Olipa kerran paahteisen lämmin ja kauniin aurinkoinen kesä. Kenenkään ei tarvinnut palella. Helle helli, sanoivat he jotka lämmöstä pitävät.
Pitkä kuuma kesä kääntyi syksyksi. Lämmin kesä toi ulkoilijoiden iloksi upean ruskan. Ennätyslämmin lokakuu toi myös IPCC:n ilmastoraportin joka ei jätä ketään kylmäksi.
Kuuma ja sateeton kesä laski pohjaveden ennätyksellisen alas. Itämeri lämpeni ennätysvarhain ennätyslämpimäksi, ja tarpeeksi lämmettyään peittyi sakeaan vihreään leväpuuroon.
Viljasato oli hyvälaatuinen mutta vähäinen. Kallisarvoista viljaa ei riitä karjan rehuksi, ja monen nelijalkaisen kesä – ja koko elämä – päättyy ennenaikaisesti teurasvaunuun. Ruoan hinta nousee.
Jokainen valinta on myös ilmastopäätös
Tätä kirjoittaessani uutiset kertovat tänään mitatuista kahdenkymmenen asteen lämpöennätyksistä. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt. Meihin kaikkiin. Riippumatta siitä, ajattelemmeko sitä, ja huolettaako se meitä pätkääkään.
Jokainen meistä joutuu miettimään omia valintojamme. Sinä ja minä.
Elämämme on jokapäiväisiä valintoja täynnä, ja jokaisella niistä on merkitystä. Miten monissa neliöissä asumme, ja kuinka lämpimäksi ne lämmitämme ja miten? Mitä syömme, ja kuinka paljon? Kuinka paljon kulutamme? Ostammeko vai lainaammeko?
Ostammeko lähellä tehtyjä laatutuotteita harvemmin ja tarpeeseen, vai rahtaammeko mielihaluihimme liitoksissaan natiseviin kaappeihimme halpaa kertakäyttötavaraa maapallon toiselta laidalta? Miten liikumme, ja minne? Onko se kaikki välttämätöntä, tai onko se edes tarpeellista?
Kaikkein suurin ilmastoon vaikuttava yksityisen ihmisen kulutuspäätös on kuitenkin lentäminen.
Lentäen, junalla, autolla vai autojunalla?
Onko meidän pakko lentää, vai onko sille vaihtoehtoja? Matkustin muutama viikko sitten Ouluun junalla, ihan sen vuoksi etten yksinkertaisesti kehdannut lentää. Meno-paluumatka Ouluun ajoissa varattuna, vaikka se sisälsi paluun suihkullisella makuupaikalla yöjunassa, oli myös edullisempi kuin lento-hotelli -yhdistelmä.
On silti sääli, että VR on kryptannyt hinnastonsa sellaiseen piiloon, että moni edelleen luulee junamatkailun olevan tolkuttoman kallista. Yritin hiljattain selvittää, mitä maksaisi matka autojunalla Kemijärvelle, mutten lukuisista yrityksistäni huolimatta osannut valita oikeita päiviä matkahakuun. Matkan hinta on edelleenkin arvoitus. Ellei VR tee hinnastoistaan helpommin lähestyttäviä, joudun tekemään ensi vuodenkin Savukosken retken autolla.
Lentomatkailijan valinnat
Valitsemmeko suoran lennon, vai ostammeko mahdollisesti halvemman välilaskullisen lennon? Onko reitillä lentävä konetyyppi moderni ja mahdollisimman vähäpäästöinen? – Vai onko se meille ihan sama, kunhan lennon hinta jää mahdollisimman edulliseksi, ja mahdollistaa meille mahdollisimman monta mieltä keventävää reissua?
Lennämmekö usein ja lyhyille reissuille? Vai harvemmin ja oleskelemme kohteessa pidempään?
Lentäminen on ollut jo pitkään yleisesti tunnustetusti ilmastoa rasittava valinta.
IPCC:n Ilmastoraportin julkaisun hetkellä usein toistuvalla halpalentolipuilla ”Koska mä voin” -reissaamisesta tuli suorastaan epäeettistä.
En halua syyllistää ketään, sillä minusta ei todellakaan ole heittämään ensimmäistä kiveä.
Vaikka lennänkin varsin vähän. Tänä vuonna olen lentänyt vain kerran, suoralla lennolla sinivalkoisin siivin Roomaan ja takaisin.
Mutta loppuvuodesta päästösyntisäkkini paukahtaa kerralla ratkeamispisteeseen. Matkustan pidemmälle ja kauemmas kuin koskaan aiemmin edes hurjimmissa haaveissani.
Toteutusvuorossa on vuosikymmeniä unelmoimani pitkä matka Uuteen-Seelantiin.
Ilmastoraportin julkaisun jälkeen ilmastoahdistukseni on saavuttanut ennen kokemattomat mittasuhteet. Ellei haaveiden matkani lentolippuja olisi hankittu jo helmikuussa, olisi nyt vaikeaa, ellei peräti mahdotonta puolustella matkaa mitenkään.
Vaikeaa se on nytkin, sillä omatuntoni soimaa.
Ja hyvä niin.
Päästökompensaatio, tie mielenrauhaan?
Lentomatkailu on etuoikeutettujen hupia, sillä harva laittaa viimeisiä ropojaan lentolippuihin.
Siksi onkin pakko sanoa ääneen, että lentäminen on liian halpaa. Jos muutamalla kympillä pääsee Keski-Eurooppaan, voiko se olla oikein ja kohtuullista?
Viikonlopuksi elämäänsä hupia saavalle reissaajalle hetken mielijohteesta ostettu halpa lentolippu toki tuo viihdettä ja sisältöä elämään, mutta onko meillä oikeus toteuttaa itseämme kaikin mahdollisin tavoin?
Onko ympäristöä ja maapallon elinolosuhteita väistämättömästi tuhoava toiminta pelkästään meidän oma asiamme? Henkilökohtainen valinta?
Vai pitäisikö lentolipun hintaan kuulua pakollinen päästökompensaatio, korvamerkitty raha, jolla todella rahoitettaisiin hiilen sidontaa? Raha jolla korvattaisiin omista henkilökohtaisista valinnoistamme aiheutuneita päästöjä?
Mielipiteitä on varmasti yhtä monia kuin meitä lentomatkailijoitakin.
Lentojen päästökompensaatiosivujen suuri hajonta
Helsingin Sanomien toimittaja Sami Sillanpää matkusti lokakuun Kuukausiliitteen kansijuttuaan varten Tyynellä valtamerellä sijaisevalla Naurun saarelle. Vastuuntuntoisena ihmisenä (ja oletettavasti työnantajansa kannustamana) Sami halusi kompensoida tolkuttomasti lentämistä vaatineesta työmatkastaan aiheutuneet hiilidioksidipäästöt.
Laskutavasta ja kompensaatiosivustosta riippuen matkasta aiheutuneet päästöt asettuivat välille 3,1 – 7,6 tonnia. Samin käyttämä, pienemmän päästölaskelman takana oleva sertifioitu Green Seat -päästökompensaatiosivusto lupaa sijoittaa rahaa intialaiseen tuulivoimaan, kambodzalaiseen biokaasuvoimalaan ja ugandalaisiin keittoliesiin. Maksuksi tuli Saminkin mielestä epäilyttävän alhainen 31 euroa. Suuremmalla, 7,6 tonnin päästölaskelmalla rankaisi Atmosfair – kompensaatiopalvelu. Se tarjosi tolkuttoman pitkälle lentomatkalle melko siedettävän kompensaatiohinnan, 170 euroa.
Kotimainen ekologinen päästökompensaatio
Poissa silmistä – poissa mielestä? Sijoitetaanko päästökompensaatio Ugandaan vai Intiaan? Olisiko sittenkin konkreettisempaa ja luotettavampaa kompensoida oman lennon päästöt kotimaisen ekologisen toimijan kautta?
Miettiessäni pahasti kolkuttavan omatuntoni rauhoittamista, on mielessäni käynyt kaksi vaihtoehtoa. Toinen on Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Koneen säätiön yhteistyönä perustettu Hiilipörssi, toinen Luonnonperintösäätiö.
Hiilipörssi vuokraa ennallistettavia soita omistajiltaan sadaksi vuodeksi ennallistamiskäyttöön, sillä luonnontilaisen suon turve on maalla sijaitsevista hiilivarastoista suurin ja tehokkain.
Luonnonperintösäätiö ostaa ikimetsää ja myös suota – suojellakseen sen pysyvästi ihmisen toiminnan ulottumattomiin. Luonnonperintösäätiön metsään ei moto aja kaatamaan puita, eikä sen omistamia soita tarvitse ennallistaa, sillä ne ovat luonnontilaisia ja sellaisina ne myös pysyvät. Tällä hetkellä sydämeni on vahvasti kallellaan Luonnonperintösäätiön pohjanmaalaisen suojelusuon suuntaan.
Päätösten aika tulee pian. Kerron oman päästökompensaationi kohteen, kunhan kompensaationi on tehty.
Kompensaatio on todennäköisesti pieni raha verrattuna koko matkani kokonaiskustannukseen, mutta sen merkitys on minulle suuri.
Se on minun kurssimuutokseni.
Tästä lähtien tulen kompensoimaan jokaisen lentoni, ja harkitsen lentämisen tarpeellisuutta aiempaa vakavammin. Olen sen syvästi rakastamalleeni luonnolle velkaa.
Nyt on viimeinen hetki muuttaa kurssia.
Nyt on viimeinen hetki tehdä sellaisia valintoja, että meillä on jotain sanottavaa olan kohautuksen asemesta, kun meiltä kysytään mitä me teimme estääksemme merenpinnan nousun.
Minne me käännämme katseemme sitten kun Tyynellä valtamerellä sijaitseva Nauru uppoaa?
Lisätietoja ja linkkejä:
Hiilipörssin sivusto löytyy täältä.
Luonnonperintösäätiön sivusto löytyy täältä.
∞
Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?
Copyright © 2018 Johanna Suomela.
All rights reserved.
Kiitos että luit ❤
Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:
MAISEMAONNELLINEN 
Oh my! Such a feast for the eye ❤️🍁❤️🍂❤️
TykkääLiked by 1 henkilö
Thank you Elisabeth ❤
I hope this article is a bit easier to read with beautiful pictures. I speculate about climate change – and how to compensate the emissions on flying…
TykkääLiked by 1 henkilö
That’s an important topic. The warm weather of the past months may be a coincidence, but likely it’s a taste of what in store for us. I just hope it’s not too late to change the tide.
TykkääLiked by 1 henkilö
I hope it too ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Helsingin Sanomien kuukausiliitteen artikkeli Naurun lopusta oli todella viikonlopun mielenkiintoisinta luettavaa. Ja myönnettävä on, että välillä tuli kyyneleetkin silmiin. Ja kyllä, ilmastonmuutos todellakin ahdistaa, melkein joka päivä. Tunnen syyllisyyttä tulevista lentomatkoista, mutta silti en ole vielä valmis lopettamaan matkustamista. Siitäkin on paha olo. Mutta onneksi jotain voi ihan jokainen meistä tehdä. Pienistä puroista… jne. Jatkossa olen vieläkin tyytyväisempi työmatkapyöräilijä, satoi sitten vaikka rättejä tai katteja. Tiedänpähän tekeväni jotain hyvää. Ja onni on kun saa elää kalastaja- ja metsästäjäsuvussa. Saa varmasti ekologista lähiruokaa. Ja jo lapsena minut opetettiin (lue: pakotettiin) marjanpoimintaan. Nyt sitäkin osaa arvostaa. Enemmän itse poimittuja marjoja, vähemmän kaukaa rahdattuja hedelmiä.
Kun esimieheni viime viikolla minulta kysyi, aionko pitää sen vuorotteluvapaan, myöntävä vastaukseni ei ollut enää yhtään niin varma kuin aiemmin. Mielessä pyöri IPCC:n ilmastoraportin tulokset. Miten enää voisin toteuttaa kaikki ne suuret matkahaaveeni. Sitäkin mietin, että entä jos annan itselleni luvan matkustaa vielä nämä pari vuotta. Sitten otan sen hauvan ja asetun aloilleni. Lopetan maailmalle haikailun.
En tiedä, pystynkö.
TykkääLiked by 2 people
Kiitos pitkästä ja pohtivasta kommentistasi, Heidi ❤
Yhden ihmisen hiilijalanjäljessä on aina kyse kokonaisuudesta, juuri kuten esimerkeilläsi valaisit. Halusin tässä keskittyä noihin päästökompensaatioihin, sillä niitä alan maksaa ympäristösyntieni vaikutuksia liudentaakseni.
Tein muuten tämän Sitran hiilijalanjälkitestin, ja tulos yllätti. https://elamantapatesti.sitra.fi/ Asumisesta tulee melkoinen jälki, vaikka hyvin maltillisen kokoinen talo lämpiääkin kaukolämmöllä. Onneksi yhden pitkän lennon päästöillä ajaa tuhansia kilometrejä maantiellä, sillä se lieneekin minun suurin syntini – satunnaisten lentomatkojeni jälkeen.
Mainitsemaasi metsästäjä-kalastaja-keräilijä -perimää on meidän molempien syytä kiittää. Meillä ei osteta lainkaan kasvatettua nelijalkaisten lihaa, kaikki liha jota syömme on riistaa. Emmekä todellakaan syö sitä joka päivä, kerran, joskus kaksi viikossa. Jonkun verran ostan siipikarjaleikkeleitä, mutta niidenkin käyttöä pitäisi vähentää.
Lisäksi kaikki mahdollinen taloudessamme kierrätetään, ja uutta ostetaan vain tarpeeseen. Mutta huono omatunto on silti. On selvää, että elämistä ei voi lopettaa, mutta onhan se hyvä että aiheesta on syntynyt keskustelua… Suurin kuohunta aiheen ympärillä varmasti laantuu aika pian.
Milloinkas se sinun vuorotteluvapaasi koittaa?
TykkääTykkää
Itse olen vähentänyt lentomatkailua aika paljon viime vuosina, mutta kyllä sitä ihan riittävästi tulee vieläkin lennettyä. Olen kyllä muuten omaa hiilijalanjälkeäni tietoisesti yrittänyt vähentää ja aion jatkaa samaan malliin muutenkin. Suomen ongelma lentomatkailussa on se, että olemme niin maailman laidalla. Euroopassa raideliikenne toimii jo mainiosti ja miellellään siellä matkustaa kaupunkien keskustoista junalla suoraa kaupunkien keskustoihin.
Se mikä tässä ilmastonmuutoskeskustelussa hieman häiritsee, niin tässä yritetään syyllistää monia yksityisihmisiä lentomatkailun rasituksista, vaikka isot syylliset on jossain aivan muualla. En sano, etteikö ole todella tärkeää saada Suomen viisimiljoonainen kansa pienentämään lentomatkailun hiilidioksidipäästöjään, mutta vielä moninverroin tärkeämpää on saada esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa saada näkyviä tuloksia sadoille miljoonille lentomatkustajille. Ja varsinkin ennaltaehkäisevää toimintaa Kiinassa ja Intiassa, ennen kuin homma leviää totaallisesti käsiin. Tottakai meidän pitää Länsi-Euroopassa hoitaa oma osuus, mutta se ei riitä mihinkään, jos ei nämä isot markkina-alueet ja teollisuus hoida siellä omaansa. Eli paukut pitää ladata sinne, missä on suurimmat ongelmat ja vielä kun saisi esim. Trumpin ymmärtämään omalla markkina-alueellaan, niin olisi tulevaisuudella toivoa.
Toki hoidan oman osuuteni asiassa, mutta välillä tuntuu siltä, että Suomessa eniten asiaa nostavat esiin ne, jotka ovat ensiksi omalta osaltaan ovat saastutaneet palloa enemmän kuin 10000 keskivertokansalaista. Vai olenko ajatukseni yksin?
nim. Lentolippuun MAAILMANLAAJUINEN pakollinen ilmastovero – peukku sille
P.S. Oli perinteisesti sellainen kommentti, että jälkiseuraamuksia odottaessa olisi parempi ollut olla kirjoittamatta 😀
TykkääLiked by 2 people
On totta että sijantimme täällä maailman laidalla on hankala. parilla suunnalla aukeava meri asettaa omat haasteensa ekologiselle junamatkailulle…
Matkaileva suomalainen lentää aika paljon, ja aika pitkälle. Oma matkailuhistoriani suuntautuu Keski-Eurooppaan, sinne asettuneen velipojan vuoksi. Euroopan ulkopuolelle olen lentänyt elämässäni edestakaisin vain kuusi kertaa. Se on ainakin meidän matkabloggaajien keskuudessa varmasti käsittämättömän vähän?
Ja se Trumppikin taitaa alkaa hiljalleen ymmärtää että ilmastonmuutos on totta. Ihan kuin olisin tänään lukenut sivusilmällä jostain uutisista insertin aiheesta. No hyvä niin, jos vihdoin on mennyt jotain perille asti.
Olen muuten kanssasi siitä aivan prikulleen samaa mieltä, että lennoista pitäisi periä maailmanlaajuisesti ”haittavero”. Mutta ei sellaista veroa, jonka tuotto käytetään mihin sattuu, vaan nimenomaan juuri niin, että haittaveron tuotto kanavoidaan hiilipäästöjä nieleviin hankkeisiin 🙂
TykkääTykkää
Näitä ajatuksia olen itsekin pyöritellyt päässäni, ja muutamassa blogipostauksessakin. En ole matkustellut pariin vuoteen (koska sain kaksoset) ja matkailuintokin on oikeastaan kadonnut. Toivon että pojilleni jää myös jotain koettavaa, luontoa ja puhdasta vettä ja ilmaa…
TykkääLiked by 1 henkilö
Täytyypä käydä lukemassa mitä olet aiheesta kirjoittanut.
Kyllä lasten saaminen tosiaan muuttaa näkemystä, sitä tosiaan haluaisi jättää lapsilleenkin elinkelpoisen planeetan. Kun meillä ei ole sitä Planet B:tä, pitäisi tästä ainokaisesta pitää vähän parempaa huolta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hyvin paljon samojen ajatusten parissa pyöritään täälläkin. Ja erityisesti lähestyvää Uuden-Seelannin-matkaa ajatellen. Meidän lennot sinne on pahinta mahdollista laatua. Siis oikeasti pahinta. Kolme lentoa per suunta. Niskavillat nousee pystyyn. Mutta enhän minä sitä 10 kuukautta sitten ymmärtänyt ajatella, kun superedullinen tarjous osui kohdalle. Nyt hävettää, vaikka näistäkin turmionlennoista huolimatta lennän paljon vähemmän kuin moni muu (ja omalla kohdallani kyseessä on vasta elämäni neljäs matka Euroopan ulkopuolelle).
Mutta aion itsekin kompensoida nuo ja kaikki tulevat lentoni. Tapaa ja kohdetta en ole vielä päättänyt, mutta haluan olla varma, että kompensaatio menee oikeaan paikkaan ja oikeisiin toimiin. Olen myös alkanut rakennella listaa omista pienistä elämänmuutoksistani, sillä vaikka olenkin ajatellut eläväni suht koht kunniallisesti, meidän kaikkien arjesta löytyy pieniä helposti korjattavia asioita, joiden muuttaminen on helppoa ja vaivatonta. Niistä on tulossa juttua blogiin vähän myöhemmin (ja linkkaan tämän sinun jutun sinne mukaan ilman muuta).
Itse koen ”tavallisen ihmisen tasolla” merkityksellisimpänä sen, että saisi oman lähipiirinsä ihmiset ymmärtämään omien tekojensa merkityksen. Liian moni ajattelee, miksi vaivautuisin, ei minun pienet tekoni paina maailman mittakaavassa mitään. Mutta jos Suomessakin jokainen 5,5 miljoonasta ihmisestä tekisi pari pientä muutosta ja lupausta, niin kyllä se jo alkaisi vaakakupissa painaa. Puhumattakaan suuresta maailmasta Suomen rajojen ulkopuolella.
Paljon on pohdittavaa. Ja paljon on itselläkin aiheesta vielä opittavaa. Ainakin aiheesta vihdoin keskustellaan tosissaan!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Saana. Maailma tosiaan on taas vähän erilainen paikka kuin silloin kun tahoillamme noita Uuden-Seelannin lentoja varasimme. Meilläkin yksi koneen ja lentoyhtiön vaihto, tai no. mehän ollaan mennen tullen Singaporessa muutama päivä. Eipä sinne mitenkään kyllä suoralla lennolla pääsekään.
Laskin väärin nuo Ramille kommentoimani Euroopan ulkopuolelle suuntautuneet tähän astiset matkani. Niitä on nyt kuusi, eli Uudesta-Seelannista tulee seitsemäs. Tai oikeastaan niitä tuleekin siis jo kahdeksan, sillä legi Singaporesta Aucklandiin on niin pitkä, että se pitää laskea omaksi kaukolennokseen…
Sellainen tässä kyllä on käynyt mielessä, että meidän matkoistamme somessa kertovien ihmisten pitäisi näyttää muille tietä. Että näissäkään kuvioissa ei ole saavutettuja etuja. Jos lennetään (ei siitä ihan niin vain lopeteta, ainakin veljeä on pakko päästä välillä Sveitsiin tapaamaan) niin tehdään mitä voidaan niiden (periaatteessa turhien) reissujen päästöjen kompensoimiseksi. Tämä ongelma ei poistu sillä että jatketaan kuin ennenkin ja työnnetään pää pensaaseen.
Tässä on muuten aika hyvä kirjoitus siitä, kuinka yhdenkin ihmisen valinnoilla on merkitystä. Jätän tämän tähän: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/16/ilmastoahdistus-vaivaa-onko-yksilon-yksittaisilla-toimilla-merkitysta-enta
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei maailma itsessään ole sen erilaisempi kuin alkuvuonna näitä lentoja ostaessa. Tilanne on suurin piirtein sama kuin silloinkin, nyt asiasta vain puhutaan ääneen enemmän. Ja monen muun tavoin minäkin ajattelen asiaa nyt enemmän. Olen samaa mieltä, että meillä somessa näkyvästi matkailevilla on myös vastuu kertoa lentämisen haitoista ja kannustaa seuraajia ajattelemaan, pohtimaan omia valintojaan ja miettimään, miten omaa hiilijalanjälkeään voisi pienentää ilman, että ihan kaikesta olisi luovuttava. Mutta olen myös sitä mieltä, ettei lentämisen lopettaminen ole yksin mikään ratkaisu. Ei lentäminen yksinään ilmastonmuutosta ole aiheuttanut. Tähän tilanteeseen on johtanut moni muukin asia. Moni paikka maailmassa elää matkailusta. Miten käy niiden, jos turismin tuloilla elävistä yhteisöistä tulot tyrehtyvät kokonaan? Tässä on paljon pureksittavaa, eikä yhden ihmisen tapojen muutos tosiaan pelasta maailmaa. Mutta mitä useampi ihminen tajuaa tehdä elämässään muutoksia, sen varmemmin muutos on mahdollista. Ja niiden muutosten on yllettävä yrityksiin myös, ihmisethän niidenkin asioista päättävät. Montako turhaa ”tuikitärkeää bisneslentoa” maailmassa tänäänkin lennetään, vaikka saman palaverin voisi hoitaa netin välityksellä? Montako yhden ihmisen automatkaa tänään ajetaan, vaikka moni voisi valita polkupyörän, julkisen tai kimppakyydin sen sijaan (ja olisi todennäköisesti perillä nopeammin)? Montako tonnia parhaan päiväyksen nähnyttä ruokaa heitetään tänään roskiin? Monessako asunnossa tälläkin hetkellä televisio huutaa tai valot palavat tyhjälle huoneelle?
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei maailma tietenkään ole miksikään muuttunut, mutta siteeraan tähän Helsingin Sanomissa ollutta artikkelia:
”Pariisin ilmastosopimuksessa maat sitoutuivat rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun kahteen asteeseen. Tutkijoiden mukaan kahdenkin asteen lämpenemisellä olisi niin vakavia seurauksia, että tavoitetta pitää kiristää.
Nykymenolla maapallon keskilämpötila nousee kolme astetta. Kolmen tai jopa neljän asteen lämpenemistä pidetään katastrofaalisena…
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ei enää riitä, että teollisuuslaitokset vähentävät ilmastopäästöjään. Länsimaissa kulutustottumusten pitää muuttua. Se tarkoittaa esimerkiksi lihansyönnin vähentämistä. Ilmastopolitiikkaa on kiristettävä tuntuvasti myös Suomessa. Iso kysymys ovat metsät ja niiden käyttö.”
(koko juttu löytyy täältä: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005854489.html )
Lentäminenkään ei tietenkään ole yksin ilmastonmuutosta aiheuttanut, mutta se on yksittäisen ihmisen kulutuspäätöksistä helpoiten karsittavissa. Asuminen, liikkuminen ja syöminen ovat välttämättömiä (toki näissäkin kaikissa voi vaikuttaa päästöjen suuruuteen), lentäminen ei. Turismi ei tähän lopu, sitä tulee olemaan kunnes viimeinen sammuttaa valot.
Se mitä tältä keskustelulta toivon on, että jokainen lentomatkustaja tiedostaa tilanteen, ja kompensoi omat päästönsä, ellei – kuten vahvasti näyttää – poliittisista päättäjistä ole välttämättömien päätösten tekijöiksi. Ja se on ymmärrettävää. Harva meistä äänestä poliitikkoa, joka lupaa hankalampaa ja kalliimpaa elämää. Useimmat antavat äänensä sille joka lupaa eniten helpoimmalla. Valitettavasti.
TykkääTykkää
Lentäminen on itselleni todella vaikea asia, sillä tiedän miten huolestuttava tilanne ilmastonmuutoksen suhteen on ja että lentäminen on suurilta osin täysin itsekästä kun esimerkiksi etäyhteyksillä voisi jo hoitaa monia kokouksia. Koska kuitenkin lennän voisin tutustuakin tarkemmin noihin laittamiisi linkkeihin päästökompensaatioista. Luonnonperintösäätiö esimerkiksi kuulosti itselleni mielenkiintoiselta ja omanlaiselta vaihtoehdolta.
Harmillista, että Suomessa ja Suomesta on hieman hankalaa matkustaa junalla, joka olisi itselle jo muutenkin lentämisen sijaan miellyttävämpi vaihtoehto. En ole tutustunut siihen onko EU:lla jonkinlaista yhteistä suunnitelmaa junaverkoston kehittämiseksi, mutta toivoa sopii, että olisi ja nimenomaan Euroopan laajuisena.
Kommentoisin vielä myös näihin valintoihin, että vaikka varmasti monella matkabloggaajalla lentäminen on se suurin päästöjä tuottava lähde ,ei se sitä ole kaikilla. Joiden tutkimusten mukaan kaikken suurin ilmastoon vaikuttava valinta, jonka yksilö voi tehdä on lihan ja maitotuotteiden käytön lopettaminen (esim https://josephpoore.com/Science%20360%206392%20987%20-%20Accepted%20Manuscript.pdf). Tämä vain esimerkkinä siitä, että jokainen voi tehdä useita hyviä valintoja. Samalla myös poliitikoilta vaadittaisiin ripeitä toimia, ei vaan homman jättämistä yksilöiden harteille.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Hyviä huomioita kaikki.
On totta että Keski-Euroopassa juna on huomattavasti helpommin valittavissa oleva vaihtoehto kuin meillä täällä Suomessa – kun puhutaan maan rajojen ulkopuolelle suuntautuvista lennoista.
Yritysten pitäisi yhdessä linjata, että lyhyissä liiketapaamisissa pitäisi aina suosia videoneuvotteluja. Jos työntekijä lentää toiseen maahan ja näkee käytännössä vain lentokentän ja lentokenttähotellin kokoustilan, voi melkein todeta ettei hommassa ole mitään mieltä.
Jätin tarkoituksella kaikki muut henkilökohtaiset valinnat tuon kirjoituksen ulkopuolelle. Oma ruokavalioni ei sisällä enää lainkaan kasvatettua nelijalkaisen lihaa. Ainoa syntini on siipikarjaleikkeleet, joita niitäkin toki voisi vähentää. Meillä syödään vain sellaisten nisäkkäiden lihaa, jotka ovat eläneet elämänsä vapaina, eli riistaa. Ja sitäkin vain kerran-pari viikossa. Juusto ja maito kuuluvat luomuna ruokavalioon edelleen, tosin juustonsyöntiä olen vähentänyt merkittävästi. Juustolla on merkittävästi suurempi hiilijalanjälki kuin maidolla.
