Joulupäivän ihana valo

Valokuvaus on valon kuvaamista. Käsivaralta ei säällisiä tuotoksia saa hämärässä aikaan, eikä salaman käyttö tule edes kyseeseen. Salama latistaa ja pilaa kaiken. Värit ja ihmisten ulkonäön, tunnelmasta puhumattakaan.

© 2014 Johanna Suomela

© 2014 Johanna Suomela

Tänään pääsin pitkästä aikaa metsään. Aurinko paistoi ja pakkasta oli reilut 10 astetta. Puin molemmille koirille talvipompat päälle, niin 11-vuotiaalle vanhukselle kuin tytönhupakollekin. Jos ihmisten kuolleisuus lisääntyy pakkasella, tuskin on lisälämmöstä eläimellekään haittaa. Eikä ollutkaan. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen molemmat nostelivat kylmettyneitä tassujaan ilmaan.

© 2014 Johanna Suomela

© 2014 Johanna Suomela

Omatkin käteni palelivat. Surkean ääreisverenkiertoni tehot eivät muutenkaan riitä pakkasella, saati kun pitää vähän väliä roplata kännykkää rintataskusta. Dokumentointia ei voi jättää tekemättä. – Kun ei taas tiedä milloin tämä valoilmiö seuraavan kerran suvaitsee näyttäytyä. Kuka tietää jos tammikuusta tuleekin yhtä valoton ja paisteeton kuin surullisen kuuluisasta marraskuusta? Sitten voi palata näiden kuvien tunnelmiin ja todeta että hei, kyllähän meidän joulupäivänä kelpasi kun aurinko paistoi.

© 2014 Johanna Suomela

© 2014 Johanna Suomela

Mikä ihana valo. Valo piristää. Valo parantaa. Valo rauhoittaa levottoman mielen ja antaa energiaa.

© 2014 Johanna Suomela

© 2014 Johanna Suomela

Lähimetsä näyttää puhtaanvalkoisen ja kimmeltävän lumikuorrutteen alla auringonpaisteessa niin paljon kauniimmalta kuin tumman sateen syleilyssä. Suorastaan vähän villiinnyin näiden kuvien kanssa. Liikaahan niitä on, mutta pitää testata kuinka monta artikkelikuvaa tänne voi ladata. Näemmä enemmän kuin tänään.

© 2014 Johanna Suomela

© 2014 Johanna Suomela

Onneksemme talvipäivän seisaus on takana, nyt mennään kevättä kohti. Jokainen päivä on aavistuksen edellistä pidempi.

Nautitaan tästä puhtaasta valkeudesta ja valosta, ja toivotaan aurinkoa myös huomiselle!