Kanjonin kurkkaus tarjoaa huikeat maisemat Oulangan kanjoniin

Oulangan kansallispuiston pohjoisosassa, tukevasti Sallan puolella sijaitsee komea Oulangan kanjoni. Mainiosti päiväretkeksi soveltuva rengasreitti on vain kuusi kilometriä pitkä, mutta sen kiertämiseen kannattaa varata reilusti aikaa.

Maisema kanjonirotkoon on niin huikea, että se pysäyttää kiireisemmänkin kulkijan vähän väliä. Minut maisema pysäytti niin monta kertaa, etten usko milloinkaan missään muualla patikoineeni kilometriä niin hitaasti kuin Kanjonin kurkkauksen kurkkausmaisemissa.

Olemme Kuusamossa viettämässä ruskalomaa juuri sillä kaikkein ruuhkaisimmalla väriviikolla. Olemme onnistuneet väistämään koronaruuhkat lähtemällä useimpina päivinä liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen – ja suuntaamalla vähemmän tunnetuille reiteille.

Tällä lomalla on jo kierretty Riisitunturin ruuhkaton ja rauhallinen Riisin Rietas, ja käyty nauttimassa erinomainen illallinen Posion kehutussa Tapiossa. On löydetty uusi hieno retkikohde, käyty ihmettelemässä Piikstammen riippusiltaa ja autiotupaa. Iivaaran Iiringillä ihastuimme maisemaan ja nyttemmin Paula-myrskyn rankasti runtelemaan metsään. Rovaniemen Auttikönkään luontopolku tarjosi hienon reitin ja komeat maisemat näkötornistaan, ja Korouoman Koronjää-reitilläkin kävimme ruskavärejä ihailemassa.

Nyt neljäntenä ruskaretriittipäivänä suuntaamme meille tuntemattomaksi jääneelle Kanjonin kurkkaukselle. – Tai eipä se nyt täysin tuntematon ole, sillä pari vuotta sitten taivaltamallamme Karhunkierroksella teimme kanjonin reunalle masokistisen pistopatikan Savilammen autiotuvalta hoosiannaa huutavin jaloin.

Tällä kertaa kanjonista on tarkoitus nauttia.

Kanjonin kurkkauksen alkutaival kulkee hakkuulla ja talousmetsässä

Jätämme auton Savilammen parkkipaikalle. Muitakin autoja on, mutta suurin osa kävijöistä taitaa olla tähän aikaan iltapäivästä tulossa jo poispäin. 

Kanjonin kurkkauksen suositeltava kulkusuunta on vastapäivään. Ja jos jotain olen oppinut niin sen, että suositeltavia kulkusuuntia kannattaa noudattaa. Suositukselle on yleensä syynsä. Yksi hyvä sellainen on kulkea samaan suuntaan kuin muutkin, jolloin välttyy turhilta kohtaamisilta ja väistöiltä ahtaissa ja hankalissa paikoissa, kuten pitkospuilla.

Alkuun reitti sivuaa ikävää avohakkuuta, mutta onneksi polku on tasaista, ja matka joutuu. Seuraamme vihreitä maalimerkkejä.

Talousmetsän ja kansallispuiston rajan erottaa maastossa. On kuin näkymätön muuri erottaisi kaksi erilaista maailmaa. Ja kaksi tyystin erilaista maailmaa ne ovatkin. Kansallispuistossa luonto on arvo sinänsä, talousmetsän tärkein arvo omistajalleen on sen rahantuottopotentiaali. 

Median metsäkeskustelua seuraamalla vaikuttaisi siltä, että hiljalleen ollaan heräämässä siihen, että sellutehtaiden pohjattomien kattiloiden ruokkiminen ei kenties tarjoakaan parasta tuottoa. Että luontoa ja monimuotoisuutta enemmän kunnioittava metsänhoito voisikin olla jopa omistajallekin parempi. Mene ja tiedä. 

Luonnolle ja sen monimuotoisuudelle olisi varmuudella parasta, ettei ihminen kajoaisi luontoon.

Ei luonto tarvitse ihmistä menestyäkseen, eikä puu kasvaakseen.

Luonto pärjää ja metsä kasvaa ihmisen koskematta, omaan tahtiinsa.

Mutta se kasvu joka riittää luonnolle, ei riitä ahneelle ihmiselle eikä alituisen kasvun odotukselle perustuvalle yhteiskunnallemme.

Valitettavan harva edelleenkään ymmärtää, että ihminen on täysin riippuvainen luonnosta, mutta luonto ei tarvitse ihmistä.

Eikä myrskyn kaatamaa metsää tarvitse luonnon takia raivata, vaikka ihmisen silmään siltä voisi näyttääkin.

Myrskytuhoryteikkö tarjoaa suojapaikan monelle lajille, eikä ihminen varmuudella ole yksi niistä.

Luonnossa puu on arvokasta myös kuolleena. Lahopuu tarjoaa suojapaikkoja elämälle, joskus jopa kerrostalotyyliin.

Kirkasvetinenlammen rannalla odottaa hieno taukopaikka

Kanjonin kurkkauksen ensimmäinen tähtihetki on saapuminen Kirkasvetinenlammelle.

Syyskuun neljäntenätoista rannan koivut leiskuvat keltaisina. Pieni tuulenvire herättää lammen pinnan eloon.

Lammen rannalla on taukopaikka hienossa maisemassa.

Tässä olisi elämyksellistä hengähtää, ja nauttia kauniista syyspäivästä. 

Mutta evästelypöytä on jo varattu, joten jatkamme matkaamme.

Meillä ei muutenkaan ole tapana tulistella näin lyhyillä päiväretkillä. Ruisleipä toimii eväänä mainiosti, eikä sen makuun vaikuta mahdollinen metsäpalovaroituskaan suuntaan eikä toiseen.

Reitti kiertää Kirkasvetinenlammen melkein ympäri ennen kanjonille erkaantumistaan, osin lammen rantaa pitkostellen. 

Kanjonin kurkkaus nousee hiljalleen ylöspäin, pysähdyn vielä kuvaamaan vastarannan taukopaikkaa.

Oulangan kanjoni saa korkeanpaikankammoisen polvet tutisemaan

Saavumme kanjonin reunalle. Ai että! Pääsen muutaman metrin eteenpäin, ja pysähdyn uudelleen. Kanjoni vetää katseeni puoleensa suurtehomagneetin lailla. 

Pudotus alas Oulankajoen juoksuun on pitkä mutta varma. Täällä on syytä katsoa mihin jalkansa asettaa. 

Kanjonin Kurkkaus ei maltillisesta kuuden kilometrin pituudestaan huolimatta ole mikään pikamatka.

Matka ei edisty, eikä vika ole mahdottomassa maastossa, vaan näköalassa!

Oulangan kanjonin partaalla on pakko pysähdellä ihailemaan alati vaihtuvaa maisemaa vähän väliä.

Kanjonin Kurkkauksella on muitakin ruskaa ihailemaan tulleita. Pysähtelemme mukavan pariskunnan kanssa parhaiden näkymien ääreen melkein samalla rytmillä. 

Välillä sorastettu polku laskee notkelmaan, pois jylhän kanjonin reunalta.

…Ja hetken päästä ollaan taas kanjonin reunalla huokailemassa maisemaa.

Paikalleen nauliintuneena.

Koirakaveri Jetsukin malttaa pysähtyä poseeraamaan kalkkunanakkipalkkioituna.

Oulankajoki kohisee juostessaan valtavien tummanpuhuvien kivenmurikoiden ohitse.

Ruska leiskuu lehtipuissa.

Äiti Maan kasvoissa on syvä ruhje.

Toisinaan arpi kaunistaa, täällä siitä ei ole epäilystäkään.

Savilampi näkyvissä!

Matka Kirkasvetinenlammen taukopaikalta Savilammen autiotuvalle on pituudeltaan 1,8 kilometriä. Pätkä on varsinaista maisemaonnellisten äänetöntä ilotulitusta. 

Kun kaakossa näkyy Savilampi, tiedämme että kanjonin ihailu päättyy pian, ja varsin jyrkkä laskeutuminen Savilammen autiotupaa kohti alkaa.

Käppyräiset säänpieksemät hongat kurottelevat muhkuraisia oksiaan.

Tuntuu uskomattomalta, että nämä erikoismuotoiset ja sinnikkäät puut ovat uhmanneet kanjonin jyrkillä rinteillä Lapin pakkasia ja talvien tykkyjä.

Laskeudumme kanjonin reunalta kohti Savilampea.

Seesteinen tunnelma muuttuu äkisti, Savilammen autiotuvalla Kanjonin kurkkauksen yhdyttyä Karhunkierroksen reittiin. Painavia rinkkoja hiki päässä telkkuavia Karhun kiertäjiä alkaa tulla kiihtyvään tahtiin vastakarvaan.

Teemme lyhyen piston Savilammen riippusillan toiselle puolelle, mutta kulkijoita on niin paljon, ettemme sittenkään lähde katsomaan maisemaa etelärinteestä. 

Savilammen autiotuvalla on ruskaruuhka.

Emme siis pysähdy täälläkään, vaan jatkamme matkaa.

Laskeudumme Savilammen rantaan veneenlaskurampin viertä.

Tarjoamme koiralle mahdollisuuden juomataukoon. Nousemme takaisin reitille aavistamatta mitä pian on tulossa.

En tiedä kuinka monta kilometriä olen elämäni aikana kansallispuistoissa retkeillyt koiran kanssa ilman ainuttakaan ”koirakolaria”, mutta tänään sellainen tapahtuu.

Joudun todistamaan silmieni alla tilannetta, jota ei kansallispuistossa pitäisi ikinä päästä tapahtumaan. 

Jostain polun mutkan takaa vastaamme rynnii kaukana omistajiensa edellä vapaana juokseva koira!

Tilanne eskaloituu silmänräpäyksessä.

Emme ehdi tehdä mitään estääksemme kahden uroksen törmäyksen. 

Ehdin vain avata ääneni huutaakseni KOIRAT ON PIDETTÄVÄ AINA KIINNI KANSALLISPUISTOSSA! kun tilanne on jo ohi. Vapaana juossut koira katoaa paikalta kuin maan nielemänä.

Lähes tunnen kuinka adrenaliini ryöppyää ja verenpaineeni nousee. Korpeaa niin että melkein höyry nousee korvistani.

Onneksi tämä välikohtaus ei tapahtunut rotkon reunalla! Silloin lopputulemana olisi voinut olla jotain muuta kuin pieniä pintanaarmuja koirassa ja taluttimen polttama kämmen.

Vastaantulijan onneksi Kanjonin kurkkauksen reitti erkanee juuri kolaripaikalla Karhunkierroksen reitistä. Koiraansa edellään vapaana juoksuttaneelle ei olisi juuri nyt löytynyt minkäänlaista ymmärrystä. Tunnekuohussa on parempi väistää kuin mennä setvimään tilannetta suorien ja suodattamattomien sanojen saattelemana.

Kameran pitkällä putkella erotan puiden taakse parinkymmenen metrin päähän paikalleen jääneet oletetut koiran omistajat. Toivottavasti se koira nyt tästä eteenpäin pysyy kytkettynä.

Viimeinen kilometri takaisin parkkipaikalle kirvelee sielua – ja todennäköisesti myös koirakaverin korvaa.

Harmittaa että hieno päiväretki päättyi mieliharmiin.

Koiran irtipitoa säätelee Suomen laki

Koiranomistajana on ollut suorastaan hämmentävää huomata, miten huonosti koiranomistajat tuntevat koiranpitoa koskevaa lainsäädäntöä. Tärkeimmät koiranpitoa sääntelevät lait ovat järjestyslaki ja metsästyslaki.

Aika usein luonnossa liikkuessa tulee mieleen, että jonkinlainen koiranomistajan ajokortti olisi tarpeellinen.

Tällä hetkellä osa porukasta päästelee menemään koiransa kanssa miten mielii, kun eivät välitä ottaa velvollisuuksistaan selvää. Mutta niinhän tuo taitaa tänä totuuden jälkeisenä aikana olla, että meillä kaikilla on nykyisin pelkkiä oikeuksia, velvollisuudet lienevät vain lampaille, ja heille jotka eivät osaa ajatella itse.

Ellet omista koiraa, voit kernaasti hypätä tämän kappaleen läpi. Jos omistat koiran ja olet sitä mieltä, että metsästyskaudella voit pitää koiraasi irrallaan missä tahansa, lue seuraava kappale erityisen tarkkaan. 

Koko Suomen kaikissa kunnissa ja kaupungeissa voimassa oleva järjestyslaki säätää koirakurista seuraavaa: 

14 §

Koirakuri

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:

1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä;

2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195)

3) pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.

Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eikä näkövammaisen opaskoiraa.

Mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, ei koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta. Koiran tulee kuitenkin näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

Mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, koskee myös kissaa. Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, koskee myös hevosta sekä soveltuvin osin muuta koti- tai lemmikkieläintä.

Yllä oleva laki koskee koiran pitoa taajamassa 24/7/365. Siitä ei ole mitään muita poikkeuksia kuin yllä mainitut.

Kun koiran kanssa liikutaan taajaman ulkopuolella, ollaan metsästyslain piirissä. – Myös silloin kun liikutaan pienen seurakoiran kanssa.

Vapaana temmeltävä koiraeläin on luonnoneläimelle aina uhka, vaikka olisi kuinka pieni ja saalistusviettinsä ulkomuotoa korostavassa jalostuksessa kadottanut.

51 §

Koiran kiinnipitovelvollisuus

Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.

Edellä 1 momentissa sanottu ei kuitenkaan koske:

1) alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa;

2) viittä kuukautta nuorempaa koiraa;

3) paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa;

4) poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevaa koiraa; eikä

5) koiraa, jota koulutetaan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tehtävään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä.

Muunakaan aikana, eli elokuun 20. ja helmikuun viimeisen päivän välisenä aikana ei koiraa voi pitää valtoimenaan vapaana miten omistaja mielii. Koiran irtipitoon tulee olla maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupa:

53 §

Koiran pitäminen toisen alueella

Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.

Maanomistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus poistaa alueelta 1 momentin vastaisesti siellä oleva koira tai ottaa se talteen. Jos koiran avulla metsästettäessä ajo tai haukku poikkeaa vieraalle alueelle, alueen omistajan tai metsästysoikeuden haltijan on kuitenkin annettava ajon tai haukun jatkua häiriintymättä puolen tunnin ajan. Jollei koiran omistaja tämän ajan kuluessa hae koiraa pois, alueen omistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus keskeyttää ajo tai haukku sekä poistaa alueelta koira tai ottaa se talteen.

Edellä 1 momentissa sanottu ei koske 51 §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

Kun noudatamme yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, on epämiellyttävien yllätyskäänteiden mahdollisuus merkittävästi pienempi. 

• Eikä silloin kenenkään kiva päiväretki tai vaelluspäivä tärvelly pahan mielen ja ärräpäiden nieleskelyyn, tai vältettävissä olevien reikien paikkaamiseen ja haavojen puhdistukseen.

Meillä jokaisella koiranomistajalla on lain säätämät velvollisuutemme.

Meillä jokaisella on myös oikeus saada liikkua luonnossa ilman että joudumme tilanteisiin, joissa vastapuoli katsoo olevansa lain yläpuolella. 

Noudattaessamme Suomen lakeja autoilijoina, pyöräilijöinä, kävelijöinä ja koiranomistajina, on meillä kaikilla täällä paitsi turvallisempaa, myös mukavampaa ja viihtyisämpää.

Vain huomioimalla muut vältymme yhteentörmäyksiltä – niin psyykkisiltä kuin fyysisiltäkin.

Rauhaa ja rakkautta 🙏 

Päivitys 3.11.2021: Oulangan kansallispuiston järjestyssääntö

Kansallipuistoissa liikkuessa on hyvä muistaa, että joissakin kansallispuistoissa Suomessa on mahdollisuus törmätä vapaana juoksevaan koiraan joka on luvallisella asialla joko metsästysoikeuteen tai poronhoitoon liittyen. Tämä on mahdollista myös Oulangan kansallispuistossa, jonka järjestyssäännön selvyyden vuoksi liitän oheen. Meidän tapaamamme irrallaan juossut koira ei varmuudella ollut metsästys- tai poronhoitotehtävissä. 

Oulangan kansallispuistossa on kielletty:
1) luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten tappaminen, pyydystäminen ja hätyyttäminen
sekä niiden pesien hävittäminen (asetus 582/1991, 1 §)
2) selkärangattomien eläinten pyydystäminen ja kerääminen (asetus 582/1991, 1 §)
3) puiden, pensaiden sekä muiden kasvien ja niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen
(asetus 582/1991, 1 §)
4) maa-ainesten ottaminen, maa- ja kallioperän vahingoittaminen sekä metsän, suon tai muun
alueen ojittaminen (asetus 582/1991, 1 §)
5) rakennusten, rakennelmien tai teiden rakentaminen (asetus 582/1991, 1 §)
6) roskaaminen (jätelaki, 72 §)
7) kiinteiden muinaisjäännösten kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen,
poistaminen ja muu niihin kajoaminen (muinaismuistolaki, 1 §)
8) koirien tai muiden kotieläinten pitäminen irrallaan lukuun ottamatta metsästyksen
yhteydessä käytettäviä koiria (metsästyslaki, 53 §) sekä poronhoitotöissä käytettäviä koiria
(metsästyslaki, 51 §:n 2 momentin 3 kohta)
9) muita ihmisiä häiritsevä toiminta (järjestyslaki, 3 §)
10) avotulenteko metsäpalovaroituksen aikana (pelastuslaki, 6 §)
11) muut toimenpiteet, jotka saattavat vaikuttaa epäedullisesti alueen luonnonoloihin,
maisemaan taikka eläin- tai kasvilajien säilymiseen (asetus 582/1991, 1 §).

Linkkejä ja lisätietoja:

• Kanjonin kurkkaus on kuljettavissa vain sulan maan aikaan, kulkuaika 2-3 tuntia.
• Reitti on keskivaativa korkeuserojensa vuoksi. 
• Tulentekopaikkoja ja kuivakäymälöitä on sekä Kirkasvetinenlammella että Savilammen autiotuvalla. Ethän unohda ottaa mukaasi vessapaperia!
• Virallista osoitetta lähtöpaikalle ei ole, mutta alla olevasta linkistä löytyy hyvä ja selkeä kartta jonka avulla löydät perille.

Kanjonin kurkkauksen kartan ja ajo-ohjeet parkkipaikalle löydät täältä.

Reittimme näet kartalla täältä. 

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia ilman lupaa?

Copyright  2021 Johanna Suomela

All rights reserved.

Kiitos että luit 

Tykkäämistaloutta ja seuraamismahdollisuuksia:

Facebook  Ι  Instagram  Ι  Twitter  Ι  Blogit