Kiutaköngäs paukkupakkasessa

Kuusamossa matkaileva luonnonystävä ei voi ainakaan hyvällä omalla tunnolla jättää väliin Kiutakongästä. Etenkin kun kohde sijaitsee lähellä tietä ja vain kilometrin päässä Oulangan luontokeskuksesta.

Kuusamossa vietetyn talviloman tammikuinen paukkupakkaspäivä on kuin tehty pienelle ulkoilupyrähdykselle.

Tallautuneen lumen ja jään liukastamilla portailla olen jälleen kerran enemmän kuin onnellinen nastakengistäni. Suomen talvessa liikkuva ja ulkoileva ihminen ei todellakaan voi parempaa sijoitusta terveytensä ja hyvinvointinsa eteen tehdä!

Ja kun ulkoillessa ei tarvitse liukkaissakaan paikoissa jännittää pystyssä pysymistä, voi keskittyä nauttimaan maisemista ja talvisen luonnon kauneudesta.

-Tai keskittyä ja keskittyä. Vaikka liikumme ripeästi, alkaa takalistoni jäätyä. Markkinoiden paksuimmista merinovillakalsareista ja toppahousuista huolimatta.

Otan välillä juoksupyrähdyksiä, joilla ei kuitenkaan ole mainittavampaa lämmittävää vaikutusta. Eikä se ole mikään ihme. Pakkasta on jälleen parahultaiset 28,4 astetta.

Kovin suurena yllätyksenä ei siis tule, että Kuusamon kuuluisa ikiliikkuja on saanut paikoitellen paksun jääkuorrutuksen.

Kosken kuohut ovat kasvattaneet kallioon jääpiikkejä. Kovalla pakkasella on uskomaton voima.

Punertavat kalliot tuntuvat kuin hohtavan pilvipoutaisen, siniharmaan talvipäivän vähäisessä keskipäivän valossa.

Kiutaköngäs tarjoilee tammikuussa liikkuvalle luonnon ystävälle yksityisnäytöksen. Kukaan muu ei ole tänään uskaltautunut tämän jäätävän kauniin talvispektaakkelin ääreen.

Kuvaan haltioituneena, en ole koskaan aiemmin nähnyt näin kaunista huurrekuorrutettua maisemaa.

Ellei sormiani kipristelisi jo kipeästi, en malttaisi lähteä.

Pakkanen pakottaa palelevan liikeelle. On palattava takaisin lähtöpisteeseen.

Ohitamme polkujen risteyksen, josta lähtevät Könkään keino – ja Hiiden hurmos -rengasreitit. Tässä kohden reitit näyttävät helppokulkuisilta, mutta lunta on maastossa puolisen metriä. Viisain talviretkeilijä lähtee reiteille vain lumikengitettynä.

En malttaisi jättää tätä maisemaa. Etsin kuvattavaksi yksityiskohtia, ja merkkejä jokirannan vakituisista asukkaista.

Maisemaan pysähdellessä luonto paljastaa salaisuuksiaan. Joen penkalla näyttäisi olevan todistusainestoa Herra Saukon pyllymäen laskusta.

Kitkajoen Pakkasherran ja Oulangan Lumikuningattaren yhteistyö on ollut hedelmällistä. Tämän kahden kilometrin mittaisen pakkaskävelyn anti pysyy mielessä pitkään.

Jos liikut Oulangan luontokeskuksen suunnalla, suosittelen käyntiä Kiutakönkäällä. Erityisesti suosittelen Kiutakönkään kävelyä talvella.

Tällaisia luontoelämyksia ei voi kokea kotisohvalla.

Kiutakönkään huurrekuorrutettu luontoelämys on sekä viilentyneen takaliston, että kylmässä kipristelleiden sormien arvoinen. 

Oulangan luontokeskuksen aukioloajat ja muuta lisätietoa löydät täältä.

Päivänvalon aikaan voit kurkistaa Kiutakönkäälle myös virtuaalisesti. Linkki webbikameraan on tässä.

Jos haluat päästä Kiutakönkään tunnelmiin, kuuntele Anssi Tikanmäen kaunis instrumentaalikappale, Kiutaköngäs.

Kiutaköngäs ilmestyi 1981 ”Maisemakuvia Suomesta” -levyllä, joka ylitti vuonna 2016 ensimmäisenä ja viimeisenä suomalaisena instrumentaalilevynä kultalevyrajan 25.000 . Siis ihan vinyylilevynä!

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos että luit ❤

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit