Bengtskärin majakka hemmottelee maailman kauneimmalla auringonlaskulla – ja universumin parhailla voisilmäpullilla

Kreikan Santorinin saaren auringonlaskua hehkutetaan maailman kauneimmaksi. Olenkin omin silmin nähnyt Santorinin Oiassa, miten auringon kimmeltävä kultakehrä vajoaa mereen. Niinpä tiedän nyt, että aina ei sittenkään tarvitse lähteä merta edemmäs auringonlaskujenkaan perässä. Maailman kauneimman auringonlaskun voi nähdä paljon lähempänä, lentämättä muille maille. Maailman kaunein auringonlasku on tarjolla yöpyjille Suomen eteläisimmässä asutussa paikassa, Bengtskärin majakkasaarella.

Bengtskärin majakka saattaa tosin esiintyä vaikeasti tavoiteltavana. Kesän majoitukset varataan kuukausia etukäteen. Vaikka yhden kuudesta huoneesta saisikin onnekkaasti varattua, voi matka peruuntua lyhyellä varoitusajalla korkean aallokon vuoksi. Rantautuminen veneellä majakkasaarelle on mahdotonta, mikäli aallonkorkeus ylittää 1,5 metriä. Liikennöinti majakalle estyy kesäaikaan keskimäärin pari kertaa kuukaudessa.

Luonnossa toimitaan luonnon ehdoilla, joten sään aiheuttama majakkavuorokauden peruuntuminen on hyväksyttävä. Me pääsimme sisareni kanssa majakalle toisella yrityksellä.

Reilun vuorokauden kokemuksella tiedän nyt, että kun sää on suosiollinen ja reissu onnistuu, majoittujaa hemmotellaan kaikin aistein. Anna kun kerron sinulle, minkälainen oli minun Bengtskärini.

Saariston loistoristeily vie Suomen eteläisimpään asuttuun paikkaan, Bengtskärin majakalle.

Bengtskärille järjestetään päiväretkiä Hangosta ja Kemiönsaaren Kasnäsistä. Kun haluaa päästä majakalle yöksi, matka alkaa aina Kasnäsin satamasta.

Matkan alkaessa kohti Bengtskäriä, on Saariston loistoristeilyn ensimmäinen etappi aina Rosalan saari ja siellä odottava Viikinkikeskus. Olen tutustunut viikinkien elämää esittelevään kohteeseen jo kolme vuotta aiemmin Bengtskärin päiväretkellä, joten keskityn tänä kauniina kesäpäivänä Viikinkikeskuksen pakahduttavan kauniiden köynnösruusujen ihailuun. Käyn myös kallion laen kirkossa, ja kurkistan viikinkiveneeseen.

Rosalan viikinkikeskus

Rosalassa pysähtyessä risteilyyn kuuluu aina kalakeittolounas idyllisessä päällikön talossa, niin tänäänkin. Hämyinen, kynttilöin valaistu talo on elämys. Ja kalakeitto erinomaista. Mikäli Rosalan viikinkikeskus on sinulta vielä kokematta, kurkista aiempi juttuni täältä.

Kärsimättöminä astumme takaisin meitä kuljettavan Sisselin kannelle, ja matka kohti kauan odottua Bengtskärin yöpymistä jatkuu.

18 kilometrin merimatkan alkaessa meri on kesy kuin pyylevä kotikissa, mutta Bengtskärin lähettyvillä suuret mainingit keikuttavat laivaa ja tyrskyt pärskyvät korkealle.

Bengtskärin majakkahotellissa on vain kuusi huonetta

Bengtskärillä meidät onnekkaat majoittujat otetaan erilleen muista saapujista, ja ohjataan majakan hotellikerrokseen. Huoneet ja saunavuorot jaetaan.

Kuulemme, että sulkasääsket tunkevat sisään avoimista ikkunoista, mutta hyttysiä täällä ei ole. Ilahduttavaa kyllä, ei myöskään punkkeja eikä käärmeitä! Mikä paratiisi!

Majoitumme majakan piirtäneen arkkitehdin, Florentin Granholmin nimikkohuoneeseen. Pelargonin koristamasta ikkunasta aukeaa kaunis näköala kohti etelää. Jos vastaranta näkyisi, vilkuttaisimme Viron Hiidenmaalle.

Bengtskar majoitus

Bengskar majoitus

Bengtskar majoitus

Majakkahotellissa on ajan patinaa. Armoton meri ja sotaisa historiamme ei ole kohdellut Pohjoismaiden korkeinta majakkaa silkkihansikkain, ja se saa näkyä.

Bengskärin majakkatorniin pääsee kipuamalla 252 porrasta

Kuunneltuamme aurinkoisella pihalla lyhyen johdatuksen Bengtskärin historiaan, on vierailumme toden teolla alkanut. Vaikka majakkasaari on edelliseltä päivävisiitiltä jo tuttu, palan halusta päästä tutkimaan lisää. Mutta sitä ennen täysihoitopakettiin kuuluva varikkokoukkaus kahvilan kautta!

Ensimmäinen kestitys on iltapäiväkahvi ja pulla. Ja hyvänen aika minkälainen pulla! En ole varmaan koskaan eläessäni syönyt tämän veroista. Aivan järkyttävän hyvää. Mehevää, suussasulavaa ja niin tuoretta. Hyvä että on ehtinyt kunnolla edes jäähtyä.

Bengtskar kahvi ja pulla

Universumin mehevimmän ja suussasulavimman pullan antamin voimin kipuan majakkatorniin.

Bengtskar portaikko

252 porrasta sujuu leikiten, ja niiden päälle vähän keskittymistä vaativat tikapuut. Lämpötila huipulla lähentelee mittarin mukaan viittäkymmentä.

Kovin kauaa ei noissa lämpötiloissa jaksa viipyä, onneksi takaisin ylös pääsee seuraavan vuorokauden aikana milloin haluaa.

Bengtskar majakka

Bengtskar

Bengtskärin luonto on kaunis ja karu

Iltapäivällä vuorolaivat nielaisevat kukin oman annoksensa päiväturisteja palauttaakseen heidät lähtösatamiinsa.

Saari hiljenee iltaan, kuuden huoneen majoittujille löytyy kaikille runsaasti yksityisyyttä. Me löydämme saaren eteläkärjestä ikioman, rauhaisan sopen.

Aurinko paistaa, graniitti on lämmintä.

Elämä on suloista.

Bengtskar

Haahkat ovat jättäneet saaren. Muistona kesän pesintäkarnevaaleista on jäljellä on vain höyheniä vihreän samettimaisen ruoholevän valtaamissa kallioaltaissa, ja valkoisia länttejä kalliossa.

Yksinäinen hylje käy pinnalla haukkaamassa happea. Olisiko se tullut maihin, jos eteläkärjen sopukka olisi ollut vapaana?

Bengtskar

Bengtskar

Bengtskar

Bengtskärin graniitti on paikoitellen sileää kuin silkki. Miljoonien aaltojen ja jäiden hiomaa.

Eteläkärjen arpinen ruhjoutuma lienee muisto jatkosodan taistelusta 26. heinäkuuta 1941, tai seuraavan päivän Neuvostoliiton hävittäjien pommimoukaroinnista? Ajattele, että täällä oli taistelun tuoksinassa niin tukalat paikat, että puolustusta johtanut 25-vuotias luutnantti Fred Luther joutui pyytämään tulitukea Örön ja Granholmenin tykkipatteristoilta. Käytännössä siis pyytää ampumaan suoraan kohti Bengtskäriä! Joko luottamus suomalaiseen tykkimieheen oli kovassa kurssissa – tai sitten se oli viimeinen toivo taistelussa valloittajaa vastaan.

BengtskarLeppeä heinäkuun iltapäivä pyyhkii sotaisat ajatukset. Kepeän suloisina tunteina nautimme auringosta ja vienosta merituulesta.

