Multikoski – Kuusamon hieno koskikalastuspaikka majavien mailla

Kuusamo on luontoretkeilijän ehtymätön aarreaitta. Koluttuaan ja samoiltuaan tutut ja tuntemattomat reitit ja paikat, luulee nähneensä ja kokeneensa jo kaiken mitä luontoäidillä on monipuolisessa Kuusamossa tarjota. Ja juuri silloin saa huomata erehtyneensä. Taas kerran. Tänään löytöretkemme kuljettaa meidät hienon pienen koskipaikan partaalle, luontopaikkaan joka oitis saa katumaan puutteellista varustustaumistamme. Ollapa mukana kalastusvehkeet ja – lupa, niin täällä voisi viettää koko päivän!

Eteläisessä Kuusamossa, Kortesalmen raja-asemalle johtavan Lämsänkyläntien varrelta tietäjät osaavat kääntyä kohti Multiperää. Me ensikertalaiset seuraamme navigaattorin ohjeita. Autotie kuljettaa meidät Tauriaisentietä Multiperän ohi, Matkalahden kaakkoispuolelle, Sammakko-ahontielle.

Valoisan kangasmetsän halki suikertaa hentoinen polku. Luottosovellukseni Maastokartat kertoo sen vievän kohteeseemme. Kevyttä kävelyä Multikosken rantaan tulee Sammakko-ahontieltä vain noin 400 metriä.

Multikosken kalastuspaikalla odottaa laavu

Kevyen ja aavistuksen alamäkeen viettävän helppokulkuisen polun päässä odottaa palkinto.

Multikosken laavu on kauniilla paikalla, eikä näin kesäkuun alussa itikoitakaan vielä ole.

Meitä alkaa oitis harmittaa, että lähdimme vain retkelle. Tänne olisi ilman muuta pitänyt varustautua kalastusvehkein, ja hankkia viehekalastuslupa Joukamon osakaskunnalta tai vaikka Kuusamo-infosta Torangintaival kakkosesta.

Nopeavirtainen Multikoski on pituudeltaan n. 150 metriä.

Parhaiden siika- ja harjuspaikkojen sanotaan olevan kosken yläosassa sekä kosken alapuolella. Taimenen sanotaan voivan tarttua myös kovemmassa virrassa. Alapuolella virta leviää melkein satametriseksi.

Hyvällä tuurilla täällä voisi bongata myös suloisen koskikaran. Ainakin täällä bongaa kaunista koskimaisemaa.

Koskimaisema on kaunis, ja ympäristö rauhallinen. Eikä se olekaan ihme, siihen on syynsä.

Multikosken laavua viistottain vastapäätä sijaitsee luonnonsuojelijana suuresti arvostamani Pentti Linkolan perustaman Luonnonperintösäätiön suojelualue, Koskenranta. 

Luonnonperintösäätiön toiminta on ollut sydäntäni lähellä jo pitkään. Luonnonperintösäätiö hankkii omistukseensa lahjoitusvaroin luonnontilaista maata, ja hankkimilleen kohteille pysyvän rauhoituksen luonnonsuojelulain nojalla.

Luonnonperintösäätiön suojelema luonto on luontokadon niittäessä satoaan kultaakin kalliimpaa.

Etenkin vanhoissa metsissä elää leijonanosa uhanalaisiksi ahdistelluista lajeistamme. 

Ennen koronaa, siinä nyt niin kaukaiselta tuntuvassa menneisyydessä kun lomalle mentiin välillä lentäen, minulla oli tapana räknätä lentojeni päästöt saksalaisen Atmosfairin sivustolla. Sivuston kautta olisin voinut lahjoittaa päästökompensaationi suoraan kehitysmaiden päästöjä vähentäviin projekteihin, mutta perusteellisen harkinnan jälkeen päädyin lahjoittamaan kompensaationi Luonnonperintösäätiölle.

Sillä vain suomalainen suojelee suomalaista luontoa.

-Ja suojelemalla suomalaista luontoa, suojelemme samalla myös uhanalaista eläinkuntaamme. 

Multikoski tarjoaa ikkunan majava-arkkitehtuuriin

Niin paljon kuin luonnossa olenkin liikkunut, en muista aiemmin törmänneeni majavan talttahampaiden jälkiin. Tai ehken ole vain kiinnittänyt niihin huomiota. Multikosken molemmin puolin talttahampaiden jälkiä on. Paljon.

Lehtipuita on kaadettu, kuorittu, ja nakerrettu.

Etenkin haavoista on otettu kaikki ilo irti.

Pari puuta on jäänyt sellaiseen konkeloon, että tuulisella säällä niiden alta on syytä pysyä poissa.

Majava saa halutessaan todellakin maiseman muuttumaan. Tiesitkö että majavaa voi verrata aikaansaannoksissaan norsuun, sillä nisäkkäistä vain majavat ja afrikannorsut kykenevät katkomaan täysikasvuisia puita?

Täällä rymsteeraavat majavat lienevät hyvin todennäköiseseti kanadanmajavia, jotka lasketaan vieraslajiksi.

Suomen alkuperäisasukas, euroopanmajava metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvulla. Näin pääsi käymään siitäkin huolimatta, että 1868 metsästyslakiin kirjattiin säädös talttahampaan rauhoittamisesta. Aikomus oli hyvä, mutta ikävä kyllä säädös tuli liian myöhään. Tiettävästi viimeinen majava ammuttiin Sallassa samana vuonna kuin rauhoitus tuli voimaan.

Ruotsalaiset naapurimme lahtasivat myös oman majavakantansa viimeiseen lätyskähäntään. Onneksi norjalaiset toimivat naapureitaan nopeammin, ja saivat oman majavakantansa säilytettyä. Riittipä niistä vielä uudeksi ”siemeneksi” ruotsalaisillekin.

Majavan palautus Ruotsiin vuonna 1922 onnistui norjalaisten avulla niin hyvin, että Suomessakin päätettiin yrittää, olihan kyseessä tuolloin niin arvokas turkiseläin.

Saimme Norjasta 17 majavaa vuonna 1935. Näitä jopa yli 30 kiloisiksi kasvavia jyrsijöitä vapautettiin Satakuntaan, Hämeeseen, Keski-Suomeen ja Lappiin. Seuraavana vuonna saimme vielä pari majavarouvaa hyvinkääläiseen piisamitarhaan, mutta piisamitarha ei vahvahampaisia daameja pidätellyt, vaan ne ottivat ritolat.

Muutamaa vuotta myöhemmin, 1937 New Yorkin osavaltio lahjoitti Suomelle kahdeksan majavaa. Laivamatkalla Atlantin yli yksi majavista jyrsi itsensä ulos kuljetuslaatikostaan, ja heittäytyi valtameren aaltoihin. Jäljelle jääneet seitsemän vapautettiin Saimaalle, Keski-Suomeen ja Pohjois-Hämeeseen.

Liian myöhään hoksattiin, että maahamme istutetut majavat edustivat kahta eri lajia.

Selvisipä sekin, että lajit eivät risteydy keskenään.

Luonnonvarakeskuksen mukaan syksyllä 2020 tehty valtakunnallinen euroopanmajavalaskenta antoi tulokseksi noin 3700−5000 yksilöä. Kanadanmajavia on noin 10 000–19 000 yksilöä.

Maaston rakennelmista, elintavoista tai jäljistä majavalajeja on käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan. Tunnistus voidaan tehdä varmasti joko kuolleen majavan kallon avulla, tai majavien syönnöksien DNA-analyysista. Luonnonvarakeskus eli Luke kerääkin luonnossa liikkujilta tuoreita lastuja, joista majavalaji voidaan määrittää varmasti. Lastuja toivotaan erityisesti niiltä alueilta, joilla voi esiintyä molempia lajeja lähekkäin, kuten Pohjois-Häme, Pohjanmaa ja Lappi sekä Suomen kaakkoisraja. Lisätietoja Luken sivustolta täältä.

