Dubrovnikin vanha kaupunki on satumaisen kaunis. Helpoimmin ja elämyksellisimmin kaupungin nähtävyydet saa haltuun kävelemällä kierroksen vanhan kaupungin muureilla.
Vanhan sanonnan mukaan matka ei tapa, vaan vauhti. Dubrovnikissakin vanha viisaus pitää paikkansa, sillä vanhaa kaupunkia ympäröivän muurin pituus on alle kaksi kilometriä. Paahtavan kuumana kesäpäivänä tuolle kierrokselle on hyvä lähteä kolmen virkistyspysäyksen tekniikalla – kuten mekin teimme.
∞
Dubrovnikissa aurinko paistaa keskimäärin 250 päivää vuodessa. Niin myös tänä lokakuisena päivänä, jolloin olemme päättäneet kävellä tämän kahden kilometrin mittaisen, verkkokalvoja hellivän maisemakävelyn.
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, myötävaloon taivas on sinisistä sinisin.
Dubrovnikin muurien suojaamalla vanhalla kaupungilla on komea historia
Unescon maailmanperintökohteeksi Dubrovnikin kaunis vanha kaupunki listattiin 1979. Paitsi kauniit kehykset, on tällä kaupungilla myös komea historia. Dubrovnikin tasavallan vuonna 1296 rakentama viemäri on käytössä edelleen. 1377 täällä otettiin ensimmäisenä maailmassa käyttöön epidemia-alueilta tulijoiden karanteeni tartuntatautien leviämisen estämiseksi. 1416 Dubrovnik oli ensimmäinen eurooppalainen valtio joka lakkautti orjuuden, ja kielsi orjien kuljetuksen kauttaan.
Historian valossa vaikuttaa siis vahvasti siltä, että paitsi rakentaa kestäviä muureja, täällä on osattu tehdä myös ihmiskuntaa eteenpäin vieneitä päätöksiä.
Kaupunkia suojaavan muurin paksuus vaihtelee mantereen puolella neljän ja kuuden metrin välillä. Meren puolella, korkeiden kallioiden suojeluksessa muuri on kapeampi. Korkeimmillaan muurin korkeus on 25 metriä. Dubrovnikin linnoitus muodostuu kolmesta pyöreästä ja kahdestatoista neliskulmaisesta linnoitteesta, joita täydentävät kaksi kulmalinnoitusta ja 15 bastionia eli vallisarvea. Tykkejä täällä on ollut ainakin 120.
Vuonna 1991 Dubrovnikin vanhaa kaupunkia runteli sota seitsemän kuukauden ajan. 56 prosenttia vanhan kaupungin rakennuksista vaurioitui, ja 114 siviiliä menetti henkensä. Sodan jälkiä korjatessa tänne ei ole tuotu mitään modernin arkkitehtuurin kotkotuksia, vaan kaupunkia on korjattu entiseen asuunsa. Niinpä täällä on kuvattu monia komeita tapahtumapaikkoja vaatineita elokuvia, kuten suosittua Game of Thrones -sarjaa, Star Warsin The Last Jedi -elokuvaa ja uutta, vasta tämän vuoden lopulla ensi-iltansa saavaa Robin Hoodia.
Lähdetään kiertämään muuria vastapäivään, ostetaan liput sataman läheiseltä sisäänkäynniltä ja aloitetaan kierros. Vilkkaimpina päivinä muurin kiertäjiä on yli 10.000, näin syksyllä määrä on merkittävästi pienempi.

Vehreä Lokrumin saari hallitsee näkymää itään. Tässä muuri on paksuimmillaan. Muurin suojista löytyy myös ensimmäinen virkistäytymispiste, pieni ja viileä, herkullisia tuorepuristettuja hedelmämehujakin tarjoava kahvila.

Ylhäältä muureilta katsoessa kattotiilien väri ja puhtaus kavaltaa sodan tuhot – punaisemmat ja puhtaammat katot on korjattu – tai koko talo rakennettu uudelleen – 1991 riehuneen sodan jälkeen.

Muurin polveilua vanhan kaupungin länsirajalla

Mantereen puoleinen muuri on paksumpi kuin meren puolella. Tässä näkyy hyvin muurin kaksikerroksinen rakenne. Päivänvarjon kohdalla on ensimmäinen virkistyspiste.

