Suomessa on upea, kaunis ja puhdas luonto, josta meillä kaikilla on oikeus nauttia. Jokainen arkijärkinen kuitenkin ymmärtää, ettei maailma pyöri niin että on vain oikeuksia – ilman velvollisuuksia. Kun arkijärjellä siunattu tolkun ihminen ulkoilee, hän ymmärtää ettei ole tässä maailmassa yksin, eikä maailma pyöri hänen napansa ympärillä.

Tolkun koiranulkoiluttaja

Kun tolkun ihminen ulkoiluttaa koiraansa, hän ymmärtää että kaikki eivät pidä koirista. Ja siihen on syynsä.

Siksi tolkun koiranomistaja korjaa koiransa jätökset hoidetuilta alueilta, kuten Järjestyslaki määrää. Tolkun koiranomistaja ymmärtää, että hoidetulla alueella tarkoitetaan nurmikkoa, jalkakäytävää, kävelytietä ja kuntopolkua. Ojanpohja ei ole hoidettu alue, kuten ei myöskään horsmaa ja metristä pujoa pukkaava joutomaa. Tolkun koiranomistaja ymmärtää, että ihmisten kulkureiteille lainvastaisesti korjaamatta jätetyt jätökset aiheuttavat koiravihaa, sotkevat kenkiä ja levittävät tauteja.

Tolkun koiranulkoiluttaja ei anna koiransa kuseksia pitkin sähkökaappeja ja lähimmäisten postilaatikoita. Tolkun koiranulkoiluttaja on fiksu ja ymmärtää, että jos koira on persjalkainen ja tuuttaa asiansa keskelle muiden koiranulkoiluttajien, maastopyöräilijöiden ja polkujuoksijoiden käyttämää metsäpolkua, on syytä jo pelkästään oman olohuoneen lattialla odottavan itämaisen maton takia nakata kasa vaikka kepillä sivummalle – vaikkei laki sitä vaadikaan.

Tolkun koiranulkoiluttaja tuntee koiraharrastukseensa liittyvän lainsäädännön. Hän ymmärtää. että vaikka hänen pikkupuudelinsa rakastaa kaikkea elollista, eikä tekisi pahaa kärpäsellekään, metsästyslain koirien kiinnipitoaika maaliskuun ensimmäisestä päivästä elokuun yhdeksänteentoista on laki, joka sääntelee kaikkien koirien ulkoilutusta. Ei vain metsästyskoirien, vaan ihan kaikkien yli viisikuukautisten. Jokaisen tässä maassa lain rajaamana aikana oman pihansa ulkopuolella ulkoilevan koiran on oltava kytkettynä – tai oltava välittömästi ulkoiluttajansa kytkettävissä.

Metsän eläimillä on oikeus pesiä, kantaa ja imettää poikasiaan ilman että maahan vaivalla rakennetut pesät ja munitut munat tallotaan, tai että viimeisillään kantava tai juuri vasonut peuralehmä joutuu henkensä kaupalla pakenemaan viettinsä viemää seurakoiraa ”joka ei ole koskaan aiemmin karannut eikä ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta riistan perään”.

Tolkun koiranulkoiluttaja ymmärtää myös, että koiran kanssa ei ole mitään asiaa koneellisesti vedetylle hiihtoladulle. Mikäli hän haluaa hiihtää koiransa kanssa, hän osaa etsiä koirahiihtoon tarkoitetut ladut.

Kun tolkun koiranulkoiluttaja lähtee laduttomana aikana kuntopolulle tai kansallispuistoon, hän tietää että koiran on oltava siellä AINA kytkettynä. 

Ympäri vuoden 24/7/365 koiran pitoa säätelee Järjestyslain 14 pykälä. Se määrää koiran talutushihnan päähän aina taajamassa, ja aina kuntopoluilla ja -radoilla. Tästä on vain muutama virkakoirapoikkeus. Järjestyslain kiinnipito ei koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eikä näkövammaisen opaskoiraa.

Joukossamme on ihmisiä jotka pelkäävät koiria, niitä pikkuruisia ja takuukilttejäkin, ja heilläkin on oikeus kuntoilla verovaroin ylläpidetyillä radoilla ja reiteillä, joutumatta pelkäämään irrallaan vastaan jolkottelevaa koiraa. Jos tolkun koiranulkoiluttaja tämän unohtaa ja siitä joku hänelle huomauttaa, hän kiittää ja kytkee koiransa kuten laki vaatii.

Tolkun pyöräilijä

Kun tolkun pyöräilijä liikkuu tiellä ja maastossa, hän ymmärtää että kaikki eivät pidä pyöräilijöistä, ja siihenkin on syynsä.

Tolkun pyöräilija tietää että pimeässä ilman valoja ajettaessa on henki höllässä. Koska autoilija ei ole selvännäkijä, ei hän joissain tilanteissa näe pimeää pyörää vaikka kuinka pinnistelisi. Sateisena iltana valottoman pyöräilijän havaitseminen valaistullakin katuosuudella vastaantulevien valojen häikäisyssä on onnen kauppaa. Vaikka tolkun pyöräilijä itse näkisi eteensä, hän haluaa antaa myös muille mahdollisuuden väistää itseään. Siksi tolkun pyöräilijän pyörässä on lain vaatima valo.

Tolkun pyöräilijällä on pyörässään myös lain vaatima soittokello, jota hän kursailematta käyttää ainakin koiranulkoiluttajia takaapäin lähestyessään. Koira on puolijärjetön, viettien ja hajujen magneetin lailla puoleensa vetämä luontokappale, joka ei ymmärrä ettei neljääkymppiä ajavan pyöräilijän eteen kannata singahtaa – ei vaikka kymmenmetrinen kelatalutin sen mahdollistaisikin.

Ajaessaan pyörällä metsään tolkun maastopyöräilijä ymmärtää, että on metsässä liikkujista nopein, ja tulee hitaammille eteen usein yllättäen. Mikäli metsäpolulla edessä kulkee koiranulkoiluttaja, tolkun pyöräilijä varmistaa soittokellolla että hänet on havaittu, ja antaa tolkun koiranulkoiluttajalle mahdollisuuden välittömästi kytkeä koiransa – tai kelata sisään mainitun kymmenmetrisen kelataluttimen. Päälleajo-oikeutta ei tolkuttomillakaan ole. Ison 50-kiloisen koiran kelatalutin ei päinajettuna kenties pysäytä pyöräilijää, mutta voi hyvinkin kohtalokkaasti muuttaa tämän kulkusuunnan kohti lähintä kiveä. Sillä ”schumachereita” ei tolkun koiranulkoiluttaja vastuuvakuutuksestaan huolimatta kenellekään toivo.

Tolkun jalankulkija

Kun tolkun jalankulkija liikkuu ulkona, lähes kaikki pitävät hänestä.

– Ainakin jos hän kävelee ympäriinsä vallattomasti hortoilematta ja tien vasenta reunaa siellä missä jalkakäytävää ei ole, eikä unohda käyttää tieliikennelain edellyttämää heijastinta. Suojatielle mennessään tolkun jalankulkija nostaa katseensa älypuhelimestaan, ja varmistuu siitä, että lähestyvän auton kuljettaja on varmasti huomannut hänet.

Huomaavaisuus on pieniä tekoja.

Meiltä kaikilta. Joka päivä.

Kiitos huomaavaisuudestasi ❤

∞

Olen kahden koiran kanssa luonnossa joka päivä maastokenkäilevä satunnainen pyöräilijä.

Korjaan koirieni jätökset hoidetuilta alueilta, ja noudatan metsästyslakia.

Ajan autolla kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa, ja annan autoilijana aina suojatiellä tilaa niille jalankulkijoille, jotka erotan pimeydestä. Lumettomaan aikaan pimeässä se ei yleensä valitettavasti onnistu, ellei jalankulkija käytä heijastinta.

Jalankulkijana käytän heijastinta.

Kiitän, kun takaa tulevaa fillari soittaa ajoissa kelloa, antaen mahdollisuuden tehdä turvallisesti tilaa.

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos ruudun sille puolelle että luit!

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit