Koskikelluntaa Kiveskoskella

Kellunta_20160111_12_21_40_ProMitä tehdään Kuusamossa kun pakkanen hipoo kolmeakymmentä? Lähdetään koskeen kellumaan!

Kellunta_20160111_11_37_15_ProLähdettyämme Rukalta, pysähdymme pienen ajomatkan jälkeen Kemijärvelle vievän tien varren levähdyspaikalle. Olemme Kiveskoskella.

Kelkkailuhaalareiden päälle puetut, vyötärölle automatkan ajaksi hihoistaan solmitut kelluntapuvut vedetään ylös ja vetoketjut kiskotaan kiinni. Erittäin tilavat kumisaappaat on integroitu asuun. Päähän vedetään tiukka neopreenistä tehty  kypärähuppu, ja jo valmiiksi kohmeiset kädet tungetaan neopreenihanskoihin.

Kun päähän vielä kiinnitetään kypärä, ja koko komeus kruunataan kelluntaliivillä, alkaa paketti olla valmis.

Tunnen itseni Michelin-ukoksi.

Kellunta_20160111_12_10_51_ProRukapalvelun eräopas Sami antaa hyvät ja jämäkät ohjeet. Ainakaan meidän kaikkien neljän ei pidä yrittää laistaa niistä yhtä aikaa, sillä muuten joku meistä saattaa tahtomattaan jatkaa matkaansa sovitun rantautumispaikan jälkeen – kohti Venäjän rajaa.

Kellunta_20160111_12_57_40_Pro

Kaakerramme jäykissä kelluntapuvuissamme jonossa metsäpolkua yläjuoksuun.

Kosken rannan puut on tönkkökuorrutettu paksulla kuuralla.

On äärimmäisen kaunista.

Kellunta_20160111_12_22_32_ProKahlaamme yksi kerrallaan varoen veteen. Veden paine puristaa.

Yllättävän nopeasti virta tempaisee mukaansa. Sitä on mahdoton vastustaa. Miksi pitäisikään? Otamme ohjeistetun asennon ja nostamme kädet ilmaan suojataksemme niitä kastumiselta toistaiseksi.

Kellunta_20160111_12_21_31_Pro

On hiljaista. Melkein äänetöntä.

Virtaava vesi on korkealla, ja pitää vain pientä ääntä.

Kellunta_20160111_12_11_12_Pro28 asteen pakkasessa höyrystyvä vesi heikentää näkyvyyttä.

Tunnelma on unenomainen.

Kellunta_20160111_12_11_27_Pro

Koskikarat pulahtevat virran reunoilta veteen. 

Niitä katsellessa mieli rentoutuu.

Ne eivät tunnu juuri välittävän hiljaisista ajelehtijoista.

Kellunta_20160111_12_12_03_Pro

Väistyvät vasta aivan läheltä.

Kellunta_20160111_12_14_41_Pro

Saan pohjakosketuksen vain kerran. Pyrstöni osuu pehmeästi kiveen.

Kerran ajaudun hipaisemaan jään reunaa – yrittäessäni varmistua etten varmasti missaa maihinnousukohtaa.

Kellunta_20160111_12_14_54_Pro

Onneksi ensimmäisenä kellunut opas auttaa maihinnousussa ottamalla meistä vuorollaan tukevan otteen ja auttamalla jaloilleen.

Rohkelikot eivät pelkää käsiensä jäätymistä, vaan tarttuvat tilaisuuteen ja lähtevät hymyssäsuin toiselle kellunnalle. Ja vielä kolmannelle.

Minulle ääreisverenkierrottomalle riittää kerta, sormissanikin on vielä tunto tallella.

Kellunta_20160111_12_07_20_ProKelluntapukujen vetoketjut jäätyvät nopeasti. Onneksi autolla odottava Erkki auttaa pukujen riisumisessa.

Auton takahutlaarista vaihdetaan jalkaan lämpimät kelkkailukengät.

Ja suunnataan takaisin rantaan.

Kellunta_20160111_12_44_44_Pro

Läheisellä kodalla odottaa avotuli. Ja kahvit, ruisleivät ja makkarat.

Kahvimaito meinaa jäätyä tölkkiinsä. Ei haittaa. Miten ulkona kaikki maistuukin niin hyvältä?

Kellunta_20160111_12_29_01_Pro

En malta jäädä tulen lämpöön. Jäätävää kauneutta on saatava talteen tulevan kesän helteille.

Kellunta_20160111_12_20_24_Pro

Palaan yläjuoksulle. Vain vaivoin erotan vesihöyrystä yksinäisen joutsenen.

Kellunta_20160111_12_56_22_Pro

Kovilla pakkasilla tulee aina mieleen miten luonnonvaraiset eläimet pärjäävät?

– Mutta eiväthän ne aina pärjääkään.

Kova talvi karsii kantaa ja moni ei näe kevättä. 

Sitä se on. Avara luonto. 

Kellunta_20160111_12_50_41_Pro

Koskikellunta on elämys. Ja kesällä varmasti vielä hienompi myös meille kylmäsormisille.

Mutta jos tässä ei ole vankkaa evidenssiä niin missä sitten:

Talvi on varustautumiskysymys.

Erityisesti se on sitä koskessa, 28 asteen pakkasessa.

Mutta pian on taas kesä. Joka päivä valoisa aika pitenee viidellä minuutilla.

Tämä pimeyshän loppuu ihan käsiin!

Kiitos että kelluit koskessa kanssani ❤

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.