Moni vieroksuu Sveitsiä, koska sitä pidetään kalliina. Jos lomansa haluaa käyttää shoppailuun, on maailmalla tarjolla runsaasti Sveitsiä edullisempia reissukohteita. Mutta jos lomallaan haluaa maisemaonnellistua, ei juuri Sveitsiä parempaa kohdetta voi valita. Sveitsissä tekee mieli hykerrellä onnesta – melkein minne tahansa meneekin.
Onnekseni en ole maabongari. Sillä kaikista maailman maista juuri Sveitsiin minulla on erittäin hyvä syy matkustaa, yhä uudelleen ja uudelleen.
Alituiseen uusia maapisteitä himoitsevana olisi tuskallista mennä samaan alppimaahan kerran toisensa jälkeen. En voi olla ajattelematta, että jos olisin kaikkien Sveitsin reissujeni asemesta suunnannut uusiin kohteisiin, olisi käytyjä maita kymmeniä. Mutta nuppineulojen maailmankarttaan keräilyn asemesta olen keräillyt kameran muistikortille sveitsiläisiä maisemia. Ja hyviä, lämpimiä hetkiä. Veljeni asuu Sveitsissä.
Sveitsissä aktiivilomailijan elämykset eivät lopu. Tällä kertaa nyöritetään maastokengät jalkaan ja suunnataan nokka kohti ylämäkeä. Kohteenamme on Rigi – The Queen of Mountains – kuten sveitsiläiset rakasta Rigiään tituleeraavat.
Junalla lähtöpisteeseen
Sveitsiläinen julkinen liikenne hakee vertaistaan. Junat kulkevat aikataulujensa mukaisesti, ja pysyvät ajassa yhtä hyvin kuin ylivertaisen hyvät sveitsiläiset kellot. Junalla pääsee melkein joka paikkaan, kuten vaikka Euroopan korkeimmalla sijaitsevalle asemalle, lähes 3,5 kilometrin korkeuteen.
Tänään pysytään matalalla – toistaiseksi. Otamme Luzernin kantonissa sijaitsevasta Wolhusenista siistin paikallisjunan, ja ajaa huristamme kohti Küssnachtia. Aurinko paistaa, mutta iso pilvimassa nököttää sveitsiläisten vuorten kuningattaren päällä. Huippu ei näy.
Asemalta otamme bussin, ja ajamme hetken matkaa kohti patikkapolkumme lähtöpistettä, Immenseetä.
Aurinko paistaa loimottaa toukokuulle lämpimästi, onneksi meillä on vettä mukana. Riisumme takit päiväreppuihin, ja lähdemme puskemaan sauvojen kanssa ylämäkeen.
Ensin mennään pellon poikki sileää polkua pitkin, mutta pian polku sukeltaa metsän varjoon.
Tuoreet lehdet hohtavat heleää vihreää, villi valkosipuli kukkii. Sen tuoksu tuo mieleeni Monzan puiston kevään. Siellä luonnonvarainen valkosipuli kukkii keväisin valtavina valkoisina mattoina, ja levittää ympärilleen aromaattista tuoksuaan.
Polku jyrkkenee rappusreitiksi. Punainen reppu mennä viuhtoo hirmuista vauhtia edelläni. Melkein katoaa näkyvistä. Hyvähän sen kanssa on mennä paahtaa, sillä repussa on myös juomarakko. Juodakseen tarvitsee vain hamuta vesiletku suuhun, pysähtyä ei tarvitse. Minulla on pelkkä vesipullo – joka pitää aina kaivaa repusta.
Ennen lähtöämme arvoin kengitystäni. Ottaako polkujuoksulenkkarit vai maastokengät? Tänään valitsin väärin. Tällä polulla olisi hyvin pärjännyt polkujuoksutossuillakin. Raskaat, korkeavartiset maastokengät painavat kuin lyijypainot jyrkässä ylämäessä – joka askeleella – joita tulee tänään kertymään.
No, varusteasioissa otan harkiten mieluummin överit kuin vajarit. Jospa huipulla onkin 20 senttiä lunta ja 5 astetta pakkasta, raahaudun sinne mieluummin kunnon jalkineissa kuin nilkat kohmeessa. Yöllä huipulle on humahtanut lumipeite, eikä meillä ole tietoa kuinka paljon lumi ehtii sulaa ennen perille pääsyämme.
