Pitkä autossa istuminen on paitsi tylsää, myös terveydelle haitallista. Niinpä viimeinen Jäämeriretken päiväreittimme, Rovaniemeltä ruuhka-Suomeen, toteutettiin kahden pitkospuupikataipaleen taktiikalla.

Yövyimme Rovaniemellä nautinnollisesti Jääkarhun kainalossa. Yö elämyksellisessä Arctic Light Hotellissa virkisti nuutuneet mielemme ja puutuneet takalistomme.

Nyt on aika suunnata kohti kotia – ja Suomi-neidon hameenhelmoja.

Aikaisempina kolmena matkapäivinä olemme ajaneet 2417 kilometriä, tänään matkaa on edessä vielä noin 900 kilometriä. Tällä retkellä hyväksi havaittu virkistäytymistapa on verytellä jalkoja oikein kunnolla.

Kolmen aiemman päivän aikana on kierretty sateessa Oulangan kansallispuiston Pieni karhunkierros, kiivetty pilvipoudassa Ivalon Karhunpesäkivelle ja Sodankylän Ilmakkiaavan lintutorniin, ja etsitty sateessa ja hyttysten väijytyksessä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Ruoppaköngästä.

Käynnistäessämme auton Rovaniemeltä emme vielä tiedä minne päivä meidät kuljettaa. Mennään sinne minne nenä näyttää, ja mikä hyvältä tuntuu.

Onhan meillä mukana luontoihmisen salainen ase, jota olen päättänyt käyttää kursailematta hyväkseni väsymyksen hetkinä. Se on Jouni Laaksosen kirja ”Retkeilijän kansallispuistot”.

Ensimmäinen virkistyspaikka löytyy kuitenkin aistinvaraisella tienvarren tarkkailulla. Iissä bongaamme opastuksen kohteeseen ”Luontopolku”. Vilkku oikealle ja sinne.

Hiastinhaaran luontopolku

Ajamme pienen pistotien, Hiastinkujan, päähän, hyvinkin tietoisina siitä, että reittivalinta hiastaa matkaamme. Tie päättyy joenuomaan ja sen viereiseen parkkipaikkaan. Olemme vahingossa löytäneet upouuden Hiastinhaaran luontopolun, joka on avattu Natura 2000-alueelle vasta 17.6.2017.

Upouusia pitkoksia pitkin on hieno kävellä.

– Niin hieno, että tekee mieli pistää juoksuksi.

Reitti on uusi ja tukeva, yksikään lankku ei nitku eikä notkahtele.

Lampaanpapanoita saa välillä väistellä, mutta harmiksemme itse lampaita ei nyt näy.

Helteisessä säässä ihan lintutornille asti emme mene, kiirehdimme kääntymään takaisin laavulle johtavassa risteyksessä. Vaikka tekisi mieli mennä loppuun asti. (Nämä ovat juuri niitä päätöksiä, jotka myöhemmin kotona saa havaita huonoiksi. Viimeistään silloin kun löydän Iin kunnan sivulta kuvan luontopolun lintutornista komeassa maisemassaan.)

Matkamme jatkuu pitkin nelostietä kauniissa kesäsäässä.

Pilvenhattarat leijailevat taivaalla, ja suora ja tasainen tie halkoo kuvauksellisia maalaismaisemia.

Vaskikellon kellokokoelman luona pidämme lyhyen tauon. Kelloja on joka lähtöön, suurimmat pihalla entisen huoltoaseman mittarikentän päällä. Vähän on heiltäkin lähtenyt keräily lapasesta, jos vuonna 1973 hankitun kellon piti olla ainoa!

Seuraava vihreää hyvinvointia isolla kauhalla tarjoava pysähdyspaikka löytyykin sitten kansallispuistokirjasta. Se on…

Leivonmäen kansallispuiston Kirveslammen kierros

Leivonmäen kansallispuistoon päästäksemme joudumme ajamaan ketunlenkin. Mutta näissä kilometrimäärissä lisäys on mitätön, reilun 10 kilometriä suuntaansa.

Perillä odottaa kauniita suomaisemia ja pieniä lampia, helppokulkuinen 1,7 kilometrinen, pitkospuilla siloteltu Kirveslammen kierros.

Täällä olisi tarjolla montakin kivaa, matkalaisille sopivan mittaista kierrosta välipalaksi, myös täysin esteetön reitti.

Velipoika jää autolle odottamaan. Sveitsiläiset niin mielellään tuuppisivat vauhtia vaellussauvoillaan, mutta tällä pitkospuureiteillä suohon uppoavista kepeistä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Parkkipaikalta lähden kiertämään reittiä suositeltuun kiertosuuntaan, vastapäivään.

Näillä pitkostetuilla ja mahdollisesti hyvinkin kosteilla reiteillä kannattaa olla ehdoin tahdoin kulkematta suositeltua kiertosuuntaa vastaan, sillä ohitustilaa väistöihin ei välttämättä paljon ole. Polkujuoksukenkä hörppäisi vettä väistössä alta aikayksikön. Reitti sukeltaa mäntykangasta alas, lähes peilityynen Kirveslammen rantaan. Sitten polku polveilee pikkuisen mäen päälle, ennen laskeutumistaan uudelleen alas.

Edessäni aukeaa kaunis ja valoisa suomaisema.

Aurinko paistaa loimottaa, muutama sudenkorento käy pitkoksilla levähtämässä.

Tässä rauhassa unohdan mistä olen tullut, ja mihin olen menossa. Kesälauantainen Lahden moottoritie on tämän täydellinen vastakohta. Reitillä en näe muita, tämä rauha ja hiljaisuus on juuri nyt vain minun.

Tänä kesänä olen hakeutunut monille pitkoksille.

Enkä vain saa näistä tarpeekseni.

Pitkostetuilta reiteiltä ei voi eksyä.

Voi turvallisesti sukeltaa ajatuksiinsa, ja antaa maiseman viedä.

Kiipeän lintutorniin.

Aina pitää kiivetä vähän ylemmäs kurkistelemaan näköaloja, jos vain suinkin pääsee.

Palaan parkkipaikalle virkistyneenä. Matkaa kotiin ei ole enää paljon jäljellä, ja sekin sujuu moottoritietä pitkin jouhevasti.

Pudotan veljen reppuineen lapsuudenkotiimme Vihtiin, ja ajan kepeällä mielellä kotipihaan.

Auton trippimittari pyörähti ympäri 2000 kilometrin kohdalla. Kotona uusi lukema on 1333. Sinne ja takaisin, eli reissu Norjan Nordkappiin oli 3330:n kilometrin retki. Olivat hienoja kilometrejä, melkein kaikki. Ehkä niitä pahimmassa kaatosateessa ajettuja lukuunottamatta.

Sanotaan että asenne ratkaisee aina. Taitaa pitää tässäkin paikkansa. Kun lähtiessä pitkälle matkalle tietää, että autossa istumista tulee, niin miksi suhtautua siihen kuin työntäisi tikkuja kynsiensä alle? Vaikka tällä retkellä ajettiin paljon, päätettiin nauttia myös matkanteosta.

Ja mikä olisikaan ollut nautinnollisempaa, kuin nauttia Suomen luonnosta pieninä herkkupaloina, uhkaavan kilometrikooman ehkäisyyn?

Suomessa luonto on lähellä.

Myös pikiteiden tuntumassa.

∞

Tämä on autoretkemme viimeinen matkapäivä suunnatessamme Norjan Nordkappista takaisin kotiin.

Ensimmäisen päivän matkanteosta voit lukea täältä.

Toinen päivä löytyy täältä.

Kolmas päivä löytyy täältä.

Yöpymiskertomuksen jääkarhun sylistä voit lukea täältä.

Viimeisen, eli neljännen päivän matkanteon löydät täältä.

Kiitos että luit.

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos ruudun sille puolelle että luit!

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit