Helle-evakossa Englannin järviseudulla

Waterhead_20150630_16_14_12_Pro

The pier in front of The Waterhead

Rakastan intohimoisesti Englantia. Viime kesäkuun lopussa päätimme ottaa Finnairin lennot Lontooseen ja jatkaa Sir Richard Bransonin kyydillä järviseudulle, maastokengät matkalaukussa.

Mutta missä lymysi se surullisenkuuluisa Brittein saarten jatkuvaksi manattu sadesää?

Nuo kesäpäivät olivat Englannin mittaushistorian kuumimmat.

Anglofiliani juontaa juurensa 2000-luvun alkuun. Asuimme tuolloin Surreyssa ihanassa viktoriaanisessa talossa jossa oli jumalainen puutarha. Talon levyisessä mutta pitkässä, vehrein pensasaidoin rajatussa puutarhassa kukkivat keväällä Magnoliat, Kameliat, Rhodot, Atsaleat ja kerrotut kirsikkapuut.

Aika tuossa valkoisessa talossa Camberleyn pikkukaupungissa jätti minuun pysyvät jäljet. Ainaisen kaipuun Englannin vihreään kesään. Siksi ujutan itseni Lontoon koneeseen aina kun se on mahdollista.

Waterhead_20150629_15_49_41_Pro

Tuolloin reilut kymmenen vuotta sitten lomailimme autoillen myös järviseudulla. Englantilaisen Facebook-kaverin jakamista lomakuvista iski kipinä lähteä noihin kauniisiin maisemiin uudelleen.

Jo lähtöpään sää Helsinki-Vantaalla lupasi hyvää.

Aamun sää oli kaunis ja näkyväisyys hieno.

Waterhead_20150629_16_29_47_Pro__highres

Tuttuun tapaani kuvasin nousua nenä kiinni ikkunassa, ja sainkin muutaman kohtuullisen ilmakuvan.

Aina puhutaan siitä, kuinka harvaan asuttu ja vihreä on pääkaupunkiseutumme, mutta yläilmoihin noustessa asia konkretisoituu.

Waterhead_20150629_16_31_14_Pro__highres

Under the winglet is Helsinki city, in front of the picture the city of Espoo

 Yllä siivenkärjen kohdalla on Helsingin Töölö, ja Espoon Länsiväylä juoksee siivenkärjestä alas kuvan oikeaan alareunaan.

Ilmassa paljastuu että rakas Helsinkimme on pikkiriikkinen, ihmisen kokoinen kaupunki.

Onneksemme meillä on vielä rakentamattomia viheralueita ja pilaamattomia lähimetsiä, paikkoja joissa voimme rauhoittua ja ladata akkuja.

Waterhead_20150629_16_47_15_Pro

The summer menu of Finnair

Lentokoneessakin on hyvää aikaa rauhoittua.

Rauhoituin välittömästi kun sain Finnairin kesämenun käteeni.

Kun matkalla ei kuitenkaan voi tehdä muuta kuin istua paikoillaan, on hyvä jos matkasta voi nauttia. Ja niin tapahtui. Tarkkasilmäinen huomaa että en ole tiramisu-ihmisiä…

Waterhead_20150629_17_20_55_Pro

The delicious start to my holiday

Laskeutuminen määränpäähänkin on mukavampaa, jos vatsa ei kurni eikä nälkäkiukku vaani.

Waterhead_20150629_17_41_41_Pro

Kätevän ja nopean Heathrow Expressin ja metroretken jälkeen (ja siipan valitseman hotelliyöpymisen – josta ei nyt tässä sen enempää) hyppäsimme seuraavana helteisenä päivänä Kings Crossin asemalla Virgin Trainsin kyytiin kohti Oxenholmea ja järviseudun kansallispuistoa.

Matka sujui vauhdikkaasti. Etukäteen kuvittelin voivani kuvata maisemia ikkunoista, mutta junan vauhti piti huolen siitä että kuvata ei tarvinnutkaan.

Viimeisen välin puksutimme paikallisjunalla Windermereen, josta suhasimme taksilla kohteeseemme Windermere-järven rannalle.

Waterhead_20150630_16_14_40_Pro

The Waterhead Hotel – and our balcony

Perillä meitä odotti – tällä kertaa itse buukkaamani -(sillä varmuus on aina paras, ja parempi kuin epävarmuus)  majoitus The Waterhead -hotellin Luxury Double Lake View Roomissa – josta todellakin oli järvinäkymä. Ja jossa taisi myös olla koko hotellin ainoa parveke!

Waterhead_20150630_15_14_22_Pro

Joskus käy tuuri, enkä edes minä keksinyt hotellihuoneesta mitään huomautettavaa.

Waterhead_20150630_15_01_50_Pro

Kun olin vielä tilannut hotellihuoneseen suklaata, kuplivaa ja mansikoita – juhlimatta jäänyttä hääpäiväämme paikatakseni – voi todeta että majoittuminen sujui onnellisten tähtien alla.

Waterhead_20150630_15_50_57_Pro

Huoneemme ”Luxury Break” -hintaan sisältyi  aamiaisten ja yhden illallisen lisäksi risteily Windermere-järvellä, enkä todellakaan voi edes kuvitella parempaa päivää järviristeilyyn kuin tuo helteinen kesäkuun viimeinen!

Windermere on Englannin suurin järvi.  Se on 18 kilometriä pitkä, ja vettä on pohjoispäässään syvimmillään 67 metriä.

Waterhead_20150630_16_16_46_Pro

Waterhead_20150630_16_23_49_Pro

Waterhead_20150630_16_25_04_Pro

Waterhead_20150630_17_04_08_Pro__highres

Waterhead_20150630_17_13_34_Pro

Waterhead_20150630_17_15_29_Pro

Waterhead_20150701_16_31_08_Pro

Mitä muuta järviseudulla tehtiin kuin risteiltiin, sen kerron seuraavassa jutussa.

Waterhead_20150701_15_10_06_Pro

Waterheadissa oli muuten keksitty omaperäinen sovellus  ”Ei saa häiritä” -kyltille.

Pieni ”vahtikoira” jonka sai istua tönöttämään vantterasti oven ulkopuolelle.

”Do not Disturb”

Auringon laskettua mailleen ja illan tummetessa pikkukylän liikenne rauhoittui.

Hiljalleen myös rannan joutsenten ja niiden kanssa eläneen, reissussa rähjääntyneen hanhen iltatouhujen äänet hiljenivät, ja nukuimme makeasti kuin pienet porsaat – parvekkeen ikkunat auki.

Waterhead_20150630_22_01_39_Pro

  ♥

Kiitos mukanaolostasi!

Helsinki-Vantaalta Englannin Järviseudulle Amblesideen matkustettiin 30.6.2015

Retki Nimbus 305 -veneellä Tallinnaan tehtiin 4.-5.7.2016

Seuraathan retkiäni myös Facebookissa?

Lumiani jäljille pääsee myös Instagramissa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.