Jos mennessä on tuulta alle metri sekunnissa, ja paluumatkalla 12 ja puuskissa vähän enemmän, onko keskimäärin ihan kiva keli?  Tarkastetaanko passeja avomerellä? Saako Tallinnan Tuljakissa hyvää ruokaa?

Viime kesänä matkasimme ensimmäisen kerran veneellä Tallinnaan. Koska seikkailuille ja yhdessäololle ystävien kanssa pitää aina löytää aikaa, teimme reissun hienon ensimmäisen kerran rohkaisemana uudelleen.

∞

Tällä kertaa heti Helsingin Koivusaaresta lähtiessämme huomaamme että keli pääsi yllättämään.

Meri on rasvatyyni, eikä tuulta ole kuin nimeksi.

Satunnainenkin Tallinnan venereissaaja ymmärtää, että nyt koetaan harvinaista herkkua. Eihän tällaista voi Suomenlahdella edes olla. Paitsi että tänään on, melkein Tallinnaan saakka.

Tallinnan vanhan kaupungin satamaa lähestyessämme huomaamme, että itse Cunard-varustamon Her Royal Highness Queen Elizabeth on ankkuroitunut satama-altaan ulkopuolelle.

Joudumme odottamaan lupaa satamaan ajoon hyvän aikaa, sillä Eckerö Linen Finlandia tulee satama-altaasta vastaan perä edellä, pakki päällä.

Ajamme Hooliganin vanavedessä satamaan, ja löydämme paikan eturivistä. Puoliltapäivin vanhan kaupungin satamassa on valittavana vielä useita paikkoja.

Taidamme päätyä lähes samalle paikalle kuin edellisellä reissullamme.

Otamme ankkuroitumismaljat.

Kesä on parhaimmillaan, Tallinnassa on suorastaan kuuma. Nautimme kesän lämmöstä.

Illalliselle Tuljakiin

Koska me kaikki pidämme hyvästä ruoasta, otamme taksin ja ajamme puoliväliin Piritan sataman suuntaan, ravintola Tuljakiin.

Tuljakin sisustus on tyylikäs ja moderni, kuparin ja ruuusukullan sävyt antavat lämpöä.

Aloitamme illallisen jo kello 18, ja ruoka tulee nopeasti. 12 euron alkupala, raikas katkarapusämpylä, on vähällä viedä kieleni mennessään.

18 euron pääruoka, kuha on loistavaa. Syön kaiken.

Jälkkärille ei oikeastaan olisi enää tilaa, mutta kuuden euron hintaan sekin on nähtävä.

Tiramisu Tuljakista en jaksa syödä enää muuta kuin mustikat, mutta hyviä nekin. Onneksi joku muu jaksaa syödä loput.

Hyvän aterian päätteeksi ihmettelemme joukolla terassilla nököttävää turkoosia Volgaa.

Tällaista autoa emme olekaan aiemmin näin läheltä nähneet.

Tällä terassilla ja tyylikkäässä puutarhassa olisi mukava syödä kauniina iltana. Ja katsella auringon laskua. Tänään tuuli tuo jostain mukanaan häivähdyksen viemärinhajua. Se onkin ainoa epämukavuutta aiheuttava asia tällä muuten mainiolla, erinomaisen hinta-laatusuhteen illallisella.

Täysin ansaitusti Tuljak onkin rankattu luokkaan ”Very high class” White Guide Nordic – ravintolalistauksessa. Samaan luokkaan on rankattu myös paljon kehuttu, saman ravintolaryppään Noa. Kolmaskin ravintola, OKO, on rankattu ”Masterclass” -luokkaan. Suunnittelemme elokuulle viikon Viron reissua, nuo kaksi pitää ehdottomasti ottaa testiin viimeistään silloin!

Maistuvan illallisen jälkeen palaamme taksilla takaisin satamaan.

Yöllistä älämöloä

Koko illan jostain kuuluu basson jumputusta. Epäilemme että se kuuluu muutaman veneen päässä olevasta ”Keekin” Azimuthista.

Olemme kuitenkin väärässä. Iltapesulla käydessämme paikallistamme melun lähteen, ja jäljet johtavat sylttytehtaaseen. Möykkä paikallistuu viereisen Sada Marketin yläkertaan. Tuntuu että sataman muiden äänien hiljentyessä musiikin volyymi vain nousee.

Rankin melu loppuu kello 02.30. Hiljaista ei kuitenkaan senkään jälkeen ole.

Musiikkia kuuluu edelleen, läpi yön, ilmeisesti jostain lähistön veneestä. Keekki seurueineen lienee kuitenkin syytön.

Huonosti nukuttu yö tarjoilee opetuksen.

Tallinnan (ja kaikkien muidenkin kaupunkisatamien) veneyöpymisiin on syytä aina varustautua korvatulpin.

