Missä on sinun paratiisisi?

Etsiydytkö lomallasi paratiisiin? Vai oletko tuskaturisti? Hakeudutko paikkoihin, jotka luonnonmullistus on kyntänyt maan tasalle? Tai paikkaan joissa musta joutsen on avannut siipensä? Haluatko nähdä minkälaisen niukkuuden ikeessä slummeissa eletään, tai saatko outoa voimaa surusta? Maailmassa on tehty kansanmurhia, etnisiä puhdistuksia ja rikoksia niin paljon, että tuskaturistin karttapallolla kohteita riittää. Tšernobyl, Auschwitz, Ground Zero tai Robben Island sopivat monen uteliaan matkaohjelmaan. Ja uusia kohteita syntyy – tätäkin kirjoittaessa. 

Ihmismieleen sisäänrakennettu empatiakyky varmistaa, että suurin osa meistä osaa asettautua toisen asemaan. Voimme yrittää ymmärtää miltä toisesta ihmislapsesta tuntuu kun kaikki on mennyt. Eikä silloin ole tarpeen mennä paikalle tavoittaakseen kauhun ja epätoivon tuntemuksia.

Silloin voi hyvillä mielin lähteä etsimään omaa paratiisiaan.

Paikkaan jossa sydän pakahtuu onnesta.  

Paikkaan jossa on hyvä.

∞

Olen rantalomalla tropiikissa. Kaukana Suomessa on helmikuu, ja hanget korkeat nietokset.

Olen thaimaalaisella saarella Krabin provinssissa, Koh Lantalla. Tämä paikka on luontoihmisen paratiisi, sillä koko saari kuuluu kansallispuistoon. Täällä ei tarvitse kompastella rannoilla muovisiin aurinkotuoleihin, eikä tänne tulijoilla ole päällimmäisenä mielessä biletys ja shoppailu. Täällä pääosassa on trooppinen luonto.

Jos tuntuu siltä, että tämän saaren kauneus ei riitä, odottaa Koh Lantan eteläkärjestä kaakkoon kaksi taivaallisen kaunista hardcoreparatiisia. Vain venematkan päässä.

Koh Kradan on taivas maan päällä

Koh Kradan on saarista kauimmainen. Koh Lantalta on tänne matkaa reippaasti yli 20 kilometriä. – Jos nyt merimatkoja voi kilometreissä edes mitata. Matka on pitkä, mutta perillä odottaa palkinto. Maisemat ovat pökerryttävän kauniita – minne ikinä katsookin.

Kradanin rantahiekka on melkein valkoista, ja Andamaanienmeren vesi kristallinkirkasta.

Koralliriutta on helposti snorklaajankin saavutettavissa. Se kun alkaa paikoitellen ihan rannasta. Työnnän pääni pinnan alle ja hengitän snorkkelin läpi. Korallien väleissä lipuu uskomattoman kauniita trooppisia kaloja. Heilautan kevysti räpylöityä jalkaani, ja liu’un pienen potkun voimalla eleettömästi eteenpäin. Ahvenan sukuiset kovasuiset papukaijakalat naksuttavat koralleja allani, niin että korvissani tiksuu.

Koh Ngai on pieni paratiisisaari

Toista saarista, Koh Ngaita, myös paikalliset kutsuvat pieneksi paratiisisaareksi. Mikä miellyttävintä, tämä saari on Lantalta katsoen Koh Kradaniin verrattuna puolimatkassa.

Rannat ovat kauniit, ja maisemat vähintään Kradanilta aukeavien veroiset. Mutta koralliriutalle päästäkseen joutuu snorkkeloimaan itsensä putputtavien pitkähäntäveneiden käyttämän väylän yli.

Niinpä täällä on parempi nauttia rantaelämästä. Istua vaikka temppeliviikunan varjossa, ja katsoa kuinka läheltä vedenpintaa voikaan kuvata ilman vesivaurioita.

Maisemat ovat kuin suoraan matkailumainoksista, kiiltokuvamaisessa sinisyydessään mykistävän kauniita. Suorastaan pakahduttavia.

On lähdettävä takaisin, ennen kuin päivä kääntyy iltaan, ja päiväretkivene muuttuu kurpitsaksi. Palataan Koh Lantalle.

Koh Lanta vie sydämen

Koh Lantalla auringon lämpö hellii. Luonto on vihreä, kukat kukkivat.

Olen aloittanut uuden lomapäiväni syömällä aamiaista korkean mäen päällä, avoimella, trooppisten puiden lehtevien latvojen tasalle rakennetulla terassilla. Kuunnellen lintujen laulua, katsellen pääskysten taidokkaita lentokuvioita palmunlatvojen yllä.

Nyt kävelen voimakkaan vuoroveden tasoittamalla hienohiekkaisella rannalla aamupäivän auringossa. Kolmen kilometrin mittainen ranta on kuin tehty aktiivilomailuun.

Matalan rannan vesi on lämmintä. Kylmän pohjolan asukin helmikuisesta talvesta temmattuun nilkkaan melkein kuumaa. Jos linnunmaito olisi merivettä, se olisi juuri tällaista.

Katson ympärilleni. Haluan nähdä kaiken. Haluan pysähtyä kaiken kauniin ääreen. Nähdä jokaisen yksityiskohdan, kerätä ne talteen kylmien talvipäivien ja sateisten kesäiltojen lämmikkeeksi.

Haluan elää hetkessä, olla läsnä. Olla lomalla.

Elää, en vain olla elossa.

Avoimet, vuoroveden rannalle jallittamat simpukoiden tyhjät kuoret ovat kauniita. Onko joku varhainen kulkija saanut niistä aamuaterian?

Pikkuriikkiset miniatyyriravut ovat vaivojaan säästämättä rakentaneet rantahiekkaan taidokkaita geometrisiä kuvioitaan.

Ihmisen mittapuulla valtaisa urakka alkaa uudelleen kerran toisensa jälkeen, aina kun laskuvesi vetäytyessään paljastaa rapujen yhdyskunnan. Askelteni töminä saa pikkuravut vetäytymään turvaan koloihinsa. Kuviot ovat niin kauniita, ettei niitä haluaisi millään talloa. Paikoitellen taidokkaita ympäristötaideteoksia on kuitenkin niin tiheässä, että on pakko.

Pienet rapujen muotoilemat hiekkapallerot ovat kuin pumpulia paljaiden jalkojeni alla.

Kaunislehtinen köynnöskasvi rönsyää vihreältä vyöhykkeeltä kohti merta. Turkoosit kukat viekoittelevat lähemmäs.

Eikä aikaakaan, kun makaan kamerapuhelimeni kanssa vatsallani hiekassa. Juuri nyt on hyvä, että jalkapalloilijat ovat vielä koulussa.

Emolehmä laiduntaa liekaan kytkettynä rantakaistaletta sivuavassa rehevässä ruohikossa. Laidunnukseen keskittyvän lehmän arka mutta utelias jälkikasvu on lähtenyt seikkailulle. Reittimme sivuavat toisiaan, kohtaamme pensaan alla.

Juttelen sille hiljaa. ”Tiedätkös sinä pieni nelijalkainen, että olen ystäväsi? Jaan elämäni, kotini ja sänkyni koiraystävieni kanssa, etkä sinä ole yhtään koiriani kummoisempi. Teillä kaikilla nelijalkaisilla on omat pelkonne ja ilonne, ihan kuin meillä kaksijalkaisillakin – ja sama tarve turvaan ja lauman läheisyyteen.

Ethän sinä minun suomeani ymmärrä, mutten minä thaitakaan osaa. Ehkä kuitenkin ymmärrät, että kunnioitan sinua. Meillä molemmilla on aivan yhtä suuri oikeus olla tämän maan päällä.”

Katselen suuria silmiäsi, kylläpä olet kaunis!

Trooppiset paratiisikokemukset ovat hellineet mieltäni. Mutta kaikkien niiden ylitse, lomakokemusteni ykköseksi, nousee tämän pienen nelijalkaisen olennon kohtaaminen ihan tavallisella aamukävelyllä.

Niin paljon sanoinkuvaamatonta kauneutta mahtuu yhteen lomaan, ettei siitä kaikesta pieni ihminen pysty edes pitämään lukua. Mutta rannalla kohdattu vapaa, hyvinvoivan oloinen vasikka, sen eläinrakas ihminen muistaa pitkään.

Koh Lantalla eläinten hyvinvointi on muutenkin todennäköisesti paremmalla tolalla kuin Thaimaassa keskimäärin. Täällä toimii voittoa tavoittelematon eläinsuojelujärjestö, Lanta Animal Welfare. Järjestö hoitaa sairaita koiria ja kissoja, rokottaa ja steriloi. Ja valistaa saarelaisia siitä, että eläinkin on tunteva olento.

Kaikki täällä kokemani muuttaa minua taas hiukan.

Muovaa ajatuksiani ja arvojani.

Tällä lomalla ymmärrän, että silloin kun sieluni aurinkopanelit alkavat kaivata täyslatausta, ja kylmänarka ihoni Nuuksion Valklampea lämpimämpää uimavettä, juuri tällaisessa paikassa haluan lomani viettää.

Luonnonkauniissa, saasteettomassa ja ruuhkattomassa paikassa, jossa ei ole mittaamatonta kaikenvoittavaa kurjuutta. Eikä rääkättyjä, vain tuotantohyödykkeinä kohdeltuja eläimiä. Lyhyet lomani haluan lomailla mieltäni pahoittamatta. Tarvitsematta surra kurjia, kaltoinkohdeltuja tai kohlittuja ihmis- tai eläinkohtaloita.

Täällä ymmärrän etten ole tuskaturisti, eikä minusta voi sellaista tulla.

Olen paratiisimatkailija.

Ja paratiisi ilman eläimiä ei ole paratiisi. Se olisi helvetin esikartano. 

Vaikka muuten olen vantteraa maatiaisrotua, jo pelkkä ajatus tuskakohteessa vierailemisesta ahdistaa. Me kaikki tiedämme, että ihminen on luomakunnan suurin peto. Peto, joka kiihtyvällä vauhdilla tuhoaa sukupuuttoon eläinkuntaa – ja silmääkään räpäyttämättä myös läjäpäin omia lajitovereitaan.

Mutta matkailijalle maailma on auki. Pidetään huolta toisistamme, ja autetaan apua tarvitsevia. Etenkin niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Riippumatta siitä, kulkevatko he kahdella vai neljällä jalalla.

Lähde matkalle aistit avoinna.

Mene vieraaksi ja nauti lämmöstä ja vieraanvaraisuudesta.

Jätä jälkeesi vain jalanjälkiä ja hymyjä.

Jätä hyvää mieltä ja matkailutuloja pienyrittäjille – etenkin heille jotka yrittävät auttaa myös maailman hiljaisia.

Missä on sinun paratiisisi? Onko se suomalaisen saariston rauhassa, kaukana pohjoisen tiettömillä kairoilla, tropiikin korallihiekkaisilla rannoilla – vai jossain siinä välillä?

Anna maailman näyttää sinulle kätketyt aarteensa.

Maailma on kaunis ❤ 

Natural world is the greatest of all treasures.

Sir David Attenborouhg

∞

Kaikki tämän artikkelin kuvat on kuvattu Thaimaan Krabilla Koh Lantan, Koh Kradanin ja Koh Ngain saarilla.

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos ruudun sille puolelle että luit ❤

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit