Mettäkavereiden ehdoilla – Erilainen uusi vuosi nuotion lämmössä

Vanhan harmaapartaisen koiran kanssa eläessä pysyy tuoreena mielessä että elämä on lahja. Että jokaisesta päivästä pitää nauttia, eikä mikään ole itsestään selvää.

©2015 Johanna Suomela

©2015 Johanna Suomela

Realismiin taipuvaisena olen jo kertaalleen mielessäni kuopannut 11-vuotiaan, rakkaan Wanhan Sotaratsuni. Lähtenyt kuskaamaan harmaapartaa eläinlääkäriin synkkä musta pilvi pääni yläpuolella, peläten että aikaa ei ole enää paljon. Kun meidät sitten lähetettiinkin kotiin ”jäätelökioskin kautta”, ei riemulla ollut rajoja. Autuaammat metsästysmaat saivat vielä odottaa. Eläinlääkärin määräyksestä.

Tutkimusten jälkeen, kipulääkityksen tehottua, koiran liikkuminen koheni eikä takapää enää pettänyt alta. Vanhuksen mieli virkistyi ja kaikenlainen leikki ja ilonpito maistui taas.

Ihmisten uuden vuoden ilotulitustraditiot ovat useimmille koirille piinallisia.

Meillä asuva isonenäinen poika, Savukosken kanalinnustuskonkari on myös Suomen ensimmäinen chesapeakelahdennoutajarotuinen jäljestämisvalio. Haulikonlaukauksiin tottunut Wanha Sotaratsukaan ei juuri paukkeesta, välkkeestä ja ruudinhajusta tunnu pitävän. Kohtalon – ja Facebookin (lämpimät terveiset Kangasalalle) – meille tuoma nuorempi seuraneiti kärsii rytinästä silminnähden. Siksi meillä uusi vuosi otetaan vastaan koirien ehdoilla.

Kaukana paukkeesta. Kaukana kaikesta.

©2015 Johanna Suomela

©2015 Johanna Suomela

Mahdollisimman suuri etäisyys lähimpään naapuriin on paikkavalinnan tärkein kriteeri. Hyvänä kakkosena tulee mahdollisuus tunnelmoida avotulen lämmössä. Ulkohuussista tulee lisäpisteitä, mutta kahdeksantuntisen tykistökeskityksen ajan pärjää ilmankin.

Joku saattaisi pitää edellä mainituilla palveluilla varustettua uuden vuoden vastaanottopaikka askeettisena, minä en. Sehän on täydellinen! Haaveissani kääriytyisin untuvamakuupussiini ja nukkuisin tyytyväisenä murmelina aamuun. Karvas kokemus on kuitenkin osoittanut että koiramme nukkuvat yönsä mieluummin sängyssä.- Etenkin jos pakkasta on yhtään enemmän kuin viisi astetta.

Oma uuden vuoden traditiomme etenee näin: Valkoinen pellavaliina pöydälle. – Pöytä on luksusta, siitä tulee lisäpisteitä. Ilmankin pärjää. Silloin ei tosin tarvita pöytäliinaakaan. – Eikä myöskään kynttilänjalkoja. Kristallilasit toki tarvitaan vaikkei pöytää olisikaan.

©2015 Johanna Suomela

©2015 Johanna Suomela

Kun pöytä on katettu ja kaikki on valmista, jätetään nuotio tekeytymään ja siirrytään koirakavereiden kanssa ulos.

Rakettien ja pommien pauke kuuluu vaimeana, mutta mitään ei näy. Kuu paistaa möllöttää kirkkaasti valaisten, ilman otsalamppuakin näkee hyvin kulkea. Tähdet tuikkivat taivaalla.

Kannan sänkipellolle naftaliinista kaivamani, järjestelmäkameralle aikoinaan hankitun jalustan – ja napsautan Lumian siihen kiinni yökuvausta testatakseni. Arvon säätöjä hatustani, ja vain 4 sekunnin valotusajasta ja herkkyydestä ISO 4000 olen jokseenkin varma. Näitä kuvia ette tule näkemään Vuoden Luontokuva -kilpailussa, mutta hupailuarvoa niillä varmasti on. Sänkipellon epätarkka kuvio sisältää kuvaajaa kohti liikkuvan ihmisen ja kaksi suklaanruskeaa koiraa.

©2015 Johanna Suomela

©2015 Johanna Suomela

Valokuvauskokeilujen jälkeen palataan avotulen lämpöön. Herkullinen granaattiomenalla kruunattu fetasalaatti on tehty  kotona. Hirvenliha paistetaan valurautapannulla avotulella. Kokonaisuus nautitaan aterimilla posliineista. Palan painikkeeksi kohotetaan malja laadukasta punaviiniä. Jälkiruoaksi juustoja ja suklaata.

Koirakavereille tarjoillaan koiranherkkuja. Palanpainikkeeksi raikasta vettä ja rajoituksetta ulkona levittäytyvää puhdasta ja viileää lumihankea. Ja ehkä ihan pikkiriikkisen juustoa, keksejä ja maitosuklaata. Juhlan kunniaksi. Ei se ole koirankaan suu tuohesta. Harvinaisinta herkkua on kuitenkin vapaana kirmaaminen sänkipellolla.

Lopuksi kilistetään ranskalaisella maataloustuotteella uudesta vuodesta edellistä parempi.

Ollaan kiitollisia kaikesta hyvästä.

Siitä että asioilla on taipumus järjestyä. Siitä että elämällä on taipumus kantaa.

Ja siitä että Wanha Sotaratsu on kanssamme.

Uuden vuoden vastaanotto mettäkavereiden ehdoilla luonnon rauhassa, avotulen lämmössä voi mennä vaikka näin.

Se mikä on hyväksi eläimille on hyväksi myös ihmisille.

Rauhaa, rakkautta ja lämpimiä ajatuksia vuodelle 2015.

©2015 Johanna Suomela

©2015 Johanna Suomela

❤ ❤ ❤

Kiitos mukanaelostasi erilaisessa uudenvuodenvastaanotossa!

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa.

Lumiani jäljille pääset myös Instagramissa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2015 Johanna Suomela. All rights reserved.