Majava on monimuotoisuuden takuumies

Molemmat majavalajit voivat patorakennelmillaan saada aikaan tulvia ja metsätuhoja.

Mutta juuri tuo patolampia tyhjästä rakentava ruskea talttahammas on luonnossamme niin sanottu avainlaji, joka toimii monimuotoisuuden takuumiehenä. Majavien patoaltaat houkuttelevat vesihyönteisiä ja kaloja, ja majavakosteikoilla viihtyvät myös vesilinnut. Patojen nostamien tulvien tukehduttamat puut kuolevat, muodostaen nekin monimuotoisuudelle elintärkeää lahopuuta.

Majava on maailman toiseksi suurin jyrsijä. Sitä suurempi on vain Etelä-Amerikassa elävä kapybara. Kapybara on majavaan verrattuna raskassarjalainen, marsunsukuinen jyrsijä voi painaa jopa yli 60 kiloa. Onpa Brasialiasta löydetty peräti 91-kiloinen luonnonvarainen naaras!

Majava on luonnon oma maisema-arkkitehti, ja yksiavioinen kasvissyöjä. Majava käyttää ravinnokseen puuvartisia kasveja, mutta kuten täällä Multikoskellakin voi huomata, suosituimpia ovat koivu ja haapa.

Majava voi elää jopa 30 vuotiaaksi. Tanakka lätyskähäntä toimii energiavarantona ja hännällä vettä paukauttamalla varoitetaan perheenjäseniä uhkaavasta vaarasta. Majavaa näkee harvoin päivänvalossa, sillä se liikkuu pesänsä ulkopuolella mieluiten hämärissä ja öisin.

Majava on melkoinen jötkäle, ja jos sen sattuu luonnossa näkemään, se kannattaa jättää rauhaan. Äkäinen majava voi olla aggressiivinen ja yrittää tulla jopa päälle, kuten Ylen luontotoimittaja Juha Laaksoselle kävi kesäkuisena yönä hiekkatiellä Kuusamossa. 

Majavan hampaat kasvavat jyrsijöiden tapaan jatkuvasti. Ja voit uskoa, että kun hampailla pystyy jyrsimään poikki täysikasvuisen puun, pehmeää ihmiskudosta ei kannata talttahampaiden ulottuville ehdoin tahdoin tyrkyttää. Jälki voisi olla jäätävää, joten missään tapauksessa ei voi suositella pyrkimään noiden kavereiden kanssa lähikontaktiin.

Ylipäänsä kaikkia luonnonvaraisia eläimiä tulisi kohdella kunnioittavasti, eikä niitä pidä turhaan lähestyä ja hätyyttää. Luonto on eläinten koti, me olemme luonnossa valitettavasti enää vain virkistämässä sieluamme, ja liikuttamassa liiallisen istumisen rappeuttamaa kroppaamme.

Monipuolinen Multikoski

Uppoudun majava-arkkitehtuurin kuvaamiseen ja tutkimiseen, ja vallan unohdan ajan kulun. Hyvän aikaa saimmekin täällä kulumaan, vaikkei niitä kalastusvehkeita tällä kertaa mukana ollutkaan.

Joku muu tuli paikalle paremmin varustautuneena, ehkä mekin seuraavalla kerralla?

Multikoski tarjoaa laavuineen kalastajalle hienot puitteet. Saaliin määrittävät kalaonni ja kalastajan taidot. Ja kaipa niillä hyvillä vehkeilläkin on osansa.

Kalaonnea ei parhaassakaan kalapaikassa voi taata, mutta vaikka Ahti ei olisikaan suosiollinen, täältä saa mukaansa eräelämyksiä.

Vastapäisen Luonnonperintösäätiön suojelema maisema on kaunis.

– Ja majavan talttahampaiden jäljet ovat kiehtovaa ihmeteltävää kaiken ikäisille luontoihmisille.

Ja hyvällä tuurilla täällä voi bongata myös sen sympaattisen koskikaran.

Luonnonperintösäätiöllä on Kuusamossa kolme suojelualuetta

Multikoskeen rajautuva Luonnonperintösäätiön alue Koskenranta on kooltaan 14 hehtaaria. Eteläisessä Kuusamossa sijaitsee niin ikään 14 hehtaarin laajuinen Pohjolanvaara. Kolmas säätiön alue sijaitsee vain kuuden kilometrin päässä Kuusamon keskustasta lounaaseen, ja juuri ennen joulua julkisuuteen tuli tuota Aarnivalkea-Kivisuon suojelualuetta koskeva hyvä uutinen.

Kuusamoon suurin Luonnonperintösäätiön suojelualue

21.12.2021 Kuusamon luonnon ystävät saivat ennenaikaisen joululahjan. Luonnonperintösäätiö ilmoitti  Aarnivalkea-Kivisuon suojelualuetta laajennettavan. Aarnivalkea-Kivisuon suojelualueen pinta-ala nousee peräti 300 hehtaariin, tehden siitä Luonnonperintösäätiön suurimman yksittäisen suojelualueen.

Aarnivalkea-Kivisuon historia Luonnonperintösäätiön suojelualueena alkoi rakentua vuonna 2016, jolloin alueen ensimmäinen 56 hehtaarin alue hankittiin. Tuon ensimmäisen hankinnan jälkeen aluetta on laajennettu maakaupoilla vuosina 2016 ja 2019. Vuoden 2021 marras- ja joulukuussa Luonnonperintösäätiö hankki vielä noin 66 ja 67 hehtaarin suuruiset laajennusalueet.

Tiedotteensa mukaan Luonnonperintösäätiö toivoisi edelleen voivansa laajentaa Aarnivalkea-Kivisuon suojelualuetta. Nyt tosin suojelualueen rajoja alkavat hipoa Kuusamon kaupungin maat, joiden sanotaan olevan maisemiltaan ja luontoarvoiltaan kansallispuistotasoisia. 

Ahkerana Kuusamon luonnon virkistyssekakäyttäjänä toivon todella, että kaupunki luopuu ainakin alueensa avohakkuusuunnitelmista.

Säilyttämällä 350 hehtaarille levittäytyvän alueensa luontoarvot Kuusamolla olisi mahdollisuus pönkittää luontokaupunkimainettaan, ja osaltaan parantaa luontoarvoiltaan rikkaan ja monimuotoisen suojelualueen uhanalaisten lajien selviämistä.

Lisätietoja ja linkkejä:

• Multikoskelle löytää ajamalla Kuusamon suunnasta Lämsänkyläntietä (866) itään, ja kääntymällä vasemmalle Tauriaisentielle. Multiperän jälkeen Tauriaisentieltä käännytään oikealle Sammakko-ahontielle. Sammakko-ahontien päästä on noin 400 metrin helppo kävely laavulle.
• Multikoskella kalastus on sallittu 1.6-10.09 välisenä aikana.
• Kalastuslupia Multikoskelle myyvien henkilöiden tiedot löytyvät täältä.
• Lähellä Multikoskea sijaitsevasta Piikstammen idyllisestä kalastuspaikasta löydät lisätietoja täältä.
• Luonnonperintösäätiön toimintaan ja suojelualueisiin voit tutustua täällä. 

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia ilman lupaa?

Copyright  2021 Johanna Suomela

All rights reserved.

Kiitos että luit  

Olisi mukavaa saada sinut mukaan seuraavallekin reissulleni.

Ota tästä alta klikkaamalla ensimmäinen yhteinen askel:

Facebookissa  Ι  Instagramissa  Ι  Twitterissä  Ι  Blogit-palvelussa