Karun kaunis Kökar

Kökar_Sandvik_20160803_19_28_38_Pro

Kökar on kaunis pieni saari jonne kauneutta ja rauhaa arvostavan, Ahvenanmaalle saaristolautoilla suuntaavan automatkailijan on pysähdyttävä vähintään yhdeksi yöksi.

Meidän piti pysähtyä yhdeksi yöksi, mutta jäimmekin kahdeksi.

Se todellakin kannatti, muutenkin kuin säästön vuoksi.

Säästöä tuleekin roimasti, sillä yhdensuuntainen matka asuntoautolla Manner-Ahvenanmaan Långnäsiin ilman Kökarin yöpymistä maksaisi sesonkiajalla 15/4–30/9 peräti 497 euroa, kun Kökarissa yöpyjä selviää 105 eurolla.

Kökar on Ahvenanmaan eteläisin kunta, kaunis pieni saari ja 250 ihmisen koti.

Kökar on kahden ja puolen tunnin lauttamatkan päässä Korppoon Galtbysta.

Kökarin nähtävyydet ottaa hyvin haltuun fillarilla – ja maastokengillä.

Ötterböten pronssikautinen hylkeenpyytäjien kylä

Aamulla muiden vielä nukkuessa, lähden nuorimmaisen noutajamme, käyttölinjaisen labradoripoika Yetin kanssa Karlbyn suuntaan, kohti Ötterböten pronssikautista hylkeenpyytäjien kylää ja Kalenin luontopolkua.

Reitille on tällä kertaa helppo löytää. Onhan tämä kenties saaren tärkein – tai ainakin vanhin – nähtävyys.

Kökar_Kalen_Otterböte_20160804_14_57_43_Pro

Kökar_Kalen_20160805_08_28_12_Pro

Kalliot ovat äkkivilkaisulla karuja, mutta tarkemmin katsoessa siellä kasvaakin kaikkea kaunista.

Kökar_Kalen_20160805_08_30_07_Pro

Kökar_Kalen_Otterböte_20160804_14_52_23_Pro

Polku on merkitty kallioon ja kiviin valkoisin maalatuin pistein, niitä on helppo seurata.

Kökar_Kalen_Otterböte_20160804_14_47_36_Pro

Kökar_Kalen_20160805_08_43_19_Pro

Kanervan kukintakin on parhaimmillaan.

Kökar_Kalen_20160805_08_34_53_Pro

Reitti sukeltaa katajien välistä metsikköön.

Kökar_Kalen_20160804_14_32_24_Pro

Kökar_Kalen_20160804_14_34_50_Pro

Pyyhimme ”Jeltsun” kanssa kävellessämme mukaamme kaikki yön aikana suurella vaivalla kudotut hämähäkinseitit.

Kökar_Kalen_Otterböte_20160804_14_46_15_Pro

Kökar_Kalen_Otterböte_20160804_14_42_51_Pro

Otterböten pronssikautisten asumusten pyöreät jäänteet näkyvät maassa selvästi. Niitä on löydetty täältä kaikkiaan yhdeksän.

Paikka on lämmin ja suojaisa. Kahden kallion välissä eivät merituulet paljon tuiverra. Tänne asettuivat Kökarin saaren ensimmäiset asukkaat, hylkeenpyytäjät, noin 1000 vuotta e.Kr.

Hylkeenpyytäjät keittivät hylkeenrasvasta traania, ja hakkasivat polttopuunhimossaan koko saaren täysin puuttomaksi ja asuinkelvottomaksi.

Nykyisin tälläkin paikalla kasvaa jo kauniita vanhoja tammia. Onneksi.

Otterbötestä polkua voi jatkaa kahteen suuntaan. Voi joko jatkaa kallioiden yli kaakkoon kohti Karlbytä, tai palata vähän matkaa takaisin päin ja suunnata lounaaseen kohti Kalenia. Valitsemme Kalenin.

Kalenin luontopolku

Nuori ja innokas koira löytää maasta paljon mielenkiintoisia hajuja.

Vähän matkaa kalliolla vaellettuamme törmäämme kukkivaan kihokkimättääseen.

Kökar_Kalen_20160805_08_58_15_Pro

Kökar_Kalen_20160805_08_58_37_Pro

Pienet kärpäset häiriköivät ympärillämme, enkä jaksa häirittynä keskittyä kunnolla pienten lihansyöjäkasvien kuvaamiseen.

Kökar_Kalen_20160805_09_00_39_Pro

Polku sukeltaa välillä rehevään kanervikkoon.

Olen onnellinen että jalassani on korkeavartiset maastokengät. Täällä jos missä vaanii Suomen luonnon vaarallisin otus, puutiainen.

Tiheässä metsikössä pitäisi olla sodanaikaisen venäläisten radioaseman jäänteet, mutta emme löydä niitä, ja meinaamme melkein hukata polun.

Onneksi näpsäkkä ”opaskoirani” löytää muiden aiemmin kulkeman, oikean reitin helposti.

Kökar_Kalen_20160805_09_07_45_Pro

Muutakin mielenkiintoista reitille osuu. Kaunis pieni jatulintarha keskellä kallionlakea.

Reitti kulkee myös sodanaikaisen, räjäytetyn tulenjohtobunkkerin jäänteiden läpi. Kasa murentunutta teräsbetonia ei kuitenkaan houkuta kuvaamaan.

Pian eteemme aukenee kaunis näköala merelle. Taidamme olla Kökarin korkeimmalla kohdalla.

Kökar_Kalen_20160805_09_18_57_Pro

Laskeutuminen kalliolta on jyrkkä. Onneksi nuori koira seuraa hienosti takanani, vetämättä.

Kökar_Kalen_20160805_09_21_54_Pro

Kivikossa joudumme asettelemaan jalkamme huolellisesti. Niin maastokengitetyt kuin tassutkin.

Kökar_Kalen_20160805_09_23_34_Pro

Maasto on hämmästyttävän vaihtelevaa. Kallioiden jälkeen polku pudottautuu taas rehevään metsikköön.

Ehdin hädin tuskin rekisteröidä puissa kiipeilevät kukkivat humalaköynnökset, ennen kuin jalat lähtevät alta.

Kökar_Kalen_20160805_09_27_25_Pro

Kostea alamäkeen viettävä kivi on yllättävän liukas. Pannutan huolella. Onneksi selässäni oleva päiväreppu suojaa päätä ja selkääni.

Vanhat uskolliset Meidlini taitavat tosiaan olla käyttöikänsä päässä.

Kökar_Kalen_20160805_09_34_46_Pro

Metsikkö muuttuu rantakallioksi, Ahvenanmeri tuoksuu ja kuuluu.

Kökar_Kalen_20160805_09_36_13_Pro

Vettä intohimoisesti rakastavan koirani on vaikea uskoa, että näissä mainingeissa ei nyt uida.

Kökar_Kalen_20160805_09_37_12_Pro

Reitti kulkee aivan meren rannan kallioiden päällä. Täälläkään en haluaisi olla sopimattomilla jalkineilla.

-Vaikka pitävät lenkkarit taitaisivat olla kuluneita maastokenkiäni paremmat.

Varmuuden vuoksi irrotan koiran joustavan hihnan vyötäröni vetovyöstä. Jospa räpylävarpaaseen iskeekin ylittämätön vedenhimo – ja se hyppää mereen – tai johonkin isoon kallionkoloon muodostuneeseen ”lätäkköön” – niin en halua joutua raahakkana perässä.

Kökar_Kalen_20160805_09_37_21_Pro

Olemme merivartioaseman vieressä. Polku lähtee palaamaan takaisin. Nousemme lopulta tienpiston päähän.

Vastaantulevat saksalaiset turistit saavat tarkkaavaisuuteni herpaantumaan, ja hukkaamme reitin.

Polku olisi varmaankin jatkanut matkaansa vielä hetken tien suuntaisesti kalliota pitkin, mutta meidän reissumme jatkuukin nyt hiekkatietä myöden.

Kökar_Kalen_20160804_17_50_48_Pro

Ripsin taas vaaleasta koirasta irti muutaman tumman paikkaansa etsivän puutiaisen. Onneksi erottuvat hyvin lähes valkoista, sileää turkkia vasten.

Juuri nyt suurinta onnea on vaalea labradori.

Omasta housunlahkeestanikin löytyy yksi pieni tumma punkki. On niitä vihulaisia täällä.

-Ja onhan niiden varalle yritetty parhaan mukaan varautuakin. Nähtäväksi jää minkälaisia pitkäaikaisvaikutuksia koiralle aiheuttaa sisäisesti vaikuttava Bravecto, omaa puutiaisaivotulehdusrokotetta on jo tehostettukin.

Kökar_20160805_10_05_23_Pro

Risteyksessä meitä tervehtii kaunis kukkiva ruusu.

Kökar_Sandvik_20160804_18_41_30_Pro

Ihan pian ollaankin jo ”kotiristeyksessämme”. Vuoden 2016 vierasvenesatamaksi äänestetyssä Sandvikissa.

Ja vaelluskaverini pääsee sileältä kalliolta hyvin ansaitulle uinnille ”Merikarhun” katveeseen.

Kökar_Sandvik_20160803_19_16_04_Pro

Sillä vieressä mereen viettävällä kalliolla pönöttää hieno vanha kuljetusalus Sjöbjörn.

Sjöbjörn_20160805_10_21_08_Pro

Kävelymatkaa tuli lähes 7 kilometriä, ja aikaa meni reilu puolitoista tuntia. Reittimme näet täältä.

Jos ei elämääni tällä retkellä kenties tullutkaan lisää päiviä, ainakin sain päivääni lisää elämää.

Rauhallisimmillaan ja kauneimmillaan luonto näyttäytyy omin jaloin liikkuvalle.

❤ ❤ ❤

Kiitos mukanaelostasi Ahvenanmaan Kökarilla!

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa.

Lumiani jäljille pääset myös Instagramissa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.