Autolla Jäämerelle – 1. päivä

Autolla Jäämerelle

Jäämerelle ja takaisin neljässä päivässä? Pähkähullu päähänpisto, autossa istumista takalisto puutuneena? Sen tehneiden mukaan retki jota ei voisi suositella kenellekään. Ehkä juuri siksi se piti tehdä.

Sveitsissä asuva veljeni oli tulossa lomalle Suomeen, ja piti keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä ja nähtävää. Aina Sveitsissä vieraillessamme teemme päiväretkiä upeissa maisemissa, on käyty Pilatukset, Rigit, Titlikset ja valloitettu täysin lihasvoimin pienempiäkin nyppylöitä. Viime vuonna Suomen päiväretkeksemme valikoitui Bengtskärin majakka ja Rosalan viikinkikeskus, joissa kukaan seurueestamme ei ollut aiemmin käynyt.

Kesäretken ideointia

Veljen tulon lähestyessä lähetän ehdotuksia mielestäni hyvistä ja harkitsemisen arvoisista vaihtoehdoista:

  1. Jahti Eugenialla Örön linnakesaarelle
  2. Retki Suomen komeimmaksi kartanoksi tituleerattuun Louhisaareen
  3. Visiitti Söderskärin majakalle Porvoon edustalle
  4. Saariston rengastie -tournee
  5. Joku puolikreisi road trip Jäämerelle tai Oulangan kansallispuistoon. Voisi ajaa vuoronperään ja käydä heittämässä Pienen karhunkierroksen. Se on ehkä Suomen hienoin kansallispuistoreitti.  Ajomatka on taukojen kanssa noin 10 tuntia, mutta pimeähän siellä ei tule lainkaan vielä, joten vaeltaa vois halutessaan vaikka yöllä!

Ja mitä saankaan Sveitsistä paluupostissa:

”Mua kyllä eniten nappais toi Helsinki-Jäämeri all night long road-trip Pienen Karhunkierroksen kera!!! Siitä on niin pitkä aika kun olen viimeksi ollut Lapissa kesäaikaan. Tietty siellon hyttysiä, mutta varustautuu sen mukaan.”

Ou nou. Houston, meillä on ongelma. 

Puolikreisi retki Jäämerelle jalostuu siis hybridiksi, jossa sekä istutaan takka puuduksissa pitkiä päivämatkoja, että kierretään Suomen kauneimman kansallispuiston kaunein reitti, Pieni karhunkierros.

Ja kun kerran mennään Jäämerelle, niin mennään sitten niin pitkälle kuin pääsee. Mennään Nordkappiin asti. Ajomatkaa 1600 kilometriä yhteen suuntaan, ajantarve pysähtymättä 20 tuntia.

Helsinki-Jäämeri -roadtripistä olinkin lukenut Scenic Road Huntersien blogista, ja mieleeni oli jäänyt jutut kirjoittaneen Miikan loppukaneetti: ”Tämä road trip oli aika tarkkaan 4000 kilometriä pitkä ja kulutimme siihen neljä vuorokautta. En suosittele tällaista yhtään kenellekään, vaan varatkaa ainakin tupla määrä aikaa ja enemmän, jos on mahdollisuus jäädä viettämään jonnekin useampi päivä. Tuolla olisi kauniita luonnon- ja kansallispuistoja, joissa voisi patikoida tai sitten vaan viettää majapaikassa parikin yötä lähiympäristöön tutustuen.”

Lähtö aamulla kello 04.00

Retken luonteesta johtuen osallistujamäärä supistuu kahteen. Erinäisistä syistä yöuneni typistyy tuntiin. Onneksi saan kahvista hyvän piristysvasteen. Iso Taikakupillinen kahvia toimii aina, kun olen kantanut tavarat autoon, olen valmis lähtöön.

Jo kolme vuotta äärimmäisen luotettavasti palvellut autokin, nelossarjan Audi, on juuri edellisenä päivänä määräaikaishuollettu. Masiina alkoi puoliyllättäen vaatia huoltoa, ja Espoon Audilta ajan olisi saanut vasta heinäkuun loppupuolelle, reissun jälkeen. Onneksi Herttoniemen huollossa oli tilaa. Huolletulla autolla on mukavampi lähteä ajamaan pitkiä legejä ja pitkää päivää.

Starttaamme pihastamme muutamaa minuuttia yli neljän. Suuntaamme Kehä Kolmoselle, ja sieltä Lahden moottoritielle. Liikennettä on, mutta ovat Helsinkiin menijöitä, vastaantulijoita. Villieläimiä ei valoisana kesäaamuna onneksemme näy, ainoa havainto on Lahdentien varressa myyräjahdissa väijyvä kettu. Sekin onneksi hirviaidan toisella puolella.

Taukoja pidetään parin tunnin välein, mutta ne ovat lyhyitä. Tankkauksia, kahvia, toiletteja. Tänään on hyvä syy olla perillä ajoissa, muutakin ohjelmaa on tiedossa kuin pyrstönpuudutus auton penkissä.

Suomussalmen Hiljainen kansa

Ensimmäinen pidempi virkistystauko pidetään reilun kahdeksan tunnin matkanteon jälkeen Suomussalmella. Reijo Kelan vuodesta 1994 hiljaa ohikulkijoita tuijottavaa Hiljaista kansaa ei vaan voi pysähtymättä ohittaa.

Hiljainen kansa

Hiljainen kansa

Ostan Niittykahvilasta kannatuksen vuoksi paikallisen Kiantaman Suklaamustikoita ja -karpaloita. Niistä saa nopeasti energiaa – ja armeliaan sokerihumalan jos on tarvis päästä uneen kartturin paikalla.

Toistaiseksi on kuitenkin pitänyt pysytellä hereillä. Onneksi väliaikaetappi häämöttää. Pysähdymme Kuusamossa, ostamme iltapalatarvikkeita ja piristäviä juomia.

Ohitamme viime vuonna tutuksi tulleen Rukan, ja suuntaamme vieläkin tutummaksi ja rakkaammaksi tulleeseen Oulangan kansallispuistoon.

Ensimmäisen yön majapaikka, Basecamp Oulanka

Vähän ennen kello kolmea olemme perillä erämaahotellissa, Basecamp Oulangassa. Koska tarkoituksenamme on patikoida läpi Pieni karhunkierros, tämä on meille paras mahdollinen majapaikka.

Basecamp Oulanka

Basecamp Oulangan sisäänkäynti

Basecamp Oulanka

Päärakennus, jonka edustalla vuokrattavia fillareita, taustalla kiipeilytorni

Basecamp Oulanka

Majoitusrakennus, huoneita kahdessa kerroksessa

Tänne tullaan rauhoittumaan arjen kiireistä ja nauttimaan luonnonrauhasta. Digitaaliset häiriöt minimoidaan. Täällä ei huoneissa ole televisiota eikä w-lania, eikä minibaaria tai kirkkaita valoja. Siirrämme iltapalatarpeenne luontoäidin ”jääkaappiin”, huoneemme parvekkeelle. Tänään olisi täällä illallistakin ollut tarjolla, mutta kun eväät on kerran hankittu, pysymme alkuperäisessä suunnitelmassamme.

Kuusamoon on annettu tälle päivälle sadevaroitus, eli vettä on luvassa taivaalta anteliaalla kädellä. Sadevaroitus annetaan kun sadeveden määrä voi ylittää jopa yli 50 mm vuorokaudessa.

Siispä laitan päähäni vedenpitävän lierihatun. Se toimii tuplasuojauksena – sekä sadetta, että hyönteismaailman ilmavoimia vastaan. Hatun päälle on helppo kiskaista tarvittaessa hyönteisverkko. Toleranssini korviin ja silmiin pyrkiviä itikoita kohtaan on olematon. Mietin hetken retkikengitystäni, päädyn jättämään vettä pitämättömät Salomonin polkujuoksukengät huoneeseen. Tänään keli vaatii nyörittämään jalkaan vantterat Meindlin maastokengät.

Ei ole olemassa huonoa säätä, vain riittämättömiä varusteita.

Basecamp Oulanka, näkymä parvekkeelta

Maisema erämaahotelli Basecamp Oulangan parvekkeelta

Vesisateinen Pieni karhunkierros

Lähdemme reitille vähän ennen neljää. Lähdemme kiertämään pikkukarhua myötäpäivään. Tänään, tunnin yöunien ja yli 800 kilmetrin automatkan päälle, ajatus Kallioportin sykettä nostavista rappusnousuista ei liiemmin houkuta. Viime vuoden kesäkuussa kiersin pikkukarhun sekä myötä- että vastapäivään, joten sekin on koettu.

Pian alkaa kuulua kosken pauhua. Myllykoski pauhaa sateesta entisestäänkin lisää voimaa saaneena.

Myllykosken riippusilta
Myllykosken riippusillan ylitys
Pieni karhunkierros, Myllykoski

Myllykosken riippusillalta on aina otettava kuva, satoi tai paistoi.

Myllykosken mylly

Tänään tekee mieli etsiä uusiakin kuvakulmia

Pieni karhunkierros, Putaansaaren silta

Puutaansaaren sillankin alla kuohuu.

