Suomen talvi, etenkin täällä etelässä, on pahamaineisen pitkä ja pimeä. Kaikki kaunis ja tunnelmallinen lisävalo on enemmän kuin tervetullutta. Lux Helsinki -valokarnevaalista on täällä etelässä saatu nauttia jo kymmenen vuotta. Tapahtuma alkaa repeillä liitoksissaan, niin suosittu se jo on. Oli siis jo aika viedä valoa pohjoisemmas. Maailman pohjoisin valotapahtuma, Kuusamon ensimmäinen Polar Night Light Festival avattiin Rukalla tammikuussa 2017.
Vaikken todellakaan ole mikään hissijonoissa viihtyvä alppihiihtoihminen, on Rukasta tullut suosikkihiihtokeskukseni. Sillä Rukalla on jotain, mitä muilla hiihtokeskuksilla ei. Oulangan kansallispuisto.
Riisitunturin kansallispuistokin on lähellä, mutta se on vielä kokematthttp://www.luontoon.fi/oulankaa.
Viime vuoden tammikuussa Ruka oli maailman pohjoisimman valotapahtuman, Polar Night Light Festivalin näyttämönä.
Valoteoksia oli ripoteltu ympäri Rukan kylää, ja rinteet kylpivät väreissä.
Valaistut jääveistokset olivat erityisen kiehtovia.
Kuusamon vesitornissa olisi myös ollut nähtävänä valotaidetta, mutta ilman omaa autoa Rukalle matkanneena sen näkeminen jäi haaveeksi. Jos Rukalta olisi voinut vuokrata auton, olisin ensin ajaa posottanut päivänvalon ajaksi lumikenkäilemään Riisitunturille tai Oulankaan, ja pimeän pudottua iltapäivällä Kuusamon keskustaan valoja ihailemaan. Mutta koska lähin autonvuokrausmahdollisuus olisi ollut Kuusamossa, jäivät molemmat retket tekemättä. Pahus.
Polar Night Light Festival 2.0.
Vesitorni on osa valofestivaaleja tänäkin vuonna. Lisäksi jo useana vuonna Lux Helsingissä nähdyt, monelle Luxin vakikävijälle jo tutuksi tulleet lyhdyt, on ripustettu kuusamolaisten iloksi Oulangantielle.
Ensimmäisestä vuodestaan valofestivaali on laajentunut ja monipuolistunut. Tänä vuonna on myös oivallettu, että festivaalivalot ja teokset pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun liikkeiden valomainokset sammutetaan.
Lux Helsingin katsojaruuhkissa pusertunutta hiihtokansaa ilahduttanee tieto, että Kuusamossa ja Rukalla festarit kestävät paljon pidempään kuin Helsingissä. Pohjoisen valofestivaalit alkoivat 20.1. ja ne jatkuvat peräti 4.2. saakka.
Keinovalolla on kiistattomat hyötynsä. Pohjoisen valofestarit tuovat pohjolan pitkiin öihin taidetta ja elämyksellisyyttä.
Sähkövalolla luodaan tunnelmaa ja turvallisuutta, katkaistaan kaamos, ja selätetään pimeys.
Mutta silti kauneinta on talvisen luonnon valo.
Hetket juuri ennen auringonnousua, ja vähän auringonlaskun jälkeen.
Juuri sellaiset hetket kuin tämä.
Näkymä Rukan Mastonhuipulta Valtavaaran suuntaan auringon laskun jälkeen
Järjestyksessään toinen Polar Night Light Festival Kuusamossa ja Rukalla 20.1.–4.2.2018. (Tämän jutun Rukankylän kuvat ovat tammikuulta 2017)
Lisätietoa valofestivaalista ja teoksista löydät tapahtuman kotisivulta täältä.
Rukan omilla virallisilla sivuilla on myös ajankohtaista tietoa tapahtumista, sinne pääset täältä.
Jos kaipaat talvilomaasi muutakin kuin hiihtokeskuselämää, Oulangan kansallispuiston sivuilta täältä löydät vaihtoehtoisia tapoja viettää talvipäivä.
Kuten vaikka lumikenkäillen Pienen karhunkierroksen maisemissa, koskia ihaillen ja tulistellen. Tai melkein umpeen jäätynyttä Kiutaköngästä ihmetellen.
∞
Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?
Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.
Kiitos ruudun sille puolelle että luit!
Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:
Facebook | Instagram | Twitter | Blogit
MAISEMAONNELLINEN 
Oi toi auringonlaskukuva… ❤
Rukalla on oltu kesällä ja talvella ja lähistöllä on tosiaan kaikenlaista nähtävää. Riisitunturissa käytiin viime kesänä ekaa kertaa ja mietin, että se olisi varmasti hieno talviaikaankin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Nuo Rukan pakkaspäivien auringonlaskut ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi sieluni sopukoihin ❤ Onneksi niistä on myös ihan "muutama" valokuva tallessa. Muistan kyllä kuinka sormet paleltuivat kännykkää sormeillessa, mutta oli kyllä sen arvoista.
Riisitunturilta on somessa ollut tosi kauniita tykkylumipuukuvia tänä vuonna, harmittaa että minulla on se vielä kokematta. Se ei taida olla kovin iso kansallispuisto, mutta ilmeisesti aika paljon Oulankaa rauhallisempi?
TykkääTykkää
”Mutta silti kauneinta on talvisen luonnon valo. Hetket juuri ennen auringonnousua, ja vähän auringonlaskun jälkeen.” Olen tästä aivan samaa mieltä, ja jotenkin en osaa edes erityisesti innostua näistä valotapahtumista. Mutta oi että minä rakastan näitä sinun Oulanka-postauksiasi <3. Ja nyt menen uudestaan lukemaan tarinasi Kiutakönkäästä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Heidi ❤ Juuri näin. Toisaalta onhan hyvä, että heille, jotka eivät ole vielä liittyneet meidän auringonlaskua/nousua arvostavien luonnonystävien joukkoon, on jotain mitä kokea ulkosalla.
Oulanka on ihana. Tuli itsellekin hirmuinen ikävä sinne kauneuden ja kunnon talven keskelle kun kävin näitä kuvia ja Oulangan talvijuttuja läpi. Teille tulee niin ihana loma – ellei sada kaatamalla vettä. Ja se on kyllä tuolla tosi epätodennäköistä helmikuussa, päinvastoin kuin täällä etelässä…
TykkääLiked by 1 henkilö
Tästä tuli mieleeni se, kun muutama viikko sitten kävin kahvilla Sallan poropuistossa ja juttelin henkilökunnan kanssa. Heillä otetaan ilo irti kaamoksesta, järjestetään mm. Ilman keinovaloa -retkiä pimeän aikaan. Poropuiston emäntä kertoi, kuinka jännittävää sekin voi olla kaupunkilaiselle, vieraat usein pulputtavat alkuun hermostuksissaan ja lopulta hiljenevät ihailemaan lumen hohtoa, tähtitaivasta ja joskus bonuksena revontuliakin. Minusta on jotenkin hienoa, että nykyään osataan hyödyntää sitä mitä tuolla riittää eli pimeyttä ja hiljaisuutta.
Ja tuo auringonlaskukuva on muuten aivan häikäisevän kaunis!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Marja 🙂
Tuo on hienoa. Niin monessa paikassa ympäristö on kuorrutettu valosaasteella, että täydellinen pimeys on omanlaistaan luksusta. Eihän niitä revontuliakaan voi kunnolla nähdä jos keinovalaistus loimottaa häiriten, puhumattakaan tähtien ihailusta – saati linnunradan kuvaamisesta!
Toisaalta tuolla rinteessä pitää olla valaistus etteivät ihmiset laske toisiinsa pahki, joten rinneympäristöt ovat tuossa suhteessa joka tapauksessa ”menetettyjä” luontoympäristöjä. Luonto on parasta koskemattomana, ei vihreänä asvalttina golfkentällä – eikä puista parturoituina rinteinä.
TykkääTykkää