Valtavaaran huiputus

valtavaaran_huiputus_20160612_15_58_59_pro

Viime talvena kävimme kartoittamassa mitä kaikkea muuta Rukan henkeäsalpaavissa tykkylumimaisemissa voi tehdä kuin pöllyttää puuteria tai pörrätä baareissa.

Kuusamon talvinen luonto lumosi. Oli pakko palata kesäkuussa.

Katsastamme Kuusamon korkeimman vaaran huipulle vievän, upeita maisemia tarjoilevan reitin, Valtavaaran huiputuksen. Reitin lähtöpiste on Rukan keskustassa.

Upean ja maastoltaan vaihtelevan reitin pituus on vain kuusi kilometriä, ja kohtuullisen suurista korkeuseroistaan huolimatta se on suhteellisen helppokulkuinen. Valtavaara tarjoaa luontoelämyksiä monen kuntoisille – ja varusteisille.

Vanha liikkujan viisaus toimii täällä. Tällä reitillä ”ei matka tapa, vaan liian kova vauhti”. On kuitenkin hyvä tietää, että Valtavaara on Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta. Vaara kurottautuu 492 metrin korkeuteen. Huonokuntoinen joutuu pitämään hengähdystaukoja vaaran laelle noustessaan, mutta tällä reitillä pysähtely ei ole lainkaan hassumpi ajatus.

– Etenkin jos muistaa samalla ihailla ympärillä avautuvia maisemia.

valtavaaran_huiputus_20160612_13_43_44_pro

Kun reitin kiertää myötäpäivään, saa jo alun nousuissa hyvät alkulämmöt.

Saaruan parkkipaikalta ylöspäin noustessaan pääsee ensin askeltamaan puuportaita, sitten juurakkoista rinnettä.

valtavaaran_huiputus_20160612_13_47_42_pro

Enimmäkseen reitti on kuitenkin leveää, päällystettyä, helppokulkuista polkua.

valtavaaran_huiputus_20160612_13_54_44_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_13_57_41_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_14_05_34_pro

Heti ensimmäiseltä kunnon näköalapaikalta bongaamme Vuosselijärven, jonka rannalla majoitumme hyvin varustellussa kelohuvilassa.

valtavaaran_huiputus_20160612_14_09_08_pro

Toiseenkin suuntaan maisemat alkavat hivellä maisemaonnellisen sielua.

valtavaaran_huiputus_20160612_14_11_08_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_14_33_58_pro

Reittiä myötäpäivään kiertäessä kulkija saa nousta Valtavaaran kylkeen koverrettuja ”portaita”. Nousen tälläisessa maastossa aina mieluummin ylöspäin kuin laskeudun alaspäin. Ylöspäin kiivetessä ei voi liukastua. (Yksi nilkkamurtuma on yhteen elämään tarpeeksi.)

valtavaaran_huiputus_20160612_14_34_35_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_14_35_02_pro-2

valtavaaran_huiputus_20160612_14_46_37_pro

Valtavaaran huipulla pidämme virkistystauon. Muitakin retkeilijöitä on liikkeellä, mutta ei ruuhkaksi asti.

Vaaran huipun pikkuruinen, kamiinalla varustettu päivätupa, on alunperin rakennettu palovartijan majaksi.

valtavaaran_huiputus_20160612_14_49_00_pro

Täällä myös mukana oleville retkeilykoirille tarjoillaan vettä – vaikka ne kävivätkin uimassa ja juomatauolla jo matkan varrella, Valtavaaranlammella. Lammen rannalta olisi löytynyt ensimmäinen taukopaikkakin, laavu.

valtavaaran_huiputus_20160612_14_46_16_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_14_46_59_pro

Valtavaaran laelta aukeavat upeat, avarat näkymät joka suuntaan. Kyllä täältä on kelvannut palovartijan tähystellä!

valtavaaran_huiputus_20160612_14_47_32_pro

Olemme maisemista niin tohkeissamme, että tauon jälkeen lähdemme epähuomiossa väärään suuntaan.

valtavaaran_huiputus_20160612_14_53_04_pro

Lähdemme jatkamaan Karhunkierroksen reittiä pohjoiseen, Suolammen suuntaan, kun Valtavaaran laelta, päivätuvan takaa, olisi pitänyt kääntyä itään.

valtavaaran_huiputus_20160612_15_01_55_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_15_04_59_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_15_08_08_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_15_10_38_pro

Maisemat ovat niin kyllä niin komeita, että mikäs tässä olisi jatkaessa! Jalat veisivät mielellään Karhunkierrokselle, mutta sen aika ei ole nyt.

Pienen kännykkäkartan tarkastelun jälkeen käännymme kuitenkin takaisin. Aina pitäisi olla kunnon kartta mukana! Nolottaa tunnustaa että nyt meillä ei ole. Tänään on helposti varaa tähän puolen tunnin ketunlenkkiin, väsyneenä tai huonossa säässä tuonkin matkan olisi mieluiten taivaltanut oikeaan suuntaan.

valtavaaran_huiputus_20160612_15_20_41_pro

Kiipeämme takaisin Valtavaaralle. Päivätuvan kulmalta käännymme tällä kertaa oikeaan suuntaan. Miten saatoimmekaan jättää ison ja aika huomiota herättävän opasteen huomiotta?

Muutaman sadan metrin päässä Valtavaaran laelta odottaa taukopaikka. – Ja millainen! On toiletti…

valtavaaran_huiputus_20160612_15_30_30_pro

…Ja on laattalattiainen luksuskota. Keskellä kotaa nälkäisiä ja viluisia kulkijoita odottaa kodan sydän, kotakeittiö.

valtavaaran_huiputus_20160612_15_31_24_pro

Täällä kelpaisi tulistella ja viivähtää pidempäänkin, mutta me jatkamme hyvävoimaisina matkaamme.

Reitti jatkaa laskuaan alaspäin. Leveää polkua kulkee rallatellen, matka taittuu kuin itsestään.

valtavaaran_huiputus_20160612_15_33_11_pro

Kauniit vanhat puut todistavat matkaamme.

valtavaaran_huiputus_20160612_15_39_39_pro

Alkukesän tuore vihreys hehkuu pilvipoutaisessa säässä.

Pitkospuut kielivät että edelläni poikien kanssa kulkevat räpylävarpaamme ovat etevästi löytäneet kosteutta reitin varrelta.

valtavaaran_huiputus_20160612_15_44_30_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_15_48_37_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_15_46_44_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_15_58_59_pro

Metsä ympärillämme on upea.

valtavaaran_huiputus_20160612_16_00_25_pro

Mutta reitti tarjoaa vielä lisää silmänruokaa, hienon pitkospuuosuuden. Pitkospuut ovat kiehtovia. Ne ovat niin helppoja.

Pitkospuureitillä voi huolettomasti vaipua vaikka kuinka syvälle omiin ajatuksiinsa, eikä reitiltä voi eksyä.

valtavaaran_huiputus_20160612_16_01_06_pro
Joku muu on miettinyt puolestasi minne jalkasi asetat.

valtavaaran_huiputus_20160612_16_01_36_pro

Siitäkö johtunee että menetän täysin kuvauskontrollini pitkospuilla kävellessäni?Vauhtini hiipuu ja väijyn alati kuvauskulmia edestäni ja selkäni takaa. Ikään kuin pitkospuukuvia ei muka voisi olla koskaan liikaa. Voi.

valtavaaran_huiputus_20160612_16_02_23_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_16_02_53_pro

valtavaaran_huiputus_20160612_16_06_31_pro

Lyhyt pitkospuuosuus päättyy, ja polku sukeltaa jyrkemmin alamäkeen. Keskityn kuvaamisen asemesta kiristämään vauhtiani, ja saan etujoukot kiinni.

valtavaaran_huiputus_20160612_16_07_37_pro

Humpsahdamme puoliyllättäen takaisin Saaruan parkkipaikalle.

Olipa upea reitti. Tällaisia maisemia lisää, kiitos!

Ja kyllähän niitä nähdäänkin. Muutaman päivän kuluttua kävelen Oulangan Kansallispuiston Pienen Karhunkierroksen ensimmäisen kerran elämässäni. – Ja heti seuraavana päivänä uudelleen – toisin päin.

Valtavaara huiputettiin 12.6.2016.

Lisää tietoa Valtavaaran alueen upeista vaellusreiteistä löydät täältä.

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Kaikki kuvat ovat minun, ellei toisin ole mainittu. Ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.