli 5 lännen taivas jo punertaa.

Kierrän joen vartta Orangerien puolella, ja harpon reippain askelin yli yöpakkasen rapeuttaman niityn.

Kurkistan puutarhan pylväiden yli taivaalle.

Pitää lisätä vauhtia, aurinko ei odota.

Mustionjoen ylittävällä sillallakin on kuuraa.

Rauhoitan maastokenkäaskeleeni töpötykseksi, onhan puistoa merkittävästi mukavampi ihailla pysty- kuin vaaka-asennosta.

Joen alajuoksulla virta on padottu. Mustion linna myytiin 1941 Stockforsin ruukille, joka valjasti joen vesivoiman sähköntuotantokäyttöön, upottaen samalla pinnan alle Magnus Linderin vuonna 1853 rakennuttaman, komean harmaakivisen kaarisillan. Samalla loppui taimenen nousu ylävirtaan.

Luonto köyhtyi, mutta maisema kaunistui.

Paikalle muodostui pieni järvi.

Rannan kaunis klassinen huvimaja heijastuu hiljaa virtaavasta vedestä aamuauringon värjätessä taivaan hennoin pastellivärein.

Arkkitehti Filip Linderin suunnittelema upouusi paviljonki herää ensimmäiseen aamuunsa edellisen illan avajaisten jälkeen.

Puisto on lehdettömänäkin satumaisen kaunis.

Päivä valkenee, toukokuun ensimmäisen päivän aurinko on noussut.

Palaan takaisin Merliinille, otan intopinkeät noutajat mukaani ja lähdemme uudelleen ulos.

Aamulenkki jalopuumetsään

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kierrämme joenrantaa taas myötäpäivään.

Linnut laulavat, muuten Mustion linnan idyllinen vappuaamu on rikkumattoman hiljainen.

Mustion linnan vastapäisellä mäellä, Temppelin ympärillä, kasvaa upeaa vanhaa jalopuumetsää.

Valtavat jättiläiset kurottelevat korkeuksiin.

Kulkuväylät ovat leveitä kuin metsätiet.

Riistaintoisten noutajien kehonkieli kertoo, että paitsi komeita jalopuita, täällä on myös muita nelijalkaisia liikkeellä. Meistä ei kuitenkaan ole jalopuumetsän asukkaille läsnäoloamme suurempaa häiriötä, sillä koiramme ovat hihnassa, kuten laki vaatii.

Metsän siimeksestä löydämme pari puusta veistettyä, sammaloitunutta hahmoa. Ne muistuttavat kovasti Pääsiäissaarten kivipaasia. Kuka lie ne veistänyt?

Puu-ukkojen ohi pääsee vielä jatkamaan matkaa, ja menemme pikkupuron yli johtavan huterahkon sillan yli niitylle. Emme kuitenkaan uskaltaudu pidemmälle, sillä nukkuakin pitäisi vielä vähän, joten palaamme takaisin.

Teemme lopuksi vielä pienen kierroksen puutarhan kautta.

Patsaspolun varrella seisova ”Rukoileva tyttö” näyttää nuoremman noutajani mielestä niin epäilyttävän elävältä, että sille pitää pöristä matala äänimerkki. Kuvanveistäjä olisi varmaan tyytyväinen jos tietäisi.

Mustion linnan Merliinin torni

Palaamme Merlinin torniin. Tassujen pyyhinnän jälkeen jatkamme kaikki uniamme. Koirat alakerrassa, ihmiset ylhäällä.

Nukumme vanhan muuntajan tiiliseinien suojiin tehdyn sviitin rauhassa kuin pienet soopelit.  On meditatiivisen hiljaista, vaikka yläkerran makuuhuoneen ikkuna on auki. Lämpöpatterin olemme kiertäneet kiinni, ja muhkean peiton alla on ihanan lämmin. Mikään ei häiritse untamme.

Herääminen Mustion linnan seesteiseen aamuun

Heräämme vihdoin, makeiden unien jälkeen. Heräämme juuri sillä kellonlyömällä kun aamiainen on päättynyt. Pahus! Tämä onkin ensimmäinen kerta että nukumme pommiin hotelliaamiaiselta. Onneksi ystävällinen henkilökunta lupaa että saamme kuitenkin jotain syödäksemme.

Upea vappubrunssikin olisi Linnankrouvissa tarjolla, mutta kattaus on lähes ääriään myöten täynnä. Emme ole varanneet sitä etukäteen, kun meidän pitäisi olla jo kovaa vauhtia matkalla Helsinkiin vapunviettoon.

Kun käymme hakemassa pientä aamiaista brunssipöydistä, iskee kauhea katumus.

Kaikki on niin hyvää, tuoretta ja ensiluokkaista, että brunssille olisi ilman muuta pitänyt jäädä.

Täällä tarjolla on lähiluokaa ja luomuakin.

Eettisesti loistavia valintoja – ja vielä hyvän makuisia!

Loungen seinällä villisika tarkkailee vapun kehittymistä. Vaikka niin monta asiaa Linnankrouvissa on uusittu ja modernisoitu, on kiva että tämä kaveri on saanut jäädä sijoilleen.

Perinteitä ja historiaa pitää olla.

Pitää olla elämyksellisiä tarinoita joita kertoa.

Tarinoita joilla erottua muista.  Täällä niitä on.

Kuten esimerkiksi ylläolevassa kuvassa oleva, kerran Suomen mahtavin kanadanhemlokki, jonka Puulajipuisto-sivusto on nimennyt Mustion Linnan puiston omaksi Lemmy Kilmisteriksi. Päärunko on jo kuollut, ja parimetrinen kanto on suojattu kattohuovalla.

Näyttää kuitenkin siltä kuin viimeinen elossa oleva oksa olisi juurtunut itsekseen maahan, joten hemlokin tarina jatkuu.

Koska Lemmy lähti taivaalliseen bändiin, pitäisikö hemlokkia kutsua pikemminkin puumaailman Keith Richardsiksi?

Molemmat kovia kokeneita ja rajun näköisiä,  mutta silti edelleen elossa.

Jo osittain nyykähtäneen ”Lemmyn” lisäksi Mustion Linnan puistossa elää monia komeita, vanhoja jalopuita.

Nyt kun olen nähnyt ne kahteen kertaan kaljuina ja lehdettöminä, täytyy ottaa tavoitteeksi tulla uudestaan kauneimman kesän aikaan. Nauttimaan sielulle hyvää tekevästä vihreästä väristä, tulla hakemaan täältä päivittäinen ”viherannos”. Vaikka silloin kun lumpeet kukkivat?

Kun täällä Mustion linnassa suuren puun taru päättyy, se ei sittenkään pääty. Siitä voi tulla taitavissa käsissä vaikka uusi hotellin saarnipuinen vastaanottotiski – tai uusi hieno pöytä Linnankrouvin viihtyisään loungen istumanurkkaukseen – Herra Villisian katseen alle.

Parasta mahdollista kierrätystä on valmistaa puuvanhuksista kauniita esineitä, joilla on tarina.

Pian tullee kujanteen oikeanpuolimmaisen puun aika?

Mustion linnan portailla mieskuoro valmistautuu kajauttamaan ilmoille laulunsa vapun kunniaksi, mutta me pakkaamme tavaramme ja koiraystävämme.

Vappupäivän armollisen lämmin aurinko on jo korkealla, kun saamme karavaanimme lähtökuntoon. Matkamme jatkuu.

Vietimme uuden, erilaisen ja virkistävän vapun.

Vähemmän humua – paljon rauhaa, kauneutta ja hyviä makuja.

Silmänruokaa, rauhaa mielelle ja lepoa sielulle. 

Kiitos Mustion Linna, että saimme tulla ❤

 

Kiitämme Mustion Linnaa ja Linnankrouvia elämyksellisestä vappuaatosta, ja siitä että saimme nauttia romanttisesta miljööstä ja ystävällisestä palvelustanne koirakaveriemme kanssa.

Romantiikannälkäisin kulinarismiterveisin Johanna

∞

* Aivan erityisesti kiitämme Mustion Linnaa saamastamme elämyksellisestä yhden yön yöpymisestä Merlinin tornissa. 

Edellisen kerran yövyimme Mustion Linnassa joulukuussa 2015 omalla rahalla, jutun tuosta visiitistä voit lukea täältä.

Mitä kaikkea muuta visiitin arvoista löytyy Länsi-Uudeltamaalta? Kurkista VisitRaseborgin monipuolisen sivuston elämyksentäyteiset vinkit tästä linkistä.

∞

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2017-2022 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos ruudun sille puolelle että luit ❤

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit