Maisemaonnellisena Englannin järviseudulla

”The world is not in your books and maps, it’s out there”

J.R.R. Tolkien

Elämä on täynnä valintoja. Se mihin rahansa laittaa on yksi tärkeimmistä.

Maastokenkänainen ei elä shoppailulle, eikä raivaa kalenteristaan tilaa ripsi- tai kynsihuolloille.

Jotta eläisin enemmän, satsaan mieluummin elämyksiin.

Matkustan maisemiin joissa sielu lepää, ja joissa kroppa tuntee olevansa elossa. Pitkä viikonloppu vehreän maiseman hiljaisessa syleilyssä nollaa monen kuukauden stressin. Ollaan tässä.

Ei ”sitku on aikaa ja ollaan eläkkeellä”, vaan nyt.

Nyt.

Nyt sidotaan maastokengät jalkaan ja heitetään päiväreppu selkään. Mukaan vettä ja muutama banaani, niillä pärjää.

Vihreä maisema on parasta ravintoa nuutuneelle sielulle.

Istuminen tappaa. Toimistotyöläisen kroppa janoaa liikuntaa.

Ollaan Englannin järviseudun Amblesidess, jonne matkasimme Lontoosta Sir Richardin Virginin kyydissä. Maisema on kaunis. Mitä onkaan seuraavan laidunmäen takana?

Lähdetään majapaikastamme Waterheadista ylämäkeen.

Edessämme on silmänkantamattomiin kulttuurimaisemaa ja suurella vaivalla pykättyjä kiviaitoja.

Vanhoja jalopuita joita kenenkään moottorisaha ei kutia kaatamaan.

Kivisiä polkuja. Vantterat maastokengät ja Fjällravenit ovat täällä kuin kotonaan.

Käytännöllisyys ennen kaikkea. Täällä turhamaisuus tai vahingossa tehty väärä kenkävalinta voisi maksaa nilkan.

Reitillä sormustinkukkien ryppäitä ja polulle kuollut kontiainen.

Elämän kiertokulkua.

Pääsemme Jenkinsin jyrkänteelle. Täältä pitäisi näkyä koko Windermere-järvi.

Eikä siis mikä tahansa pikkulätäkkö, vaan koko Englannin suurin.

Englannin suurin järvi, Windermere

Näkyyhän se. Vähän. Vaikken uskallakaan mennä lähellekään reunaa. Ulkonaliikkujan elämä olisi niin paljon helpompaa ellei tarvitsisi turhaan pelätä korkeita paikkoja.

Polku muuttuu leveäksi, ja kiviaidat sammaleisiksi. Ihana vihreys ympäröi joka puolella.

Kunnes metsä valaistuu jälleen aukioksi, ja alapuolella siintää Windermere-järvi, uudelleen.

Tässä kelpaisi istua. Oliko tämä Vivianin lempipaikka?

Jospa olisikin niin että voisi asua täällä.

Juosta tämän tänä iltana käveltävän pyrähdyksen, ja pysähtyä tähän tasoittamaan pulssia. Katsomaan hetken ennen auringolaskua, kuinka kaunis on maailma.

Kiviaitoja on vähän väliä. Vähän väliä avattavia ja suljettavia portteja.

Mutta missä ovat eläimet? Rakastan lampaita, ja haluaisin mieluusti kuvata muutaman. Joka paikassa ja aina pitää pysähtyä, jos lampaita on näköpiirissä.

Minun lautaselleni ei yksikään niistä päädy. Mutta villakalskeet pistän mielelläni päälleni talvipakkasilla.

Lampaita ja kauniita kiviaitoja

Herra Lammas löytyy. Juuri kerittynä ja punaisella värillä merkattuna. Kauempana näkyy muitakin. Laidunmaa on kaunista ja polveilevaa, juuri sellaista kuin sen englantilaisissa televisiosarjoissakin kuuluu olla.

Sormustinkukkia on käsittämättömän taidokkaasti ladottujen kiviaitojen varjossa.

Huimaa että aidat on tehty kiviä toistensa päälle pinoamalla, mitään laastia ei ole käytetty. Sellainen on ”dry stone wall”.

Ilta-aurinko valaisee kiviaidat ja laitumet, järvenselkää näkyy pitkä pätkä.

Purjeveneet ottavat ilon irti hellepäivästä.

Kävelijät on otettu kohteliaasti huomioon, tästäkin on helppo mennä yli niin että heilahtaa. Lampaan ei niinkään.

Yksinäinen uuhi mesoaa ylärinteessä. Minne olet jättänyt kaikki kaverisi?

Tämän reitin hallitsevin elementti on tuo lähes kaikkialle näkyvä järvi, ihan kuten reittikuvauksessa luvattiin. Ja sitä saankin kyllä maljani täytenä.

Aamuauringossa vastapäinen vuoristomaisemakin näyttäisi varmasti hienolta.

Eteen tulee lisää kauniita portteja.

Ja vihdoin sitten niitä lampaitakin.

Ette kuulkaa tiedäkään kuinka paljon mää olen odottanut tätä kohtaamista!

Samassa laidunmaan rauhan rikkoo matalalla järven yllä hiljaisuuden rikkova hävittäjä. Lampaat eivät ole moksiskaan, ja mekin jatkamme matkaamme alamäkeen.

Rinne viettää rantaan, ja tulemme lopulta tielle A591.

Laidunmaat ja kiviaidat ulottuvat tielle asti.

Viimeinen osuus kulkee järven rantaa pitkin. Veneitä on, ja vesilintuja.

Tästä reitistä sain monta merkintää elämän vihreään kirjaan. Ja kuvia Lumian muistiin. Kallistan pääni pehmeään tyynyyn ja haaveilen huomisesta reitistä.

Englannin Järviseudulla patikoitiin  30.6.2015

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

❤

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.

These pictures were taken on 30.6.2015 during the walk from Ambleside, Cumbria to High Skelghyll Farm via Jenkins Crag. Delightful views to Lake Windermere.