Pieni karhunkierros

Pieni karhunkierros

Kallioportin kallioita

Pieni karhunkierros

Pieni karhunkierros

Näkymä Kallioportilta erämaahan on huikea

Pieni Karhunkierros, Kallioportti

Pieni karhunkierros

Harrisuvannon riippusilta harmaana sadepäivänä

Pieni karhunkierros

Onkohan tämä liukas?

Pieni karhunkierros

Reitin varren pikkupurot virtaavat vuolaina

Pieni Karhunkierros, Kalliosaari

Kalliosaari uhmaa aikaa – siellä jossain koivunlatvuksen takana

PIeni Karhunkierros_20170712_17_29_34_Pro

Sateen syömä polku

Pieni karhunkierros Siilastupa_20170712_17_43_59_Pro

Vettä Siilastuvalla

Siilastuvalla Jyrävän jylinässä pidämme tauon. Sveitsiläiselle evääksi harvinaista herkkua – suomalaista lenkkimakkaraa. Minulle vettä ja maailman parasta suklaata, Fazerin vadelma-karpaloa.

Utelias västäräkki mennä tiksuttaa ympärillämme, ihan kuin se kerjäisi murusia. Se pyrähtelee nuotiopaikan ympärillä, tulee tosi lähelle.

Puoliyllättäen päivärepustani löytyy myös pikkupullo samppanjaa ja aina mukana kulkevat Wirkkalan lasit. Toteamme että pullo on mukavampi kuljettaa loppumatka tyhjänä, ja poksautan korkin auki. Juhlahetki on asennekysymys. Vesisade yltyy. Pisarat putoilevat laseihin, ranskalainen maataloustuote blandaantuu pohjois-pohjanmaalaisella sadevedellä. Lopputulemana kuitenkin energiataso nousee, ja taas jaksamme eteenpäin.

Hyttysiä ei ole montaa, mutta ne harvat sinnikot iskevät sumeilematta kiinni. Hyttyshuppu jää asentamatta, etelän maastokenkänainen huitoo tänään.

Pieni karhunkierros, Jyrävä

Jyrävän yhdeksänmetrinen putous turvallisen matkan päästä

Pieni karhunkierros, Aallokkokoski

900 metriä pitkän Aallokkokosken kuohutkin jäävät lehvästön taakse

Pian olemme taas Myllykoskella. Ympyrä on sulkeutunut. Täyttä reittiä emme kuitenkaan ole vielä kävelleet – käynti Juumassa lähtökyltin alla puuttuu. Ellemme kipaise vielä edestakaisin sinne, jää näkemättä myös reitin kolmas riippusilta Niskakosken päällä. Jatkamme matkaa kohti Juumaa, pistämme vähän lisää vauhtia.

Pitkospuut ja portaat ovat sateesta iljanteisia. Koko ajan pitää miettiä miten askeltaa, ja katsoa mihin jalkansa laskee. Portaissa reiteeni iskee hirmuinen kramppi, en pysty ottamaan askeltakaan. Pitkään aikaan ainoat reitillä nähdyt ihmiset, hissukseen kaiteista kiinni pitäen etenevät eläkeläiset, porhaltavat ohitseni. Vedän jalkaterän kiinni pakaraan, venytän huolella – ja kramppi helpottaa. Puolijuoksua seuraan Jannea lähtökyltille, käyn sen alla – ja lähdemme loppusuoralle kohti Basecampia.

Lopulta päivän patikkaosuus on taputeltu. Sports Trackerin mukaan 12.1 kilometriä. Liikkeelläoloaikaa kului kaksi tuntia ja 34 minuuttia.

Menemme märkinä ja rättiväsyneinä huoneeseemme. Huoneessa on kaksi erillistä sänkyä, ylhäällä parvella vielä kolme patjaa. Janne majoittuu parvelle, saamme siis molemmat omat kerrokset.

Syömme iltapalamme ja käymme suihkussa. Läpimärät vaatteet ripustetaan sisään kuivumaan.

Naapurihuoneen kaverit seinän takana juhlinevat oluen voimalla joko hyvin mennyttä koskenlaskuaan – tai onnistunutta patikkapäivää. Onneksi mukanani on pieni uskollinen ystäväni, ”ghettoblaster” eli minikokoinen patteriradio. Ruuvaan radion pienikuvioiseksi äänitapetiksi, se tasoittaa pahimmat äänihuiput.

On aika nukkua, Nordkapp odottaa maisemaonnellista.

Road trip -terveisin Johanna ❤

Autolla Jäämerelle

Tämä on autoretkemme ensimmäinen osa  suunnatessamme kohti Norjan Nordkappia. Jatkoa seuraa pian.

Kauniainen - Basecamp Oulanka

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Riippusiltakuvan kuvasi © Janne Aaltonen

Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos ruudun sille puolelle että luit!

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit