Fillariseikkailu ”Tour de Kökar” ja Ahvenanmaan parasta ahvenaa

Lomasuunnitelmat eivät aina toteudu. Kun suunnitelmissa siintänyt veneretki peruuntuu kovan tuulen vuoksi, pitää ottaa käyttöön Plan B. Hypätään siis fillarin selkään, ja toteutetaan ikioma pyöräseikkailu, Tour de Kökar!

Ahvenanmaan Kökar on lumonnut meidät eilisillan saunamaisemillaan. Hulvattoman kaunis auringonlasku Sandvikin vierassatamassa saa Kökariin jäämisemme tuntumaan pieneltä lottovoitolta.

Seuraavana päivänä, kiireettömän aamiaisen ja koirien ulkoilutuksen jälkeen irrotamme pyörämme matkailuvaunun perästä. Lähdemme ajaa tormuuttamaan Sandvikin hiekkatietä pitkin kohti pikkusaarta halkovaa asvalttibaanaa.

Ohitamme tienristeyksessä vierassataman persoonallisen tieviitan, kyljellään tietä pitkin saapuvat vieraat tervetulleeksi toivottavan vanhan puuveneen. Vierasvenesataman puolella saman tärkeän tervetulotoivottajan homman hoitaa komea Merikarhu.

Fillarimme eivät ehdi niellä asvalttia edes alkupaloiksi, kun jo pyydän ensimmäistä nähtävyyspysähdystä. Lukitsemme pyörät pikkuruiselle parkkipaikkalevennykselle, ja suuntaamme jalan kalliolle.

Ötterböten pronssikautinen hylkeenpyytäjien kylä

Kökarin saaren vanhin nähtävyys, Ötterböten pronssikautinen hylkeenpyytäjien muinainen asuinpaikka odottaa pienen patikoinnin päässä. Valkoisella kallioon maalatut reittiopasteet helpottavat oikean suunnan löytämistä. Matkaa asvalttitieltä perille on noin 600 metriä. Kallio on märkänä liukas, joten tänne on paras lähteä vain järkevästi kengitettynä.

Metsäisessä saarekkeessa reitti on välillä vähällä kadota, mutta sitten se löytyy taas.

Maaston varren reitti on vaihteleva, välillä ollaan silokalliolla, välillä kostealla metsänpohjalla.

Onni löytyy tänäänkin pienistä asioista. Olen jälleen kerran onnellinen että jalassani on hyvät kengät.

Otterböten pronssikautisten asumusten pyöreät jäänteet näkyvät maassa selvästi. Niitä on löydetty täältä kaikkiaan yhdeksän. Muinainen majapaikka on maastonmuotojensa ansiosta lämmin ja suojaisa. Kahden kallion välissä eivät merituulet paljon tuiverra. Tänne asettuivat Kökarin saaren ensimmäiset asukkaat, hylkeenpyytäjät, noin 1000 vuotta e.Kr.

Hylkeenpyytäjät keittivät hylkeenrasvasta traania, ja hakkasivat polttopuunhimossaan koko saaren täysin puuttomaksi ja asuinkelvottomaksi. Nykyisin tälläkin paikalla kasvaa jo kauniita vanhoja tammia. Onneksi.

Kiipeämme muinaista asujamistoa suojanneelle kallionlaelle.

Kaukana siintää pieni sininen kaistale merta.

Otterbötestä polkua voisi jatkaa kahteen suuntaan. Voi joko jatkaa kallioiden yli kaakkoon kohti Karlbytä, tai palata vähän matkaa takaisin, ja suunnata lounaaseen kohti Kalenia.

Tänään emme kuitenkaan jatka matkaamme, vaan palaamme tuloreittiämme takaisin pyöriemme luo.

Ahvenanmaan parasta ahvenaa

Tiedäthän nämä matkailijan hauskat pikku jutut: Sevillassa pitää käydä parturissa, ja kuuluisista ruokalajeista tunnetuissa paikoissa pitää maistaa juuri niitä ruokia. Gruyeresissä ja Cheddarissa ei todellakaan voi käydä maistelematta juustoja, ainakin ruokaa rakastavalle matkailijalle se olisi mahdotonta!

Ahvenanmaalla pitää siis ehdottomasti syödä ahvenaa! Otamme suunnaksemme Havspaviljongenin, kökarilainen kokki saa antaa meille ensimaistiaiset Ahvenanmaan ahvenasta.

Matkalla pilvimassa tihenee, melkein ripsauttaen vettä niskaamme.

Ajamme jonkun tahattoman ketunlenkinkin, mutta onneksi pienellä saarella pyöräillessä sillä ei ole niin väliä. Matka taittuu muutamasta kuvauspysähdyksestä huolimatta nopeasti, ne hukkareissutkin.

Välillä saaristomerellä voimaa itseensä kerännyt vastatuuli tuivertaa niin kovaa, että alamäkeenkin pitää polkea päästäkseen eteenpäin. Ei ihme että Källskärin veneretkeä ei voitu toteuttaa.

Havspaviljongen sijaitsee kallion nyppylällä, ja tarjoaa hienon näköalan merelle. Sisustuskin on juuri sopivan merihenkinen.

Täälläkin on vierasvenesatama, ja veneettömille on tarjolla vuokrattavia mökkejä.

