Formulamiesten jalanjäljet ja Monzan kevät

Monza_20160323_18_15_01_Pro
On kiehtovaa palata pitkän poissaolon jälkeen paikkaan, johon liittyy hyviä muistoja.

Etenkin paikkoihin joissa on joskus asunut.

Teen naiseksi äärimmäisen vähän heräteostoksia. Mutta Finnair Plussan sähköpostitarjouksia on välillä vaikea ohittaa. Etenkin kun edelleen olen vankasti sitä mieltä, että ”Travel is the only thing you buy that makes you richer”.

Niinpä lyhyt pääsiäisretkemme alkoi Finnairin lennolla Milanoon.

Malpensan suuntaan lentäessä on lupa odottaa kauniita ikkunanäkymiä. Alppien yli lento saa katseeni takuuvarmasti nauliintumaan ikkunaan.

Monza_20160323_10_29_26_Pro (2)

Flying over Alps

Onnekseni tälläkin kertaa kapteeni kuulutti tästä ”nähtävyydestä”, olisin muuten lukemaan syventyneenä kenties missanut tämän taivaallisen kauneuden.

Monza_20160323_10_28_36_Pro (2)

Monza_20160323_10_31_39_Pro (2)

Alppeja onkin syytä ihailla yläilmoista koko rahan edestä, sillä Malpensan kentän lähestyminen ei juuri silmänruokaa tarjoa.

Monza_20160323_10_44_05_Pro

Pojoen lättänässä laaksossa viljelysmaat ruuduttavat maisemaa.

Siellä täällä on kuin tyhjästä pullahtaneita pikkukaupunkeja, joiden vetovoimatekijöitä on yläilmoista mahdoton arvioida.

Malpensan kentältä vuokraamme auton.

Monza on lähellä, vain noin maratonin (42 km) matkan päässä Malpensan kentästä.

Moottoritien varret eivät missään ole kovin kauniita, täällä tietä reunustavat mitä mielikuvituksellisimman näköiset rakennukset, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua arkkitehtuurin helmiksi.

Liikenne on oma lukunsa.

Italian tieliikenteen huono maine ei valitettavasti ole tuulesta temmattu.

Turvaväleistä ei juuri voi puhua, ja vilkku tuntuu useimmissa kulkupeleissä – hinnasta riippumatta – olevan tarpeeton lisävaruste. Kun hansikaslokerossa on katolisen autoilijan tärkein lisävaruste, risti, voi liikenteessä tehdä mitä vain. – Kuten vaikkapa u-käännöksen moottoritiellä tai törkeän ohituksen risteysalueella. -Sillä jos jotain tapahtuu, se olisi tapahtunut kuitenkin, omista toimista riippumatta.

Elämäni pahimmassa liikenneruuhkassa olin kerran juuri tuolla samalla moottoritiellä. Olin noutamassa ystävääni Malpensasta, kun Alfa-Romeon tehdastyöläiset olivat ryhtyneet yllättäen lakkoon, ja sulkeneet moottoritien ramppeja. Siellä sitten seisoin pysähtyneessä ruuhkassa helteisenä päivänä ilman vesipisaraakaan, parivuotias lapsi takapenkin turvaistuimessa. Yksikään auto ei päässyt eteen- eikä taaksepäin. 42 kilometrin matkaan kului nelisen tuntia. Nuo tunnit syöpyivät niin hyvin mieleeni, että tuolloin päätin että vaikka Alfa olisi viimeinen kotteronvalmistaja maailmassa, ajaisin mieluummin vaikka fillarilla.

Sunnitellessani matkustusilmoituksen tekemistä tälle matkalle, huomasin Ulkoministeriön antaman, 9.2.2016 päivätyn Italian matkustustiedotteen.

– On täysin totta, ja kaikkien italialaisten hyvässä tiedossa, että etenkin elokuussa, paikallisten lomien alettua, suurinpiirtein kaikki pohjoisen moottoritiet jumiutuvat liikkumattomiksi ”parkkipaikoiksi”.

Näin vuodesta toiseen, kaikkien lähtiessä lomanviettoonsa samaan aikaan. Jotkut asiat eivät muutu. Valitettavasti.

Toiset asiat pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen, onneksi.

Kuten kohteemme Monza, jonne saavumme kommelluksitta.

Viime vuonna majoituimme Huhtikuussa Roomassa Hotel Splendide Royalissa ja Heinäkuussa Lontoossa Hotel Ampersandissa. Tykkäsin molemmista, ja päätin jatkossa suosia, jos vain suinkin mahdollista, noita luonteikkaita ja tasokkaita SLH -pikkuhotelleja.

Siksi Monzan hotellin valinta ei tuottanut päänvaivaa. Valintani oli Hotel de la Ville.

Koska Monzan puiston juoksulenkki oli tämän retken ehdottomasti tärkein rasti, toivoin huonetta josta näkyisi puistoon. Ja sellaisen saimme.

Samalla saimme hienon näkymän myös vastapäisen Villa Realen suuntaan.

Monza_20160323_12_38_46_Pro

The view from our Junior Suite to the Villa Reale

Parvekkeen ikkunan alla soljui vilkkaasti liikennöity katu, mutta ikkunoiden erinomainen äänieristys piti metelin hyvin ulkopuolella.

MOnza_20160323_12_45_02_Pro (2)

Huoneessamme odotti tervetulotoivotuksena hedelmiä ja pientä purtavaa, mutta juomat piti kaivaa minibaarista.

Huoneessa oli pieni eteinen, erillinen vaatehuone, ja yltympäriinsä ruskeasta marmorista tehty ylellinen, ikkunallinen kylpyhuone!

Monza_20160323_12_45_43_Pro

The corridor on the second floor. Through open door – our marble bathroom.

Hotelli oli täynnä antiikkikokoelmia ja ”historian havinaa”, mutta kaikkialla oli virheettömän puhdasta ja kiiltävää.

Missään ei ollut pölyhiukkastakaan.

Monza_20160324_12_21_40_Pro

The immaculate lobby of Hotel de la Ville

Hotellissa oli ainakin karttapallokokoelma…

Monza_20160324_12_22_37_Pro

…ja kävelykeppikokoelma.

Monza_20160324_12_21_20_Pro

American bar oli kirjastotunnelmineen myös varsin viehättävä.

Monza_20160324_12_23_47_Pro

Mutta tämä kaikki on vain materiaa.

Ollessani vieraana tässä hotellissa, tunsin oloni lähes kuninkaalliseksi.

Koko henkilökunta tuntui tekevän positiivisella tavalla kaikkensa, jotta viihtyisimme. Palvelu oli tyylikästä ja aidon hymyileväistä, vailla teennäisyyden häivää.

Saimme lounaalla erinomaista palvelua. Palattuamme juoksulenkiltä meiltä kysyttiin haluammeko heidän lämmittävän meille saunan. (mutta otimme mieluummin ylellisen  vaahtokylvyn) Illalliselle Monzan kaupunkiin saimme suosituksen ja valmiiksi varatun pöydän. Aamiaisella kaikki toiveemme täytettiin ja päälle saimme vielä aurinkoiset hymyt.

Kirjautuessamme sisään meidät tultiin kättelemään tiskin takaa.

Lähtiessämme meidät saatettiin autolle ja käteltiin.

Monza_20160324_11_35_32_Pro

Vasta kun teimme lähtöä hotellin pihasta tajusin sen.

– Olin juuri nauttinut ystävällisintä hotellipalvelua ikinä!

Monza_20160324_11_42_38_Pro

Jos olisin suunnitellut kirjoittavani tästä hotellista, olisin ottanut enemmän kuvia. Ja kuvannut myös aamiaisen ja lounashetkemme. Kovin harvoin elämässään pieni ihminen tulee näin positiivisesti erinomaisella palvelulla ja ystävällisyydellä yllätetyksi,  joten pahoittelen kuvien vähyyttä.

Olen lukuisissa hotelleissa saanut hyvää – jopa erinomaista – palvelua, mutta siitä on tähän kokemukseen verrattuna aiemmin puuttunut jotain. En ole sitä edes osannut kaivata, kun en ole siitä aiemmin juurikaan tässä mittakaavassa kokenut. Se on aito ystävällisyys joka tuntuu tulevan suoraan sydämestä.

Lähes joka hotellissa joku kykenee siihen – tässä hotellissa jokainen.

Kun jälkeenpäin kotona tutkin hotellin esitettä, huomasin että kaikki tapaamani henkilöt – myös kantaja – ovat mukana hotellin painetussa esitteessä. Ainakin hotellivieraan tapaaman henkilöstön vaihtuvuuden on siis pakko olla lähes olematonta.

Onko tässä mahdollisesti kyseessä erinomaisesti johdettu yritys, jonka pitää niin hyvää huolta henkilökunnastaan, että se heijastuu hotellivieraan saamana ystävällisenä ja erinomaisena palveluna?

Olimmeko siis poimimassa työhyvinvoinnin hedelmiä?

Hotellin Instagram-kuvista selviää, että täällähän on tästä erinomaisen ystävällisestä palvelusta käynyt nauttimassa myös eräs Mr. Raikkonen Suomesta.

Ja muutama muukin liian kovaa ajava kaveri.

– Piti kertomani tässä samassa jutussa myös Euroopan suurimmasta aidatusta puistosta – Monzasta, ja entisestä kotikylästäni sen kupeessa, mutta tehdäkseni oikeutta tälle parhaalle palvelukokemukselle elämässäni, kirjoitankin puistoiluista erillisen jutun.

Mutta please kommentoithan, missä sinä olet saanut elämäsi parasta – ja ystävällisintä palvelua?

Sitä ei välttämättä saa viiden tähden paikoissa, tälläkin hotellilla oli tähtiä vain neljä.

Kiitos että kävit!

Kaikki kuvat ovat omiani, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa.

Lumiani jäljille pääset myös Instagramissa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.