Sveitsiläiset lehmät @ PING Helsinki

Wolhusen_20160505_16_28_31_Pro

Istun sveitsiläisessä ravintolassa torstaina 5.5. Sulattelen juuri nauttimaani mainiota ravioli-illallista, ja keskustelen tulevasta korkean paikan päivävaelluksesta iho valmiiksi pelosta kananlihalla. Samalla välppään automaattiohjauksella iltapäivän pikkuhaikilla ottamiani kuvia.

Saako näistä kellokauloista edes huonoja kuvia? Harvemmin, etenkään jos taustalle sattuu osumaan lumihuippuisia vuoria.

Samalla tarkistan sähköpostit. – No mitä ihmettä, se Brella on taas lähettänyt viestin, kehottaen vihdoin ryhdistäytymään PING Helsinki verkostoitumisen suhteen.

”Johanna, aloita verkostoituminen tapahtumassa PING Helsinki 2016”

Mitä ihmettä? Enhän mä oikeasti voi olla mukana?!

Huhtikuun 11.päivä olin juuri liittynyt Maailman Äärellä -blogin Heidin suosituksesta Rantapallon Matkakumppaniksi ja vasta haaveilin mukaanpääsystä 40+ blogiportaaliin.

Löysin kuitenkin jostain Internetin syövereistä PING Helsinki -ilmoittautumislomakkeen ja täytin sen. Tiesin olevani tajuttomasti myöhässä, mutta ajatukseni olikin saada ensi vuoden PINGiä varten tiedot järjestelmään. Jotta voisin sitten hakea mukaan – ajoissa.

Heti tuon lomakkeen lähetyksen jälkeen tulikin yllättävä vastausviesti. Olisin mukana!

-No ei kyllä voi pitää paikkaansa, ajattelin. Blogissani vallitsi viime vuonna viiden kuukauden radiohiljaisuus, eikä Instassakaan seuraajia ole vielä edes kahtatuhatta.

Tämän on pakko olla virhe.

Koska tapahtumien järjestämistä vierestä seuranneena tiedän, että mikään ei ole niin juhlatunnelmaa latistavaa kuin ilmoittautuneet – mutta paikalle tulematta jättävät – halusin varmistua siitä, että ilmoittautumistiskillä ei perjantaina 13.5. jäisi nimelläni varustettua festivaalipassia lunastamatta, otin tapahtumaviikon alussa yhteyttä järjestäjiin.

Ehkä se oli järjestelmävirhe. Tai sitten ei ollut. Tai sitten sain peruutuspaikan.

Mutta joka tapauksessa.

Sain kuulla että olen mukana Suomen suurimmassa sisällöntuotantotapahtumassa!

Ping_20160513_13_20_24_Pro

Ymmärtäväinen ja tunneälykäs esimieheni myönsi minulle kesälomapäivän kahden päivän varoitusajalla.

Mukaanpääsyni yllätyksellisyyden vuoksi festariasustukseni ei kenties ollut maailman mietityin –  puhumattakaan siitä että olisin vakaasti harkiten saanut sovittua tapaamisia organisointisofta Brellan kautta.

PING_20160513_12_53_58_Pro

Menin paikalle upeasti festariteemaan somistettuun Långvikiin orpona, en tuntenut entuudestaan livenä ketään.

Onneksi jo ennen aamun ensimmäistä keynote -puheenvuoroa tutustuin piazzalla ystävälliseen nuoreen naiseen, jonka kanssa jutellessa löytyi yhteisiä kiintopisteitä elämästä. Istuimme vierekkäin korvat töröllä ja silmät ymmyrkäisinä ja ahmimme Gerd Leonhardin esityksestä kaiken.

PING_20160513_10_12_20_Pro

Aivan kaiken.

Mikäli tulevaisuus kiinnostaa, ja katsot ylle linkittämäni esityksen läpi, saat myös vastauksen siihen miksi tämän jutun kuvituksena on sveitsiläisiä lehmiä.

Työni kautta olen saanut etuoikeutetun näkymän digitalisaation mahdollisuuksiin, kiitos briljantin kollegani Pär Österlundin. Niinpä tiedän, että Gerd Leonhardin skenaariot eivät ole lainkaan niin korkealentoisia ja kaukaa haettuja – kuin futuristiummikko ensi kuulemalta saattaisi kuvitella.

Herkullisella lounaalla sain kunnian tutustua suomalaisen matkabloggauksen uranuurtajaan, Meriharakan Pirkkoon. Meriharakka aloitti blogin pidon jo 12 vuotta sitten! Pirkko kirjoitti erinomaisen, koko päivän ohjelman kattavan jutun tarjonnasta ja esiintyjistä, ja sen voit lukea täältä.

Maistuvan lounaan kruunasi yllättäen paikalle kitara kaulalla viilettänyt pitkätukkainen rokkikukko.

Ilmielävä Anssi Kela! Tunnelma ampaisi hetkessä kattoon!

Mikä fiilis!

PING_20160513_12_31_05_Pro

Lounaan jälkeisessä työpajassa kuuntelin Blogietiikka.fi -sivuston Salla Kääriäistä. Sallan alustuksesta heräsi mielenkiintoinen keskustelu siitä, mikä ero on ansaitulla ja ostetulla bloginäkyvyydellä.

Huomasin  löytäneeni ohjelmatarjonnasta ensikertalaisena ”sokean kanan jyvän”, sillä paikalla olivat myös mm. Kemikaalicocktail, jo aiemmin mainittu Meriharakan Pirkko ja Lähiömutsi. Nämä eettiset – ja verotukselliset – kysymykset tarjoavat näemmä päänvaivaa myös konkareille.

Ping_20160513_10_51_23_Pro

Toisessa valitsemassani työpajassa Joonas Linkola ja Antti Huttunen kertoivat kuvantuotannosta tien päällä, ja Retkipaikka-sivuston voittokulusta.

Suurena Suomen luonnon ystävänä en kenties pysty arvioimaan tuon luennon antia täysin objektiivisesti, sillä etenkin Joonaksen iloinen ja mukaansa tempaava esiintymistyyli teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olin myyty.

Joonaksen tärkeimmät vinkit kuvien tuotantoon tien päältä ovat:

  1. Aloita kevyesti. Ota mukaan maastoon vain sen verran tavaraa kuin jaksat kantaa. Paras kamera on aina se joka on mukana. (jos joku niin minä tiedän tämän)

  2. Hommaa virtaa ja valoa. Myös varavirtaa. (ja kuivasäkkejä!)

  3. Katsele niin voit nähdä. Rauhoitu tilanteeseen.

  4. Arvosta unta ja panosta eväisiin. (Amen)

  5. Aseta rima korkealle

  6. Nautiskele 🙂

Kolme tärkeintä muistettavaa ovat Kuivasäkit, Varavirta ja Valo!

Päivän muuta säkenöivää antia olivat aurinko, positiiviset ensitapaamiset ja hyvä ruoka.

Kertakaikkiaan loistava päivä. Upeasti järjestetty ja anniltaan kiitettävä.

En olisi kesälomapäivääni paremmin voinut viettää.

Tuhannet kiitokset mukaanpääsystä, PING Helsinki!

Ping helsinki

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani. Viimeinen kuva on lainattu PING Helsingiltä.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.