Tässä on muuten myös erinomainen kirjoitus kuinka paljon yhden ihmisen valinnat vaikuttavat: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/16/ilmastoahdistus-vaivaa-onko-yksilon-yksittaisilla-toimilla-merkitysta-enta
TykkääTykkää
tärkeä aihe, jonka pitäisi koskettaa meistä jokaista! Itseänikin huolestuttaa ympäristön tila ja on itse asiassa huolettanut jo parikymmentä vuotta sitten. Sain aikanaan lukiossa yhdellä biiologian kurssilla ympäristöherätyksen ja muun muassa jo silloin ompelin itselleni kestokauppakassit vanhoista verhoista 😀 Ovat muuten vieläkin satunnaisessa käytössä. Pakko kkommentoida tuota yritysten liikematkustusta, että esimerkiksi mieheni on jonkin verran lentänyt työmatkoja, mutta voin sanoa,ettei ainakaan hänen työnantajallaan (suuri kansainväinen yritys) ole ollut enää vuosiin mitään intressejä lennättää työntekijöitään juuri yhtään mihinkään. Todellakin joka päivä pyörivät videokonferenssit eri puolilla maailmaa työskentelevien kollegoiden välillä. Lentoja muihin maihin tulee vain pidempiin, useamman päivän tapaamisiin todella harvoin. Mitä henkilökohtaisiin meidän perheen lentoihin tulee, niin olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei ole mitään järkeä lennellä viikonlopuksi mihinkään. Tänä vuonna olen lentänyt vain yhden kerran – Saksaan ystäviä tapaamaan. Kaukolentoja minulla on takanani ainoastaan kolme kertaa, joka on varmasti todella vähän huomioiden ikäni. Toisaalta omilla lapsillani on kaukolentoja jo kahdet takanaan, joten joudun ottamaan niskoilleni heidän päästösyntinsä. Paljon on toki parannettavaa minullakin ympäristöasioissa, itselläni suurin synti on lihansyönti.
TykkääLiked by 1 henkilö
Meillä kaikilla on varmasti parannettavaa. Tärkeintä on, että teemme parhaamme ja ylläpidämme toivoa. Ja kyllä yksittäisten ihmistenkin valinnoilla on merkitystä, sillä meitä on aika paljon.
Tässä on hyvä Docventures-artikkeli aiheesta, ellet ole vielä lukenut: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/16/ilmastoahdistus-vaivaa-onko-yksilon-yksittaisilla-toimilla-merkitysta-enta
TykkääTykkää
Hyvä tärkeä kirjoitus! Viimeisen vuoden aikana olen huomannut itsessäni kasvavaa syyllisyyttä ja jopa häpeää matkustamisen vuoksi. Nyt yritän ajatella, että nämä ovat ihan tarpeellisia tunteita, jotka toivottavasti johtavat muutokseen. Tästä lähtien on harkittava tarkemmin lähtemistä, ettei juoksisi jokaisen impulssinsa perässä vaihtelunhalun ja maisemahulluuden vuoksi, suunniteltava paremmin, säästettävä kompensaatioihin, harkittava kohteita lähempää jne. Ja muutenkin mietittävä elämäntapojaan.
Ja ps. Ihania kuvia😍
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Marja ja anteeksi näin pitkä vastausviive! ❤
Jollain lailla on todellakin joutunut kyseenalaistamaan koko matkablogin pidon, ja se on näkynyt myös omassa kirjoitusmotivaatiossa. Nykytietämyksellä pitäisi pitäytyä kotimaan matkailussa – joka sekin pitäisi hoitaa junalla.
Mutta tosiaan, ei taida loppuviimeksi olla muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää mahdollisimman valistuneesti kompensoida omat päästönsä. Olen edelleenkin – monen viikon harkinnan jälkeen – sitä mieltä, että lentomatkustaminen on liian halpaa.
TykkääTykkää
[…] Yhden aikakauden loppu × Johanna Suomela: Minne sinä käännät katseesi, kun Nauru uppoaa? × #ReilutBlogit vauhdissa taas! Mutta mitä se reilu ja vastuullinen matkailu oikein on? […]
TykkääLiked by 1 henkilö