Nousu on melko rankka, hengästyttää. Lämpötila merinovillavaatteiden sisällä nousee. On pakko pysähdellä välillä kaivelemaan vesipulloa repun taskusta. Samalla saan hyvän tilaisuuden vetää henkeä.
Kuvatessakin on onneksi pysähdyttävä hetkeksi… Käytän kaikki vähänkään kelvolliset kuvausmaisemat hapen haukkomiseen. Olen pitänyt itseäni melko hyväkuntoisena, tällä reitillä en ole kunnostani enää ollenkaan niin varma.
Tauko Seeboodenalpissa
Raskaan ylämäkeen punnertamisen jälkeen tuntuu hyvältä voida kävellä tasaisella. Suorastaan oudolta. Tiedäthän sen tunteen, kun tuntuu siltä että jalat irtoavat lonkista rankan, pitkä ylämäen jälkeen?
Olemme nousseet kilometrin korkeuteen Seeboodenalpiin. Päätämme pitää virkistystauon Hotelli Seeboodenalpin terassilla.
Ylämäki jatkuu
Tauko tekee hyvää, ja tasaa hiukan ponnistelun kurittaman kropan lämpötilaa. Ollaan ehkä puolimatkassa, ylämäki kutsuu.
Ohitamme kauniiden, vapaana laiduntavien sveitsiläisten lehmien laitumen. Onnellisten lehmien näkeminen piristää askellustani, pääsen hetkeksi johtoon. Ylhäältä onkin hyvä katsella tulosuuntaan.
Melkein perillä
Polun viimeinen metsäinen osuus on edellisen yön lumisateiden ja sulamisvesien jäljiltä kaikkein huonokuntoisin. Virtaava vesi on siirtänyt paikaltaan kiviä ja nousua rytmittäviä puuportaita. Isot kivenmurikat pyörivät jaloissa. Tässä veden runtelemassa kohdassa kenkävalinta on ihan passeli, muuten niillä polkujuoksulenkkareilla olisi pärjännyt hyvin.
Samppaa Wirkkalasta
Vielä viimeinen puserrus, ja ollaan Rigin huipulla. Tuntuu hienolta olla 1798 metrissä, omin jaloin tänne taapertaneena.
Rigillä on vihreää, yöllä satanut lumi läikittää vielä maisemaa. Tämä vuori on luonteeltaan jotenkin täysin erilainen vuori kuin läheinen Pilatus. Rigi on helposti lähestyttävä (no jaa, ylämäkeen patikoiden noustessa hetkittäin rankemman puoleinen) ja ylhäällä on paljon piknik-kelpoista, pehmeää ruohopeitteistä maastoa. Tähän loivahuippuiseen verrattuna Pilatus on jyrkkä ja armoton, vähän niin kuin Clint Eastwood karkeimpina päivinään.
Palkitsemme ruumiillisen ponnistelumme huipulla ruhtinaallisesti. Päivärepussani on neopreenisukassa pikkuinen viileä pullo kuohuvaa juomaa – ja Suomen satavuotisjuhlavuoden innoittamana Finnairin tarjouksesta edullisesti hankkimani klassikkolasit. Kyseessä oli järkihankinta, sillä kunnolliset kuksat olisivat tulleet kalliimmiksi. Nämä lasit vihittiin käyttöön matalamman Napfin huipulla pari päivää aiemmin. – Pitihän siskon vuoristopatikointineitsyyden menetystä toki juhlistaa.
Jotenkin tuo kaunis suomalainen lasi sopii tähän kauniiseen sveitsiläiseen maisemaan, melkein kahden kilometrin korkeuteen.
Nämä maisemat tekevät hyvää sielulle.
Alamäkijunailua Goldauhun
Maisemien ihailun jälkeen täydennämme tyhjentyneet energiavarantomme. Syömme täyttävät pasta-annokset hotellin ravintolassa.
Aterian jälkeen olemme onnellisia, että matkaa tarvitsee taittaa enää alamäkeen. Matka alas kohti Goldauta alkaa. Kävelemme Euroopan vanhimman vuoristojunan päätepysäkille, ostamme liput ja nousemme kyytiin.
On huikeaa ajatella, että tämä hammasratastekniikkaa hyödyntävä rata aloitti liikennöintinsä jo 1871.
Junassa on iloinen puheensorina. On lauantain alkuilta. Lapsiperheet ovat käyneet vuorilla ulkoilemassa, juna täyttyy hiljalleen välipysäkeiltä.
Alamäkeen junaillessamme bongaan ikkunasta tutun näköisen vuoren. Grosser Mythenin ”peikonhampaan” – Sveitsin ”massojen Matterhornina” tunnetun vuoristopatikkakohteen. Tuttu siluetti herättää pelon sekaista kunnioitusta, tuo mieleni sopukoista esiin muiston lähes halvaannuttavasta korkean paikan kammostani.
Lähes päivälleen kaksi vuotta aiemmin pyrimme Mythenin huipulle. (Jos haluat tietää miten siinä kävi, kurkista juttuni Lähes päivälleen kaksi vuotta aiemmin pyrimme Mythenin huipulle. (Jos haluat tietää miten siinä kävi, kurkista juttuni täältä.))
Pian junan kulku tasaantuu, kaltevuus vähenee. Verenpaineeni tasaantuu, ja Mythen-patikan ajattelun nostama stressitaso laskee.
Hissukseen etenevän junan raiteiden vieressä laiduntavat hyvinvoivat aasit ja lampaat.
Eläimet syövät ahnaasti vuorten kuningattaren hedelmälliseltä kupeelta nousevaa mehevää kevätruohoa.
Kesä on ihan pian täällä.
∞
Sports Trackerin piirtämän reitimme löydät täältä. Nousua tuli 8,8 kilometrin matkalla 1700 metriä, aktiivista liikkeelläoloaikaa kului 2 tuntia 18 minuuttia. Virkistys- ja hengenhaukkomistaukoineen huipulle patikointiin kului vähän alle 3 tuntia.
Rigin omat kotisivut löytyvät täältä. Rigin rautatien historiasta löytyy tietoa täältä.
Lisää inspiraatiota Sveitsin upeisiin luontomatkailukohteisiin löydät Sveitsin virallisilta matkailusivuilta täältä.
Jos haluat matkoillasi rentoutua päiväpatikoiden luonnon ääressä, tervetuloa Facebookin vinkkiryhmäämme Päiväpatikoimassa maailmalla!
∞
Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?
Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.
Kiitos että luit ❤
Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:
Näissä maisemissa todellakin kelpaa päiväpatikoida ja maisemaonnellistua – ja juoda samppaa Wirkkalasta (vaikka me #skumppaakuksastalaiset miellämme näkisimme myös sinut kuksa kädessä näissä maisemissa <3).
Koska olet oikea Sveitsi-asiantuntija ja minä olen suunnittelemassa mahdollista minireissua Sveitsiin, osaisitko vinkata jotain ihanaa, ne parhaat päiväpatikat ja kauneimmat maisemat, jotka sijaitsisivat lähellä Thunia ja Luzernia?
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi Murunen, minulla ne kuksat vaihtuivat logistisista ja taloudellisista syistä näihin Wirkkaloihin. Näistä ei tosin voi juoda kahvia, mutta sikäli se ei haittaa, etten voi muutenkaan juoda kahvia muulloin kuin herättyäni. Odotas kun pääset kesällä testaamaan!
Tjaa, vai asiantuntija. Enpä tiedä, mutta kiitos kuitenkin 🙂 Thunista ei ole sitten minkäänlaisia kokemuksia, mutta Luzernin kantonia on tullut ihailtua monesta näkövinkkelistä. Pilatus ja Rigi -vuoret kisaavat keskenään Luzernin tärkeimmän kohteen tittelistä. Pilatus on enempi mun mieleeni, siellä pelottaa, Rigillä ei… Molemmista on parin kilometrin korkeudesta selkeällä säällä aivan huikeat näköalat.
Luzernin kaupunki on itsessään todella kaunis, vanha kaupunki etenkin. Olen siellä kolmessa eri hotellissa ihan keskustassa yöpynyt, ja menisin jokaiseen uudelleen. (sekin juttu pitäisi kirjoittaa, vihdoin) Koska veljeni asuu Luzernin kantonissa, on sitä seutua koluttu eniten. Kapellbrücke on ihan must nähtävyys, ja suosittelen myös järviristeilyä. Olen kahdella erilaisella aluksella käynyt risteilemässä, hienoja kokemuksia molemmat!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos näistä kaikista aarteista. Laitan nämä visusti talteen toivoen pääseväni vinkkisi vielä toteuttamaankin <3.
TykkääLiked by 1 henkilö
Eipä kestä. Ihan tällainen tuli mieleeni, tuohon alle Marjalle jo kirjoitin, noin niinkuin mietintämyssyyn mytimään:
Pitäisikö tehdä joku luontobloggareiden ”tyttöjen reissu” Sveitsiin, pitkä viikonloppu jossa kiivetään nyppylälle (kilometriin) tai vuorelle (kahteen tai kolmeen kilometriin), ja otetaan skumppaa tai samppaa kuksasta tai wirkkalasta. Noissa korkeuksissa sitä on jotenkin enemmän elossa ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Sveitsin maisemat<3 Aina ne jaksaa ihastuttaa. Mä niin haluaisin tehdä tuon patikan, ja junareissukin kelpaisi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Nämä on kyllä takuuvarmoja. Yhtään paikkaa en ole vielä Sveitsistä löytänyt joissa olisin maisemiin pettynyt, ja luoja tietää olen niitä kyllä etsinyt.
Pitäisi tehdä joku luontobloggareiden ”tyttöjen reissu” Sveitsiin, pitkä viikonloppu jossa kiivetään nyppylälle (kilometriin) tai vuorelle (kahteen tai kolmeen kilometriin), ja otetaan skumppaa tai samppaa kuksasta tai wirkkalasta. Noissa korkeuksissa sitä on jotenkin enemmän elossa ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Loistoajatus, skumppapatikoijat tai samppapatikoijat:) Mikäs sen parempaa olisikaan kuin liikkuminen, maisemat ja hyvät eväät!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiva juttu Rigistä! Itse olen vaan kävellyt siellä ylhäällä ja mennyt ylä- ja alamatkan junalla. Siellä Rigillä olisi vielä kylpyläkin, jonka ulkouima-allas on auki myös talvisin. Hienot näköalat! Paikallinen juustolakin on vielä käymättä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos Marja!
Enpä tiennytkään tuosta kylpylästä. Kovasti siellä huipulla tähyiltiin, mutta ei sattunut mitään uima-allasta silmiin. Olikohan se jossain muualla kuin siellä huipun Rigi Kulm -hotellissa?
TykkääTykkää
Rigi Kaltbadissa. Mutta ei kauhean iso eikä vaikuttava kummitytön mielestä, vaikka kuva näytti kyllä kivalta 😊 Pari muuta hotellia on bucket listallani, olisi kiva uida ja ihailla vuoria samalla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin sitä ajattelinkin että ihan tuossa ylimmällä huipulla ei kylpylähotellia ollut. Taidan olla tuosta joskus lukenutkin.
TykkääTykkää
❤️ Spectacular!
TykkääLiked by 1 henkilö
Thank you Dear Elisabeth ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Taas aivan todella upeat kuvat! Sveitsistä täällä haaveillaan ja joku kesäloma reissu on edessä. No kaikki aikanaan. Tulee tuosta ylämäkikävelystä mieleeni Koli. Paitsi tuo matkanne on huomattavasti pidempi. Pitää lukea tarkemmin Rigistä, koska jossain tuollaisessa vuoristohotellissa haluaisin muutaman yön reissussa viettää ja nukahtaa noihin maisemiin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos ❤
Tuolla Sveitsissä on tullut jo aika monta paikkaa koluttua, joten kyllä suosittelen visiittiä juuri Luzernin seudulle! Itse kaupunki on todella kaunis, ja siinä lähellä on monta eri vaihtoehtoa jos haluaa yöpyä yläilmoissa. Kävin juuri yöpymässä Pilatuksella, ja etenkin Kulm-hotellia voin lämpimästi suositella, Ja jos Luzerniin menette, suosittelen ilman muuta risteilyä siipirataslaivalla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kun matka tulee eteen pitääkin hiukan tiedustella lisää!
TykkääLiked by 1 henkilö
Luzern ja Mattehorn on ainakin suunnitelmissa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Milloin olette menossa? Jospa ehtisin kirjoittaa molemmista jutut siihen mennessä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Vasta kesällä 2019 ehdit varmasti siihen mennessä 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Zermatt on ihana! Ja siellä muutama hotelli myös ylhäällä.
TykkääLiked by 2 people
Just niitä on katteltukin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Riffelhaus 1853 omalla toivelistalla. Jospa tänä vuonna onnistuisi viikonloppu siellä.
TykkääLiked by 2 people
[…] Ylämäkipatikka vuorten kuningattarelle […]
TykkääTykkää