Illallinen nautitaan kahvilassa. Maistuva kalapitoinen saaristolaisbuffet saa palan painikkeekseen annoksen viileää valkoviiniä.

Vatsat täynnä karataan taas kallioille katselemaan horisonttiin.

Tuntuu kuin aika pysähtyisi, minnekään ei ole kiire.

Bengtskar

Bengtskar

Joku päivän kävijöistä on sanoittanut rakkautensa kalliolle. – Tuotos on aika paljon enemmän kuin vastuullisen retkeilijän jättämä jalanjälki, paheksun olematon nuttura pinkeänä.

Mantereen päälle on jysähtänyt raskas pilvimassa, mutta täällä majakkasaarella paistaa.

Illan valo pehmenee ja punastuu, saunavuoro kutsuu.

Bengtskärin valoisan graniittisaunan leppeät löylyt

Bengtskärin majakan yövieraita hemmotellaan graniittisaunan löylyillä. Jokainen huonekunta saa oman tunnin vuoronsa saunaan, joka on yhtä vanha kuin majakka.

Saunan suurista ikkunoista tulvii sisään laskemaan valmistautuvan auringon pehmeä valo. Pesuvesitynnyreissä odottaa taivaalta talteen kerätty sadevesi. Lauteet ovat korkealla, löyly leppeä.

Bengtskarin sauna

Bentskar saunavuoro

Tepsutamme paljasjaloin useamman kerran silokalliota pitkin laguunin uimapoukaman matalaan veteen..

Vesi on liian kylmää ensiyrittämällä kastautumiseen, mutta toisella onnistuu, melkein. Siinä missä avantoa kaihtamaton sisko rohkaistuu uimaan asti, ovat omat nilkkani katketa veden kylmyydestä jo portailla seisten.

Bengtskarin majakka ja sauna

Bengtskar

Bengtskar uimaportaat

Maailman kaunein auringonlasku

Saunavuoromme päättyy sopivasti hiukan ennen auringon laskua.

Ehdimme kaikessa rauhassa pukeutua, pasteerata pienen iltakävelyn lilliputtisaarella, ja asettua aitiopaikalle saaren luoteiskärkeen.

Bengtskar ilta-auringossa

Bengtskar joutsenet

Bengskar ilta

Bengtskar ilta

Auringonlaskun valonäytelmä on tänään päivän tärkein ohjelmanumero.

Päivän sammuminen ja yön laskeutuminen täällä on kerran elämässä kokemus.

Bengtskar auringonlasku

Vahtaamme taivasta silmät sikkuralla, seuraamme pallon putoamista mereen hetki hetkeltä.

Ihan suotta on Santorinin Oia saanut maailman kauneimman auringonlaskun kunnian, tämä on vähintään sen veroinen!

Bengtskar auringonlasku

Kipuan vielä kerran majakan torniin.

Haluan nähdä miltä valon pako länteen näyttää Pohjoismaiden korkeimman majakan huipulta.

Bengtskar ilta

Bengskar auringonlasku

Bengtskar portaikko yo

Näky on kaunis, mutta alasmeno jännä. Tornin portaikko on pimeä kuin tontun ahteri.

Ulkonakin auringon viimeinen hehku alkaa sammua.

Saaren elinvoimainen rupisammakkokolonna ryömii hiljaa esiin piiloistaan. Hämärällä kalliolla jokaista askelta pitää varoa, sillä hidasliikkeisiä konnia on paljon.

Bengtskar auringonlasku

Bengtskar yo

Bengtskar kahvila yo

Matkalla arkkitehdin huoneeseen poikkeamme vielä itsepalveluperiaatteella toimivaan kahvilaan. Kirjaamme ylös molemmille suklaapatukat, ai että miten hyvältä se maistuukaan.

Varhainen aamu majakkasaarella

Nukumme yön ikkuna auki. Huoneessa on miellyttävän raikasta. On hiljaista, meri on melkein tyyni.

Emme polta valoja, etteivät sulkasääsket löytäisi tietään kiusaksemme.

Aurinko nousee noin 20 vaille viisi, mutta minä nousen nyt. Kymmentä vaille neljä katselen jo eteläkärjen kalliolla maisemaa. Taidan olla ainoa ihminen jalkeilla. Rupikonniakaan ei enää näy.

Täysikuu loimottaa, joutsenpari on jo vesillä.

Kaukana loistaa paikallaan seisova kelluva ravintola, jonka biletyksenhuuruinen tunnelma ei voisi olla täydellisempi vastakohta majakkasaaren hiljaisuudelle ja rauhalle.

Bengtskar yo

Bengskar ennen auringonnousua

Bengtskar auringonnousu

Nautiskelen leppeässä tuulessa yön väistyvästä samettipeitosta, oranssista taivaanrannasta, ja auringon noususta.

Uusi päivä majakkasaarella on alkanut.

Suuntaan vielä arkkitehdin nimikkohuoneeseen, tähän täydellisyyteen tarvitaan vielä muutama tunti unta.

Uusi päivä tuo uudet vieraat

Uusi päivä on yhtä lämmin kuin edellinenkin. Pieni majakkasaari on rauhan seesteinen tyyssija.

Aurinko paistaa kuin lapsuuden kesinä. Minnekään ei ole kiire.

Ei paina stressi, ei aamuruuhka. 

On vain tämä hetki, tämä suunnattoman rauhoittava maisema.

Bengtskar aamu

Bengtskar

Bengtskar

Ensimmäisen vuorolaivan rantauduttua puolen päivän jälkeen on suloinen rauha mennyttä.

Olemme kiitollisia siitä, että tavoitimme saaren hiljaisuuden ja rauhan. Kiitollisia olemme myös siitä, että saimme vihdoin tämän monta vuotta haaveillun unelman toteutettua.

Kesäyö Bengtskärin majakkasaarella on ihmisen kokoinen unelma. Majakkavuorokausi täysihoidolla ei vie bankrottiin, vaikka halpakaan se ei ole.

Kun täysihoidon ja majoituksen hinnan jyvittää kaikelle koetulle ja nautitulle, laskeneelle verenpaineelle ja mataloituneille stressitasoille, jää ainakin luontomatkailija voitolle. 

Tämä rauha ja hiljaisuus ei unohdu koskaan.

Bengtskar

Bengtskar vilkutus

Kun aluksemme Sissel irtoaa laiturista, lämpö täyttää sydämen. Majakan väki vilkuttaa rivissä meille lähtijöille.

Hyvästi sinä ihana Bengtskär! ❤

Palattuamme kotiin summaamme mikä oli parasta. Bengtskärin majakkayöpymisen top 3-lista syntyy vaivattomasti. Kahden naisihmisen otannalla lista on selvä, eikä voittajasta ole epäselvyyttä:

  1. Auringonlasku joka ei kauneudessaan häviä Santorinin värinäytelmälle
  2. Leppeälöylyinen, valoisa sauna uimalaguuneineen
  3. Maistuva saaristolaisruoka, kruununaan erinomaiset voisilmäpullat

Ilman yöpymistäkin Bengtskär on hieno retkikohde. Mutta vain yöpyjä tavoittaa saaren aidon tunnelman ja rauhan.

Maailman kaunein saaristo tarjoaa tilaa ajatuksille ja pysäyttää kiireen.

Bengtskärin auringonlaskusta ja saunavuorosta pääsee nauttimaan vain yöpymällä, voisilmäpullaa voi päiväretkeilijäkin päästä maistamaan majakan kahvilassa.

Lisätietoja ja linkkejä:

Kuviani vuoden 2016 kesäiseltä päiväretkeltä majakalle ja Rosalan viikinkikeskukseen löydät täältä.

Bengtskärin majakan kotisivut löytyvät täältä.