Rakastan suomalaista luontoa. Rakastan myös kirjoja, aivan erityisesti luontokirjoja. Kesällä ilmestyi upea Suomen luonnosta kertova kirja, joka juhlistaa valtiomme satavuotista taivalta. Hämmästyttävää kyllä, kirjan tekijä ei ole suomalainen, vaan mies Milanosta.
Mutta ennen kuin mennään kirjoihin ja tuohon kauniiden suomalaisten maisemien pikkujättiläiseen, analysoidaan hetki mistä historian alkuhämäristä kumpuaa rakkauteni fyysisiin teoksiin?
En tunnusta olevani mikään teknologiaa karsastava digijäärä. Uin sosiaalisen median meressä kuin kala vedessä, ja hoidan mielelläni asioita sähköisesti. Mutta kun kaiket päivät työkseni roplaan henkilökohtaista tietokonettani, ja tuijotan sen sinertävänä hohtavaa näyttöä, osaan vapaa-ajallaani arvostaa konkreettisia, fyysisesti aistittavia asioita. Koiran sileää turkkia, Helsingin Sanomien printtilehden painomusteen tuoksua. Oikeita kirjoja, fyysisiä teoksia.
Sormituntumaa, tuoksua, painopaperin pinnan struktuuria, aistittavaa viileyttä tai lämpöä, liukuvaa sileyttä tai kitkaista karheutta – konkreettista kosketusta.
Asioita, joiden aistimiseen näkö on vain yksi aisteista. Kun mukana on myös kosketustuntuma, tulee teoksesta moniaistillinen, ja kokemuksesta laajempi, joskus jopa elämyksellinen.
Hiljaisia signaaleja?
Digitaalisuuden ja sähköisen viestinnän tsunami on osittain haudannut alleen monia elämän alueita. Rankimmin valokuvauksen, musiikin kuuntelun ja kirjojen lukemisen. Fyysiset teokset ovat muuttuneet ykkösiksi ja nolliksi. Sähköistyneen maailman digitaaliseksi kohinaksi. Mutta haluammeko me kaikki sitä? Haluammeko me kaikki sitä, joka hetki?
Kesällä Turun Tall Ships Racessa ihailen paitsi Aurajokeen ankkuroituja purjealuksia, myös vastaantulijan kaulallaan kannattelemaa vanhaa – ja edelleen toimivaa – Rolleiflexin klassikkokameraa.
Keskustelen kameran haltijan kanssa siitä, kuinka erilaista on kuvata ihan oikealle fyysiselle filmille.
Jokainen ruutu pitää valottaa harkiten, paneutua sommitteluun ja valaistukseen. Tyystin erilaista meininkiä kuin digikameroissa, joilla voi halutessaan vaan antaa sulkimen laulaa, ja pitää peukkuja että edes joku kuvista onnistuu.
Tuon Turun retken jälkeen, seuraavana iltana, juhlin häävieraana puutarhajuhlassa vanhojen omenapuiden katveessa – ja musiikki tulee vinyylilevyiltä!
Ovatko nämä heikkoja signaaleja?
Merkkejä siitä, että joissakin asioissa on kyllästymispiste saavutettu, että pian aletaan taas arvostaa konkreettisia, fyysisiä asioita?
Eläköön kirja!
Painettu kirja on erinomainen käyttöliittymä. Se on todistettavasti kestänyt aikaa jo satoja vuosia.
Ensimmäiset nykymuotoiset kirjat, jotka tehdään sitomalla tai nitomalla paperiarkkeja yhteen, ilmaantuivat 400-luvulla. Kirjoituskokoelmien historia ulottuu kuitenkin aikaan 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin sumerilaiset ja assyrialaiset merkitsivät kiilakirjoituksella asioita muistiin savitauluille. Samoihin aikoihin egyptiläiset kirjoittivat hieroglyfejä papyrukselle.
Vanhimpana varsinaisena kirjana pidetään kuitenkin Pohjois-Italiassa eläneiden etruskien noin vuonna 600 eaa. valmistamaa nidosta. Siinä on kuusi kultarenkailla yhdistettyä kuvitettua sivua, jotka nekin ovat 24 karaatin kultaa. Vanhin painettu ja päivätty kirja on Kiinassa 868 julkaistu teos. Se tehtiin puupiirrostekniikalla.
Kirjahylly on digitalisaation voittokulun tuoksinassa kadonnut monesta kodista. Meillä uidaan vastavirtaan, kirjat ja hyllyt ovat lisääntyneet. Olen käynyt kirjamielisyydessäni pelastamassa tietokirjoja Ikeakassikaupalla. Pelastanut ne vääjäämättömältä tuholta kodeista, joista on muutettu Singaporeen, ja isosta espoolaisesta omakotitalosta kompaktimpaan helsinkiläishuoneistoon. Kauniskuvaista, hyväkuntoista tietokirjaa ei vaan voi päästää paperinkeräykseen. Tai ainakaan minä en voi.
