Joulupäivän ihana valo

Valokuvaus on valon kuvaamista. Käsivaralta ei säällisiä tuotoksia saa hämärässä aikaan, eikä salaman käyttö tule edes kyseeseen. Salama latistaa ja pilaa kaiken. Värit ja ihmisten ulkonäön, tunnelmasta puhumattakaan.

Kasavuoressa

Tänään pääsin pitkästä aikaa metsään. Aurinko paistoi ja pakkasta oli reilut 10 astetta. Puin molemmille koirille talvipompat päälle, niin 11-vuotiaalle vanhukselle kuin tytönhupakollekin.

Jos ihmisten kuolleisuus lisääntyy pakkasella, tuskin on lisälämmöstä eläimellekään haittaa. Eikä ollutkaan. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen molemmat nostelivat kylmettyneitä tassujaan ilmaan.

Joulupäivän auringonpaistetta

Omatkin käteni palelivat. Surkean ääreisverenkiertoni tehot eivät muutenkaan riitä pakkasella, saati kun pitää vähän väliä roplata kännykkää rintataskusta. Dokumentointia ei voi jättää tekemättä. – Kun ei taas tiedä milloin tämä valoilmiö seuraavan kerran suvaitsee näyttäytyä.

Kuka tietää jos tammikuusta tuleekin yhtä valoton ja paisteeton kuin surullisen kuuluisasta marraskuusta? Sitten voi palata näiden kuvien tunnelmiin ja todeta että hei, kyllähän meidän joulupäivänä kelpasi kun aurinko paistoi!

Varpu jouluaamuna

Mikä ihana valo!

Valo piristää. Valo parantaa. Valo rauhoittaa levottoman mielen ja antaa energiaa.

Metsäpolku auringonpaisteessa

Lähimetsä näyttää puhtaanvalkoisen ja kimmeltävän lumikuorrutteen alla auringonpaisteessa niin paljon kauniimmalta kuin tumman sateen syleilyssä.

Suorastaan vähän villiinnyin näiden kuvien kanssa. Liikaahan niitä on, mutta pitää testata kuinka monta kuvaa tänne voi ladata. Näemmä enemmän kuin tänään otin.

Lumihanki vastavalossa

Onneksemme talvipäivän seisaus on takana, nyt mennään kevättä kohti. Jokainen päivä on aavistuksen edellistä pidempi.

Nautitaan tästä puhtaasta valkeudesta ja valosta, ja toivotaan aurinkoa myös huomiselle!