Kuherruskuukauteni Instagramin kanssa on ohi

Sorsa hiekkasarkka meri

Myönnän. Ensin se vei vasemman käden pikkurillin, ja sitten koko käden.

Muutaman viikon kuluttua kaikki kymmenen sormea. Löysin vihdoin yleisöni jokaisella askeleella mukanani kulkevalla Lumia 1020:lla ottamilleni luontokuville. Joita on paljon.

Olin hetken onnellinen Instaaja. Nyt, 18 viikkoa myöhemmin seuraajia on 386, ja lähes joka päivä saan jonkun lisää. Pääsen palvelun kautta niin trooppiselle paratiisirannalle kuin synkän ja sähköttömän afrikkalaisen talon eteiseen jossa epäillään sairastettavan Ebolaa.

Pääsen paikkoihin joihin matkustaminen vaatisi pienen omaisuuden – ja yhdellä hakusanalla myös paikkoihin joihin en ikinä haluaisi joutua.

Instagramin rehellinen, aurinkoinen puoli on sydämenmuotoisine tykkäyksineen koukuttava. Kuvia kommentoidaan kannustavasti ja omille seuraajille toivotellaan hyviä huomenia ja pikaisia paranemisia. Liian hyvää ollakseen totta?

Vastavoima, Dark Side ampuu kovilla.

Vaikka olen järjestelmällisesti blokannut kaikki seuraajikseni pyrkineet naishenkilöt jotka selkeästi toimivat aikuisviihdealalla, niitäkin tunkee koko ajan lisää. Mistäkö tunnistan tälle toimialalle kuuluvat? Jäljet johtavat sylttytehtaaseen. Näille tileille on palveluun ladattu yleensä maksimissaan 10 kuvaa, joista jokainen esittää palveluntarjoajaa.

Juoneen kuuluu että kukaan ei tietenkään esiinny omalla nimellään, eikä kerro itsestään biossa – muuta kuin olevansa tosi kuuma ja alati kiinnostunut uusista kontakteista. Linkki aikuisviihdepalveluun muistetaan kyllä mainita.

Palvelussa 17-vuotias kreetalainen nuorukainen postaa omien selfieidensä ja ateriakuviensa jatkoksi tyyliltään kovin erilaisen kuvan Eiffelin tornista. Kuva näyttää tutulta ja on selkeästi tunnistettava – olen nähnyt sen vartti aiemmin – oletettavasti äveriään maailmankansalaisen galleriassa. Pöllitty, varastettu, vohkittu tai ”lainattu”. Digitaalisena aikana se on niin helppoa.

Kaiken tämän olen jo nähnyt, mutta tänään tuli puun takaa intialainen jantteri. En tiedä onko hänen edellisestä optikkokäynnistään jo liikaa aikaa – vai onko hänen Intiassa valmistetun, minulle entuudestaan tyystin tuntemattoman kännykkämerkin näytön resoluutio niin luokaton, että jokainen tällä pallolla kuvattu merenrantakuva näyttää samalta? Nimitti asholeksi koska olen kuulemma varastanut hänen kuvansa. Kiitos mutta ei kiitos. Jotain rajaa! Tällaisiakaan seuraajia en tarvitse. Luiskaan!

Kuherruskuukauteni Instagramin kanssa on ohi, tästä alkaa arki.

”Being famous on Instagram is the same thing as being rich on the Monopoly”