Hyvää ja kaunista – Fazerin uusi vierailukeskus

Fazerin uutuuttaan hohtava vierailukeskus avataan tänään 1.10.

Sain maistuvan tilaisuuden päästä kurkistamaan etujoukoissa sisään avaraan ja kauniiseen tilaan, jossa on paljon hyvää.

Myös makunystyröille.

Rakastan Fazerin Sinistä. Ja Geishaa. Ja DaCapoa. Eikä Susukaan ole hullumpaa.

Olen elämässäni varmaankin syönyt enemmän Fazerin suklaata kuin perunaa. Ihan oikeasti.

Olin siis aivan onnesta soikeana kun tarjoutui mahdollisuus päästä kurkistamaan uuteen Fazerin vierailukeskukseen ennen virallisia avajaisia. Siellähän pääsisi syömään maailman parasta suklaata elämyksellisiin ympyröihin!

Lähdetään siis Vantaalle, Fazerilaan!

Elämykset alkavat heti sisääntulon jälkeen.

Jättiläismäinen, tyhjennetyillä ja pestyillä kananmunilla päällystetty pupu ottaa kaikki vieraat vastaan. Tuon kun saisi kotiin – mutta mieluiten Mignonintäyteisenä versiona. Siitä voisi irrottaa yltäkylläiset pääsiäisherkut jokaiselle pikkukaupungin virpojalle, ja ehkä muutaman itsellekin.

Vierailukeskus on sisältä valkoinen ja valoisa.

Fazer kertoo rakennuksestaan näin: ”Suomalaiset materiaalit hallitsevat vierailukeskuksen sisä- ja ulkopintoja. Rakennuksen kattoa peittää kaareva mäntyverhoilu, jonka pyöreä muoto sulkee koko vierailukeskuksen pehmeän puisen peitteen alle.”

Siellä täällä on meheviä väriläiskiä.

Muhkeita nojatuoleja.

Kaarevia, orgaanisia muotoja.

Kun vierailukeskusta ryhdyttiin suunnittelemaan, kysyttiin henkilöstöltä mikä on Fazerilla tärkeintä.

Vastaus yllätti.

Se ei ollutkaan se ties kuinka monetta vuotta peräkkäin Suomen arvostetuin brändi – Sininen Suklaa – vaan työpaikan henki, ja sen kätilöinä työkaverit.

Henkilöstö on tämänkin menestyvän työpaikan tärkein voimavara.

Moni heistä onkin saanut kuvansa näyttelyä koristavaan henkilökollaasiin.

Karlin, Mannerheimin ja Toven joukkoon.

Vierailukeskuksen sydämessä ilahduttaa kaunis vihreä (ja kuuma ja kostea, luonnonkiharat hiukset villitsevä) puutarha, jossa kasvaa suklaaherkkujen raaka-aineina käytettyjä eksoottisia kasveja.

Kuumankosteassa viherhuoneessa ei jaksa olla pitkään.

Onneksi näyttelytilassa on paljon nähtävää, ja viileää ja raikasta.

Keskellä näyttelytilaa on puinen näyttelykaapisto, täynnä kauniita pieniä yksityiskohtia.

Vanhoja nostalgisia asioita. Tavaroita ja kuvia, jollaisia ei enää valmisteta.

Melkein kuulen historian perhosten hauraat siiveniskut.

Tänne näyttelyyn – Fazer Experienceen – ovat kaikki tervetulleita.

Myös satunnaiset makeanhimoiset ohikulkijat.

Sisäänpääsyn lunastettuaan kuka vaan pääsee mukaan tunnin mittaiselle opastetulle kiertokäynnille.

Alle 7-vuotiaat lapset ja etukäteen visiitin varanneet koululais- ja opiskelijaryhmät pääsevät kierrokselle edelleen veloituksetta.

Kahvilaan ja myymälään pääsee tietysti ilmaiseksi.

Itse tehtaaseen ei pääse lainkaan. Herkkujen valmistusprosessiin pääsee kuitenkin kurkistamaan tutustumalla tehtaan pienoismalliin, ja nostamalla silmilleen virtuaalitodellisuuslasit.

Viimeisintä teknologiaa edustaa myös näyttelyn 3D-printteri, jolla tulostetaan tietysti – milläs muulla kuin suklaalla!

Herkkuja makeanhimoon on kyllä tarjolla.

Jottei totuus terveellisestä syömisestä vallan unohtuisi, on keskeisellä paikalla tarjolla myös mahdollisuus koostaa oma lautasmallinsa.

Ja saada ”lautaskavereilta” välitön ja lahjomaton palaute siitä, onko oman annoksen koostumus hitti vai huti.

Näyttelytiloissa voi tulevaisuudessa myös testata omaa jauhopeukaloaan. Tarjolle tulevat pulla-, leipä-, ja kokkikoulu, sekä tietenkin suklaakoulu.

Tiloissa on mahdollisuus myös juhlia synttäreitä ja pitää kokouksia.

Luonnonystävää ilahduttaa tavoite vähentää jätteiden määrää.

”Tuotantohävikkiä muunnetaan biokaasuksi. Vierailukeskuksen lämmitykseen käytetään biokaasua ja sen tuottamiseksi hyödynnetään tuotannosta syntyvää biopohjaista jätettä: vierailukeskuksen yhden vuoden aikana tarvitseman energiamäärän tuottamiseksi tarvitaan noin 300 tonnia jätteitä. Lisäksi keskus tulee saamaan sähköä konttorirakennusten katoille asennettavista aurinkopaneeleista. Kiertotalous on muutenkin huomioitu eri puolilla vierailukeskusta: esimerkiksi ulkopuutarhan katemateriaalina on käytetty kaakaopapujen kuorirouhetta.”

Mutta kaikkein eniten ilahdun sympaattisista ketuista.

Yksi vaanii ”myyrää” puun juurella.

 Toiset yrittävät pitää lukua etteivät vierailijat hotoa liikaa herkkuja.

Yksi väijyy ”riistaa”…

…Toinen päivystää käytävällä.

Ja kolmas touhuaa omiaan.

Ennen lähtöä pistäydyn vielä myymälässä.

Kaikkea muuta ostettavaa löytyy kettukarkkiteepaidoista muistikirjoihin, mutta yhtään kettua ei ole myynnissä.

Sellainen olisi kotipuutarhassa aika lailla uskottavampi kuin se puutarhaverkosta vääntämäni erikoiseläin, jolla on tasapaksu tomera kroppa, paksu pullea häntä ja lyhyenlännät kintut.

Aivan liian lyhyet. Ja painoakin on liian vähän, siksipä myrskytuulen jälkeen kettupolo löytyy aina päistikkaa alas kalliolta pudonneena.

Ulkona pysähdyn vielä ihailemaan auringonpaisteessa loistavia auringonkukkia, ja tuulessa keinuvaa viljaa.

Henkilöstön, luonnon ja vierailijoiden ehdoilla tehdyssä, hyvin suunnitellussa kohteessa on ilo käydä.

Vierailukeskus kertoo mielenkiintoisesti Fazerin 125-vuotisen tarinan perustamisesta nykyaikaan.

Aikaa meillä kaikilla on vuorokaudessa vain se vaivainen 24 tuntia.

Yksi niistä kannattaa investoida tähän elämykseen.

❤

Fazerin uudessa vierailukeskuksessa käytiin 30.9.

Lisätietoa vierailukeskuksesta löydät täältä

❤

Yleensä pidemmälle suuntautuvia retkiäni voit seurata myös Facebookissa.

Lumiani jäljille pääset myös Instagramissa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.