Aamun auringonnousu

Herään vähän ennen auringonnousua. Onneksi taivaalla on pilviä, jotka tarjoilevat edes hiukan väriä odotettuun aamunäytelmään. Esitys ei ole kuitenkaan mitään verrattuna viime vuotiseen valoshowhun.

Kuoppainen kotimatka

Venekuntamme herää pilviseen aamuun. Käymme kävellen aamiaisella kaupungilla, ja katsastamme Viru-keskuksen etuajassa alkaneet alennusmyynnit.

Ilmatieteen laitoksen merisää on kuuluttanut radiossa huomautuksia Suomenlahden veneilijöille. Odotettavissamme on tuulta 12 metriä sekunnissa, puuskissa vähän enemmän.

Laiturinaapurimme kehottaa sitomaan painavat tuliaiset kiinni takakannelle. Luvassa olisi ”normikeliä”. – Keli on siis ihan jotain muuta kuin eilen.

Vilkkaan väylän vastaantulijat ovat tänään meitä isompia. Keli ei houkuta pienempiä veneitä turhaan hupiajeluun.

Merivartioston Turva päivystää Suomenlahdella, ihan kuin edellisenäkin päivänä. Tällä kertaa saamme seuraa.

Nopea merivartijoiden kumivene kiinnittyy passintarkastusaikeissa yllättäen kylkeemme, keikumme aallokossa kuin lastut laineilla.

Tällaisina hetkinä on hyvä että passit todellakin ovat mukana.

– Ja mielellään sellaisissa paikoissa, joista ne tarvittaessa saa nopeasti käsiinsä.

Myöhemmin saamme huomata olleemme yksi 75:stä erityiskohtelua saaneesta venekunnasta, sillä Rajavartiolaitoksen tiedotteessa kerrotaan:

Vartiolaiva Turva johti valvontaiskua

Vartiolaiva Turva johti tehostetun huvialusten rajanylitysliikenteen valvontaiskun Helsingin edustalla 16.-18.6. Mukana valvontaiskussa olivat myös Helsingin merivartioasema, Tullin Helsingin veneyksikkö, sekä Helsingin poliisilaitoksen henkilöstöä. Yhtenä valvontaiskun tarkoituksista oli viranomaisten välisen yhteistoiminnan harjoitteleminen ja kehittäminen, ja se toimikin hyvin valvontaiskun aikana.

75 venekunnalle suoritettiin rajatarkastus sekä vesiliikennetarkastus, jossa varmistettiin veneiden täyttävän turvallisen veneilyn edellytykset. Monissa lähtevän liikenteen tapauksissa Viroon matkalla olleilta veneilijöiltä puuttuivat vaadittavat matkustusasiakirjat. Rajavartiolaitos muistuttaa, että kaikilla Viroon matkustavilla henkilöillä tulee olla mukana passi tai kuvallinen henkilökortti (ajokortti ei kelpaa matkustusasiakirjaksi).

Helsingin siluetin nähdessämme ilahdumme. Kolmetuntista keikuttavaa kyytiä ei ole enää pitkälti jäljellä.

Kotisatamassa lähes kaikki irtotavarat ovat vaihtaneet merenkäynnissä paikkaa, suurin osa löytyy lattialta.

Eilen matkamme oli täysin tuuleton, tänään tuulta oli riittävästi. Joskus sanotaan, että jos seisoo toinen jalka jääkylmässä vesiämpärissä ja toinen kiehuvassa, ovat olosuhteet  keskimäärin hyvät. Samalla logiikalla Tallinnan retkemme merisää oli keskimäärin miellyttävä.

Kaunista auringonpaistetta ja kepeää satamaelämää. Hyvää ruokaa ja huonoa unta. Raikasta meri-ilmaa, suolan pärskeitä. Keikuttavaa merenkäyntiä ja yllätys Suomenlahdella. Ystäviä ja Suomen kesä ❤ 

∞

Mikäli suunnittelet omaa reissua Tallinnaan, ja kaipaat vinkkejä käyntikohteista, Tallinnan kaupungin viralliset matkailusivut löydät täältä.

Jos haluat lukea kertomuksen purjeveneretkestä Tallinnaan, käy kurkistamassa juttu Merjan Matkassa –blogista. Käytössämme olleelta Nimbus 305 -veneeltä aikaa kului kolmisen tuntia, purjeveneellä aikaa kuluu moninkertaisesti. Merjan reissulla 11 tuntia suuntaansa. Jo kolmetuntisen ylityksen aikana sää voi muuttua dramaattisesti, puhumattakaan pidemmästä ajasta.

Luethan myös jutun ensimmäisestä Tallinnan retkestämme, sen löydät täältä.

Tallinna-terveisin Johanna ❤

∞

Kiitos ajastasi ja mukanaolostasi Tallinnan veneretkellämme!

Retki Nimbus 305 -veneellä Tallinnaan tehtiin 17.- 18.6.2017

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2017 – 2020 Johanna Suomela. All rights reserved.