Karkkilassa Hongiston kartanon mailla viljelevä Mikko Kotamäki on ansainnut kutsun itsenäisyyspäivänjuhliin. Hän on tehnyt upean kulttuuriteon kylväessään ison pellon täyteen jumalaisen kauniita kukkia.
Jäämereltä illaksi kotiin
Pitkä autossa istuminen on paitsi tylsää, myös terveydelle haitallista. Niinpä viimeinen Jäämeriretken päiväreittimme, Rovaniemeltä ruuhka-Suomeen, toteutettiin kahden pitkospuupikataipaleen taktiikalla.
Jäämereltä jääkarhun syliin
Kolmessa päivässä on ajettu 2417 kilometriä. Kaikkea muuta ravitsemusta paitsi kahvin ja energiajuomien kittausta on laiminlyöty. Öistä vain toinen on nukuttu hotellissa – toinen kuitattiin neljän tunnin unilla pysäköidyssä autossa. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että pysähtyminen hetkeksi paikalleen olisi ansaittua. Alkaa tuntua jopa siltä, että olemme ansainneet sadevesisuihkun jääkarhun kainalossa Rovaniemellä, Suomen parhaassa hotellissa.
Autolla Jäämerelle – 3. päivä
Kolmas matkavuorokautemme alkaa meistä riippumattoman, pienen huoltoteknisen seisahduksen ja vuorokauden vaihtumisen jälkeen meren alla, Nordkappin tunnelissa. Tietyön vuoksi norjalaiseen, varmuutta maksimoivaan tyyliin, liikenteenohjaajan johtoauton vetämänä. Ensin kolme ja puoli kilometriä alamäkeä – sitten toinen mokoma ylämäkeä. Tämä tunneli vetää erikoisuudessaan vertoja jopa pahamaineiselle Sveitsin Gotthardille.
Autolla Jäämerelle – 2. päivä
Ensimmäinen 860 kilometrin ajopäivä Pienen karhunkierroksen sadepatikointeineen tiristi mehut, ja kaiken irrotettavissa olevan energian meistä Jäämeren valloittajista. Ja takana on vasta yksi neljäsosa kokonaismatkasta. Tänään, toisena päivänä on suunnitelmiemme mukaan määrä päästä Nordkappiin. Näemmekö keskiyön auringon?
Autolla Jäämerelle – 1. päivä
Jäämerelle ja takaisin neljässä päivässä? Pähkähullu päähänpisto, autossa istumista takalisto puutuneena? Sen tehneiden mukaan retki jota ei voisi suositella kenellekään. Ehkä juuri siksi se piti tehdä.
Maailman kauneimman saariston kainalossa
Kesäpäivän lämpötila hätyyttelee hädin tuskin kymmentä. Paksu pilvimassa dominoi näkyvää taivasta, tuntuu kuin se olisi ankkuroitunut paikalleen. Sataa tihuttaa. Itikat inisevät korvan juuressa ja paarmat pörräävät. Ollapa äkkilähtö, lentäsin jonnekin lämpimään. Niinkö?
Rakastu kesäyöhön
Rakastuin kesäyöhön. Sillä yötähän se oli, vaikka ujosti sarastavaa aamua oltiin menossa vastaan. Kaukaa kuului kuikan huuto.
