Bengtskär, haahkojen paratiisi

Bengtskär_20160820_17_58_14_ProEi pitäisi koskaan jättää ”ensi kesään” sellaista jonka voi tehdä tänään. Ei sitku. Vaan nyt.

16 vuotta olen tehnyt matkaa haahkojen paratiisiin. Nyt se on vihdoin tehty.

Tänä kesänä tutustuin Kemiönsaareen. Onneksi. Ihan suotta ei matkalulehti Mondo valinnut sitä vuoden kotimaiseksi matkailukohteeksi.

Kemiönsaaresta pääsee sukkelasti Saariston loistoristeilyllä myös Rosalan viikinkikylään.

Rosala_20160820_13_03_42_Pro

Rosalan pittoreskistä satamasta on vain muutaman minuutin helppo kävely Viikinkikeskuksen portille.

Rosalan Viikinkikeskus

Rosala_20160801_18_07_04_Pro

Aina ei tule ajatelleeksi että Suomesta on todellakin löydetty jälkiä viikinkikulttuurista.  Kuten esimerkiksi Suomen ainokainen pala riimukiveä, joka löydettiin ”kivenheiton päästä” Rosalasta, Hiittisistä.

Suomesta on myös löydetty laadukkaita viikinkimiekkoja, ja viikinkiaikaisia vaatteita.

Rosala kuuluu siis hyvästä syystä Destination Viking -matkailukohteiden joukkoon.

Rosala_20160820_14_23_42_Pro

Rosalan Viikinkikeskuksen ylivoimaisesti elämyksellisin paikka on päällikön halli, Rodeborg.

Rosala_20160801_17_58_20_Pro

Sinne sisään kynttilänvaloon astuessa palaan ajassa taaksepäin. Penkkejä peittävät lampaantaljat, ja lattia tulisijan ympärillä on tehty luonnonkivistä.

Saariston loistoristeilyn maistuva kalakeittolounas nautitaan täällä. Tänään ei kannata mennä vipuun ja hakeutua ulos aurinkoon syömään. Ulkona voi syödä Helsingissäkin, mutta viikinkipäällikön halliin pääsee harvoin.

Herkullisen kalakeiton lisäksi tarjolla on myös Rosalan limppua ja lisämaksusta paikallisen panimon olutta. En tiedä johtuuko kynttilänvalosta vaiko sisustuksesta vai mistä, mutta tämä kalakeitto menee heittämällä syömieni top vitoseen.

Rosala_20160820_14_02_47_Pro

Viikinkiaikaan ollaan oltu käytännöllisiä. Jos hiilihydraattikooma on iskenyt kesken aterian tai välittömästi sen jälkeen, seinustan puolella istuvien viikinkien ei ole tarvinnut kuin nojata taaksepäin ja antaa nukkumatin viedä.

Toisen puolen penkeillä kun istutaan valmiiksi kutsuvan näköisillä pedeillä – joihin saa toki vedettyä myös verhot eteen.

Täällä voisi myös ihan oikeasti majoittua. Tällä kertaa joudumme kuitenkin tyytymään lounaaseen ja kierrokseen keskuksessa.

Rosala_20160801_17_37_52_Pro

Lounaan jälkeen suuntaan Muinaispolkua pitkin ylös kallion laelle, kohti kirkkoa.

Rosala_20160820_14_26_41_Pro

Rosala_20160820_14_28_28_Pro

Rosala_20160801_17_54_22_Pro

Kirkon ja päällikön hallin lisäksi Viikinkikeskuksessa on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Kuten miekkoja ja kypäriä joita saa koskea ja sovittaa. Viikinkisoturin metallista kudottu haarniska on älyttömän painava.

Kartan viikinkikeskuksen alueesta ja muiden kohteiden sijannit löydät täältä.

(Vinkkinä on kerrottava että lauantaina 27.8.2016 Viikinkikeskuksessa vietetään perinteistä muinaistulien yötä, ja keskukseen on silloin vapaa pääsy)

Kierroksen jälkeen Viikinkikeskukselta kävellään lyhyt matka takaisin satamaan.

Matka kohti haahkojen paratiisia voi alkaa. M/S Minandraan mahtuu 40 matkustajaa.

Bengtskär_20160820_15_32_34_Pro

Tuulten jumalat ovat tänään suosiollisia. Meri on lähes tyyni. Ei siis pienintäkään pelkoa siitä, että emme pääsisi rantautumaan Pohjoismaiden korkeimman majakan kallioiselle luodolle, Bengtskäriin. Mikäli kova tuuli estäisi maihinnousun, päätyisimme varakohteeseen Öröseen, mikä ei sekään kyllä olisi oikeastaan lainkaan hassumpaa.

Bengtskärin majakka

Silti kaikkien näiden vuosien pitkän odotuksen jälkeen tuntuu kuin tapaisin kauan kadoksissa olleen vanhan ystävän, kun majakan siluetti vihdoin ilmestyy horisonttiin.

Bengtskär_20160820_15_37_19_Pro

Aah. Siinä se nyt vihdoin on! Koko 52-metrin korkeudessaan.

Bengtskärin uljas majakka on pohjoismaiden korkein, ja se on myös Suomen eteläisin asuttu paikka.

Bengtskär_20160820_15_40_11_Pro

Bengtskär_20160820_15_41_15_Pro

Bengtskär_20160820_15_46_08_Pro

Rantauduttuamme on risteilyn hintaan kuuluvan opastuksen alkuun vartti aikaa.

Käytän sen kuten parhaiten osaan. Maisemaonnellistun. Kännykkäkameran takana.

Bengtskär_20160820_15_47_54_Pro

Bengtskär_20160820_15_55_54_Pro

Bengtskär_20160820_15_56_22_Pro

Aika lienee tullut saarella olijoille pitkäksi ennen nykyaikaisia tietoliikenneyhteyksiä. Kallioita on pidetty vieraskirjana ja luovuusvimman purkajana.

Suurin kalliokaiverrus esittää lottaa, ja se on kooltaan lähes neliömetrin kokoinen.

Bengtskär_20160820_15_57_27_Pro

Kallioissa näkyvät myös taisteluiden jäljet, mutta kuvaan mieluummin kaunista merimaisemaa kuin ammusten väkivalloin repimää graniittia. Sota on hirveä asia.

Bengtskär_20160820_15_58_24_Pro

Opastuksen jälkeen kiipeän ylempään kahvioon. Sieltä saa munkkikahvien lisäksi majakka-aiheisia tuotteita majakkahimon hoitoon.

Matkaani lähtee kotiinviemisiksi tyylikäs t-paita.

Bengtskär_20160820_16_22_23_Pro

Kahvin jälkeen kuulen majakan tornin kutsun. 252 rappusta ylös menee nopeasti, maisemia ikkunoista ihaillen.

Matkalla pitää kuitenkin muistaa pysähtyä myös ihailemaan kaunista portaikkoa.

Tämä lienee yksi Suomen kuvatuimmista portaikoista. Eikä ihme. Onhan se kaunis.

Bengtskär_20160820_16_46_35_Pro

Ylhäällä odottaa vielä tikapuumaisten rautaportaiden kiipeäminen, ja pienen aukon läpi pujottautuminen. Ylhäällä odottava Rouva kerää rohkeutta kiivetäkseen ylös, mutta päättää jättää tulematta. Se ei ole lainkaan huono päätös, sillä ylhäällä valolaitteen tilassa on kuuma kuin saunassa. Hiki virtaa. Lämpöä on vähintään 40 astetta, mutta tornin lämpömittari näyttää rankasti vähätellen vaivaista viittätoista.

Kirkkaassa auringonpaisteessa ikkunoiden heijastaessa sisätilan rakenteita tuntuu että näköala voisi olla parempikin. -Tai ei oikeastaan näköala, vaan valaistus. Voin kuvitella miltä täällä näyttäisi auringon noustessa repeilevän pilviverhon takaa – tai auringonlasku puolipilvisenä päivänä. Silloin haluaisin olla täällä.

Onneksi itse valolaite saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Tästähän tulisi oiva kaksonen ”kaksi marjaa” -teemaan. Kaksosten toinen puolisko löytyykin sitten Sormusten Herrasta.

Jos muistat sen isohampaisen Mordorin portinvartijan jonka silmiä ei näytetty lainkaan?

Bengtskär_20160820_16_48_25_Pro

Bengtskär_20160820_16_54_39_Pro

Alaspäin mennessä maisemat paranevat. Kauniit luodot näkyvät. Joissakin  ikkunasyvennyksissä on entisajan työkaluja.

Maankamaran läheisyydessä on pienoisnäyttely joka vie huomioni.

 Onhan se perin kummallista että vuonna 2015 tällä pikkuisella 150 x 100 -metrisellä luotopahasella oli noin 300 haahkanpesää!  Alla olevan kuvan pienoismalliin on pinnattu kyseisten pesien sijannit.

Bengtskär_20160820_16_57_37_Pro

Mistä kummasta sitten johtuu että täällä haahkat lisääntyvät vuosi vuodelta, kun muualla saaristossa haahkapopulaatio taantuu?

Linnunmunilla herkuttelevien pienpetojen puutteesta, ja siitä, että petolinnut pelkäävät luodolla pesimäaikaan läsnä olevia ihmisiä niin, että jättävät pesät rauhaan.

Majakkaa emännöivän Paula Wilsonin mukaan ”emot rakentavat pesiään joka paikkaan, jopa helikopterikentän laidalle ja majakan pääsisäänkäynnin viereen.”

Bengtskär_20160820_17_04_04_Pro

Tämä on haahkojen paratiisi!

Bengtskär_20160820_17_05_55_Pro

Sokkaillessani luodoilla tennareissani huomaan että tämä on myös kallioallasfanien paratiisi.

Kuinka kaunista onkaan hennon vihreä, puhdas levä, joka kasvaa altaiden pohjassa.

Bengtskär_20160820_17_07_09_Pro

Bengtskär_20160820_17_22_11_Pro

Joissakin altaissa kasvaa myrskytyrskyjen heittämiä pikkukaloja ja -katkoja.

Bengtskär_20160820_17_22_36_Pro

Bengtskär_20160820_17_29_50_Pro

Bengtskär_20160820_17_36_42_Pro

Bengtskär_20160820_17_55_31_Pro

Muutoin kasvillisuus on niukkaa.

Armoton meri vie herkkähipiäiset ja puuvartiset mennessään.

Bengtskär_20160820_17_56_16_Pro

Bengtskär_20160820_17_56_48_Pro

Bengtskär_20160820_17_58_14_Pro

Bengtskär_20160820_18_06_50_Pro

Bengtskär_20160820_18_09_16_Pro

Tänään on tuulta 3-5 metriä sekunnissa, eli käytännössä lähes tyyntä. Siitä huolimatta pienet aallot lyövät valillä luodon rantakallioihin.

On helppo ymmärtää että tuulta ei täällä ulkosaaristossa tarvitse olla juuri nimeksikään, kun tänne on jo vaikea rantautua.

Tänä vuonna täällä vietettiin majakan 110-vuotissynttäreitä, ja Bengtskärin taistelun 75:ttä vuosipäivää. Siitä syystä maihinnousupaikkoja on parannettu, jotta majakkavieraiden veneet pääsisivät helpommin kiinnittymään.

Bengtskär_20160820_18_14_43_Pro

Bengtskär_20160820_18_16_00_Pro

Bengtskär_20160820_18_31_13_Pro

Bengtskär_20160820_18_33_20_Pro

Aika karulla kallioluodolla kauniina elokuun päivänä kuluu nopeasti.

Kun Minandra kaartaa takaisin kohti Rosalaa ja majakka kääpiöityy hiljalleen horisonttiin, totean kuin Maailman Äärellä -matkablogin Heidi.

Tänne haluaisin tulla joskus yöksi. Saamaan kokonaisen 24 tunnin majakka-annokseni.

Saariston loistoristeily maksoi kesällä 2016 kalakeittolounaineen ja Viikinkikeskuksen ja Bengtskärin pääsylippuineen 59 euroa.

Nykyisin noin kaksi kolmasosaa majakan vierailijoista tuleekin Kasnäsistä, ja Hangosta yksi kolmasosa.

Ja se yöpyminen. Se ei taida onnistua enää tänä kesänä. Mutta ensi kesää ajatellen nyt on hyvä aika tehdä varaus. Jotta yöreissu upealle majakkaluodolle tulisi tehtyä edes sitku.

Lisätietoja Rosalan ja Bengtskärin matkavaraamosta löydät täältä.

Jos halua tietää minkälaista majakassa olisi yöpyä, löytyy Kohteena Maailma -matkablogista kiva kirjoitus kaveriporukan majakkayöpymisestä täältä.

Bengtskärin luonnosta voit lukea lisää täältä.

Kiitos että matkasit kanssani Viikinkikeskukseen ja majakalle!

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa.

Lumiani jäljille pääset myös Instagramissa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.