Paitsi pelastanut käytettyjä, olen myös ostanut uusia. Kun ruotsalainen AdLibris tuli kirjamarkkinoille, ryhdyin tilaamaan kirjoja netistä. Olihan se helppoa ja varsin edullistakin. Saatoin tehdä näin ilman omantunnon tuskia, sillä omien päivittäisreittieni varrelle ei osu yhtään kirjakauppaa.
Olinkin pitkään tyytyväinen asiakas, kunnes luin AdLibriksen verosuunnittelusta. Suivaannuin yhteiskuntavastuuttomaan toimintaan, ja mieleni syvästi pahoittaneena peruutin kaikki nettikirjakaupan uutiskirjeet. Yhden toisensa jälkeen. Annoin jopa tulikivenkatkuista palautetta, jossa kerroin palaavani takaisin asiakkaaksi vasta sitten, kun ryhtyvät taas yhteiskuntavastuullisiksi, ja alkavat maksaa veroja Suomeen, kuten kunnon yritysten kuuluu.
Enpä olisi uskonut koskaan saavani palata. Eräänä päivänä sain kuitenkin ilokseni huomata, että se päivä koitti. Yle uutisoi AdLibriksen ryhtiliikkeestä.
Franco Figarin upea valokuvakirja Finland, Land of Lights
*Yhteistyössä AdLibriksen kanssa
Olen vankasti sitä mieltä, että kauniskuvaista tieto- ja taidekirjaa eivät ykköset ja nollat voi korvata.
Avaa kansi, silitä painopaperin liukasta pintaa, upota silmäsi kauniin maiseman kuvaan ja kuvittele itsesi siihen. Avaa kirja pöydälle, jätä paikalleen. Ihaile kirjaa, onhan se myös kaunis esine.
Suomeen parantumattomasti neljänkymmenen vuoden aikana rakastuneen milanolaismiehen kirja on järkelemäinen teos. Kirja on niin suuri, että se ansaitsee itseoikeutetusti paikkansa pöydässä, sillä hyllyyn se mahtuu vain poikittain – muiden kirjojen päälle. Teos on lähes puoli metriä leveä, ja 25 senttiä korkea. Painoakin on melkein kaksi ja puoli kiloa.
Kirjan laajakuvan muotoinen formaatti tekee kunniaa Suomen ikonisille kansallismaisemille. Ja hyvä niin. Onhan tämä Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi tehty, rakkaudesta Suomeen ja Suomen luontoon. ”Panoramic paintings in the Wilderness” – kuten tekijä itse kannessa teostaan luonnehtii.
Kirja vie lukijansa Oulangan kansallispuiston Kitkajoelle ja Kolin kansallispuistoon Ukko-Kolin huipulle.
Myös Figarin omiin mökkimaisemiin Sammattiin, Turun saaristoon ja muihin kauniisiin maisemiin. Kiistatta Suomen kauneimpien maisemien ääreen.
Kirja on mainio lahja vaikka ulkomaiselle Suomi-fanille – sillä sen kaikki tekstit ovat englanniksi. Kuvat ovat laajoja panoraamoja, mutta jokaisella aukeamalla on myös pieniä, herkkiä kuvia yksityiskohdista. – Siitä, mikä meillä on parasta. Luonto.
Kirjan johdannossa tekijä kertoo Suomen luonnosta, ja myös kuvauskalustostaan. Panoraamakuvat on otettu digikameroilla, mutta osa muista kuvista on kuvattu analogisella kameralla – siis ihan oikealle filmille!
Figarin kirja on kaunis. Se on tyylikäs fyysinen teos, ja sen kuvat ovat upeita. Kirja on arvokas ylistys maamme ainutlaatuiselle ja pilaantumattomalle luonnolle.
Kun synkkänä marraskuun iltana tekee mieli käpertyä sohvannurkkaan, on tässä hyvä vaihtoehto mielikuvamatkailuun. Kiireetön, rauhallinen ja harmoninen Suomi-kierros. Kovien kansipaperin suojaamien kansien välissä, sertifioidusta puusta tehdylle paperille painettuna.
Tämä on Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kaunein lahjakirja.
Tähänastisista satavuotislahjoistamme kaikkein kaunein.
∞
*Sain kirjan AdLibrikseltä arvostelukappaleeksi. Mielipiteeni ovat omiani.
Omaksesi tai upeaksi lahjaksi Suomen luontoa rakastavalle kirjanystävälle, voit tilata kirjan AdLibriksen sivuilta täältä.
Franco Figarin oman sivuston löydät täältä.
Kaikki jutun kuvat ovat ottamiani, kolmessa niistä on kuva kirjan aukeamasta, yhdessä kannesta. Koska painetun kuvan kuvaaminen ei anna maisemille täyttä oikeutta, kuvitin artikkelin omilla maisemakuvillani talvisesta Kuusamon Kitkajoesta ja kesäisestä Pielisestä Ukko-Kolin huipulta kuvattuna.
∞
Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?
Copyright © 2017 – 2019 Johanna Suomela. All rights reserved.
Kiitos ruudun sille puolelle että luit!
Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:
MAISEMAONNELLINEN 
Minäkin rakastan kirjoja. Ehdottomasti fyysisiä kirjoja, joita voin kosketella ja joissa on tarinoiden tuoksu. Kiikutin tällä viikolla AdLibrikselta tilatut ”Euroopan kauneimmat kansallispuistot” kotiini ja ennen kuin olin päässyt viimeiselle kuva-aukeamalle, olin jo ehtinyt tilata kotiini myös teoksen La Palman patikointireiteistä. Ensi viikollakin saan siis viettää omia yksityisä pikkujouluja, joissa avataan kirjalahja. Tämäkin kirja näyttää niin kauniilta. Ja nämä sinun kuvasi talvisesta Kuusamon Kitkajoesta saavat minut joka kerta Kuusamo-kuumeen valtaan <3.
TykkääLiked by 1 henkilö
No olisihan tämä pitänyt arvata ❤ Minulla tosin ongelma on välillä se, etten aina muista minkä kirjan olen jo hankkinut, niinpä pääsi tapahtumaan sekin mainittu sattumus kirjan "Euroopan kauneimmat kansallispuistot" kanssa…
Viron autolomalla meillä oli mukana fyysisiä opaskirjoja. Niitä on niin hyvä käsitellä kartturin paikalla, ja luettavuus on erinomainen myös auringonpaisteessa. – Eikä tarvitse pysäköidessä pelätä, että autolle palatessa olisi ikkuna rikki ja kirja kadonnut, kuten tabletin kanssa varmuudella kävisi 🙂
Meilläkin on muuten Kanaria noussut keskusteluihin kun mietitään minne mentäisiin talvilomalle. Voisin mennä uudelleen La Gomeralle, mutta voipi olla että lukijamme Menninkäisenkin suosittelema La Palmakin on vahva vaihtoehto.
Ihanaa että tykkäät noista tammikuisista Oulankakuvista. Niissä on kyllä oma erityinen viehätyksensä, tuollaisena harmaantuhnuisenakin päivänä. Tykkylumipuut ovat takuuvarmasti kauniita harmaudessakin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Myös minulle kirjat ovat rakkaita ja vaikka kuinka muuta kotia raivaan tavarasta, kirjoista en luovu. Samoin en luovu vinyyli- enkä CD-levyistä. Vaikka levyistäni useimmat ovatkin päätyneet digimuotoon mukana esim. lenkillä kuunneltaviksi, ostan silti suosikkilevyni CD-muodossa. Samoin kirjat. On aivan eri asia nukahtaa kirja sylissä kuin tabletin kanssa – ja on ihana selailla kirjaa ja välillä palata taaksepäin tarkistamaan nimeä, kuvaa tai kohtausta.
Tuon sinun kirjasi kuvat kolahtavat – Koli on sielunmaisemaani, 30 kilometrin päässä on Pohjois-Karjalan mökkimme ja lähellä Kolia olen syntynyt ja elämäni ensimmäiset vuodet viettänyt. Ja nyt täällä Turun seudulla asuessa on saaristostakin tullut melkein sielunmaisema – ei aivan yhtä rakas kuin nuo vaaramaisemat idempänä mutta rakas kuitenkin.
Kiitos kirjavinkistä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos kommentistasi, Lady of the Mess!
Teknologia etenee niin huikein harppauksin että tuntuu melkeinpä turvalliselta tukeutua fyysiseen käsikirjastoon. Autossani on sekä muistikortin lukija, että CD-soitin. CD-soitin käy ja kukkuu, mutta muistikortille tallennetuista kappaleista turhan moni on jostain syystä päätynyt soittokelvottomaan formaattiin. Olisiko tässä niin, että vanha konsti on uusia parempi? 😉
TykkääTykkää
Kiitos hienosta kirjoituksesta! Esittelemäsi teos vaikuttaa upealta ja samoin myös ottamasi maisemakuvatkin! Minäkin rakastan fyysisiä kirjoja. Digiversioista en pidä. Minulla asiaan vaikuttaa myös se, että erityisesti langattomasti toimivien laitteiden sähkömagneettisilla kentillä on lukuisten tutkimusten mukaan omat haitalliset vaikutuksensa ihmisten, eläinten ja jopa kasvienkin terveyteen. Fyysiset kirjat ovat mielestäni luonnollinen ja terveellinen sekä miellyttäväi tapa nauttia lukemisesta. Langattomien laitteiden haitoista (verrattuna esim fyysisiin kirjoihin) voi lukea esim tästä linkistä: https://sateileeko.wordpress.com/2017/06/25/langattomien-laitteiden-10-terveyshaittaa/
Luontoihmisenä sinua saattaa kiinnostaa ehkä tämäkin linkki, jossa on tietoa nykyisen säteilytilanteen (lähes kaikkiallle tunkeutuneine mastoineen ja tukiasemineen) vaikutuksista lehmiin.
https://vastavalkea.fi/2015/05/13/lehmat-ovat-painava-todiste-sateilyn-haitoista/
Tuosta mainion bloggauksesi väliotsikosta ”Hiljaisia signaaleja” tuli mieleeni, että historia kertoo paljon siitä, että aiemminkin olisi ollut tärkeää ottaa ajoissa huomioon varhaisia ja aluksi hiljaisia signaaleja siitä, että joissakin asioissa oltiin menossa väärään suuntaan. (esim tupakka, DDT, asbesti jne) Suomi on monissa asioissa edellä muuta maailmaa ja hyvin valveutunut. On kuitenkin yksi asia, jossa Suomi ei noudata edes Euroopan ympäristökeskuksen suositusta. Se harmittaa minua kovasti ja toivoisin asiaan muutosta: https://sateileeko.wordpress.com/2013/06/24/tata-euroopan-ymparistokeskuksen-suositusta-suomi-ei-toteuta/
Fyysisten kirjojen pintansa pitänyt suosio on asia joka ilahduttaa minua. Minustakin vanha konsti voi olla usein parempi kuin pussillinen uusia. On aina mukavaa lukea ajatuksia ihmiseltä, joka rakastaa luontoa, eläimiä ja kirjoja! ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Tiina kovasti kommentistasi ja siitä että olet nähnyt vaivaa sen eteen linkittämällä paljon tietoa ❤
Tutkin nuo läpi kun ehdin, sillä en ole noihin asioihin lainkaan perehtynyt satunnaisia lukemiani sanomalehtijuttuja lukuunottamatta. Kivaa alkavaa viikkoa Sinulle! 🙂
TykkääTykkää
Eipä kestä. Koen tämän aihepiirin tärkeäksi ja olen tutkinut sitä paljon. Varmasti siksikin se tulee minulle eri yhteyksissä kovin helposti mieleen. Mukava kuulla, että haluat tutustua noihin kirjoituksiin! Kiitos ja oikein kivaa alkavaa viikkoa sinullekin! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Minäkin valitsen kirjan ja sanomalehden, ehdottomasti. Ruudun äärellä menee jo liikaakin aikaa.
Kiva muuten kuulla AdLibriksen ryhtiliikkeestä, ehkä palautteesi vaikutti. Pitäisi oikeastaan itsekin useammin antaa tällaisista ja muistakin epäeettisistä toimintatavoista palautetta.
Upean näköinen kirja. Harmi, että kirjoja on meillä jo aivan liikaa😳
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiva etten ole joidenkin mielestä vanhanaikaisten mieltymyksieni kanssa yksin! Jos työkseen tekisi jotain fyysistä käsillään, voisi iltaisin hyvin lukea ruudulta lehtiä ja kirjoja. Mutta liika on liikaa.
Olen aika herkkä antamaan palautetta – hyvässä ja pahassa. Ikä on antanut varmuutta sanoa hyvästä palvelusta heti tilanteessa, rakentavaakin annan helposti, mutta en koskaan palvelutilanteessa, jos on ”tilanne päällä” ja joku raukka harjoittelija ihan pulassa.
Kirja on todella upea. Tulen ihailemaan sen suuria kuvia monet kerrat. Meilläkin kirjahylly täyttyi – joten hankimme lisää hyllytilaa 😉
TykkääTykkää
Upean näköinen kirja! Ja erinomainen kirjoitus kirjojen puolesta. Ajattelin, että olen kohta ainoa jäärä, joka sinnikkäästi selailee paperisia kirjojaan, mutta hyvä, että meitä on muitakin 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Katja! 🙂
Miten huojentavaa että olen saanut tämän kirjoituksen kommenttikenttään ilmoittautumaan jo monia fyysisten kirjojen ystäviä! Kun luulin olevani jo se ainoa. Mutta parempi näin päin.
Kivaa viikonlopun jatkoa!
TykkääTykkää