Joudumme odottamaan annoksiamme hetken, sillä kokki on vasta aloittanut työvuoronsa tauon jälkeen. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa! Kun saan ahvenanmaalaisen ahvenannokseni eteeni, se on jokaisen odotetun minuutin arvoinen.

Havspaviljongenin Ahvenanmaan ahvena on kevyt, raikas ja aromikas.

Tässä maistuu kesä.

(Parin päivän kuluttua syön ahventa kehutussa Smakbyssä, ja silloin tiedän syöneeni Ahvenanmaan parhaan ahvenannoksen – täällä Kökarilla.)

Herkullisen myöhäisen lounaamme aikana merituuli on puhaltanut pilvet pois.

Lähdemme ajaa rallattelemaan paluureittiä hövelissä auringonpaisteessa.

Kuinka totta onkaan sanonta, hyvä ruoka – parempi mieli. Sopivasti kiiliäisen kylläiseksi syödyn olon lisäksi kun vielä saadaan lämmin auringonpaiste, ei paremmin enää voisi olla.

Koukkaus idylliselle hiekkatielle

Pienellä saarella kaikki tuntuu olevan lähellä, ja välimatkat lyhyitä. Poljemme hevosenkengän muotoista reittiä kohti majapaikkaamme.

Matkalla hiekkatien risteys houkuttaa ylimääräiseen lenkkiin. Tie halkoo aikansa rehevää lepikkoa, ja päättyykin Merivartioaseman portille.

Talutamme pyörämme rannan kalliolle, katsomme hetken maisemaa länteen. Haaveilen parista kuvasta, mutta pilvien takaa hohtava aurinko tekee merestä jättimäisen, häikäisevän peilin.

Käännymme ympäri ja suuntaamme takaisin asvalttitielle.

Hiekkatien risteyksessä kaunis ruusupensas toivottaa hyvää päivänjatkoa.

Kökarin Pyhän Annan kirkko

Viimeisenä lenkkinä ennen paluuta takaisin Sandvikiin ajamme vielä Hamnön saarelle.

Täällä meitä odottaa yli 200-vuotias, päädyistään epäsymmetrinen Pyhän Annan Kirkko. Kirkon valkoiset seinät näyttävät paikoitellen siltä, kuin taivas olisi itkenyt osan kattotiilien punasta alas seinien väriksi.

Punaisten ruusujen vartioima ovi on kutsuvasti avoinna, kurkistamme sisään.

Käymme myös ihailemassa Kökarin läntisintä maisemaa kirkon takana aukeavalta kalliolta.

Fransiskaaniluostarin rauniot

Keskiajalla Kökarilla sijaitsi Ahvenanmaan ainoa luostari. Tuosta luostarista on meidän päiviimme säilynyt raunio, jonka kappeli on verhottu kirkon pihapiiriin sopivan suojarakennelman alle turvaan.

Kappelissa on alueen historiasta kertova näyttely.

Täällä järjestetään kesäisin erilaisia tilaisuuksia. Meille jo pelkkä sisäänpääsy tuntui tilaisuudelta.

Matkalla takaisin Sandvikiin pysähdymme vielä Hämnön sillalle. Täältä näkyykin läheiseen reittiliikenteen satamaan asti.

Kun pääsemme takaisin lähtöpaikkaamme, Sports Tracker kertoo Tour de Kökar -fillarilenkillämme olleen pituutta rapiat 30 kilometriä.

Illalla nautimme taas Sandvikin varaussaunasta – ja luontoäidin siveltimenjäljistä.

Matka jatkuu kohti Maarianhaminaa

Aikaisin seuraavana aamulla hipsin nuorimmaisen noutajani kanssa tien päälle maastokengitettynä. Käymme ennen muiden heräämistä patikoimassa läpi Kalenin patikkareitin.

Ihmeteltyämme kukkivaa kihokkimätästä, kallion laen jatulintarhaa ja tyrskyjen hiomia rantakallioita olemmekin valmiit jatkamaan matkaamme kohti Maarianhaminaa. Pakkaamme automme lähtökuntoon, ja sanomme hyvästit kauniille Sandvikille ja komealle Merikarhulle.

Ajamme kaihoisin mielin satamaan Peders Aplagårdin, Suomen eteläisimmän omenatilan kautta. Ostamme mukaamme säilöttyjä Ahvenanmaan aurinkoisia kesäpäiviä, omenaa eri muodoissaan.

Kaksi vuorokautta kului kaunista Kökaria tutkien ja sen luonnosta nauttien.

Todistettavasti Kökarin anti luonnonkauneutta arvostavalle matkailijalle on kokoaan merkittävästi suurempi.

Satamassa pienet punaiset vajat seisovat rivissä hyvästelemässä saarelta lähteviä, ja tervehtimässä tänne tulevia.

Tänään tuntuu kuin ne sanoisivat meille ”Täällä ollaan. Tulkaahan uudelleen paremmalla tuurilla, suotuisammilla tuulilla, niin pääsette ihailemaan myös erikoislaatuista Sällskäriä.”

Lisätietoja ja linkkejä:

Polkupyöräretkemme erikoisreitti Sports Trackerin taltioimana löytyy täältä.

Kuvia kauniista Sandvikenin rannasta ja saunaelämyksestä löytyy täältä.

Patikkaretkemme kuvat viimeiseltä Kökarin aamulta löydät täältä.

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos näytön sille puolelle että luit ❤

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit