Mustion Linnan lumoissa

Mustio_20151212_15_15_56_Pro

Vanha kaunis kujanne

Kun on syntynyt lähellä joulua – tai uuttavuotta – sydäntalven synkässä miilussa ei aina (suoraan sanottuna juuri koskaan) tahdo oikein löytyä juhlafiilistä.

”Hei! Kymmenen päivää jouluaattoon, nyt bileet pystyyn!” Tai: ”Hei! Kymmenen päivää uudenvuodenaatosta, eiköhän poksauteta kuplivat sille!”

Märkä ja pimeä marras-joulukuu oli jälleen vaatinut veronsa. Väsytti eikä talven tulo tuntunut edistyvän lainkaan. Tällä kertaa synttäreitä ei kuitenkaan sivuutettu  pelkällä suklaakakutuksella.

Pakkasimme laukut ja koirat autoon, ja teleporttasimme itsemme sadesumuisessa säässä 65 kilometrin päähän kotipihasta, läntiselle Uudellemaalle. Synttärisankari  ei tosin autoon istuessaan tiennyt määränpäätä. Käytännöllinen luonteeni ei aina tue romanttisia tekoja. Tällä kertaa tein parhaani.

Aina ei ole aikaa eikä rahaakaan ulkomaanreissuihin – mutta onneksi Mustion Linna on lähellä.

Vajaa tunti ja olimme keskellä sumuista linnan puistoa, jonka tunnelma auringon hennon häivähdyksen jossain kaukana juuri laskiessa, muistutti paikoin Sormusten Herran kuvauspaikkaa.

Mustio_20151212_15_18_13_Pro

Muotopuutarha kokoustilan ja Linnankrouvin välissä

Olimme käyneet Mustion Linnassa joskus yli 10 vuotta aiemmin. Juniori taittoi tuolloin vielä matkaa lastenrattaissa. Kuuntelimme silloin museokierroksella oppaan mukaansatempaavat tarinat linnan historiasta, ja kävimme viehättävässä Linnankrouvissa syömässä. Ihailimme myös Mustionjoen ylle kurottavaa Merlinin tornia.

Haaveilimme että siellä olisi joskus hieno majoittua.

Mustio_20151212_15_21_46_Pro

Goottilainen talli – nykyisin kokoustila

Ohittaessamme kokoustilana nykyisin toimivan goottilaisen tallin, kuului jo arvailuja majoituskohteesta. – Olihan se jännää itsellenikin, kymmenen vuoden takaa ei juuri majoitustilojen – eikä edes vastaanoton sijaintia, voinut mitenkään muistaa.

Mustio_20151212_15_38_16_Pro

Silta Linnan krouvista Mustionjoen toiselle puolelle

Respa löytyi Linnankrouvin päädystä, ja majoitustila kivenheiton päästä Mustionjoen toiselta penkalta. Se on se Merlinin torni!

Koska milloinkaan ei voi tietää milloin elämä yllättää.  Milloin painaa oven viimeisen kerran takanaan kiinni.

Siksi pitää elää nytku. Ja juhlia kun on aihetta ja mahdollisuus. Ei sitku.

Mustio_20151212_15_48_32_Pro

Kaksikerroksisessa sviitissä odotti etukäteen tilaamani pullo kuohuviiniä jäähdyttimessä, suklaata ja punainen ruusu.

Mustio_20151212_15_44_37_Pro

Pragmaatikko harvoin kykenee kovin romanttisiin suorituksiin, mutta nyt luontoäitikin tuntui olevan puolellani.

Sumuinen ilma Mustionjoen päällä värjäytyi hennon vaaleanpunaiseksi.

Mustio_20151212_15_43_02_Pro

Mustio_20151212_16_03_59_Pro

Olen ennenkin tuskaillut kuinka vähän Suomessa voi talvikuukausina olla valoa. – Mutta silloin harvoin kun tuo puolitunnistamaton ja unohtunut valoilmiö pilkahtaa – se korvaa korkojen kera sen pitkän ja pimeän yön joka alkaa lokakuussa ja jatkuu maaliskuulle. Hauras talviaurinko oli juuri laskemassa mailleen neliväripainoksena, ja sitä halusin seurata ulkoa. Onneksi Merlinin tornissa oli myös joen päälle rakennettu kapea terassi!

Se oli ilman pakastumisen vuoksi joesta nousseen kosteuden vuoksi iljanteisen liukas, mutta jokeen solahtamisen uhallakin halusin istua ulkona pienen hetken.

Mustio_20151212_16_16_43_Pro

Terassi pimeän laskeuduttua

Oli ilahduttava huomata, että orastavasta talven tulosta huolimatta terassilla oli vielä tuolit joille ulkoilmaihmisen oli hyvä istua.

Mustio_20151212_16_23_24_Pro

Mustio_20151212_16_21_53_Pro

Sisällä oli kaikki tarpeellinen. Harvinaista kyllä, myös kynttilöitä, jotka ilahtuneena heti sytytin.

Yläkerrassa odotti mukava vuode jokinäkymin. Myös kylpyhuone sijaitsi yläkerrassa, 22 puuporrasaskelman kipuamisen päässä.

Mustio_20151212_19_20_10_Pro

Linna jouluvalaistuksessa

Kuohuviinin ja suklaan lisäksi ohjelmaamme kuului juhlaillallinen Linnankrouvissa.

Istuimme Linnankrouvin takkatulen leppeässä lämmössä ja nautimme illallisen, joka vei kielen mennessään. Suotta ei Linnankrouvi ollut päässyt White Guide Nordicin Suomen parhaiden ravintoloiden listauksessa sijalle yksitoista!

MustioInstagramCapture_a562d479-9381-42bb-849c-ff3a55dd9de6

Maistelumenu ja maisteluviinit. Hik!

MustioInstagramCapture_d692aff6-2766-4654-aea9-a6c3ce00f0a0

Ensimmäinen annos. Tämän jälkeen Lumia unohtui pöydälle.

MustioInstagramCapture_fb50e7b4-2a8b-4775-a8e5-43eb6ad16c0a

Mustio_20151212_19_32_43_Pro

Linnankrouvin lähituottajat. Suonenjoelle taitaa kuitenkin olla matkaa ne vähän reilummat 200 kilometriä…

Herkullisen illallisen jälkeen, varovaisesti, lähes hiipimällä, ylitimme joen yli johtavan, joesta nousevassa kosteudessa jäätyneen betonisen sillan ja palasimme Merliinin torniin. Puimme merinovillat ylle ja ulkoilutimme otsalampun valossa koirat, kerrankin kovin erilaisissa maisemissa kuin normilauantaina.

Vaihtelu näytti virkistävän myös Wanhaa Sotaratsua, jolla tuntui olevan kuutosvaihde päällä silkasta vaihtelun ilosta. 12-vuotiaan harmaapartaisen koiravanhuksen mielestä kukkaniityn jäniksenpapanatkin näyttivät maistuvan erilaisilta kuin kotopuolessa.

Mustio_20151213_10_23_03_Pro

Hyvinnukutun yön jälkeen, suoraan aamiaispöydästä, tein pienen valokuvakierroksen linnan puutarhassa. Kävelin myös korkolinilkkurit jalassa lummepolun iljanteisen laiturireitin.

Mustio_20151213_10_22_36_Pro

Lyhyt mutta äärettömän liukas matka veti lähes vertoja Titliksen korkean paikan riippusiltakävelylle. Epämukavia molemmat, mutta kovin eri tavalla. Hämmästyttävää miten pelkällä väärällä kenkävalinnalla voi aamukävelyn jännitysmomentin kohottaa toiseen potenssiin!

Mustio_20151213_10_10_56_Pro

Linna joulukuun päivänvalossa

Mustio_20151213_10_51_06_Pro

Sorvarinpensaan kukkaloistoa joulukuun harmaudessa.

Mustio_20151213_10_46_06_Pro

Pikkutupa. Myös tänne hyvinkäyttäytyvät koirat ovat tervetulleita!

Kotiinviemisinä  Linnanpuodin herkkujen lisäksi opimme,  että virkistävän ja elämyksellisen vuorokauden voi viettää ihan lähiseudullakin. Kotimaassamme on paljon tutustumisretken arvoista kauneutta.

Miten helppoa olikaan ottaa nelijalkaiset perheenjäsenet mukaan ja ajaa suoraan perille, kurvaamatta mennen tullen koirahoitolan kautta!

Sillä totta on, että ilman nelijalkaisille perheenjäsenillemme sallittua majoitusta emme olisi Mustioon vieläkään uudelleen löytäneet. Emme vaikka kesäisillä Tammisaaren mökkimatkoilla suhautamme Mustion risteyksen ohi.

Tällaisia elämyksellisiä, arjen katkaisevia minilomia toivon tämän onnistuneen kokemuksen jälkeen elämääni lisää.

Ja mikä tärkeintä, myös Herra 47 oli tyytyväinen synttäriyllätykseensä.

Aivan erityinen kiitos Mustion Linnalle siitä, että koiranomistajatkin ovat heille asiakkaita, ja hyvinkäyttäytyvät koiratkin tervetulleita. Kiitos!

Lisää tietoa linnan historiasta ja kauniita kesäisiä kuvia puutarhasta:  Anna-lehden juttu Mustion linnasta löytyy täältä.

Mitä kaikkea muuta ihanaa löytyy Länsi-Uudeltamaalta? Kurkista Visit South Coast Finlandin monipuolisen sivuston hyvät vinkit tästä linkistä.

Kiitos että kävit kanssani Mustion Linnassa! ❤

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.