Minčetan linnoitus
Minčetan linnoitus on Dubrovnikin vapauden symboli
Kun linnoituksen tornia 1464 rakennettiin, loppuivat rakentajilta kivet kesken. Niinpä kivisiltä seuduilta kaupunkiin pyrkiviä vaadittiin tuomaan tullessaan niin raskas kivi, kuin tulijat suinkin jaksoivat kantaa.
Tornin huipulle pääsee kapuamaan. Portaat ovat kapeat, ja ruuhkaisina aikoina omaa vuoroaan joutuu odottamaan. Tornin huippu on Dubrovnikin vanhan kaupungin korkein kohta.

Kurkistus Fransiskaaniluostarin sisäpihalle. Luostarin yhteydessä on toiminut apteekki keskeytyksettä vuodesta 1317.

Vanhan kaupungin kiiltäväksi hioutunut pääkatu Stradun
Stradun – vanhan kaupungin tärkein katu
Vuonna 1667 maanjäristys teki täällä tuhojansa, ja alun perin 900-luvlla rakennettu pääkatu on sen jälkeen rakennettu uudelleen.
Dubrovnikin tasavallan pääelinkeino oli kauppa, ja Stradunin toisiaan muistuttavien talojen julkisivut on rakennettu kaupankäynnin ehdoilla. Stradun on edelleen vanhan kaupungin sykkivä sydän.
Kadun päässä, pienellä aukiolla sijaitsee 1438 rakennettu Onofrion lähde, ja sen kyljissä vettä sylkevät ihmishahmot.
Kohti Adrianmerta – kohti Lovrijenacin linnoitusta
Muurikierroksen kaikkein kauneimmat näkymät avautuvat etelää kohti kävellessä. Adrianmeren aallot lyövät kallioihin, ja meri hohtaa turkoosina. Ylväs Lovrijenacin linnoitus hallitsee maisemaa. Eikä ollenkaan huonosti.
Lovrijenacin linnoitusta kutsutaan myös Dubrovnikin Gibraltariksi. Linnoituksen sisäänkäynnin yläpuolelta voi yhä lukea tekstin ”Non bene pro toto libertas venditur auro”.
Freedom cannot be sold for gold.

Näkymä kohti pohjoista – muuri viettää alaspäin merta kohti.
37 metrin korkeuteen kurottavalla linnoituksella järjestetään tapahtumia, ja siellä esitetään myös Shakespearen Hamletia.
Eteläinen muuri pullistelee virkistyspaikkoja
Muurin päällä kulkeva reitti nousee taas ylöspäin. Kaunista maisemaa ihaillessamme nautimme selän takaa kioskista ostamaamme kylmää vettä.
Vähän matkaa eteenpäin kuljettuamme olemme baarin kohdalla. Täällä on tarjolla myös istuinpaikkoja ja olutta, sekä paikallisista granaattiomenoista tuorepuristettua mehua.
Muuri kuljettaa meidät paikallisten ihmisten takapihoille, sitrus- ja granaattiomenapuiden ja viiniköynnösten vihreään maailmaan, jossa laihat kissat metsästävät.
Pyykit kuivuvat merituulessa, ja yksinäinen kilpikonna näykkii suojaisan nurmikkolaitumensa ruohoa.
Kahdessa kohdassa eteläisessä muurissa on reikä, kallioille on rakennettu pengerrettyjä baareja. Maisemat merelle ja Lokrumin saarelle ovat kauniit, ja aaltoja pelkäämättömät rohkelikot menevät alimmilta penkereiltä uimaan. Kesällä nämä Buza-baarin kallioiset rannat täyttynevät auringonottajista, vaikka ihan vanhan kaupungin vieressä on Banjen pikkukivinen uimaranta.

Baareja kahdessa kerroksessa.

Lokrumin paratiisisaari Buza-baarin penkereiden ilta-auringossa

Toinen baarikeskittymä. Toinen muurin päällä, toiseen pääsee muuriin tehdyn käytävän läpi maan tasolta, mutta reittiä ei ole helppo löytää.

Taukopaikka näköalalla
Reilun kahden tunnin kuluttua kiireetön kahden kilometrin muurikierroksemme päättyy, samaan paikkaan josta se alkoi.
Kesän ruuhkaisimpina kuukausina muurinkiertäjiä on varmasti monin verroin enemmän kuin lokakuisena aurinkopäivänä. Silloin lie parasta olla liikkeellä joko aikaisin aamulla – tai myöhemmin iltapäivällä jolloin risteilyalusten matkustajat ovat palanneet kelluviin kyliinsä.
Dubrovnikin vanha kaupunki ja rauhallinen maisemiennautintakierros sen komeilla muureilla lunastaa kaikki odotuksemme.

Kalastavat ystävykset Dubrovnikin vanhan sataman apajilla.
∞
Linkkejä ja lisätietoja:
Vietimme Dubrovnikissa kokonaisen viikon lokakuussa 2016.
Vierailimme paratiisimaisella Lokrumin saarella, Fransiskaaniluostarissa ja kävimme katsomassa sodan hirveyksiä War Photo Museumissa. Asuimme kahdessa eri hotellissa, toinen sijaitsi vanhassa kaupungissa, toisesta oli upea näköala vanhaan kaupunkiin. Näistä kaikista on juttuja tulossa.
Sairastuimme tällä lomallamme myös kuumeiseen vatsatautiin, joka paitsi pilasi monta matkapäivää, vei myös pitkäksi aikaa halun miettiä tuota kauniiden maisemien ja lokakuisten kuumien hotellihuoneiden kohdetta. Tuon pienten vastoinkäymisten värittämän jutun voit halutessasi lukea täältä.
Kohteena Maailma -blogista löytyy lisätietoa mm. rantatörmien baareista, ja siellä tuo vanhan kaupungin muurikierros on päässyt top viitosen ykköseksi. Jutun viidestä Dubrovnikin suosituksesta voit lukea täältä.
Mikäli Game of Thronesin kuvauspaikat Dubrovnikissa kiinnostavat, kurkista tänne. Nettisivulle on koottu kaikki Dubrovnikin ja lähiympäristön kuvauspaikat.
∞
Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?
Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.
Kiitos ruudun sille puolelle että luit!
Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:
… Viimeistään nyt en voi olla mitään muuta kuin onnellinen siitä, että tänä vuonna on vielä tiedossa reissu Kroatiaan ja Dubrovnikiin. Mykistävän kauniita kuvia <3! Kiitos infosta Johanna; jatkoa odotetaan ;).
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos ihana Rouva Sana ❤
Lähes kiljuin onnesta kun kahlasin läpi tuolla otettuja kuvia! Mekin juuri mietimme että kaupunki on kyllä niin kaunis, että siellä pitäisi käydä uudelleen. -Jos vaikka toisella yrityksellä selviäisimme vatsataudeitta, ja saisimme sen autonkin vuokrattua ja maastokengät vedettyä jalkaamme. Vastoinkäymisiäkin tosiaan lokakuussa tuolla nähtiin, mutta silti menisin uudelleen pahimman sesongin ulkopuolella enkä pahimpaan ryysikseen heinä-elokuussa.
TykkääTykkää
Hienoja kuvia (ei kai muita tuolta saakaan, kun on niin kaunis kaupunki) olet tuolta saanut. Tuli ikävä viime kesää, kun näitä katselin. Ja totta näemmä se, että kesällä ei kannata matkustaa vaan ei sesonkiaikaan. Kun viileällä säällä on ehkä mukavampi siellä kulkeakin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kyllä tuolta muutaman ”makkeliruutukin” tuli otettua, mutta tuo aurinkoinen iltapäivän valo puki kaupunkia oikein kauniisti.
Meidät nuo lokakuun kuumat päivät vähän yllättivät – ja ne molemmat hotellit, joiden lämmitys oli jo väännetty päälle, vaikka lämpötila hätyytteli kolmeakymmentä. Täytyykin käydä uudelleen katsomassa sun jutut Dubrovnikista ennen kuin kirjoitan lisää 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Onhan tuo nyt aivan tyrmäävän kaunis kaupunki. Todella upeita ja kiinnostavia kuvia! Mainio hetki tuokin, missä kissa odottaa saalista:) Todella mielelläni kävisin tuolla, mutta vähän arveluttaa turistien määrä. Ehkä sesongin ulkopuolella olisi just hyvä. Balkanilla olisi muutenkin kauheasti kaikkea mielenkiintoista ja toistaiseksi olen ehtinyt vasta Sloveniaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos! 🙂
Onhan tuo tosiaan aivan käsittämättömän kaunis kaupunki. Ne turistimassat tulevat sitten sivutuotteena. Voisin lähteä keväällä uudelleen, vaikka toukokuussa. Vaikka suurin ongelma lienevät ne lukuisat risteilylaivat, jotka syöttävät vanhaan kaupunkiin tuhansia ihmisiä joka päivä. Ja niitä näkyi tuolla kyllä lokakuussakin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Totta, kuvasi sen todistavat: Dubrovnik on pökerryttävän kaunis. Kuva taukopaikasta näköalalla saa minut melkein jo pakkaamaan kassia: nyt Dubrovnikin muurikierrokselle. Mutta siis vain ”melkein”, sillä oma kesäpäiväni Dubrovnikissa jäi hyvinkin laimeaksi muistoksi. Kaunistahan siellä oli, mutta kun olin nähnyt sillä reissulla (olemme Välimeren risteilyllä) jo paljon rauhallisempaa kauneutta, ahdistuin muureilla ryysiksessä kulkiessani. Mutta minä olinkin siellä kesäaikaan. Pahimpaan turistisesonkiaikaan. Lämmin syksypäivä olisi varmasti monta kertaa parempi idea.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuolla jossa missä on varmasti todella suuri ero onko pahimpaan turistiaikaan – vaiko lokakuun puolivälissä kuten me. Mitään hirveää ryysistä siellä ei ollut, mutta laskeutuessa näin koneesta, että ainakin kaksi isoa risteilijää oli maissa vanhasta kaupungista pohjoiseen, ja hotellimme Excelsiorin lähettyvillä oli usein yksi ankkurissa. Ja noista suurista risteilylaivoista pursuaa isoja ihmisjoukkoja, vaikkeivat hotellit täynnä olisikaan. Kyllä meilläkin kävi niin, että näimme kun valtava itämaisten ihmisten lauma ilmestyi näköpiiriimme. Meille tuli oitis halu kiristää vauhtia. Onneksi muurin liikenne on yksisuuntainen, pääsimme kunnolla karkuun 🙂
En tiennytkään että olet risteillytkin. Minkä yhtiön laivalla olitte? Tykkäsittekö?
TykkääTykkää
Meidän Välimeren risteilystä (joka on oikeastaan ainoa tällainen risteily, Hurtigrutenia kun ei lasketa 😀 eikä ristelilyjä naapureihin), on kyllä jo ikuisuus. Enkä nyt yhtäkkiä muista meidän laivaakaan. Mutta voin sen selvittää, jos tiedon haluat. Mies saattaisi tällaiset muistaakin paremmin, ja kuvia selaamalla ehkä sen itsekin muistaisin. Mutta siis, olihan siinä risteilyssä omatkin hyvät puolensa: pääsi helposti moneen kauniiseen paikkaan, illallisella oli tosi hyviä ruokia ja meidän komea chileläinen tarjolija oli ihana, tähtien aikaan laivan kannella sai olla ihan rauhassa, se oli aina ihanaa. Mutta huonoja puolia oli sen verran enemmän, etten ehkä enää risteilemään lähde. Sanon ehkä, koska eihän sitä koskaan tiedä.
En tykännyt siitä, että kohteissa oli niin vähän aikaa, että ei siellä kunnon seikkailuille ehtinyt. Ryhmäretkeilijä en ole, niin emme hyödyntäneet yhteisiä retkiä. Parhaat hetet kohteessa olisivat aina aikaiset aamut ja myöhäiset illat, nyt ne jäivät näkemättä. Laivalla allasosasto oli niin täynnä, etten viitsinut edes uimassa altaassa käydä. Eikä laiva nyt erityisesti ole minun juttuni.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei sillä muuten niin väliä, sillä minäkään en kyllä oikein ole mikään risteilylaivoilla viihtyjä – vaikka Hurtigrutenista kyllä haaveilen. Sveitsissä asuva veljeni haluaisi matkata reitin päästä päähän, joten sen varmaan lähivuosina testaamme 🙂
TykkääTykkää
Kertakaikkisen upeita kuvia taas. Tulin kyllä erityisen iloiseksi nämä kuvat nähtyäni, koska olen lähdössä Dubrovnikiin syyskuussa. Ja vieläpä ihan yksin, mikä tarkoittaa, että voi rauhassa kävellä tuolla muurilla ja ottaa valokuvia. Lasten kanssa matkatessa kun saa aina kuulla: ”Äiti, mennään jo. Älä ota enää kuvia”.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Christa, iltapäivän pehmeä valo tarjoili kauniit valaistusolosuhteet. Toki ajankohta, lokakuun puoliväli taisi vaikuttaa myös.
Yksinreissaamisen paras puoli lienee juurikin se, ettei kukaan pahastu valokuvaustauoista, vaan kuvia saa ottaa ihan niin paljon kuin siltä tuntuu 😀
TykkääTykkää